Mä oon niin onnellinen! Nyt saatiin virallinen lähtölupa Budapestiin junioreiden Maailmanmestaruus –kisoihin! Sinnehän tässä ollaan kokoajan tähdättykin, toinen jalka jo menossa, mutta viikolla kävi ekan kerran (valehtelin, useemman) pelko persiissä että mitäs jos tuliskin hylsyä. Päätin, että siinä tapauksessa menen Alkon kautta kotiin ja hukuttaudun punkkupulloon & juustoihin, lähden pipariristeilylle ja voin siinä sitten päässäni (päissäni) miettiä että mikä meni vikaan. Mutta onneksi ei tarvi! Saan jatkaa samaa rataa mitä nyt vielä hippusen kovempaa!

Minna ja Kimmo tuli mukaan katsastukseen, joka pidettiin Keravan Power Centerillä. Oltiin paikalla tosi hyvissä ajoin ja ehdin tietenkin alkaa jännittämään, kun tuomareita alkoi tulla paikalle. Katsastus pidettiin tatamilla niin ei sen tähden voinut olla korkkareita jalassa, eli pikkusen haastetta kun piti siinä paljain varpain huojua. Sitten mentiin aulaan oottamaan päätöstä, mua jo jännitti niin että käsiä kylmäsi. Ja sieltä se rapsahti! Minä lähden bikini fitnekseen ja Eveliina Tistelgren fitnekseen.

Budapest on vieläpä tosi kaunis kaupunki, varmaa varsinki näin joulun alla. Oon käyny viimeksi kesällä 2009 ja tykkäsin.

Mä tempasin perjantaina helkkarin hyvän selkätreenin, päätin ettei jää ainakaan siitä kiinni ja jatkossa aion virittää ko. moodin päälle. Kuukausi on vielä aikaa kiristellä ja sen kunniaksi jäätiin vielä treenaamaan olkapäät. Tästä vähän nyt sitä vertailukohdetta että missä mennään: yllä oleva eiliseltä ja alempi viikkoa ennen kevään EM-kisoja. Siitäpähän tiiätte.

Tämä vuosi on ollut kieltämättä raskas, niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ole koskaan urheillut, tehnyt töitä ja taistellut kroppani eteen yhtä lailla ja pääkoppa on ollut todella kovilla. Välillä on ollut yhtä hekumaa ja sitten on tultukin melkosta syöksyä alas ja pikku vastoinkäymiset on tuntunu ylivoimaiselta. Mulla on kuitenkin ollut maailman paras tukiverkosto, multa riittää kyllä kyyneliä kaikille koska sanat loppuu. Vaikka joskus saattaa tuntua siltä, että tämä ottaa paljon enemmän kuin antaa, niin voin silti täydellä sydämellä sanoa, että vuosi on ollut elämäni paras ja kasvattanut mua hirveesti. Henkinen palkinto on ollut ravitseva! Itseluottamusta ja kunnianhimoa saa ja pitääkin olla, mutta mitään ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Nyt on aika hioa muu olemus kuntoon ja pitää mielessä, että muillakin on nälkä.

<3