Avainsana-arkisto: pro elite team

Kisat, Yleinen

Varikolta valokeilaan

4 kommenttia

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Yleinen

Nähdään lauantaina!

1 kommentti

Tämä marraskuu on pahin vuodenaika, sillä pimeä on ennen kuin lähdet töihin ja pimeä on sieltä päästessä. Sisustus on vieläkin pahasti kesken ja 5 kk:ssa en ole saanut lamppuja makuuhuoneeseen hommattua. Siellä könyän pilkkopimeässä ja jollain kännykän valolla kaivelen kaappeja ja toivon että jotain fiksua osuu käteen. Yritä siinä sitten herätä virkeänä klo 5, joten piti kaivaa vanha kunnon kirkasvalolamppu komerosta ja voíla, klo 4.21. oltiin jo reippailemassa. Lähti kuin telkkä pöntöstä..

Sain Minnalta myös uuden treeniohjelman, se on pyynnöstä pidetty 5-jakoisena ja sisältää enemmän supersarjoja. Taas menee jonkin aikaa tottuessa ja muutama seuraava viikko tehdään varmasti kuolemaa. :) Jalat nitkutetaan nyt x2 ja kyllä sunnuntaina toista settiä vääntäessä vyön puristaessa, hapen loppuessa ja oksennuksen polttaessa ruokatorvea mietin että onko tässä taas mitään järkeä. Noh, olo paranee kun kunto kohenee ja pääsee näkemään mitä läskin alta kuoriutuu. Koko kesän yritin räkä poskella puntata niin paljon kuin sielu sietää ja nyt voin jo rehellisesti sanoa että voimataso on noussut huikeesti. Tieto siitä että on vahvempi ei kuitenkaan lämmitä, jos mitään ei ole tarttunut. Tässä mun yhtälössä 1+1 on oltava väkisin vähintään 2.2, sillä mun järkeen ei tule mahtumaan, että lihastenkasvatus olisi mennyt munilleen, kieltäydyn siitä jo etukäteen. Jostainhan se motivaatio on näihin vuodenaikoihin haettava ja eihän tuossa marraskuun vesisateessa rämpiessä ole muuta vaihtoehtoa kuin miettiä ’kui siistii’.

032mTulevana viikonloppuna meillä on Pro Elite Team Try Outs, eli lauantaina 30.11. klo 16 alkaen WFC-kuntosalille (Hallituskatu 16, Tre) kaikki kynnelle kykenevät. Tässä päävalmentajan, Minna Pajulahden viesti copypastena:

Pro Elite Team TRY OUTS!!!!!

Tulevana lauantaina 30.11. järjestetään vuosittainen P.E.T try out-tapahtuma WFC-kuntosalilla Tampereella kello 16.00. Tiimiin valitaan potentiaalin mukaan fitness, bikini fitness, body fitness sekä men’s physique- kilpailijoita.

P.E.T edustusryhmä koostuu kansainvälisen kilpailutason saavuttaneista kilpailijoista sekä kilpailijoista joilla on pitkä kilpailuhistoria. Kehitysryhmä on uusille kilpailijoille jotka valmistautuvat ensimmäisiin tai toisiin kilpailuihin. Tiimissä oleville kilpailijoille luodaan yksilölliset tavoitteet ja suunnitelmat. Kehitysryhmän valmennuksessa ovat mukana P.E.T:n  Piia Pajunen, Eveliina Tistelgren, Johannes Leivo sekä Jaani Inkinen. Näin saamme valmennustoimintaa myös mm. Turun, Jyväskylän ja Lahden alueelle.

P.E.T on tiimi urheilijoille jotka ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään pitkäjänteistä työtä. Vaikka kyseessä on yksilöurheilu, tämä tiimi toimii tietyllä tavalla myös joukkueena. Kun mukana on loistoporukka samanhenkisiä urheilijoita, parhaimmillaan urheilijat vievät myös toisiaan eteenpäin, vaikka kilpailevat samassa sarjassa. Hyvänä esimerkkinä tämän vuoden miesten SM-physique, jossa P.E.T:llä oli 3 kilpailijaa ja tulos kolmois-voitto. Tiimin sisäinen henki on hyvä ja elämänarvot ovat samanlaiset. Lojaalisuus, rehellisyys, omien sanojensa takana seisominen, molemminpuolinen luottamus, halu treenata kovaa ja hyvä huumorintaju ovat avainasemassa tässä tiimissä. Lajit vaativat urheilijoilta oikeasti sitä, että he ovat kilpa-urheilijoita, rutiineista on pidettävä ja fitneksestä muodostuu ns. elämäntapa, ei hetkellinen huuma. Oma aktiivisuus on se mistä kaikki lähtee liikkeelle. Tämä on kilpa-ryhmä, ei PT-ryhmä.

P.E.T on parhaimmillaan perhe, tukiverkosto jonka linjat ovat 24h auki oli asia mikä vaan.

Mukaan tarvitset:
Naiset: Bikinit tai toppi ja shortsit, korkokengät, kynä
Miehet: Shortsit, kynä
Lisätietoja : 0405056794 / Minna Pajulahti

 Nähdään Lauantaina!!!

062

Tervetuloa suonikkaiden joukkoon.

Tervetuloa suonikkaiden vatipäiden joukkoon.

Myös eläinrakas täytyy olla.

Myös eläinrakas täytyy olla.

Siitäpähän tiiätte. Siis kehitysryhmään bongataan ne varsinaiset isänmaan toivot, joilla on oiva tilaisuus päästä hyvään imuun mitä tämä touhu on (Oona ;)), riittää että on halukas treenaamaan ja kehittymään. Luu kurkkuun sille joka toista luulee, itsehän imen tiimikavereista kaiken irti lähtevän ja ruinaan kimppatreenejä aina kun mahdollista. Ollaan sovittu jos tilanne äityy ’niin pahaksi’, että makaan sohvalla meritähdessä (tällä kertaa mahallaan) miettien millä tästä liikutaan, niin kaveri tulee vaikka tukasta kiskoen hakemaan.  Käytössämme on tough love –metodi, jossa lämminhenkisellä nikkailulla motivoidaan kaveria (Piia: ”yritänny, läski”) saavuttamaan nuo korkealle asetetut tavoitteet, jossa panokset on kovat: mikäli ryssit, kuulet siitä koko urheilu-urasi ajan ja vielä sen jälkeenkin. Eli toisin sanoen jos vedät herneenpalon syvälle otsalumpioon pikku herjasta, olet todennäköisesti liian herkkänahkainen, vaikka kaikella rakkaudella nämä huru-ukot yrittää tehdä toisistaan parempia kilpailijoita ja ennen kaikkea ihmisiä.

See you on Saturday!

Yleinen

Viikonloppujen makustelua

Jätä kommentti

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään. Piia & Johannes tuli etunenässä torstaina ja täytettiin jääkaappia erinäisin tuottein muita varten. Suunnitelmissa oli vainkus röpötellä menemään ja ennen kaikkea viettää laatuaikaa yhdessä.

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään.

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

008

Piialla on ollut aika huikea kisakausi ja ACEn jälkeen alkoi ansaittu offseason. Suunniteltiin etukäteen PMissä mitä treenejä säästellään kimpassa vedettäviksi, jotta saisi maksimaalisen hyödyn irti. Tässä näette mitä sokeri saa aikaan.

002

009

Oona halusi myös auttaa järjestelyissä yms., jotenka tässä suoritetaan erittäin tärkeää tehtävää eli pestään Lullers. :)

032

On nyssäkkää, pussukkaa ja kanaa. Even kanssa matkalla Treelle.

035

#hurjaluonto

Viime viikonlopuksi Minna oli järjestänyt tiimi seminaarin Bullfarmilla aiheena voimaharjoittelu. Heti alkuunsa Jani Ihalainen kertoi paikan säännöt (2 kpl) joista jo toinen luiskahti Oonalta ohi. :) Mä en ole ko. lajiin hirveesti perustanut ja varmaan johtuu siitä, etten ole ymmärtänyt sen päälle mitään. Käsiteltiin moniakin aiheita ja sen jälkeen piti kokeilla mavea ja penkkiä. Siinä kaksi inhokki-liikettäni ja ensimmäinen johtunee siitä, etten ole snaijannut tekniikkaa ja alaselkä on sellaisessa solmussa ettei pysty kävellä tahi istua. Jälkimmäinen eli penkki turhauttaa varmaan sen takia, että oon siinä niin surkea.

Meidän piti kertoa ko. liikkeissä ennätyksemme ja sen jälkeen päästiinkin testaamaan. Ei ollut kohdaltani mitään parran pärinää, aikaisempi 100 kg rikkoontui kympillä eikä 120 jääny paljosta kiinni; nousi jo polville mutta selkä ei suoristunu sitten millään ja siihen jäi. Ja itseasiassa olikin hyvä lopettaa, näytti sen verta pahalta..:) Janin puheista opin, että tämä on päälle kova laji ja salilta on aina lähdettävä hyvin mielin ja löydettävä jotain positiivista, siksipä en mainitse enää sanallakaan penkkiä muuta kuin että ilman tulosta ollaan.

Treeni ei ollut sellaista sykkimistä mihin olen yleensä tottunut, mutta jeesus olen kipeä. Tekniikka-opit näkynee menneen perille sillä alaselässä ei ole minkään sortin epämiellyttävää painetta. Suosittelen kokeilemaan sillä tyyli on varsin toinen, mutta kysykää ammattilaisilta ensin ettei satu vahinkoja.

040

041Päällimmäiseksi jäi mieleen taas mainittu mielikuvaharjoittelu ja mitä sillä voi saada aikaan. Eve veti mulle kesällä pikkusession, mistä voin kertoa joskus lisää. Mä olen jo etukäteen päättänyt miten haluan seuraavan kisaprepin etenevän ja millaisen olon haluan. Ja nyt kun tarkemmin miettii niin asiathan on just niinku haluan, kyllä Luoja suo. ”There are no constraints on the human mind, no walls around the human spirit, no barriers to our progress except those we ourselves erect.”

Yleinen

Oliko jo ikävä:)

1 kommentti

Sain eilen kommenttia että päivitystä kaipaillaan. Oli niin mieltä ylentävää että pakkohan sitä oli ryhdistäytyä.

Ajankohtaisen kakkosen asioihin lukeutuu ainakin Suomen tiimin kisamenestys kuluneena syksynä, eritoten pitää mainita meidän Piia Pajunen ja Joonas Palmgren, molemmille MM-kisoissa 6. sija ja siitä miltei suoraa huutoa Arnold Amateur Europeen, josta Piia nappasi myös 5. sijan.

Valmentajan eli Minna Pajulahden lajinvaihto ja penkkipunnerruksen ko. painoluokan MM ja EM-ennätykset:) kuva Mike Siren

Kisakausi päättyi PM-kisoihin, joissa olin heittämässä viimeisen huoltokeikan tältä vuodelta ja se hoitui niin kivuttomasti kun alkaa tämä ote tässä harjaantumaan. Toki aina pientä draamaa saadaan näiden kisojen alle, kun perjantaina piti olla lähtö ja tulee viestiä että laiva on peruttu myrskyn vuoksi. Pajuset sitä asiaa sääti ja lopulta mentiin Tallinkilla Tallinnaan. Linnoittauduin Piian kanssa hotellihuoneeseen siksi aikaa kun muut oli kilpailijakokouksessa ja ehittiin siinä parantaa maailmaa jo tovi kunnes Sari paukkaa huoneeseen ja alkaa hirveä säätö – kisakengät eivät menneet läpi ja piti etsiä joku jolta lainaa. Jos olisin itse ollut ’uhrina’, olisin repinyt sellaiset stressit tästä asiasta että olisi ollut koko maailmankaikkeus vallan sekaisin, mutta Sari ei oo juuri moksiskaan.. Ei haittaa vaikka toisinaan unohtuu lakka ja tällä kertaa ruoat kotiin..:)

Johannes Leivo 2., Jaani Inkinen 4. ja Sari Perälä 5.

Niin se vain on, että aika menee nopeasti kun on mielekästä puuhaa. Viime kuukaudet on ollut meikäläiselle todella opettavaista aikaa. Jossain määrin meni kuvitelmat totaalisen uusiksi, mutta samalla järjestyi niin monta muuta asiaa henk.koht. elämässä, että balanssi on parempi kuin koskaan tähän mennessä. Samalla sai paljon muuta ajateltavaa ja että elämässä on muutakin kuin ’yksi pieleen mennyt kisa’.  Olenkin tässä aikani kuluksi reissannut ympäri maailmaa (myös Kuopiossa. Äidilläni oli samana päivänä syntymäpäivä ja hyvänä tyttärenä toin tullessani minkäs muun kuin H. Partasen muikkukukon. Ja äiti oli iloinen:)), eikä ole ollut tarvetta pitää sen suurempaa meteliä itsestä.

Koska mulla on ollut jo pitkän aikaa haaveena hommata rullaluistimet, niin nyt sitten tapahtui se kauan kaivattu nyrjähdys ja ostin ne poistomyynnistä ’ nyt tai ei koskaan’. Unohdetaan tosiasia, että mähän en osaa luistella. Kaaduin 8-vuotiaana kun jouduin luistella jotain kiusaajaa karkuun, mursin ranteen ja tietty on nähtävästi jääny niin ’ikuiset traumat’. Autossa heräteostoksen jälkeen alkoi kauhu hiipimään selkäpiihin ja mietin että mitä helkkaria justiinsa tein. Olin aika hiljasta plikkaa ja naama peruslukemilla, kun mut pakotettiin saman tien radalle. Pienikin mäen nyppylä ja liu’uin hyvää vauhtia tangentin suuntaan, ei auttanu kuin kirkua Jaanille että TULE HAKEMAAN. Tullaan kohtaan opetellaan jarruttamaan eka.

Mukavuusvyöhykkeeltä on kuitenkin astuttu ulos ja pelko selätetty, jos olen oppinut pyörällä ajamaan niin opin tämänkin. Suojat on kiireestä kantapäähän sillä varaa edes hampaan katkeamiseen ei ole.

Tänä viikonloppuna tapahtuu sikäli jotain poikkeuksellista, sillä jonkinsortin tiimipäivät pidetään tällä kertaa meikämannen piilopirtissä. Pidetään ns. kauden päättäjäiset ja olen tässä pistänyt shampanjat kylmään, kärrännyt patjoja ja muita tarpeellisia vipstaakeleita suurta juhlaa varten, tuskin maltan oottaa<3.

Kisat

Kiitos ja anteeksi

Jätä kommentti

Viime viikonloppua oli moni lajin parissa jo varmasti odottanut pitkään, kyseessä oli nimittäin ensimmäiset syksyn karsinnat ensin Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Olin luvannut Minnalle tulevani huoltohommiin ja niinpä lähdin perjantaina huristelemaan kohti Jyväskylää. Piti olla ajoissa liikkeellä, Jaani nimittäin tuli kyydissä ja takaraja oli miesten kilpailijakokous klo 20. Lähettiin jo vähän puol 4 jälkeen ja mulla alkoi tuskan hiki jo valua, kun pelkkään Helsingin keskustasta ulospääsyyn meni 50 minuuttia. Siinä silmäkulmasta yritin tiirailla Jaania että pysyykös se rauhallisena ja jossain vaiheessa se alkoi vilkuilla kelloa että tätä menoa taitaa tulla kiire. Mä vihaan liikenneruuhkia ja muutenkin revin stressiä helposti vaikka mistä ja siinä aloin kiemurrella penkissä, mutta lupasin että kuule minä vien sinut sinne ajoissa että otappa alkuunsa mukava asento.

Ehdittiin reilusti, kuinkas muuten ja heti kilpailijakokouksen jälkeen alkoi värien levitys ja suunniteltiin miten seuraava päivä hoidettaisiin. Kilpailijoita alkaa olla jo niin paljon, että aikatauluista on miltei mahdoton pitää kiinni; siksipä jokaisen on hyvä kasvattaa hermoja ja varautua odottelemaan pitkiäkin aikoja. Mulla ei näitä viimeistelyjä, oloja ja odottelua ole ollut ikävä sillä aika ei ole ollut kypsä, mutta täytyy sanoa kun Even kanssa tussuteltiin poikiin kiiltoa ja katsottiin kun ne nousi lavalle, niin silloin tapahtui aivoissa jonkinmoinen nyrjähdys että voi vitsi, mäkin haluun.

IV, II, I ja VII. hyvä poijjaat!

Umppu ja Johanna selvitti paikkansa expoon

FASTin uutuustuotteita, käytännössä piti minua hengissä.

Lähdettiin kisapaikalta ajamaan vielä letkassa Tampereelle, sillä sunnuntaina oli sitten Maikun ja Sarin vuoro. Tampereella homma toimi kitkattomammin, sillä siellä ei ollut kehonrakennusta lainkaan ja näin ollen paljon vähemmän kilpailijoita. Näin sivusta seuranneena voin kertoa että fitnesissä on omat haasteensa myös vaparin ja fysiikkakierroksen välillä. Vaikka järjestelyihin tehtiin viime hetken aikataulumuutoksia, niin silti kauheessa kiireessä vaihdetaan vapariasua bikineihin, muistaa korut, avata tukka ja yritä siinä pumppailla ja levittää kiiltoa, kun molemmat valuu hikeä kuin viimestä päivää, ainoo että toisella ei ollu voltteja alla.. Paremmin ei olisi se Maikun suoritus sinällään mennä sillä 1. sijahan sieltä napsahti. :) Hyvillä mielin sitä lähti Sarppaa tuusaamaan, ja siltä osin homma meni myös maaliin, bikini fitness -168 ja 1. sija! Kyllä huoltajan kelpaa! Tää on niitä harvoja asioita mistä otan osan kunniasta ja joilla ratsastan pitkään, vetihän Pro Elite Team sentäs kaiken kaikkiaan 7 SM-kisapaikkaa.

Tämä oli tosi kiva kokemus nähdä touhua huoltajankin näkövinkkelistä, jokaisella on niin eri tyylinsä valmistautua kisaan ja samalla sitä huomaa, millainen urakka itse asiassa on kyseessä. Kun katselin Sarin touhuja lavalla, oman sarjani finalistit tuli myös siihen hollille ja totta kai sitä piti vähän silmäillä missä mennään. Oli myös kiva huomata millainen henki kilpailijoiden keskuudessa oli ennen lavalle nousua ja miten innoissaan kaikki oli, se on nimittäin juuri se tunne miksi tätä ylipäätään tekee.