Kun jotain päättää aloittaa, on siihen tarvittavien oheislaitteiden oltava lajin aatelia, niin ei jää ainakaan niistä kiinni:

#1 Versat
Jos et ole näitä jo hommannut niin nyt viimeistään on korkea aika. Remmejä viritellessä menee ikä ja terveys eikä ne siltikään pidä, joten suurempia romuja liikuteltavaksi oikea vastaus on versa gripsit. Ei voi vedota siihen, ettei ote pidä tai forkut on tulessa, kun ei tarvitse siihen puristamiseen keskittyä. Käsipainon kanssa joutuu aina välillä veivaamaan, sillä peukalon rakennekynsi nappaa aina kiinni, mutta sekin on pientä. Toinen hyvä lisä on rannetuet, mutta toimiakseen niiden on oltava tarpeeksi pitkät. Alkuun mulla oli hanskatkin suojaamassa pikku kätösiäni, mutta sittemmin totesin, että rakko on laiskan kädessä ja känsä työtä tekevän.

#2 Polvituet
Tai ehkä ei voi ihan ”tuista” puhua, vaan pikemminkin lämppärit, vielä en ole niin hc että pitäisi polvet köyttää. Ihanaa neopreeniä niin, että polvitaive on ihan mehussa kun otat suojan pois. Näitähän kannattaa sitten tuuletella ja pestä välillä eikä suinkaan jättää salikassiin marinoitumaan, pienenä vinkkinä.

#3 Kyykkykengät
Vaikka kuinka rakastankin Niken tossuja niin faktahan on se, että kaikkeen ne ei välttämättä joustavan pohjan vuoksi taivu. Otin agendaksi etsiä kyykkykengät itselleni ja taisin Tampereelta löytää asianmukaiset pyhäpatiinit, onneksi on värimaailmaltaan kivat. Näissä ei jalka pyöri eikä pohja luista; ei tarvitse pelätä että liukastuu omaan hikeensä. Myös pieni korko kannassa helpottaa kummasti kyykkyyn pääsyä.

#4 Nostovyö
Yllämainituilla apuvälineillä on ainakin helppo huijata itseään, että treeni kulkee paremmin. Tähän vielä kirsikkana vyö ja sanoisin että mielellään vanhaa mallia, missä on reiät ja solki. Tein kerran pystypunnerrusta salin tarrakiinnitteisellä lainavyöllä ja jännitin pakkia niin vimmatusti sitä vasten, että vyö meni ja paukahti ja vihelsi mennessä.

#4 Rullaluistimet
Helppohan Ruffen on, kun sillä on lätkätausta. Pari vuotta sitten kerroin (tässä), kuinka tuli hommattua sitten markkinoiden parhaat pelit pienellä yllytyksellä unohtaen kokonaan, etten osaa luistella saatikka rullailla. Näin vaan silmissä, miten hyvää se tekisi pakaralle ja varmasti tekiskin, jos siitä osais ottaa kaiken ilon irti. Onko kellään tietoa Helsingissä sijaitsevasta rullaluisteluradasta? Pakkohan täälläkin on olla edes jokin kaukalo, jos Turussakin on.. Vielä ei kannata niitä skeittiparkkeja ehdottaa, kun en edes uskalla tuohon Larun sillalle mennä soutaa-huopaamaan, kun en tosiaan vieläkään osaa jarruttaa, näillä ei meinaa tarvii paljoa potkia niin vauhti on jo kohtuu kova.

#5 Polkupyörä
Eli henkilökohtainen suosikkini, sillä mennään vaikka kuuhun. Jos et ole jo aloittanut, niin vielä on hyvää aikaa riipasta ittensä kesäkuntoon. Nyt tuskin tarvitsee yöpakkasia enää pelätä, joten ajattelin aloittaa pyöräilemään työmatkat alkaen huomisesta. En ole viime Juhannuksen jälkeen pyörään koskenut, joten täytynee ensteks käydä katsomassa, että se ylipäätään on enää varastossa (oli se), täällä noille pyörävarkaille ei näet mikään ole pyhää. Sitten kaivan patongit eli klossikengät naftaliinista, ne jos mitkä on välttämättömät sille, että pystyy hyödyntämään koko koiven lihaksistoa. Toki kannattaa iskostaa ydinjatkeeseen, että se jalka ei siitä noin vain irtoa (näin on käynyt). Ulkonäkö on karmea, mutta tässä tapauksessa ei voi tuomita kenkien perusteella.

Sitten vaippahousut. Oli sitten lihava tai luinen hanuri, mies tai nainen niin voin luvata, että satula on ensalkuun todella kivulias. Piti hommata pehmustetut trikoot ja tulipa sekin opittua, että pitää vetää kommandona tai saumattomilla pikkuhousuilla, meinaa se on paahtopaisti sitten. Tyyny housuissa on kieltämättä typerän näköistä, mutta se pysyy siinä niin kauan kuin minulla ei ole nojatuolia istuinalustana.

Sitten on toki vielä kaikkein tärkein – kypärä. Halvin henkivakuutus mikä voi olla, tuolla on meinaa kaikenlaisia hulluja autoilijoita liikenteessä, kuten viime syksynä surullisen kuuluisa Tullinpuomin tapaus. Ei myöskään koskaan kannata laskea sen varaan, että autoilija ymmärtää pyöräilijää varoa; vaikka kuinka olisit oikeassa, niin pyöräilijä jää aina kakkoseksi.

Tässä on siis varusteet, joilla pääsee peruspulliainenkin jo kohtuu kovaa. Niin kovaa, että siinä kuivaa silmätkin. Kombo on aika lyömätön sokeudelle, kun katuja ei ole vielä lakaistu ja pöly sakkaa silmät. Olen käyttänyt aurinkolaseja, mutta vielä todella aikaisin aamulla voi olla hieman liian pimeää, joten tähän täytyy löytyä vielä ratkaisu.

Lopuksi vielä motivaationaiseni kuva. Kuva Mikko Karekivi, hair & make-up by Umppu / Prime Hair & Beauty Design