Avainsana-arkisto: pro elite team

Yleinen

Kantakaupungista päivää

Jätä kommentti

Huonekalujen hankkiminen on yllättävän työlästä puuhaa. Ennen muuttoa kävin ravaamassa kaikki liikkeet mitä maa päällään kantaa ja alkuinnostuksen laannuttua lähinnä potutti suuresti. Ajattelin, että kunhan pyykinpesukoneen ja sängyn saa hommattua, niin niillä pärjään kyllä kunnes löydän sopivat. Mulle tarjoutui kuitenkin aivan mieletön tilaisuus, kun ISKUsta soitettiin ja tarjottiin mulle koko sisustus. Lähetin heille pohjapiirroksen asunnosta ja kerroin vähän mitä olin ajatellut. Sain seuraavana päivänä valmiiksi kalustetun pohjapiirroksen sähköpostiin ja myyjän nimen, ketä menisin liikkeeseen tapaamaan. Tunnissa mulla oli sohva, ruokailuryhmä, sänky, lamppu, tv-taso, rahi ja parvekekalusteet. Sanotaanko että kyllä on kehdannut kotona olla. Kaikkein parasta tässä oli se, miten helposti kaikki hoitui; muuttopäivänä tuli koko hela hoito, joten pääsin ’valmiiseen’ kotiin kunhan vaan siirtäisin luuni sinne ja muut tavarat paikoilleen.

Tiesittekö muuten että vaarivainaalla oli saha Vierumäellä ja olisi ottanut nimekseen ISKU (ISo-KUusela, snaijaatteko?), jollei se olisi ollut jo käytössä? No en tiennyt minäkään, ennen kuin äitini kertoi. Kuormaa pakatessani  huomasin kauhukseni että mussa on varmaan jotain himohamstraajan vikaa. Aloitin kevyesti autotallin siivoamisesta ja astioiden kaivamisesta sieltä kaiken rojun peitosta. Katsoin pihalla olevaa läjää, joka oli mukamas lähdössä mukaan ja onneksi alkoi raksuttaa että hetkonen, jos en ole ko. roinaa kaivannut 1½ vuoteen, en kaipaa sitä nytkään. Mun isällä on ’hauska’ tapa (with all due respect <3), että se aina keuhkoaa missä on hänen baskerit, työkalut, kengät & lippikset ja äidiltäni kysyy kuka on hakenut kaikki työhanskat auton peräkontista. No kuka:) Huvitti hirveesti kun omia tavaroita etsiessäni löysin nipun niitä kaivattuja näppylähanskoja, pussillisen (varmaa 11 kpl) baskereita ja 4 pakkia työkaluja. Onpahan jakoavaimia! Lapioitakin on oltava kolmea eri sorttia. Näin nopeasti laskettuna sanoisin kuluneen sanonnan, että isälläni on kyllä homma hanskassa mutta hanskat on aina hukassa.

Paras tuparilahja!

Olen onneksi tottunut heräämään ~6 aikaan aamulla, joten ei haittaa lainkaan että työmaanpauke starttaa viimeistään seiskalta ja näin ilmoja pidellessä on kärsinyt lähteä aamulenkille rantaan ja Kaivopuistoon. Viime vuonna en liikkunut yhtään enempää kuin oli pakko, mutta nyt olen alkanut harrastamaan hyötyliikuntaa ja sen nimi on jalkapatikka. Lompsin menemään salille yms. kävellen, kun etäisyydet on palttiarallaa 3 km suuntaansa ja auto on täällä kantakaupungissa kertakaikkisen turha.

Viime viikolla kävin viimein laittamassa tufén kuntoon missäs muualla kuin PRIME Hair & Beauty designissa. Mun pidennykset oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, kun olin noudattanut lähes prikulleen Umpun antamia ohjeita ja suosittelemia tuotteita. Tässä taas nähtiin, että kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja satsata tiettyihin asioihin.

Viikonloppuna oli puolestaan Summer Up –festivaalit, sillä tiimimme artisti Joonas Palmgren aka Skandaali teki siellä comebackin. Ajattelin etukäteen noniin! vanha konna S. I-K tuntee nämä kuviot kuin omat taskunsa ja varustelaukkuun vessapaperirulla & käsidesi ei taaskaan pettänyt. Nappasin Nupun kainaloon ja hoidin paikat 2. riviin, kuinkas muuten. Keikka oli loistava, kaikki meni hyvin ja oli tosi hauskaa. Tulin vaan siihen tulokseen, että olen kyllä liian vanha tähän touhuun, keski-ikä oli siinä 17 ja en oo varmaan ikinä nähnyt niin paljon paljasta pintaa yhdellä silmäyksellä. Ei siinä, tuossa iässä sitä itsekin silloin oltiin, mutta kyllä mulla vielä silloin oli vaatteet aina päällä..



Oltiin yötä Even porukailla Lahdessa ja käytiin Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa. Musta on ihana katsella kun muut on viittävaille kisatikissä ja vertailee vatsojaan peilistä ja sillä sekunnilla tajusin että se on just mikä multa on aikaisemmin puuttunut. Asia on, tämäkin, korjaantunut ja fiilis on ”mäkin haluun”. Ja mehän tiedetään mitä se tarkoittaa..!!

Yleinen

Hyvää syntymäpäivää, minulle!

Jätä kommentti

Hieno päivä pikku ystävät! Ilma on ollut kuin päivänsankari itse, pelkkää aurinkoa & kuuma vai mitä. Eihän siinä voi käydä kuin hyvin, jos Nuppu soittaa 7.24 ja laulaa mulle paljon onnea vaan puhelimessa suoraan sängynpohjasta rouheella aamuäänellä. Ihana! Olo on kuin vanhalla viinillä – paranee vanhetessaan ja tuntuu jo paljon viisaammalta. All good siis.

Pentuna sitä aika meni todella hitaasti, sillä aina odotti joko syntymäpäiviä tai joulua. Juhannuksesta olen aina ollut ihan mehuissaan eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Jo pikkuhiljaa muodostuneen perinteen vuoksi suuntasin Nokialle, jonne myös osa tiimistä oli taas tulossa. Hyvä että kerkesin ovesta sisään, kun Nuppu pisti hellan ja nyrkin väliin ja alkoi grillaus. Eipä sillä, puolethan on menossa syksyllä kisoihin, joten niin paljolta sanottuna kuin se kuulostaakin, mulla on varmaan eniten muumeja laaksossa.

FASTkin lähetti synttäriterveiset! Uutuus Pudding-maut; mustikka-vanilja & mansikka-valkosuklaa!

En todellakaan valita, mutta tällaisena päivänä naisena olo ei kerrassaan ole helppoa: mulla on tavoitteena, että oltiin sitten missä vaiheessa tahansa vuotta menossa, niin vaatekoko pysyy samana, sillä erolla että ne enemmän tai vähemmän lököttää. Hameiden vesiraja on noussut hinnan myötä, mutta aika paljon pystyy pelastaa mustilla sukkahousuilla, vaan ei enää kun on kesä! Aina on oltava varasukkahousujen varasukkahousut ja tänään päätin riipasta ja mennä ilman. No kynähame oli kireä ja kuro tuon minun takaliston aika hyvin kasaan, nihkeet reidet hinkannu toisiaan koko päivän ja haarathan siinä aukes. Pari viikkoa sitten lauantaina mulla repes kahdet housut, toiset kuinkas ollakaan salilla ja toiset kun kävin Viisarissa koeistumassa joka pirun sohvan. Tämähän on mulle jo viimevuoden kevätmallistoa, mutta olisi pitänyt jotain tajuta kun ystäväni, ei mainita nimiä mutta VILLE SALMI, sano että nyt on Iso-Kuuselan pöksyt aika hiutia.

Jospa kaikki sössiminen menisi sitten nuoruuden piikkiin ja tästä eteenpäin kaikki menee kuin Strömsössä. Pää pysyy touhuissa paremmin mukana ja vanhoja virheitä ei toisteta. Uusi teema on nyt ”God grant me the serenity to accept the things I cannot change, the courage to change the things I can, and the wisdom to know the difference”.

Kippis!

Yleinen

Proud! Hyvä Piude!

2 kommenttia

Meidän Piia Pajunen toi EM-pronssia naisten fitneksestä Santa Susannassa! Mä tapasin Piian ekan kerran reilu vuos sitten ja sillon se käveli vastaan sellasessa one piece –haalarissa ja kuoriutu sieltä valmiina treenaa jalat Kimmon kaa. Sen jälkee Kimmo vaa sano että se on hullu, siitä tulee vielä hyvä. Ja niinhän siinä kävi. <3 Eve jäi harmillisesti sijalle 7. Se on varmaan toinen mikä korpeaa heti 4. jälkeen. Tuskin maltan oottaa kuulla kaiken.

4min ja mä jo pöllin kuvan

Mutta on mulla monta muutakin syytä olla innoissaan! Yksi niistä on se, että Eve muuttaa ainakin kesäksi Helsinkiin! Koko ikäni oon täällä asunut ja edelleen oon onnellisen tietämätön kaikesta tapahtumasta, niin nyt on onneksi Eve tulossa antaan push-ilmoituksia: eilenki oli Helsinki city run ja ei siitäkään mitään tietoa ennen kuin kirosin sitä ruuhkassa istuessani. Heti alkuunsa sanoin että täällä on sitten vain yksi ja ainoa oikea sali ja se on missä minä käyn, muihin ei ole kortteja ostamista. Meidän tiimiin on tullut myös uusi jäsen, Oona Ylitolonen, täältä Helsingistä! jonka kanssa hinkkailtiin käsiä tuossa yks kaunis päivä, kun kerta oli sama ohjelma. Nyt oon saanu sitä henkistä kanttia ja lisää on tulossa; kaverin kaksi sormea tekee ihmeitä viimesissä toistoissa. Tähän asti vaihtoehtona on ollu pyytää joku jantteri varmistamaan etten varmana tiputa tankoa nenään, mutta se on kussu siinä etten ole uskaltanut pyytää ketään. :)

Tein vuorotöitä monta vuotta ja kyllähän kaikkeen sopeutuu. Nyt kuitenkin on oppinut arvostamaan perus virka-aikoja 8-16 ja viikonloput aina vapaat. Aikaisemmin ei pystynyt niin hyvin suunnittelemaan mitään förskottiin, sillä aina piti odottaa että sai seuraavien viikkojen lista. Yleensähän viikonloppuisin juuri oli töitä, sillä koulun takia piti sitä jotain tienatakin.. Tässä on kuitenkin ollut muutosta kerrakseen, ja on helpottavaa että edes jokin on pysyvää, nimittäin työaika.

Arkisin olen aina niin raato, että kun lopulta pääsen kotiin, en paljoa muuta jaksa kuin katsoa viaplayta. Silloin kun mulla oli suoritusputki meneillään,  saatto se äityä niin pahaksi, että laitoin vapaapäivänäkin kellon soimaan etten varmana nuku päivää ohi.. Nyt ei ole sitä pelkoa että nukkuisin kuuna päivänä yli 9, sillä kilkkana herättää viim. 6.30 aamupissille. Ompahan ollu hyvää aikaa laittaa kämppä kuntoon: ennen kymmentä olin jo pessyt kaksi koneellista pyykkiä, vaihtanu lakanat, viikannu vaatteet ja silittäny 6 kauluspaitaa iskukuntoon. Hienoa olla tehokas! Varsinkin kun armas koirani järjestää pientä puuhaa perjantai-illan ratoksi kuorruttamalla päiväpeitteen.  Aina on jotain mitä odottaa.

Tuli muuten tuossa viikolla radiosta toiveita. Eräs kuuntelija soitti ja pyysi Bloodhound gangin bad touchin. Olin ala-asteella varmaan siinä 10 korvilla ja ko. bändi oli hetkellisesti se mun lemppari. Veljeni sai (epäilen) isän ostamaan levyn ja sitähän luukutettiin autossa aina mökkimatkalla. En tietenkään ymmärtänyt sanoja ja ilmeisesti ei vanhemmatkaan, sillä levy soi vaikka kailotin iloisesti takapenkillä että I need to find a new vagina. :)

Perinteikästä vappua Carusellista

Yleinen

st. Suski ’12

Jätä kommentti

Tasan vuosi sitten olin itsekin täyttä häkää valmistautumassa junioreiden EM-kisoihin Espanjaan. Tiimiläisistä, joiden kanssa olen jakanut saman huoneen, on tullut väistämättäkin läheisempiä, sillä onhan siinä kisoihin latautumisessa täysin omat tunnelmansa varsinkin kun kaikki jaetaan, eritoten vessa. 3 viikkoa Fitness Classicin ja Santa Susannan välillä kului nopeasti & kivuttomasti, ja tankkauksen alkaessa olo oli tyhjä. Nähtiin Suomen tiimin kanssa lentokentällä ja siellä alkoi tapahtua: voitte kuvitella mitä puuro ja riisi tekee kun on syönyt tyyliin parsaa ja kanaa viimeiset 2 kk – kaikki tulee läpi. Mun piti syödä viimeiset hiilariateriat lentokoneessa ja siinä vaiheessa ku alko pakki pyörimään ni tietenkin oli vessat varattu. Säntäsin ykkösluokkaan missä jouduin lentoemännän kynsiin. Mulla jo hiki valui otsalta kun selitin että nyt on pakko päästä, mutta lentoemulta ei herunu yhtään myötätuntoa ja samalla Jari Laine vilkutteli mulle iloisesti käytävän päästä että hänpä pääsee nyt. Olin jo kaavaillut että väännän ne tortut ennemmin vaikka siihen tarjoilukärryyn ku housuuni, mutta vahingoilta onneksi vältyttiin huussin vapauduttua ja päätin että istun täällä vaikka maailmanloppuun. Paikalleni mennessä sanoin Kimmolle että eihän tässä uskalla enää syödä jos meno menee näin kovaks, mutta Kimmo taputti käsiä ja sano että siinähän se kroppa kuivuu.



Lähettiin lentoon torstaina ja mulla oli kaikki ohi perjantai-aamuna, kotiin viemisinä pytty neljännestä sijasta. Loppuaika oikeestaan vaan nautiskeltiin ja käytiin katsomassa muiden suomalaisten kisat. Oli kiva iloita koko Suomen tiimin puolesta, kun tuli niin monta huippusijoitusta, mainittakoon nyt vaikka huonetovereideni Maikku Hiljasen EM-kulta ja Elin Hasselin pronssi. Ei jäänyt itseltänikään paljoa mitaleista ja sehän kaiveli koko kesän. Tukka putkella painettiin vuoden läpi ja talvella junnujen MM-kisoihin. Loppu onkin historiaa, kun jouduttiin Eveliina Tistelgrenin kanssa nielemään kohtuu karvas kalkki.

Mutta se siitä prologista ja keskitytään olennaiseen: Tänä keväänä Pro Elite teamista lähtee fitnekseen sekä Eve että Piia Pajunen. Nyt taitaa olla junnusarjat jo taakse jäänyttä elämää vaikka iän puitteissa molemmat sinne menisikin, mutta jos jotain Budapestista muistan niin oikeen tunteiden kirjon ja hirvittävän vääryyden kohtaamisen. Tällä kertaa jätetään ne kikkanokat painimaan sinne omaan sarjaansa eikä hävitä herniksille ;). Piianki menoa oon tässä vuoden päivät katellu ja käsittämätön muutos on saatu aikaan. Nyt vaa likat sinne lavalle ja tehkää mitä osaatte parhaiten. <3 Muutenkin onnea ja menestystä koko Suomen tiimille!

Johan tässä on riittänyt vipinää ja paljon hyviä asioita tapahtunut! Mikään ei tuo mua nyt alas, vaikka menisi suoli solmuun ja sanoisi se maailman talous mitä, sillä näyttäis viimein että S. Iso-Kuuselan kelkka on kääntynyt! Oon pistänyt haisemaan tämän oman elämäni järjestämisessä ja pintaraapasulta kaikki näyttäis kohta olevan just eikä melkein. Unelmieni kämppä oli kiikarissa enkä uskaltanut siitä kovasti vouhottaa, mitä nyt sormet ja varpaat on ollu tuhannen ristissä, ennen kuin asia on täysin varma ja nyt se on varma! Se on kuulkaas pikku-kusti kainaloon ja kesällä muutto etelään! Pääsen alta aikayksikön vaikka ja minne, kuten Tallinnaan. Ja siitä puheen ollen, olin viime vkl 22h-risteilyllä. Kyseessä piti olla ensin ’työkeikka’, mutta se lykkääntyi niillä puheilla heinäkuulle ja sen sijaan otin lunkisti. Ystäväni Mauritzio kaipasi pientä piristystä ja sanoin että nyt mennään kun kerta tilaisuus tuli (kiitosta vaan Ron Jeremy Big Band), vaikka ko. risteilyjen meno & meininki on yleisesti ennakkoon jo aika hyvin tiedossa.

Mahtui siihen vajaaseen vuorokauteen vaikka ja mitä. Heti alkuunsa meiän hyttiin paukkas eräs vauhtia ottanut Cosmopolitanin toimittaja, joka sanoi että oon ihan Olli Hermanin näkönen. Mitäpä mä siihen, meillä on sama kampaaja. :) Vanhat keikkakengät eli converset oli kaivettu esiin ja viihdyin eturivissä hamaan tappiin, nappasin oikeen rumpukapulanki ja nitkutin menemään tanssilattialla koko yön (ettepä usko). Varpaat oli tuusannuuskana ja siinä aamuyöstä meinasin järjestää loppuhuipennuksen, sillä viittä vaille liukastuin jonkun oksennukseen.. Onneksi refleksit pelaa. Jos joku päivä erehdyn moiseen uudestaan, niin kerrompa vaan, että älkää tulko nostelemaan mua hiuksista tai muutenkaan hipelöimään. Maura nimittäin toimittaa tuota henkivartijan osaa helkkarin hyvin; jossei hyvällä niin pahalla ja väänsi yheltä jantterilta melkein peukalon irti. :)

Tähän loppuun laitan kevennykseksi horoskooppini, voitte siitä sitten arvella mikä pitää kutinsa:

CANCER – The Beauty (June 21 to July 22)
MOST AMAZING KISSER. Very high appeal. A Cancer’s love is one of a kind… Very romantic. Most caring person you will ever meet in your life. Entirely creative person, most are artists and insane, respectfully speaking. They perfected sex and do it often. Extremely random. An ultimate freak. Extremely funny and is usually the life of the party. Most Cancers will take you under their wing and into their hearts where you will remain forever. Cancers make love with a passion beyond compare. Spontaneous. Not a fighter, but will kick your ass good if it comes down to it. Someone you should hold on to!

Peace.

Kisat, Yleinen

Fitness Classic ’13

Jätä kommentti

Pro Elite Team majoittui Crowne Plazassa ja tuolloin kun hotellivarausta tehtiin, oli suunnitelmissa että itsekin kisaisin Kulttuuritalolla. Vaikka Helsingissä asun, on musta aina kivempi virittäytyä tunnelmaan hotellilla plus kaikki säätö värien ym. kanssa on helpompaa kuin kotoa käsin. Ei ollut uutinen mun kisaamisen jättämisestä näköjään tavoittanut kaikkia korvia, kun sain kasan viestejä että tsemppiä, onhan nyt kaikki tarvittava tehty.. Näkisitte. :) Kiitos kuitenkin, olihan se mukavaa.

No vaikkei lavalle noustukaan, niin ei se tarkoittanut että olisi ollut saumaa vaan piereskellä koko vkl. Menin perjantaina hotellille P.E.T-palaveriin jossa tehtiin sotasuunnitelma ja työnjako selväksi, jonka jälkeen kömmin Even viereen nukkumaan. Se oli heti aamusta värien levitystä ja kauhee hiki pinnassa sitä läiskittiin. Olisi luullut että aikaa on vaikka hurumykky, mutta kummasti se meinasi loppua kesken vaikka iltakisaan vasta mentiinkin. En myöskään olisi uskonut että joku päivä laitan jollekin tukan & meikin varsinkin kun tiedetään Julian taidot niin, mutta näköjään se muille menee ei ihan vaan jetsulleen. Todisteena meiän Eve ja 1. sija. ;) No myönnetään että Nuppu kiharsi puoli päätä ja Minna teki pohjan meikille ja antoi ohjeita etänä, onneksi on whatsapp. Plus Sarppa ja Teletappi sai sen mun golden touchin eli loppusilauksen, ja Laurallakin oli sellai ihana seksipöyhö aka. naimatakku että rrau.

Ensimmäisenä lauteilla oli aamulla itse papi Rautio +90 masters ja 2. sija! ”Ei huono”, sillä olihan se niin että kovimmat tulee suoraan sairaalasta. Tervettä tämä touhu ei ole kyllä nähnytkään ja vaikka multa jäi parhaat krampit näkemättä niin pieni ’kohtaus’ kyllä järjesty takahuoneessa kun piti painaa Kimmelin raajoja suoraksi ja kaataa suolaa kurkkuun. Mutta hyvin se siitä tokeni. ;) Sitten oli vuorossa fitness eli Eve vs. Piia. Mä olin ihan kananlihalla katsomossa ja kauheeta munaravia takahuoneeseen, toinen likka kainaloon ja vaatteidenvaihtoon. Kyseessä on niin tasainen kaksikko että on varmaan vähän päivästä kiinni kumpi vie. Tällä kertaa Eve vei vaparin mutta Piia fysiikan, revanssi saadaan sitten EM-kisoissa.

pikku-apinat <3

Ennen bikiniä oli syksyllä uuden sarjan eli men’s physiquen esittely, jossa showmiehinä toimi meiän Jaani ja Johannes. Naiset odottanee tätä sarjaa yhtälailla kuin Suvi kesää, veikkaisin. Kun pojat oli öljytty niin pääsin viimein katsomon puolelle seuraamaan bikinit. Sarjoja oli nyt 4 mikä oli mielestäni hyvä, sillä kilpailijoita oli niin paljon eikä tasokaan kärsinyt. Voin kertoa, että on mukavampaa seistä 15:n  kuin 30 joukossa, vaikka jotkut joutuivatkin pönöttää todella kauan vertailuissa (ei ole helppoa sekään).

Tästä taas näkee kuinka surkea oon ottamaan kuvia; yhtäkään en räpsässy koko viikonloppuna en itsestäni en kenestäkään enkä tunkenu itseäni yhteenkään. Siinä ette kyllä menetä mitään hahaa ja nämä pöllin tuolta meiän tiimi-sivuilta.

Mitä omiin fiiliksiin tulee, ne tulee tässä: Tottakai mulla oli haikeat oltavat, kun näki tiimin tyttöjä siinä innoissaan, varsinkin kun nämä 5 viikkoa Arnoldin jälkeen on mennyt niin nopeasti. Ensimmäiset kisat Suomessa mitkä jätän väliin, mitäs jos olisinkin tsempannut.. Mutta toisaalta takahuoneessa siinä täys pöhinä ympärillä tuli olo, että onneksi en kisaa nyt. Mulla on ollut niin pitkään vauhtia, että on pakko antaa palautua. Kyllähän se kertoo jo jotain, ettei menkkoja näkynyt 15 kuukauteen. Osaltaan varmaan stressikin vaikuttanut, mutta ilokseni voin kertoa että yllättävän nopeasti tässä kuitenkin on alkanut toipua ja luulen että ajat kehitykselle on nyt todella otolliset. Sain niin paljon taas motivaatiota ihan vain haistelemalla tunnelmia ja kiitos kaikkien kisaajien. Moni kyselikin koska kisaan seuraavan kerran ja siihen sanon nyt ’katsotaan, todennäköisesti, ja ehkäpä..’ –sijaan, että ei arvailla itsekään, vaan keskitytään olennaiseen eli tekemiseen. Treenaaminen on kuitenkin tässä lajissa se asia, mitä rakastan eniten. Kisaaminen se, jolloin tuodaan työn tulokset näytille, ja tällä hetkellä ei ole uutta näytettävää (korkeintaan uudet bikinit:)).

Ehkäpä mua huolestutti, että oon jo menneen talven lumia, mutta tämän viikonlopun jälkeen – en usko. Ei muuten pelota, sanoi Nykäsen Mattikin kun ennätyksen leiskaisi. On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, ja niin on ollut aina.