Niin kuin vikkelimmät ovat saattaneet jo perjantaina lukea Bodyn nettilehdestä, meikämanne siirtyy FASTille tästä päivästä lukien. Oon tosi innoissaan mitä kaikkea on luvassa, me ollaan tehty vähän alustavia suunnitelmia, mitkä tulee tietenkin julki aina sitä myöten kun homma etenee, mutta tässä tämä lupaamani jymypaukku: FASTilta on ilmestynyt uutuustuote, Protein Pudding, ja sitä myötä musta tuli nyt virallisesti Suvi ”Pudding” Iso-Kuusela. Heti on herja lentänyt että olen herkullinen, kuohkea, vähärasvainen ja hyydyn nopeasti. Sanoinkin, että herkullinen ja kuohkea – taattuna – vähärasvainen on the way José, mutta että hyydyn? Dream big. Itse tuotehan on ravintoarvoiltaan sitä luokkaa että tämäkin pehmis on päässyt tässä kisavalmistelujen ohella maistelemaan!

Mulla ei edelleenkää kuvat toimi mikä on harmi, koska taas ois ollu laatukamaa näyttää, haha. Perästä kuuluu, selvittely on työn alla.
Makuja löytyy suklaa ja toffee ja valmistaminen on helppoo kuin heinänteko: lisätään skuupilliseen maito ja sekoitus equals valmis vanukas. Kokki kolmosena on tietty pitänyt vähän sooloilla ja heittänyt sitä myös mm. rahkan joukkoon. Aika moni on tuuletellut jo suklaata, kuulemma kun sörssää vielä banaanin sekaan ni on niin nannaa että! Mä silti kallistun enempi tuohon toffeeseen, ja nyt kun jätettiin maitotuotteetkin pois, niin parempi että tarjoilen sitä vasta mitalikahveilla, täh? ;)

Sitten niitä muita asioita, pakko saada tämä heti pois sydämeltä: Kerroin eilen kuinka treenimusiikit lähti vaihtoon ja apu löytynyt onneksi läheltä, nääs velikullan levykokoelmat. Kilometrin kerkesin juosta kunnes iPod sanoi sopimuksensa irti. Saatanansaatana! Ajattelin että vaaranahan tässä on se, että alan vielä tykätä ko. huudosta, mutta eihän sitä soittimetkaan kestä. Että jos naama on kuin sitruunan nielleellä niin tiedätte mistä johtuu, täälläpäin ei hyvä heilu. Nyt kun kerta lähdin tälle avautumis –linjalle, niin kerrompa etten ole ollenkaan valmis talveen, voi hyvin olla ettei henkinen kantti kestä. Tampere-tiekin on pimeänä ja onhan tämä nyt harvinaisen rektumista, täytyy rukoilla ja kovaa ettei vaan joku hirvi pökäse tielle. Mutta jos jokin tuntuu etenevän niin se on tämä kunto – ainakin koivet kapenee. Keväällä naureskelin että johan voidaan hoikasti kun ei saappaan varretkaan pysy ylhäällä, eli hornetit alkaa valmistuun! Sanoin tuossa taannoin, että kyllä mulle käy vielä hyvin tässä elämässä, ja siltä se alkas kuitenki pikkuhiljaan näyttää. :)