Avainsana-arkisto: pro elite team

Yleinen

2016 Wrap Up

Jätä kommentti

Kas niin siinä kävi, ettei joulumuisteloa herunut tänä vuonna. Pahoittelut siitä, vaikka tuskin kukaan jäi kaipaamaankaan. Se yksinkertaisesti unohtui, vaikkei Jouluna sen kummempaa tekemistä ollutkaan – vietin sen parhaassa seurassa nautiskellen & nukkuen. Kyllä pukki tietää mitä meikämanne on vailla ja sainkin varsin konkreettisesti arkeani helpottavan kuivausrummun! Pyykinpesusta tuli just herkkua, en nimittäin osaa justiinsa sanoa mitään parempaa, kuin lämpimien sukkien laittaminen jalkaan aamulla.

Mitä on mahtunut vuoteen 2016? 

Ensimmäinen kisavapaa vuoteni sitten 2011 ja voin kertoa sen olleen paikallaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja sikäli ”ikäväkseni” joudun taas todeta, etten ehkä ole käyttänyt aikaani ns. optimaaliseen kehityksen saamiseen, jos mennään kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. 27:ään (ja puoleen) ikävuoteen mennessä olen oivaltanut, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka tuottaa sinulle nautintoa, kaikki muu hoituu sitten itsestään. Tällä hetkellä musta on aidosti ihanaa vanheta (mikä ikäkriisi?), koska mun elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja tiedän, että se muuttuu vaan mageemmaksi. Tällä hetkellä mennään kohti kevään Fitness Classicia ja luotto itseeni on kova; doubt me, hate me, you’re the inspiration I need.

suvi1

Heti alkuvuodesta lähdin Minnan mukaan Columbukseen huoltamaan tätä Arnold Classiciin ja madame oli vetänyt itsensä sellaiseen minttiin, mitä en aiemmin läheltä ole nähnytkään, ja on toiminut mulle tänä vuonna sellaisena motivaattorina että oksat pois. Toukokuussa lähdettii Puerto Ricoon, missä Milla ja Tiina oli jo odottelemassa. Nämä kotkottimien reissut on niin hauskoja, toivottavasti luvassa on paljon lisää sillä olen mukana kuin peräpukama, mikäli pörssi vaan kestää!

suvi11

suvi111

Nuorena vietettiin lähes joka viikonloppu ja kesä landella, mutta tämän elämäni parhaan  Juhannuksen myötä vasta opin arvostamaan, kuinka makee juttu se on. Johtui varmasti seurasta ja siitä, että säät oli kohdillaan. Pikku Lulu saa mut ihan itkemään ja mietinkin, miksi olen laittanut itseni tilanteeseen, jossa kiinnyn tähän niin että pelkään kuollakseni jos sille sattuu jotain. Läheltä liippasi kesällä, mutta kohdun poistolla siitä selvittiin.

suvi1114

Rufuksestani näin parhaan kunnon tänä vuonna, mitä koskaan. Olen jo pari kertaa uhonnut, etten huolla häntä enää koskaan, mutta niin vaan ne puheet pyörretään ja ymmärrän häntäkin entistä paremmin. Kuuden kisan kausi päättyi Itsenäisyyspäivän tienoilla Milanoon. Ensimmäistä kertaa Italiassa eikä tullut pizzaa, pastaa tai aitoa gelatoa maistettua, mutta ei ne mihinkään katoa.

suvi1117

Huomenna on tarkoitus lähteä Tampereelle uuden vuoden viettoon ja tottakai Leivoksille yökylään (siellä on meille oma huone, myös Lullerolle oma huone). Osaltani se sujuu varsin rauhallisissa tunnelmissa (luvassa ei viskikännejä), sillä silavatalkoot on pahasti kesken vaikka ensimmäinen kymppi onkin raavittu pois. Homma etenee, kun taakka kevenee. Suuri kiitos mukanaolosta myös sponsoreilleni Fitnesstukulle ja Puhdas+ Capsille!

suvi1113

Ensi vuosi tulee olemaan osaltani paljon juhlien järjestämistä, mikä parasta vielä itselleen. Häävalmistelut alkaa tosissaan, vaikka tyylilleni uskollisena pakollisen pahan eli olennaiset asiat on päätetty, nimittäin päivämäärä, juhlapaikka ja kirkkokin on varattu. Valiojoukko on valjastettu eli homma on hyvissä käsissä<3.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2017, olkoot se entistä parempi!

suvi1111

 

Yleinen

Ette te minua tunne pt. 2

1 kommentti

Homma jatkuu siitä, mistä on helpoin kirjottaa! Paras ystäväni, elämäni valo ja rakkaus, you name it, Rufus<3.

#1 Ensimmäinen asia, minkä hänestä bongasin, oli – aivan oikein – hyvä pakara. Nyt se on ollut valitettavasti long-gone mutta takaisin tulon kyllä huomaa! Housut lyhenevät meinaa senttejä. :)

#2 Jaanilla on koulutetun hierojan tutkinto takataskussa (ollut jo vuosia!) ja sitä on mahdollista silmittömästi hyväksikäyttää joulukuusta alkaen. Kerrottakoon nyt tännekin, että minua on luvattu alkaa pitämään kondiksessa kunhan oma kisakausi on pulkassa! Lisätään hieman paineita.. Ajan saa soittamalla tai laittamalla viestiä.

#3 Jos Jaanilta kysyy kumpi kätinen oot, vastaus on ”sekakätinen”. Riippuu siis mitä kysytään! Kirjoitetaan vasemmalla, puuroa hämmennetään vasurilla, pesistä lyödään oikealta, palloa heitetään oikealla, sushia syödään vasemmalla, lätkässä rightti, sulkapallossa oikea.. Harva onkaan näin monitaituri! Urheilussa aina käsittämättömän hyvä, aivan sama mikä laji.

#4 Se että käytät kättä kuin kättä yhtä sujuvasti kalpenee kuitenkin sen rinnalla, että Rufukseni on varmasti maailman kiltein ihminen ja se ei sitten puhu kenestäkään paskaa. Tämä on ominaisuus, mitä kunnioitan varmaankin eniten. Ei myöskään koskaan ole sanonut mulle edes suutuspäissään pahasti vaikka tiedän, että olen taatusti kyrpinyt, esimerkiksi ottamalla ainoan läpinäkyvän shakerin ja siinä on mennyt täydellisen puuron koostumuksen kanssa vedet ja vellit sekaisin.

#5 On myös ihanaa kun on korvaamaton olo: minä tiedän missä on paristot, varalamput, kipot, kupit, se ja se vaate.. Mutta kiva huomata, että munkaan ei tarvitse pärjätä ilman häntä! Kuten uusimpana villityksenä nyt 30 kg:n punnusliivi (”pikku lisä” aerobisille), mitä en kertakaikkiaan saa kiskastua selkään ilman apua. Kun Rufus oli MM-kisoissa, yritin veivata sen ensin omalle reidelle (siihen asti kaikki ok), josta hivauttaa sen niskaan, mutta eihän se pään yli mennyt ilman, että olisi ollut niskat nurin. Ego ei luonnollisestikaan antanut enää siinä kohti periksi, että olisin joltain kysynyt apua, vaan päätin olla ilman, saan soijan pintaan niinkin.

#6 Vaikka mua just tituleerattiin ”maailman hauskimmaksi ihmiseksi”, niin Ruffessakin on puolensa. Ryhmässä se on yleensä se hiljaisempi tarkkailija ja huumori elää tilanteen mukaan. Mä jään välillä jonkun viiltävän kommentin jälkeen suu auki kattoo et mitä just tapahtu. ”Kerro jotain” on aloitus, jolla Ruffen pasmat saa aivan sekasin ja sillo mennään puihin. Onneksi minä voin hoitaa silloin sen puhumisen, jalo taito selkeästi äitimuorini peruja. Mutta on sitä myös välillä pitäny testaa mitä huumorini kestää! Ja kyllä se kestää, koska tunnetusti hyvä.

#7 Jaani tanssii vain 4 promillen humalassa. Eli ei koskaan.

#8 Niin hyvin Rufus tuntee, että osaa myös epäillä joitain asioita. Valitsen esimerkiksi kaupassa suurimman banaanin mikä lähtee. Jos sanon vasemmalle niin tarkoitan oikeeta ja toisinpäin. Jostain kumman syystä en erota niitä ellen katso käsiäni.. Onneksi Ruffe on tottunut ja varmistaa rauhallisesti ennen kuin pitää kääntyä, että ”tarkoititko..”. Kaikkeen en minäkään täydellisesti pysty:).

#9 Kallis (ja hyvä) on maku ja tyyli sellainen, ettei niin voi pukeutua kukaan muu. Lähteekin oikein mielellään naisten saatille makutuomariksi. Lahjat menee aina häränsilmään, eli ei tarvitse pelätä sitä kuuluisaa linnunpönttöä (myönnettäköön, että jossain määrin olen materialisti). 30-vuotislahjaksi haluaa Porsche Caymanin 718 tai Jaguar F-type S:n.

#10 Pidemmillä reissuilla ajomatka saadaan usein kulumaan siten, että kyselen Jaanilta kaikkea sopimatonta ja yleensä on pakko vastata, kun pakoon ei pääse. Kesälomalla oli kehkeytynyt uusi taktiikka ja se oli musiikin laittaminen kovemmalle niin, että olisi pitänyt huutaa yli. Oltiin siinä muutama sata kilometri ns. nautittu toisistamme ja lähdettiin illalla Jeppiksessä ollessamme ihailemaan Pikkuhiekkaan auringonlaskua. Siellä sitten nuuhkiessani meri-ilmaa Jaani sanoi, et yks kysymys hänellä olis, kun on vaivannut jo pitkään. Ääni oli niin vaikea, että kerkesi miltei paska valahtamaan housuihin kun ajattelin, että nyt oon tosissani loukannut aiemmilla uteluillani tai käyttäytymiselläni ja aistin vakavan perheriidan paikan. MUTTA niin hän otti, polvistui ja kosi, ja siihen oli maailman helpoin vastata kyllä heti kun sain leuan rullalle. <3

Miten tässä sitten käy, tuleeko musta Inki? Voisin kerralla räväyttää ja pistää kaikki nimet vaihtoon: ottaa toisen nimeni käyttöön ja vaihtaa sukunimen, ja voila! Inkeri Inkinen. How you like me now?

img_7751

Yleinen

Ette te minua tunne pt. 1  

Jätä kommentti

Ajattelin läväyttää käyntiin palttiarallaa 20 värssyn sarjan, jossa voitte yksi kerrallaan lukea Pro Elite Teamin jäsenistä minun silmin, eli totuuden. Uhraan Piia Pajusen ensimmäiseksi, sillä kyseessähän on useimmille varsin tuttu hahmo ja sain jo hyvää tulta alle seurattuani hänen toimintaansa (yhtä sketsiä) tässä kesällä Satakunnan suunnalla ja nyt ihan facebookin messengerin välityksellä suoraan Puolasta. Piia on myös meistä ehkä seuratuin (enää ei ehkä ahkerin koska Oona) snappääjä ja sanoinkin, että tuo on kaikki kiiltokuvaa ja jollen tuntisi, snapin perusteella luulisin toisenlaiseksi ihmiseksi. Tässä siis ei kronologisessa järjestyksessä muutama knoppi naisesta, joka oikeesti suuttuu, jos pyydät röyhtäisystä anteeksi.

w3

#1 Valmennusjohdon ensikertomat Piiasta mulle oli ”se on hullu, siitä tulee vielä hyvä” ja toi oli ilmeisesti riittävän syväluotaavaa anaalisointia. Ensimmäinen muistikuvani oli WFCn aulasta, kun Pajunen kuoriutuu sellasesta onepiece-haalarista treenille ja jälkikäteen on kertonut, että mä olin pelottava. Silloin oli joku sekasin, toinen loppu.. (Toivon, että tää pelottavuus huokuu puhtaasti vain mun hiljaisesta auktoriteetista, sillä sittemmin olen kuullut samaista sekä päin pläsiä että kuulopuheiden kautta. Ehkä olen ylimielinen, ehkä perusilmeeni on vain veemäinen, mutten ilmeisesti ainakaan helposti lähestyttävä, mitä olen luullut.) Luonnollisesti ensimmäinen yhteistreeni on aina ollut jalat – luulot pois heti kättelyssä – eikä Piudekaan ollut poikkeus.

#2 Mitä ruokaan tulee niin elettiin SM2012 kisojen jälkeistä elämää ja Piia tuli mukaan Sorsille ahtaamaan eturepun täyteen kaikkia herkkuja. Meitä ”kokeneempia” vatsalaukun venyttäjiä oli useampi ja Piia saikin parhaat vinkit siitä, miten ruokaa saisi vielä ahdettua lisää (en viitsi kirjoittaa tekniikkaa tähän, kun siitä saadaan vielä joku sota aikaiseksi, kun joku ottaa tosissaan ja kokeilee). Hyvän näköistä keräilyä oli sohvalla, eli kohtalaisen ookoo suoritus. Mutta sikabulkistakin voi kuoria aikamoisen talentin, minkä Piia osoitti ansaitessaan IFBB ammattilaiskortin voittamalla Arnold Amateur Spainin overallin 2014! Ulkonäön perusteella ei pitäisi tuomita ja siihen minäkin nyt vetoan. Tästä puuttuu kuva, koska Piia kerää kaikista kiristyskuvia kansioon. Mustakin on olemassa niin järkyttävää materiaalia eli pitää olla varovainen, kosto nääs on hirmuinen. Sittemmin Piia on enää ’kohtuudella maistellut’, sillä mättö on Piian kohdalla taaksejäänyttä elämää (vaikka hän yrittää aina muuta väittää). Suuri herkku treenin jälkeen on kylmä maksalaatikko ja bravuureihin kuuluu juustokakut. Vaihdellaan joskus kuvia ruoka-annoksista (koska omani kirvoittaa kateuden) ja Piian on pakko aina yrittää rökittää the chef, esimerkiksi kuvaamalla ruokansa lattialta ja ripottelemalla basilikan lehtiä rekvisiitaksi ympärille. En voi muuta todeta, kuin iloista siivoamista.

013

#3 Jonkun kisaprepin sivusta seuraaminen tuo kieltämättä syvyyttä. Ennen ensimmäisiä kisojaan Piia puuhasi paljon omissa oloissaan, mutta muistan ensimmäisen kerran kun harjoiteltiin lavalle sisääntuloa ja asentoja. Meni sisääntulo muutaman kerran uusiksi, kun tämä tulee kuin mikäkin luolamies – vieläpä pantterikuvioiset bikinit päällä. Nykyään onkin jo aikamoista keimailua eli prinsessakoulu on tepsinyt! Ensimmäiset kisat oli Fitness Classic 2013 ja siellä sekä vaparissa kynnettiin maata että muu takahuonetoiminta jätti sellaiset muistijäljet että oksat pois; siinä missä muut kipsuttelee siveellisesti portaat lavalta poistuessa, Piia vetää rampin kuulana, tuli ylen että alen.

#4 Piia pitää hyvin sordiinoa yllä ja tykkää olla kameran edessä, mutta kun on vapaalla niin on aina alasti. Ensimmäinen juttu mitä tapahtuu kun ovi on säpissä, Piude ”vetää vähän kevyempää päälle” eli riisuu. Parhaimmillaan tähän komboon lisätään myös nopea piipahdus vessaan ja koska juttukin on monesti kesken, ovi jää auki. Ja joka kerta mun on vaan pakko miettiä, miten helmi ihminen.

307

En edes tiedä koska kääpiöstä (jos halaan, niin mahtuu mun leuan alle) on tullut mulle niin rakas, mutta veikkaisin sen ajoittuvan vuoden 2013 PM-kisojen aikaan, jolloin lähdettiin porukalla huoltamaan poikia Eestin suuntaan. Ensimmäiseksi kaudeksi kisasuoritus oli kova ja Piia veti ruokaakin siihen malliin, ettei säästellyt mitään, ei edes suolistokaasun purkauksia. En tiedä olenko koskaan kokenut mitään pahempaa, sillä sen ihan maistoi, mutta niin vaan meidät on majoitettu samaan huoneeseen. Siksi seura onkin ehkä parasta koska hän ei välitä, eikä todellakaan ole varaa huomauttaa. ”Reteä” olisi ehkä hyvä sana kuvaamaan toimintaa, mutta aina voi kyllä kaataa itkunkin ja maailma on parempi. Olet ihana, mutta tiedät sen onneksi itsekin. <3

Voit seurata instagramissa & snapchatissa @piiapajunen

Who’s next?

Yleinen

No nyt se on sanottu

Jätä kommentti

Tuntuu siltä, että kolmessa vuodessa olen vanhentunut todella paljon. Siinä missä muutama vuosi menin nuoruuden innokkuudella, toiveikkuudella ja tietämättömyydellä, niin kuvioihin on nyt tullut vähättely, realistinen pessimistisyys ja epätoivo, joista nyt kernaasti haluaisin eroon.

Jos yhtään vaivautuisin tarkastelemaan omia asioitani lähemmin, voisin todeta olevani aika monessa liemessä keitetty akka ja jollain ilveellä ulostulo on useimmiten ollut voittajana, mutta siinä rytäkässä sitä ajattelu sumentuu niin, että kaikki hyödyllinen unohtuu ja ongelmien noidankehä on valmis. Ensin keksitään ongelmat (vatsa ei toimi, polvi on kipeä, mikään ei toimi), sitten mietitään syitä niihin (liikaa liikuntaa, liikaa istumista, liian vähän unta), keksitään syyttävät selitykset (työ, koulu, äiti, isä..), puolustaudutaan (en minä mutta muut) ja tunnelma märkänee (ei napostele sitten millään). Kun ollaan niin sanotusti rännissä, vellotaan pahassa olossa eikä keksitä ratkaisuideoita, on turha olettaa että mitään toivottua muutosta tapahtuisi, mikä johtaa siihen, että muutoksen puutetta selitellään ja taas keksitään lisää syyttäviä selityksiä. Ilman luovuutta ja halua saada aikaan toimivia ratkaisuja ei ratkaisuja synny ja ongelmat jäävät jäljelle. Oliko riittävän epäselvästi ilmaistu?

Meillä oli eilen tiimipäivä ja tekipä taas gutaa nähdä kaikkia plus bonuksena academylaisia. Siinä sitten esittelykierroksella kuuntelin, kuinka valtaosa on karvan päälle kakskymppisiä ja vielä uutuudesta niin viehättyneitä, niin siinä muistui ”vanhat hyvät ajat” mieleen. Nyt sitten ajattelin päästä tästä ongelmanoidankehästä ulos ja se edellyttää sitä, että ongelmien sijasta aletaan puhua vastaavista tavoitteista. Se miten todennäköistä on, että jokin tietty tavoite onnistutaan saavuttamaan, riippuu ennen kaikkea siitä, miten vahva on ihmisen halu ja miten vahvasti uskoo, että sen voi saavuttaa. Saavuttamisen todennäköisyyttä voi tietoisesti kasvattaa lisäämällä tavoitteen haluttavuutta, sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta sekä vahvistamalla uskoa siihen, että tavoite voidaan saavuttaa.

Haluttavuus riippuu siitä, kuinka paljon hyötyä tavoitteen saavuttamisesta uskotaan tulevan itselle. On olemassa erilaisia tekijöitä uskon kasvattamiseen:

#1 On hetkittäin onnistuttu

20140412-FC_SuviIso-Kuusela-017

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

Nikola

#2 Suuntaista kehitystä on jo tapahtunut

a2

Väistämättä sitä väkisin jotain tapahtuu. Johonkin tultu sitten Provinssin 2008..

#3 Aikaisemminkin on onnistuttu vastaavassa
Tiedätkö, miltä tuntuu tiputtaa 20 kg?

#4 On olemassa voimavaroja, jotka auttavat onnistumaan

034m

jkl

pe

ma2

w2

Olen kuitenkin jo siinä iässä, että se alkaa näkymään naamasta ja nahasta, enkä voi eläköityä ennen kuin on alla sellainen suoritus & kondis mihin voin olla 100% tyytyväinen, ei jää paska maku suuhun eikä jää kaivelemaan, että olisi pitänyt. With that being said, on pakko kertoa ihan itseni vuoksi, että naulasin tavoitteen ensi keväälle juuri.

Yleinen

Loppu se ruikutus

2 kommenttia

Aminohappoja, ateriankorvikkeita, laadukasta proteiinia.. Rasvanpolttajia, tehonlisääjiä, elintarvikkeita.. Treenivarusteita, -välineitä ja -tarvikkeita, mitä puuttuu? Hoida infra kuntoon! Kun tilaat Fitnesstukulta 50 €:n arvosta, saat 10 € ostosten loppusummasta pois koodilla SUVI. Kampanja on voimassa 3. – 18.7.2016 klo 10.00 asti, joten älä jahkaile. Loppasuiden kannattaa vähintäänkin tilata kunnon kanisteri, niin riittää se intra koko treenin ajan eikä tarvitse pulloa vähän väliä käydä täyttelemässä. Yleisimmissä shakereissa on se haittapuoli, että saattaa sekottua omat soosit kanssatreenaajan kanssa, kuten minulle kävi taannoin Tampesterissa: nappasin shakerin lattialta ja hörppäsin iloisesti ja totesin että hyi saatana. Ei estänyt jatkamasta treeniä ja pullon omistaja tuli perässä ja sanoi, että nyt taisi mennä sekaisin..

Kun ei muuta osaa.. niin hauis

Kun ei muuta osaa.. niin hauis

Mieli on ollut matalalla kuin matelijan mahanahka syystä että olen huolissani ystävästäni Lulusta. Viime perjantaisen kontrollikäynnin jälkeen ei ollut syytä tuulettaa että tulehdus olisi ainakaan parempaan päin, vaikka yleinen vointi näyttäisi kovasti kohenneen. Taidan unohtaa mahdollisen äkkilähdön, sillä vakuutustahan en ole hommannut niin katsotaan kuinka monta keilaa palaa.. Lullersin ollessa pentu ajattelin, etten suostu tuollaisia summia pulittamaan vuodessa ja jos jotain sattuu, niin revin fyfyt vaikka selkänahasta. Kuorintaan ei nyt kuitenkaan ole onneksi vielä tarvinnut ryhtyä ja jos yhtään lohduttaa, niin en ole päässyt edes puoleen väliin sitä summaa, mitä olisin tähän mennessä pulittanut erinäisiä vakuutusmaksuja. Pääasia että pikku kilkkana tulee kuntoon!

Jos yllämainittua tapausta ei lasketa, niin kuuluu oikein hyvää. Mulla on valitettava taipumus vaipua aika ajoin hetkelliseen synkkyyteen, jossa en luota itseeni sitten lainkaan ja nyt on aika taas pistää ruikutukselle stoppi. Turhaan tässä haaskaa elämää yhtään enempää, nimittäin jos nyt jätän asioita puolitiehen, oon pomminvarma, että tuun katumaan kuinka jotain jäi tekemättä. Parempi siemen syöksyssä kuin kymmenen pussissa.