Huonekalujen hankkiminen on yllättävän työlästä puuhaa. Ennen muuttoa kävin ravaamassa kaikki liikkeet mitä maa päällään kantaa ja alkuinnostuksen laannuttua lähinnä potutti suuresti. Ajattelin, että kunhan pyykinpesukoneen ja sängyn saa hommattua, niin niillä pärjään kyllä kunnes löydän sopivat. Mulle tarjoutui kuitenkin aivan mieletön tilaisuus, kun ISKUsta soitettiin ja tarjottiin mulle koko sisustus. Lähetin heille pohjapiirroksen asunnosta ja kerroin vähän mitä olin ajatellut. Sain seuraavana päivänä valmiiksi kalustetun pohjapiirroksen sähköpostiin ja myyjän nimen, ketä menisin liikkeeseen tapaamaan. Tunnissa mulla oli sohva, ruokailuryhmä, sänky, lamppu, tv-taso, rahi ja parvekekalusteet. Sanotaanko että kyllä on kehdannut kotona olla. Kaikkein parasta tässä oli se, miten helposti kaikki hoitui; muuttopäivänä tuli koko hela hoito, joten pääsin ’valmiiseen’ kotiin kunhan vaan siirtäisin luuni sinne ja muut tavarat paikoilleen.
Tiesittekö muuten että vaarivainaalla oli saha Vierumäellä ja olisi ottanut nimekseen ISKU (ISo-KUusela, snaijaatteko?), jollei se olisi ollut jo käytössä? No en tiennyt minäkään, ennen kuin äitini kertoi. Kuormaa pakatessani huomasin kauhukseni että mussa on varmaan jotain himohamstraajan vikaa. Aloitin kevyesti autotallin siivoamisesta ja astioiden kaivamisesta sieltä kaiken rojun peitosta. Katsoin pihalla olevaa läjää, joka oli mukamas lähdössä mukaan ja onneksi alkoi raksuttaa että hetkonen, jos en ole ko. roinaa kaivannut 1½ vuoteen, en kaipaa sitä nytkään. Mun isällä on ’hauska’ tapa (with all due respect <3), että se aina keuhkoaa missä on hänen baskerit, työkalut, kengät & lippikset ja äidiltäni kysyy kuka on hakenut kaikki työhanskat auton peräkontista. No kuka:) Huvitti hirveesti kun omia tavaroita etsiessäni löysin nipun niitä kaivattuja näppylähanskoja, pussillisen (varmaa 11 kpl) baskereita ja 4 pakkia työkaluja. Onpahan jakoavaimia! Lapioitakin on oltava kolmea eri sorttia. Näin nopeasti laskettuna sanoisin kuluneen sanonnan, että isälläni on kyllä homma hanskassa mutta hanskat on aina hukassa.
Paras tuparilahja!
Olen onneksi tottunut heräämään ~6 aikaan aamulla, joten ei haittaa lainkaan että työmaanpauke starttaa viimeistään seiskalta ja näin ilmoja pidellessä on kärsinyt lähteä aamulenkille rantaan ja Kaivopuistoon. Viime vuonna en liikkunut yhtään enempää kuin oli pakko, mutta nyt olen alkanut harrastamaan hyötyliikuntaa ja sen nimi on jalkapatikka. Lompsin menemään salille yms. kävellen, kun etäisyydet on palttiarallaa 3 km suuntaansa ja auto on täällä kantakaupungissa kertakaikkisen turha.
Viime viikolla kävin viimein laittamassa tufén kuntoon missäs muualla kuin PRIME Hair & Beauty designissa. Mun pidennykset oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, kun olin noudattanut lähes prikulleen Umpun antamia ohjeita ja suosittelemia tuotteita. Tässä taas nähtiin, että kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja satsata tiettyihin asioihin.
Viikonloppuna oli puolestaan Summer Up –festivaalit, sillä tiimimme artisti Joonas Palmgren aka Skandaali teki siellä comebackin. Ajattelin etukäteen noniin! vanha konna S. I-K tuntee nämä kuviot kuin omat taskunsa ja varustelaukkuun vessapaperirulla & käsidesi ei taaskaan pettänyt. Nappasin Nupun kainaloon ja hoidin paikat 2. riviin, kuinkas muuten. Keikka oli loistava, kaikki meni hyvin ja oli tosi hauskaa. Tulin vaan siihen tulokseen, että olen kyllä liian vanha tähän touhuun, keski-ikä oli siinä 17 ja en oo varmaan ikinä nähnyt niin paljon paljasta pintaa yhdellä silmäyksellä. Ei siinä, tuossa iässä sitä itsekin silloin oltiin, mutta kyllä mulla vielä silloin oli vaatteet aina päällä..
Oltiin yötä Even porukailla Lahdessa ja käytiin Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa. Musta on ihana katsella kun muut on viittävaille kisatikissä ja vertailee vatsojaan peilistä ja sillä sekunnilla tajusin että se on just mikä multa on aikaisemmin puuttunut. Asia on, tämäkin, korjaantunut ja fiilis on ”mäkin haluun”. Ja mehän tiedetään mitä se tarkoittaa..!!
