Niin ne vaan vuoden vierii ja taas alkaa päivä pidetä, ennen kuin on kerennyt edes kesästä nauttia. Syntymäpäiväkin hurahti ohi niin että heilahti, kiitoksia kaikille valtavasta määrästä onnitteluja. Kaikkiin ei pystynytkään millään vastaamaan, sillä itsehän lähdin kohti Ruotsia ko. juhlapäivän viettoon. Tässä on tullut nyt kolmesti vedettyä Ruotsin risteily vuoden sisään ja voin kertoa, että nyt on Tallink Siljan laivat aika nähty. Ovelaa heiltä, että kokoajan menee x-määrä pisteitä vanhaksi ja kun niitä on kerryttänyt sen 39 000, jolla saa pikkusen isomman hytin pikkusen paremmilla mukavuuksilla, niin onhan se käytettävä. Ruotsissa tykkään kyllä aina käydä, mutta laivamatkat tosiaan on vähän puuduttavia. Oltiin tällä kertaa etukäteen katsottu vähän kohteita, missä tulisi käydä, niin aikakin kului kuin siivillä.
Minilomalta palatessa keksittiin sitten extempore vaihtaa asuntoa. Vaihto on paperihommia vaille selvä ja niinkin ”kivuton” kuin B:stä A-rappuun. Odotan niin innolla 14:ää lisäneliötä kerrosta ylempänä, tuplasti suurempaa parveketta ja VAATEHUONETTA. Muutto on siis tiedossa tuossa elo-syyskuun vaihteessa ja olen tässä yrittänyt kollata kaikkia kaappeja läpi. Oon aina ollut todella huono heittämään mitään pois ja nykyiseen asuntoonkin raahannut ties mitä kummallista tavaraa – nyt päätin että lähtee. Onnistuin saamaan Hietsun kirppikseltä pöydän nyt lauantaiksi, 18.7. ja ajattelin tarjota siellä ½:n vaatekaappini sisällön, kenkäni ja laukkukokoelmani pilkkahintaan totta kai, ja haen vielä täydennystä porukoilta. Tuodaan sitten tavarat mitkä ei kelpaa takaisin / viedään keräykseen. Pöytä numero 60, tulkaa hakemaan pois.
DDR-aikainen lihamylly, anyone?
Olen aktivoitunut Tori.fi:n käytössä. Ikinä en ole myöskään älynnyt design-maljakoiden yms. päälle, vihaan Mariskooleja, joita olen jostain syystä silti säilyttänyt, mutta nyt ne lähtee mäkeen tai hammasharjatelineeksi. Jätkäsaaresta saa noutaa, mielelläni en lähde postittelemaan, kun on sekin oma ruljanssinsa. 130 x 80 valkoinen ruokailuryhmä on siis edelleen kaupan! Olisi kiva jos ihmiset kunnostautuisivat niin, että kun kaupat sovitaan niin ne myös pidetään (mulle on tehty ties kuinka monet oharit). Toisaalta toivotaan, että kämppäasiat saadaan järjestymään, ettei tässä nyt käy niin että myyn koko omaisuuteni pois ja kohta ollaan ilman huonekaluja – samassa kämpässä. :)
Hyvät uutiset ei kuitenkaan lopu siihen: pääsin nimittäin kouluun! Vuoden päivät sitten aloitin pähkäilyn, ettei tutkinnon upgreidaus varmasti ole pahitteeksi ja pistin yhteishaussa paperit menemään. Homma tulee hoitumaan monimuotototeutuksena työn lomassa, ettei puuha ainakaan tule loppumaan kesken. Onneksi olen kuitenkin mestari aikatauluttamaan ja priorisoimaan, ja mikäs silloin on tehdessä kun kerta on motivaatiota ja tietää mitä haluaa.
Motivaatiosta puheen ollen; olen pyöräillyt työmatkat pääsääntöisesti joka kerta maaliskuusta lähtien ja nyt heinäkuun alussa tuli totaali stoppi. Keräsin itseäni 90 minuuttia joka aamu tuohon koitokseen ja suoraan sanottuna aloin olla pahalla päällä, kun pelkästään mietinkin työ-/kotimatkaa. Tässä käsite ”lajinomaisesta” harjoituksesta on kuitenkin aika laaja, että kannattaa tehdä sitä mistä tykkää tai ihan vaihtelun vuoksi, ei tarvitse kaavoihin kangistua. Aamulenkkiä merenrannassa ei voita kyllä mikään. Samaten tämän viikon bonuksena olen käynyt Malminkartanon jätemäellä heittämässä kierroksia, kun näin heinäkuussa ei ole aamuruuhkia. Mulla on ollut käytössä Fitbitin aktiivisuusranneke ja voin kertoa, että on harvinaisen koukuttava vempele. Mulla on päivätavoitteeksi asetettu 13 000 askelta ja konttorirottana voin kertoa, että jos tulen autolla töihin ja liikun kerrokset hissillä, ei ole tulossa täyteen. Alkuinnostus aiheutti taas pieniä neurooseja: jos illalla menin sänkyyn ja mittarissa on 12 896 askelta, oli ponkastava ylös kävelemään olohuonetta ympäri ja vedettävä tonnit täyteen. Perus matkan, sykkeen, poltettujen kaloreiden lisäksi siitä on hyvä seurata vedenjuontia (viimeaikoina on takunnut kummasti, vaikka ennen on mennyt 6 – 8 litraa kevyesti) ja viimeisimpänä motivaattorinani käveltyjä kerroksia. Sähköpostiin pamahtaa aina uusi badge kun on ollut erityisen aktiivinen. Yleensä kuljen hissillä, sillä ajattelen etten liiku kyllä yhtään enempää kuin on pakko. 50 kerrosta yhden päivän aikana oli jo aika haasteellista saada, mutta jätemäeltä saa yhdeltä nousulta 20. Maanantaina sain siis ensimmäisen kerran 75 kerrosta, joten keskiviikkona oli pakko paukuttaa 5 kertaa kunnialla ylös, että sai tuon 100 noustua kerrosta täyteen.
Olen myös venyillyt
Oon huseerannu nyt niin monen asian kimpussa, että alkaa pientä taisteluväsymystä olla ilmassa. Yleinen jaksaminen on itse asiassa ollut tosi hyvä, homma alkaa vain kaatua noiden vähien nukuttujen tuntien vuoksi (kiitos Fitbitin pääsen seurailemaan unikäppyröitäni ja vaikka oon aina luullut olevani hyvä nukkuja, niin mun yöunet on keskiarvoltaan siinä 4 h:n paikkeilla). Pienestä vajeesta kertoo se, että viikko sitten perjantaina mentiin sänkyyn jo 18.30 ja herättiin lauantai-aamuna vasta 8.30. Nyt ei kuitenkaan fiilistä pilaa mikään, sillä aamuherätyksiä nolla! Mulla alkaa meinaa nyt loma<3