Avainsana-arkisto: pro elite team

Yleinen

Arnold Amateuriin !!!

2 kommenttia

Viimevuoden tähtihetkiin ehti vielä tieto siitä, että pääsen edustamaan Suomea Arnold Amateuriin, joka pidetään helmi-maaliskuun vaihteessa Columbuksessa, Ohiossa. Oon todella kiitollinen mahdollisuudesta ja siitä, ettei MM-kisojen ’menestys’ sitä torpedoinut. Olympia-weekend oli niin huippukokemus, että ajattelin lähteä reissun päälle joka tapauksessa hakemaan messuilta motivaatiota, varsinkin kun tiedossa oli että Mimmo (=Minna+Kimmo) matkaa sinne myös, mutta onhan se nyt hienoa päästä kisaamaan! Amatööripuolella nähdään minun lisäkseni kehonrakentajat Antti Halmo ja Kimmo Hovilainen. Ammattilaisissa taas bikinipuolella Anna Virmajoki, joka nujautti aikamoisen vuoden ’12 huipentuen pro-kortin saamiseen.

Arnoldiin lähtö on kyllä sellainen asia mikä ei meinaa millään mahtua kaaliin. Heti seuraavana aamuna kun tieto tuli, säntäsin ostamaan lentoliput ja Minnan & Kimmon kanssa varattiin hotelli. Passi, ESTA ym. on voimassa ja enää ei puutu kuin uudet bikinit! Mä valmistelin Biancaneven Elinaa jo mahdolliseen jymypaukkuun ja siellä ollaan jo varmaan asiat puoliksi tehtynä. :)

Eli nyt on taas kovat piipussa! Jouluna jouduin ’pakkolepoon’, sillä tuolla maan kolkassa ei ollut minkään valtakunnan sali auki. Pysyin koko syksyn terveenä ja mietin, että mahdankohan tulla hulluksi, kun olen sentäs tottunut treenaamaan useamman kerran päivässä. En tiedä johtuiko siitä että punkkasin koko viikon sohvalla vai siitä, että oli viimeinkin ’varaa’ sairastaa, kun oli ihan julmettu särky ja kolotus koko kropassa ja oksensin sitten joulupäivän. Eli selvittiin siitäkin treenaamattomuudesta ja nyt olen taas iskussa, ollaanhan tässä jo levätty ja huolella! Elintaso-posket saavutettu ja nyt on millä punttailla, limppua on tangossa varmaan enemmän kuin kertaakaan puoleen vuoteen.

Vuosi vaihtui mitä parhaimmassa seurassa Nokialla muutaman tiimiläisen kanssa. Rakettien sytyttämisestä vastasi tietenkin paukku-Piia ja on hyvä että meillä on valmistuvia dippoja niin on turvallisuusasiat hoidettuna! Käytin myös avautumispuheenvuoroni ja nyt on elämän kriisit taputeltu.

Ja Iso-Kuuselalle annettiin vain tähtisädetikkuja

Menojen suhteen oon kaikille toitottanut että ”katsellaan sitten kisojen jälkeen”.. Anteeksi nyt, mutta ei tässä mitään keretä katsella! Se näkyy nimittäin olevan tuo IFBB:n kilpailukalenteri jonka mukaan mennään. Vuosi 2013 on lähtenyt harvinaisen lennokkaasti käyntiin ja vuoden teema on: ”We all have dreams. But in order to make dreams come into reality, it takes an awful lot of determination, dedication, self-discipline, and effort.”

Kisat

Jr MM part 3

Jätä kommentti

Kun lauantaina päästiin puolenyön aikaan vasta hotellille, nälkä oli kova. Onneksi olivat sentäs pitäneet ruokalaa auki, sillä suurin osa kilpailijoista oli ollut myöhään kisapaikalla. Espanjassa oli oikein kunnon catering verrattuna tähän, ruokaa sai lapata niin että napa nauku, se oli tosi hyvää, kun taas Unkarissa annettiin lipukkeet, mitä vastaan sait tietyn määrän lihaa. Ja en kyllä valita, tankkasin oikeen surutta – meinaan pari lautasellista ruusukaalia ja parsaa.

Sunnuntaina mentiin takaisin kisapaikalle, sillä olihan vuorossa reissun kohokohta nimittäin Parade of Nations! Eevsku sai kunnian kilpailijana mennä lavalle Kimmon kanssa pönöttämään puheiden ajaksi, kun me Minnan kanssa tunnelmoitiin katsomosta käsin. Seurattiin myös fitneksen finaalit ja Timo Blombergin kisa oli iltapäivällä. Timppa kilpaili +90, jossa oli ihan jäätävän kokoista porukkaa. Siinäkin sarjassa oli eliminaatiokierros, josta selvisi 15 parhaan joukkoon mutta siihen kisat tyssäsikin. Ei menny Suomen tiimillä ihan kuin elokuvissa tämä reissu mutta näin se elämä koulii välillä.


Meillä oli illalla vielä hyvää aikaa mennä tutustumaan kaupunkiin. Käytiin mm. ostoskeskuksessa pyörähtämässä ennen illan bankettia. Jonkun neropatin päätöksestä tuolit ja pöydät oli siirretty sivuun ja ruoat piti syödä seisten. Itäblokissa noilla ihmisillä ei ole kyllä minkään sortin käytöstapoja, minä olen sen verran hieno leidi, että olen tottunut naiset ensin mutta turha luulo. Siellä saatiin kuitenkin kuulla lopulliset sijoitukset, jotka olivat ne surullisen kuuluisat 10. ja 13. Mutta meni meillä hyvinkin! FAST Junior tiimiin kuuluva, Viron edustaja Kristina Koroljak voitti MM-hopeaa!

Italian lahja maailmalle, Marco

Me ja Norjan Tone

Maanantaina nokka kohti Helsinkiä. Meillä oli taas lento Prahan kautta ja matkustajia oli sen verta vähän, että kone oli kikkana propellikone ja tuumasin liekkö tästä hengissä selvitään. Minna tyynnytteli että ei hätää, hän osaa pelastaa meidät tästä koneesta. Kone oli kunnon pätsi, tuulettimetkin puhalsi vaan kuumaa ilmaa ja edessä istuva arvokas mamselli voihki kovaan ääneen kun on niin tukalaa. Päätti kuitenkin istua urheasti takki päällä ja laittoi hyvissä ajoin turkin vielä niskaan ennen kuin päästiin poistumaan. :) Kaikki meni mallikkaasti, Prahassa oli vain tunnin vaihto ja kaiken kaikkiaan paluulennot sujui ihanan kivuttomasti, kun haaveena oli vain päästä äkkiä kotiin.

Kaikkineen päivineen oli hieno matka, jäljelle jäi vaan sammumaton jano. Mukana oli koko perhe eli rakkaat vanhempani ja Minna & Kimmo. Oli ihana tutustua myös Eveliinaan. Tässä jaettiin huoneen lisäksi kaikki, ja nyt kun asianomainen on itse julkistanut tiedon, niin voin minäkin ilmoittaa, että teretulemast Pro Elite Teamiin. <3 Jottei ihan heti päästäisi toisistamme eroon, niin suunnattiin heti tiistaina junalla Tampereelle FASTin ja Biancaneven kuvauksiin.

Ennen kuin joku kysyy, niin kyllä ne on sukkahousut!

Omasta naamavärkistä näkyy että väsymys painaa. Oli kuitenkin huippupäivä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua <3

We wuv you! Kameran takana hääri kukas muu kuin Mike Siren.

Kisat

Jr MM part 2

Jätä kommentti

Mua on aikaisemmin jännittänyt lavalle nousu tosi paljon ja pelännyt ’jäätymistä’. Nyt oli kuitenkin varsinainen supermies-olo, kaiken kaikkiaan parempi kuin koskaan: väri, kunto, olo kaikki bueno enkä pelänny ketään. Läksyt oli tehty ja ajattelin ettei näistä sirpuista varmaan ykskään ole raatanut minun lailla, joten eiköhän haeta sieltä se mitali. Eliminaatiokierroksella meitä oli siis 26 akkaa rivissä ja hyvä ettei mennyt tönimiseksi, kun kokoajan joku oli steppailemassa eteen. Mutta linjat pidettiin niinku talvisodassa! Olin ihan pommin varma, että eliminaatiossa en tipu ja jäin siihen hollille tyrkylle odottamaan että koskas mennään taas. Minna paineli takahuoneeseen ja huuteli jumaleissön se on siinä!. Mä olin ihan valmiina uuteen kierrokseen ja kun ykkösvertailu tuli enkä ollut siinä, en edes tajunnut tilannetta. Pelko persiiseen alkoi hiipimään kun olin toisessa vertailussa. Eli aikamoisen taikatempun saisin tehdä että finaalissa nähtäisiin.


Ensimmäiset tunteet oli tietenkin että mitä helkkaria just tapahtu. Mä olin tempassu mielestäni elämäni kisasuorituksen ja se ei riittänyt. Huutoitku pääsi ja itsesääli iski, ja päästin pihalle kaiken sen porun kurinalaisuudesta, vastoinkäymisistä ja sijoituksesta. Sain kamalasti viestejä että miten meni, mitkä fiilikset. Yhteenkään en vaivautunut vastaamaan ja varmasti kaikki kikkanokat ymmärtää miksi. Mulla oli itselläni kovat odotukset, muilla tuntui olevan kovat odotukset ja tunne oli että oon pettänyt kaikki. Totesin että tähän ei auta nyt muut kuin Kimmeli kainaloon ja baarin puolelle lasi punkkua ja pitkä olut kiitos. Mun mielestä on täysin oikeutettua päästää (ja pitääkin) kaikki tunteet pellolle. Ei siinä itketä pelkkää sijoitusta, vaan lyhyesti koko elämä ja siihen sotkuun on turha tulla sanomaan, kuinka kiittämätön/naurettava tms. olet, koska se ei tee tilannetta yhtään paremmaksi. Oleellisinta on, että saa asian käsiteltyä, mitä pikemmin sitä parempi ja kääntää vielä voitoksi. Kohtalon kolme varttia, naureskelin että onneksi ei ollut mitään mättösäkkiä mukana, oisin varmaan popsinut itseni hengiltä siinä itsesäälissä velloessa.

Etelä-Afrikan likka oli neljäs

Tämän minun draaman keskellä Eveliina joutui vielä odottamaan omaa vuoroaan. Kävin sanomassa että älä nyt helkkari anna tän mun romahduksen vaikuttaa millään tavalla, vaan menet ja näytät munkin puolesta. Eveliinalla on kyllä rautaiset kisahermot, ei ollut millänsäkään vaikka pääsi lavalle vasta 22-23 aikaan illalla. Eevsku oli kyllä valovoimaisin fysiikkavertailussa ja ei mennyt mielestäni nallekarkit tässäkään sarjassa ihan tasan, sillä molempien kisat loppu siihen. Päivä oli ollut todella pitkä. Meillä Suomessa kisat on kyllä mallikkaasti hoidettu, että siitä suunnasta en haluaisi kuulla napinaa. Jos täällä jokin alkaa klo 18 niin se alkaa maksimissaan varttia yli. Jos et ole kilpailijakokouksessa/valmiina nousemassa lavalle silloin kun vuorosi on, kisasi on ohi ja näin se toimii. Tuolla nähtiin jos jonkinmoista sooloilua, kun fitneksen fysiikkavertailusta puuttui pari kilpailijaa, joita muut odottavat asennossa. Turhautumisen näki aika monen kasvoilta. :)

Nyt kun olen tässä asiaa pari päivää sulatellut, niin se täytyy sanoa että itseeni en voi olla pettynyt. En voi ruoskia itseäni että tein jotain/jätin tekemättä ja olisiko sillä ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Kaikkeni olin antanut, se näkyi tai ainakin siihen uskon. Tämä kosahti nyt omalle kohdalleni varsin tuntuvasti, että bikini on arvostelulaji. Huomasin sen itsekin, kun vanhoja kehonrakentaja-ukkoja tiirailtiin: eräs charmantti pinkkipöksy hurmas mut ja kattelin että toi on hyvä. Kas kummaa, se oli vikassa vertailussa eli ei ilmeisesti ollutkaan niin ”hyvä”. :) Ihmisiähän tässä ollaan! Homma kuitenkin nyt hyvin taputeltuna, analysoinnit ja syvä-analysoinnit tehty ja tästä sitä lähdetään kehittämään! Jokainen näistä reissuista on todella kasvattava ja aina kokemusta rikkaampi. Ennen kaikkea olen todella kiitollinen ko. mahdollisuudesta päästä vielä kokemaan junnujen MM-kisat. Pikkusen pohjan kautta otettiin vauhtia, mutta itseluottamus on tullut takaisin, sillä suuntia on vain yksi.


Yleinen

P.E.T pikkujouluja

Jätä kommentti

Siinä teille lunta! Mun oli pakko vetää tänä aamuna tykit jalkaan. Oon kokoajan syväjäässä ja jo pelkkä ulos-vilkaisu paleltaa. Toisaalta otan nuo pakkaset mieluummin kunhan tuota lunta ei enää tule. Perjantaina nilkkoja myöten kahlatessa mietin miten helkkarissa oon alkuvuonna jaksanut juosta tuolla?! Kaikkeen näköjään tottuu ja viikonlopun yli kärvisteltyä tänä aamuna jo mietin että pitäiskö riipasta taas ripset huuruun.

Olen tosiaan Helsingistä kotoisin ja asunut täällä koko ikäni. Puhun varmaan ’oudosti’, koska moni kysyy oonko Oulusta. Enää en kyllä kyseenalaista tätäkään, nimittäin perjantaina mun piti hakea Minna lentokentältä, jonne olen kyllä ennen osannut ajaa, mutta tällä kertaa ajoin väärään terminaaliin ja soitin Minnalle että pikkumoka, pyörähdän ympäri ja tuun sinne hetikohta. Onnistuin kuitenkin ajaa samaan paikkaan, kahdesti. Soitin taas että mitä helkkaria, oon taas täällä. Aloin jo miettimään että onko täällä tehty joku remontti vai enkö vaan osaa. En vaan osannut, mutta selvittiinhän siitäkin ja päästiin lumimyrskystä huolimatta Tampereelle kumma kyllä ehjin nahoin.

Mentiin suoraan PRIMEen jossa Umppu laittoi mulle uuden kisatukan. Nyt ollaan taas vaaleita ja ihanaa kun tukka on sileä<3. Mä sain myös kehutut Moroccanoil –hiustenhoitotuotteet ja oikeat, pitävät aineet, joilla saan taatusti kikkurat pysymään kahden viikon päästä Budapestissa.

Meillä oli lauantaina ensiksi kimppatreenit WFC:lla. Porukka oli jaettu lajin mukaan ja mulla oli fatburner –ryhmä eli tehtiin kuntopiiri Alonan ja Emmin kanssa. Se on niin paljon kivempaa kimpassa kuin yksin rykiessä, 50 min aerobistakin meni kivuttomasti tämän jälkeen kun jauhettiin Umpun kaa kirjaimellisesti paskaa. :) Sitten treenattiin poseerausta peilisalissa ja mä jouduin aikalailla keräilemään itseeni sillä vaikka olo on ollut nyt kohtuu hyvä, niin cardio kieltämättä näännyttää aika tehokkaasti. Kunto alkaa kuitenkin olla kohillaan, niin sain jo vähän vapauksia: tällä viikolla tehdään aerobista 1 h 15 min vähemmän! Jiihaa. Mä en koskaan saanut pakettikorttia ja mun FASTin tuotteet oli palautunut takaisin Tampereelle. Sain ne napattua salilta mukaan ja koska niin eksoottinen olenkin, oli pakko tilata vähän uusia makuja koska yleisesti suklaa, mansikka & vanilja on musta aika tylsiä, vaikkakin takuuvarmoja valintoja. Pääsen heti mm-kisoista kotiuduttuani leipurin hommiin, oon nähkääs hiton hyvä leipomaan kakkuja. Ainoa vaan etten ole tästä kokkauksen jalosta taidostani päässyt kauheasti nautiskelemaan. Nyt kuitenkin vehnäjauhot vaihtuu protskujauheisiin, oon vähän tässä ”tekemisen puutteessani” kaavaillut reseptejä! Eli olkaas kuulolla.

Mä piristyin hirveesti kun näin tiimiläisiä ja pääs tutustuu niihinkin joita ei ole vielä tavannut. Me mentiin illalla koko kööri yhdessä taas PRIMEen, missä mä sain toimia mallina, kun Umppu näytti miten saa luotua pysyvän kampauksen ja meikin kisoihin. Helpottaa huomattavasti stressiä, jos osaa itse edes tehdä alkuunsa, sitä voi sitten ammattitaitoisemmat korjailla ja parannella, mutta kokemuksesta tiedän, kun yhen perseen laittoon menee 2-3 h niin aika ei kerta kaikkiaan riitä.

Umppu on laittanut mulle aina sinettipidennykset ja oon ollu niihin tosi tyytyväinen, koska ne on niin helpot ja pysyy. En oo kyllä muunlaisia (teippejä tms.) koskaan kokeillutkaan, mutta puhuttiin laittautumisen lomassa muista helpoista (edullisemmistakin) tavoista saada uutta ilmettä. Hyvä esimerkki on meidän Piude, joka hommasi kevään kisoja varten SwiftHairin, joka on aitoa hiusta. Se on hyvä läntätä päähän kisa-aamuna (ja muutenkin) ja uusiokäyttää, pestä & harjata jne. Niitäkin saa nyt Primestä joulukuun ajan tarjoushintaan -50 % (norm. 190 €). Siitä pukinkonttiin.

Mulla tuli sunnuntaista vahingossa totaali vapaapäivä ja voin kertoa että teki kyllä tosi hyvää. En muista koska viimeksi olisin ollut tekemättä yhtään mitään, tässä ollut vähintään yksi treeni päivässä. Mulla tuli pikkukiire ajaa takaisin Helsinkiin alaselän hierontaan, rutina on kova mutta näillä mennään! Tästä alkoi viimeinen työviikko ja viittä vaille valmiita koitokseen.

Yleinen

Minicamp & Try Out

6 kommenttia

Perjantaina kävin jälleen Mauran käsittelyssä ja se oli poikittaista persuksiin. Kyllä oli taas itku lähellä ja kovana likkana tarvi ottaa ihan huikka vettä välillä. Kärsimys kuitenkin kannatti ja nyt jaksaa taas pipeltää menemään! Jotta kehitys olisi optimaalista ja lisäloukkaantumisilta vältyttäisiin (tätä vaivaa kun on jo kerrakseen), niin nyt on hierontaa kerta viikkoon ja tällä viikolla vielä osteopatia että rusautetaan ranka kerralla kuntoon. Tai jos ei kerralla niin kahdella. Mutta siitä lisää sitten kun olen sen kokenut.

Lauantai-aamuna suhautin klo 7 kolmostietä Nokialle. Minnalla ja Kimmolla on ollut ’pientä remonttia’ ilmassa ja paikalle päästessä totesin vain, että onhan tässä jo tietty yksityisyyden raja mennyttä, kun vessasta puuttuu ovi. No eipä oo tiimissä ennenkää paljoa kursailtu. :) Me ollaan nyt viikonlopun aikana laadittu mulle aikamoinen sotasuunnitelma ja alustavat valmistelut on jo käynnissä. Tässä kohtaa on parempi ettei kysele enää mitään, vaan tekee just niinku sanotaan. Sellanen kutina kyllä on, että tästä kuullaan vielä – ja pitkään. Todettakoon, että laji vaatii tiettyjä uhrauksia! Mainittakoon nyt sen verran, että nappeja syön 63/pvä. Nyt täytyy vielä selvittää mikä musta puskee läpi, koska iho on ku pakanamaan kartta hittovie. Valmennusjohto vaihtoi myös treenimusiikin, eli fiilistely loppui tähän paikkaan. Kaiken pahan alku ja juuri on sunnuntainen Kimmon selkäsauna. Tuntu siltä etten ois koskaan treenannutkaan ja hehkuin varmaa 3 h treenin jälkeen. Ongelmahan on se, että olen enemmän cardioihminen kuin punttaaja, eli yksin treenatessa liikun edelleen näemmä niillä mukavuusleveleillä ja kehitys junnaa. Ei paukut riitä nostelemaan isompia painoja ja tarviin jonkun vääntään perkele-vaihteen silmään, musta ku ei löydy sitä beast modea mikä mm. Piialla on kokoajan. Viikko alkoi ihanasti jalkatreenillä ja ipodissa soi tästä lähtien hevi että varmana – anteeks kielenkäyttö – vituttaa niin paljon, että alkaa ne painot nousemaan.

Sunnuntaina järjestettiin Pro Eliten Try out –päivä Nokian liikuntakeskuksella. Oli mahtavaa huomata miten paljon porukkaa oli tullut paikalle! 38 kokelaasta 1 oli mies, 3 oli halukkaita fitnekseen, 8 body fitnekseen ja loput bikiniin, mistä onkin helppo päätellä mikä on se tulevaisuuden laji. Mun täytyy nostaa hattua kaikille paikalle tulleille, mussa ei olis varmaan aloittaessani ollut tarpeeksi munaa. Potentiaalia oli monella ja ei kannata lannistua vaikkei kutsu kävisikään. Pro Elitessä on kuitenkin tosi henkilökohtainen valmennus ja meitä alkaa olla niin paljon, ettei Minnan ja Kimmon resurssit riitä. Kuulin villiä huhua että keväällä saatettaisiin järjestää toinen try out-day, joten jatkakaa treenausta ja tulkaa häikäseen kaikki!