Avainsana-arkisto: pro elite team

Kuumaa huumaa

Vietin eittämättä parhaan Juhannuksen ikinä – tai ainakin yhden parhaimmista. Mulla oli jo heti kättelyyn ladattu kovat odotukset ja mikäs sen parempaa, ettei joutunut pettymään. Keskiviikkoiltana käytiin totta kai parin muun ihmisen tapaan ostamassa pidennetyn viikonlopun eväät ja ostettiin just mitä haluttiin, maksoi mitä maksoi. Mulla oli jopa vaikeuksia alkaa nukkumaan, koska olin niin täpinöissäni ja saanut kivasti alkulämpöä Oonan ja Piian snapeistä.

Itse osasin jo pahaa ruuhkaa pelätä, sillä se on ollut minulle aina juhannuksen peruskauraa, varsinkin aikoina jolloin Lahden moottoritietä ei vielä ollut. Ihmeen sujuvasti päästiin kuitenkin Helsingin keskustasta ulos ja vasta Tuusulan kohdilla tyssäsi. Syy tähän oli totta kai mikäs muu kuin ilmeisesti peräänajo ja kun kaikki pakkautui yhdelle kaistalle, niin ruuhka oli siinä. Kokonaisuudessaan oli kivutonta niin suuntaan jos toiseenkin ja normaalia pidempi ehkäpä 25 minuutilla. Siellä oli jo valtaosa tiimistä vastassa tai juuri perävaloissa kiinni ja meno sai alkaa. Haastetta toi heti ensalkuun n. 15 ruokakassia, jotka kaikki piti yrittää mahduttaa pieneen jenkkikaappiin (muistelin, että siellä on toinenkin jääkaappi, mutta muistin väärin) ja piti priorisoida oikeesti kylmätavarat, mitä pystyi säilyttämään huoneenlämmössä ja mitkä joutui lattialuukun alle kellariin. Virallinen syntymäpäivänihän oli sunnuntaina, mutta aloitettiin vietto jo torstaina ja sanotaanko, että loppua kohti hyytyi. :D Kontin siellä maakellarissa ja Jaani on kyllä maailman huonoin valehtelija: miettikää ettei keksinyt millään mitään keinoa, jolla olis saanu pidettyä mut kahdestaan mökissä sen aikaa, että muut viritteli mulle kakun! Kuudes aistini huomasi heti kuprun ja lähdin säntäämään päämökille, eikä Rufus saanut edes kampattua tai muuta vastaavaa.

IMG_6905

Mites nää koristelut?

Osa porukastahan on jo dieetillä syksyn kisojen vuoksi ja kiitos Kuntokeskus K&M loistavien puitteiden, ei jäänyt treenikään kynnelle kykenevien osalta välistä.

Kiitos Kuntokeskus K&M ja Samuli Koutajoki!

Osa porukastahan on jo dieetillä syksyn kisojen vuoksi ja kiitos Kuntokeskus K&M loistavien puitteiden, ei jäänyt treenikään kynnelle kykenevien osalta välistä. Itsehän olin päättänyt sikailla ja niin myös tein. Isäni kävi aattona lämmittämässä meille minun etukäteen jo kovasti hehkuttamani savusaunan, osalle kävi liikaa keuhkoon ja olihan se aika kuuma, mutta onneksi oli varaa valita ja puusauna lämpesi mukavasti kyljessä. Järvivesi oli kiitettävät 21 astetta ja loistava ilma teki tuosta mökkijuhannuksesta vielä paremman kuin uskalsi toivoakaan. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankemmaksi tämä vähäinen nukkuminen ja muut sörsselssönit käy. Kaiken remakan joukkoon mahtui myös sielunhoitoa, kun  Suomen Kuningatar saapui <3.

IMG_6900

Muuten niin onnistunutta viikonloppua varjostaa Lulun sairastuminen ja oon ihan murtunu nainen. Hän oli koko viikonlopun toisinaan tavallista vaisumpi ja maanantaina niin veltto, että monta kertaa tarkistin elääkö se ylipäätään. Olin pienessä hätätilassa eikä auttanut muu kuin varata eläinlääkäristä aika, jotta saisin mielenrauhan, pelkään märkäkohtua ihan simona ja siihen kun alkaa vielä oireita googlailemaan.. Koko maanantai meni itku kurkussa vaikka tiesin, että se oli nyt parhaissa käsissä mitä voi olla ja makasikin koko päivän tiputuksessa. Kaikki kiitos ihanalle eläinlääkärille joka on kyllä kaiken tutkinut sillä tasolla, että tiedän nyt lisämunuaisen lävistäjän, ja pitänyt mua kokoajan ajan tasalla. Diagnoosi oli kohdun limakalvon tulehdus joka onneksi huomattiin sen verran ajoissa, että hevoslääkitys päälle eikä kohtua tarvittu ainakaan siltä seisomalta poistaa. Nyt on Lullero tarkassa syynissä ja kontrollissa katsotaan, miten tabut puree vai pureeko. Tässä kohti voin taputtaa itseäni päähän että hienosti toimittu, en ois antanu itelleni ikinä anteeks jos jotain olisi käynyt vähättelyn takia ja kaikkeni olen ainakin tehnyt. Oon miettiny et tältäkö äideistä tuntuu, kun on toisen kanssa aivan neuvoton ja huoli on valtava.

Vielä ei uskalla ihan tuulettaa, mutta vointi on silminnähden parempi ja ruoka maistuu, mikä on kuulemma hyvä indikaattori. Onhan sen nyt pieni taistelija<3.

Voivoi katsokaa nyt häntä! Vanha kuva mutta pikku haaveri siinäkin

Kalajuttuja

Ei ole jäänyt tämä alkukesän matkailu tähän, sillä heti Suomeen ja töihin palattuani hilpasin äitini kanssa takapihan kautta Tallinnaan. Kyseessä oli äitienpäivälahjani Muubsterille, joka saatiin viimein käytettyä. Ollaan 15:n vuoden ajan tehty noin kerran vuodessa ko. reissu ja sitä hauskemmaksi se käy, mitä vanhemmaksi tässä tulee. Muppe tuli meille jo perjantaina, jotta olisi sitten lauantai-aamuna mukavan lyhyt matka satamaan ja sain ns. tuutin täydeltä äiti-tytär –annostusta. Nyt kun futiksen EM-kisoissa ollaan päästy jo hyvään vauhtiin niin innokkaana ”fanina” totta kai silloin pelattuja otteluita piti katsoa (ja kommentoida) ahkeraan. En tiedä kuinka paljon naiset yleensä ymmärtävät pelin päälle, minua ei jaksa futis kiinnostaa tuon taivaallista, mutta voi se nyt taustalla pauhata. Tiedän kyllä keneltä olen perinyt sellaisen hauskan piirteen kuin hölöttäminen ja kommentointikin oli mielestäni kohtuu osuvaa: ”Miten tuo pystyy puskemaan palloa kun sillä on tuommoinen nuttura? Tai eihän se ehkä sitten haittaa jos se on tuolla takaraivolla, kun eihän sillä takaraivolla pusketa..” ja ”Meneekö tuo irokeesi lyttyyn, jos siihen tulee pallo 100 km-tuntivauhtia?” En pystynyt vastaamaan. Juoni vain tihenee, sillä veljeni Juikki on paraikaa Marseillessa kisakatsomossa ja eikös äitini ollut tämän jo bongannut sieltä television kautta. Kuuleman mukaan ei ollut kuin 60k muutakin, mutta kait sitä omansa tunnistaa..

No muutoin en jaksa mitään matkasepustuksia kirjoittaa, sillä ei siellä nyt mitään ihmeempiä tehty perus-tolloilun lisäksi. Bridget Jonesit tosin kävi, kun bussi rysäytti vauhdilla lammikkoon kastellen minut kohtuu hyvin, mutta kesä kuivasi minkä kasteli. Viimekerrasta olin myös oppinut sen verran, että jos lauantai-iltana klo 20 aikaan haluat mennä ravintolaan syömään, kannattaa tehdä pöytävaraus. Olin tässäkin hieman myöhään liikkeellä, sillä kolmannesta kysymästäni ravintolasta vasta tärppäsi ja sieltäkin 30 minuuttia toivettani myöhemmin. Ruoka oli kyllä enemmän kuin maittavaa ja voin varsin hyvin suositella Korsaar –nimistä paikkaa vanhan kaupungin puolella. Lounaalle päästiin mäihällä Trip advisorissa #1 sijaa pitävään Rataskaevu 16:een jonkun pariskunnan juuri sieltä poistuessa, oli sekin koko rahan väärti! Mutta varatkaa pöytä ja ajoissa. Tuli laivallakin otettua vielä buffet ja on kiva huomata, ettei todellakaan ole mitään kisojen jälkeistä ”imua” päällä ja mun ruokailut jäi alkupalapöytään. Sieltä piti kuitenkin jatkaa vielä kummityttöni 1-vuotissyntymäpäivien rääppiäisiin, sillä kakku aina mahtuu. Musta on ihana huomata tuon kokosissa se kehityksen huima vauhti, sillä ei ole kauaakaan kun olin hoitovuorossa (silloin ei vielä kävelty) ja nyt tultiin vauhdilla (kävellen) vastaan. Pidän lempilapseni kengissä ja olin Berliinistä hommannut pelit, joilla mennään ja kovaa.

IMG_6707
Mulla on ollut nyt lystiä, kun oon päässy treenaamaan Oonan kanssa. Sattuipa viimeviikolla, että oltiin treenin jälkeen tylyjä aulassa eräälle herrasmiehelle. Johtui ihan yksinään siitä, että minä en kuullut mitä hän sanoi ja Oona ei tiennyt mitä siihen tulisi kommentoida, eli anteeksipyyntö näin jälkikäteen, ei ollut tarkoitus olla mulkero ja jos yhtään lohduttaa niin se jäi kaivelemaan (molempia) pitkäksi aikaa :D. Keissin opetus siis – muista aina käyttäytyä. Kaksin aina kauniimpi ja Oona on tulossa meille kotihoitoon. Agendakin on jo valmiina: aamulla Löylyyn saunomaan ja uimaan ja sehän toteutetaan tässä heti kun Rufus on lomalla.

Toukokuussa kinballia pelatessa luonnollisesti hätäilin pallon lyömisen kanssa ja siinä nipsahti kyynärpää. Menin siitä keilaamaan ja totesin, että käsi lähtee mukaan, eli parempi jättää vähemmälle. Kulki se siinä mukavasti kuitenkin, mutta seuraavana päivänä oli pikku mustelma havaittavissa ja eikä käsi oijennut. Kesti vain tasan sen päivän ja ajattelin ettei mitään sen vakavampaa sattunut, mitä nyt välillä vittuillut hauiskääntöä, rintaa tmv. tehdessä. OItiin viime viikonloppuna Pomarkussa ja taas pitkästä aikaa pääsin lyömään pesäpalloa. Sen verran laiskostutti etten jaksanut pallon perään lähteä juoksentelemaan, on meinaa viime kesästä opittu sen verran, että pelisilmä puuttuu (plus luotto on mennyt, sillä Ridge sanoi ettei uskalla mulle lyödäkään. Arvostan tosin, että hän on huolissaan, siinä vois tulla vaikka pallo nenään). Siinä sitten ensimmäisessä lyönnissä tärähti niin mukavasti kyynärpäähän, että luulin käden tippuvan, mutta sen jälkeen ei olekaan kipuillut juuri ollenkaan. Ja pallosta nenään sain taas hyvän aasinsillan mummooni: hän oli vanhoilla päivillään meillä mökillä kylässä ja yöllä sattui tipahtamaan sängystä. Tiedätte, että vanhempana ei refleksit ehkä enää niin hyvin pelitä – ei myöskään mummollanikaan – ja hän otti lattian vastaan päällään ja seuraavana aamuna oli silmä musta. Taivasteltiin ruokapöydässä tapahtunutta, mutta mummeli osasi löytää asiasta valoisatkin puolet: siinä jos olisi ollut rautanaula pystyssä, olisi mennyt silmä puhki..

No katsotaan kuinka moni tuosta samaisesta sängystä sattuu tippumaan, sillä tulevaa Juhannusta vietetään meikämannen perheen piilopirtissä lähes koko Pro Elite tiimin voimin. Pakotan koko köörin savusaunan kautta järveen dippailemaan. Hauki-kaloja ei tarvinne pelätä, mutta sain taas uutta perspektiiviä siihen, mitä järvessä voi vastaan tulla äitini kerrottua, kuinka hän pelkää ruumiita.. Toivon mukaan niitä ei nyt missään vastaan uiskentele eli joka iikka on sitten viisaasti vesillä, ei mitään kännissä eikä läpällä. Mulla alkaa muutoinkin olla kohtalon vuodet käsillä, sillä sunnuntaina räpsähtää 27 mittariin.

IMG_6675

Skandaali Berliinissä

Puerto Rico on nyt nähty ja paluu Suomeen kävi Miamin kautta. Kaksi kertaa on käynyt hyvä mäihä ja ollaan ennätetty hirmumyrskyjen jaloista juuri pois, kunnes lennot on peruttu (ensin Dallasissa ja nyt San Juanissa), joten voi olla varma, että kolmannella kerralla se kosahtaa omalle kohdalle. Siinä missä minä ja Minna paistateltiin päivää South Beachillä, jäi Tiina jumiin Puerto Ricon päähän myöhästyen jatkolennolta ja siinä oli keittoainekset valmiit. Muutaman lisäpompun ja kadonneen laukun kautta neitokainen on kuitenkin päässyt Suomen kamaralle, sehän on tärkeintä. Tällä rundilla selvisin aikaerosta ilman mitään kommervenkkejä, lennolla nukuin suoraa huutoa 7 h ja kotimaassa ei tarvinnut kärvistellä hereillä kuin 6 h.

IMG_6630

IMG_6646

Nyt on ns. hikoiltu tarpeeksi ja täydellinen sää senkus jatkuu. Kesälomani 1/2 lopun vietän Saksan maalla Berliinissä. Matka Tegelin kentälle sujui kivutta ja hauskuus alkoi, kun pääsin taksiin. Ländäsin suoraan aamun ruuhkahuippuun ja tottakai joku labranörtti ajoi taksini kylkeen. Oli niin pieni pusu, etten tajunnut sen edes osuvan, vaan äimistelin (kuvasin) mitä mun kuski puuhaa kun hyppäs ulos autosta puimaan nyrkkiä, kaasutti perään, tööttäili ja vilkutti valoja tälle kolhijalle. Sitten ajettiin jo tien viereen ja oli pakko kysyä että osuiko se. Siinä paloi aika monta tupakkaa kun poliisia odoteltiin ja paikalliset näytti peukkua ikkunasta ajaessaan ohi. Polizei saapui ja kun yksi auto ei riittänyt, tuli paikalle toinen. Taksikuski onneksi bamlas englantia ja selitti että silminnäkijänä tulee antaa sedille passi ja osoitetiedot ja niin sitä tehtiin työtä käskettyä. Selvittiin siitäkin sitten hetken kuluttua ja päästiin jatkamaan matkaa. Tää oli varsinainen erikoismies ja vaihteli radiokanavia mun mieltymysten mukaan (kun tuli Baby got back niin kuski huikkas vaan että ”madame, das hiphop music ist gut”, tjsp), tarjos purkkaa, karamellejä, pastilleja.. Kun saavuin perille ja kaivoin lompakkoa maksaakseni, tämä vielä alkoi piirtelemään paperille one moment madame: kuvassa oli tämä kolaritilanne mihin kopsahti ja hän pyysi vielä varmuuden vuoksi mun nimeä ja puhelinnumeroa. Olin selkeästi niin kullanarvoinen silminnäkijä, että kyytikin oli loppupeleissä ilmainen.

Ja mitä sitten Berliinissä, niin Joonas aka Skandaali (aka sandaali) asuu täällä ja siitä revin tuon hassunhauskan otsikon. :) Tämän päivän aikana olen kiskassut elämäni parhaan burgerin kapeisiin kasvoihini ja kuluttanut sen painelemalla ympäri kyliä, helle vie mehut täälläkin ja ennätin ottamaan myös pienet tirsat ennen kuin hyökkään paikalliselle salille. Suunnitelmissa on karkottaa must-see paikkoja ja käydä ne parin päivän aikana läpi, yhden matkaoppaan nappasin jo kentältä. Eikun vinkkejä tulemaan!

 

Terveiset Puerto Ricosta!

Neljättä päivää lomalla ja kyllä olen nauttinut. Kokeilin lähtiessä ensikertaa kehärataa ja hyvin näytti juna kulkevan lentoasemalle, vaikka tunnin se otti. Kentällä mulle oikeastaan selvisi ensi kertaa, että Nykin kautta on matka ja lento menikin aika kivuttomasti siinä omalla penkkirivillä vähän nukkuessa ja muuten vain koomatessa. Nykki on täynnä näköjään niitä ESTA -automaatteja ja voin kertoa, ettei todellakaan kannata mennä siihen jonoon, sillä ei ei ole yhtään nopeampi, päinvastoin. Vaikka kuinka saa automaatista suomen kielen, niin hidasta se on kuin hevosen laitto ja silti joutuu viranomaiselle kertomaan miksi on tullut maahan. Meikäläisellä syy oli ”koutsi kisaa”, kuten myös 3 kk sitten. Oltiin kuitenkin puolessa tunnissa customsista läpi eikä meillä mikään kiire ollutkaan, jatkolentoon kun oli se 5 h. Se meni siis JFK:lla maaten ja pari timmaa ennen koneeseen nousua alkoi luomi painaa. Taisteltua saatiin kuitenkin koneeseen asti, siellä sai nukkua kun kello oli paikallista aikaa 21.19 ja päästiinpähän rytmiin hyvin kiinni. Yhden aikaan yöllä leiskas vielä mukava trooppinen ilma vastaan ja päästiin kämpille, missä Milla ja Tiina olikin vastassa.

IMG_6576

Torstaiaamuna heitettiin Minnan kanssa lähiympäristössä pieni aamulenkki ja sen jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin ihailemaan maisemia. Suoraan pakastimesta saapuneelle täällä on suorastaan tukalan kuuma, mutten valita kyllä yhtään taas pitkän talven ja paskan sään jälkeen. Paikkana tämä on Minnan mukaan kuin Mexicon ja Thaikkujen sekoitus kaikilla Amerikan höysteillä. Aamulenkillä bongattiin toki kynsihoitola ja päätettiin mennä sinne laitatuttamaan varpaat sen näköiseksi, että kelpaa sandaaleja taas käyttää. Olen tainnut pedikyyrissä käydä viimeksi alkuvuodesta 2014 eli voisi sanoa, että oli jo korkea aikakakin.

Näkymät

Näkymät

Milla oli ennättänyt selvittää jo kaiken oleellisen ja löytänyt meille paikallisen, näpsäkän salin vieläpä ihan lähettyviltä. Munhan ei tarvitse tehdä kuin muutama vatsa ja jo on naama hikikarpaloilla, niin voitte kuvitella miltä näytän täällä. Sanoisinko että trooppinen ilmasto tekee tehtävänsä ja imaisee aika hyvin mehut. :) Illalla Miltsin kanssa lähdettiin vielä ulkoiluttamaan uutta mekkoa, käytiin syömässä ja lupasin tarjota Millalle synttäridrinkin. No se jäi aika laimeaksi se setti, meinaa kun pizza-lasagne oli imastu kapeisiin kasvoihin niin alkoi ramasemaan niin paljon, että molemmat repi leukoja huolella ja todettiin et nyt on hyvä sää mennä jo nukkumaan.

IMG_6598

Perjantaina oli hotellin vaihto itse kisahotelliin eli paikalliseen Hiltoniin. Täällä Hiltonissa meillä on junior family sviitti ja tilaa todella mukavasti. Mähän en oikeastaan tällaisessa paahteessa viihdy kyllä kauaa ja ilmastointi on enemmän kuin tervetullutta, mutten silti kiellä nauttivani täysin rinnoin siemaillessani kahvia alakerran terassilla ja katsellessani merelle palmujen humistessa, tällaista sen elämän kuuluisi olla. Tänään lauantaina onkin luvassa sitten kisakokousta ja likkojen värjäystä, huomenna sitten showtime alkaen klo 11.30 paikallista aikaa.

IMG_6606

Sukat sandaaleihin

Elämäni alkaa jälleen helpottaa! Koulusta alkoi kesäloma, torstaina meinaa riipasin viimeisen tentin ja voin kertoa että se meni ihan etelään se; aikani käytin satuiluun ja arvailuun. Ei oo töiden ohessa opiskelu niin helppoa miltä näyttää, siihen kun yhdistät treenit niin morjes – kuullaan vuoden päästä. Ehkä näin kesän korvilla kerkeän paneutumaan menneen kevään tapahtumiin, muisteleminen on sitä paitsi aina hauskempaa kuin muuten vaan tyhjästä jauhaminen täytteeksi.

Ovia kolkutteleva tuleva loma auttaa tosin aina aktivoitumaan, varsinkin kun reissua pukkaa. Nyt meinaa suuntana on Karibianmeren Puerto Rico ei yhtään sen vähempää! Minnalla ja Tiinalla on luvassa pro-kemmakat ja lähden jälleen öljyymään ja kantaa matkalaukkuja. Meidän Miltsi tuli perjantai-lauantai väliseksi yöksi meille (koska matka kentälle lyhyempi ja oli minua ikävä:)) ja suhautti jo paikan päälle. Terveisistä päätellen tulee menemään hiessä se viikko<3. Porilaisittain ”mietein” vielä, otanko kannettavaa matkaan ja kirjoittelenko jonkin sortin tarinaa, kuten Columbuksen reissusta, joten toiveet ottanen huomioon. Ensiksi hain vauhtia kuitenkin Biitsiltä ja voin kertoa, että mulla oli elämäni hauskin työpäivä. Sain hawajipaidan ja kaislahameen viriteltyä viimeiseen minttiin  (ei kannata yrittää olla ekologinen ja uusiokäyttää vanhaa mekkoa: maksoin juuri pelkästä vetoketjun vaihdosta 57 €) ja onneksi Piia piti huolen kermasella kinkkupiirakalla ja juustokakulla, että mun muodot tulee sopimaan hyvin latinalaisameriikan kauneusihanteisiin.
IMG_6283
Kun Rufus on reissussa niin minulle niin rakkaat ihmiset ovat viihdyttäneet tänä viikonloppuna: ensin Milla ja sitten Piia. Meillä ei mitään vieraskoreutta harrasteta ja  koen että jotain on tehty oikein ja tietty level saavutettu, kun Piia heittää saapuessaan kassinsa keittiön lattialle ja kädet lanteilla totee et vetää nyt vähän kevyempää päälle (eli riisuu ittensä alasti) ja sitte painaa vessaan ovi auki tottakai. Perseily kotona onkin omaa sydäntäni lähinnä ja ilta menikin maailmaa parantaessa. :) Tänään painettiin sitten jalkajumpalle Mayor’sille ja kuulemani perusteella uskallan väittää, että tulen kesän aikana näkemään tuota Jyväskylän lahjaa maailmalle himppasen useammin kuluttamassa meikämannen kulmasohvaa.
Eikä siinä. Oveni on aina auki.