Avainsana-arkisto: Prime Hair & beauty design

Kisat, Yleinen

Varikolta valokeilaan

4 kommenttia

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Yleinen

Kantakaupungista päivää

Jätä kommentti

Huonekalujen hankkiminen on yllättävän työlästä puuhaa. Ennen muuttoa kävin ravaamassa kaikki liikkeet mitä maa päällään kantaa ja alkuinnostuksen laannuttua lähinnä potutti suuresti. Ajattelin, että kunhan pyykinpesukoneen ja sängyn saa hommattua, niin niillä pärjään kyllä kunnes löydän sopivat. Mulle tarjoutui kuitenkin aivan mieletön tilaisuus, kun ISKUsta soitettiin ja tarjottiin mulle koko sisustus. Lähetin heille pohjapiirroksen asunnosta ja kerroin vähän mitä olin ajatellut. Sain seuraavana päivänä valmiiksi kalustetun pohjapiirroksen sähköpostiin ja myyjän nimen, ketä menisin liikkeeseen tapaamaan. Tunnissa mulla oli sohva, ruokailuryhmä, sänky, lamppu, tv-taso, rahi ja parvekekalusteet. Sanotaanko että kyllä on kehdannut kotona olla. Kaikkein parasta tässä oli se, miten helposti kaikki hoitui; muuttopäivänä tuli koko hela hoito, joten pääsin ’valmiiseen’ kotiin kunhan vaan siirtäisin luuni sinne ja muut tavarat paikoilleen.

Tiesittekö muuten että vaarivainaalla oli saha Vierumäellä ja olisi ottanut nimekseen ISKU (ISo-KUusela, snaijaatteko?), jollei se olisi ollut jo käytössä? No en tiennyt minäkään, ennen kuin äitini kertoi. Kuormaa pakatessani  huomasin kauhukseni että mussa on varmaan jotain himohamstraajan vikaa. Aloitin kevyesti autotallin siivoamisesta ja astioiden kaivamisesta sieltä kaiken rojun peitosta. Katsoin pihalla olevaa läjää, joka oli mukamas lähdössä mukaan ja onneksi alkoi raksuttaa että hetkonen, jos en ole ko. roinaa kaivannut 1½ vuoteen, en kaipaa sitä nytkään. Mun isällä on ’hauska’ tapa (with all due respect <3), että se aina keuhkoaa missä on hänen baskerit, työkalut, kengät & lippikset ja äidiltäni kysyy kuka on hakenut kaikki työhanskat auton peräkontista. No kuka:) Huvitti hirveesti kun omia tavaroita etsiessäni löysin nipun niitä kaivattuja näppylähanskoja, pussillisen (varmaa 11 kpl) baskereita ja 4 pakkia työkaluja. Onpahan jakoavaimia! Lapioitakin on oltava kolmea eri sorttia. Näin nopeasti laskettuna sanoisin kuluneen sanonnan, että isälläni on kyllä homma hanskassa mutta hanskat on aina hukassa.

Paras tuparilahja!

Olen onneksi tottunut heräämään ~6 aikaan aamulla, joten ei haittaa lainkaan että työmaanpauke starttaa viimeistään seiskalta ja näin ilmoja pidellessä on kärsinyt lähteä aamulenkille rantaan ja Kaivopuistoon. Viime vuonna en liikkunut yhtään enempää kuin oli pakko, mutta nyt olen alkanut harrastamaan hyötyliikuntaa ja sen nimi on jalkapatikka. Lompsin menemään salille yms. kävellen, kun etäisyydet on palttiarallaa 3 km suuntaansa ja auto on täällä kantakaupungissa kertakaikkisen turha.

Viime viikolla kävin viimein laittamassa tufén kuntoon missäs muualla kuin PRIME Hair & Beauty designissa. Mun pidennykset oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, kun olin noudattanut lähes prikulleen Umpun antamia ohjeita ja suosittelemia tuotteita. Tässä taas nähtiin, että kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja satsata tiettyihin asioihin.

Viikonloppuna oli puolestaan Summer Up –festivaalit, sillä tiimimme artisti Joonas Palmgren aka Skandaali teki siellä comebackin. Ajattelin etukäteen noniin! vanha konna S. I-K tuntee nämä kuviot kuin omat taskunsa ja varustelaukkuun vessapaperirulla & käsidesi ei taaskaan pettänyt. Nappasin Nupun kainaloon ja hoidin paikat 2. riviin, kuinkas muuten. Keikka oli loistava, kaikki meni hyvin ja oli tosi hauskaa. Tulin vaan siihen tulokseen, että olen kyllä liian vanha tähän touhuun, keski-ikä oli siinä 17 ja en oo varmaan ikinä nähnyt niin paljon paljasta pintaa yhdellä silmäyksellä. Ei siinä, tuossa iässä sitä itsekin silloin oltiin, mutta kyllä mulla vielä silloin oli vaatteet aina päällä..



Oltiin yötä Even porukailla Lahdessa ja käytiin Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa. Musta on ihana katsella kun muut on viittävaille kisatikissä ja vertailee vatsojaan peilistä ja sillä sekunnilla tajusin että se on just mikä multa on aikaisemmin puuttunut. Asia on, tämäkin, korjaantunut ja fiilis on ”mäkin haluun”. Ja mehän tiedetään mitä se tarkoittaa..!!

Kisat, Yleinen

Bringing nothing but fire

2 kommenttia

Viimeinen työviikko alkaa olla loppusuoralla! Se tarkoittaa taas viimehetken valmistelua ja juoksua paikasta A paikkaan B. Nyt on kaikki hoidettu hyvissä ajoin, sillä viimekerrasta oppineena viimetinkaan jättäminen saattaa joskus kostautua: pakkasin Budapestiin illalla kamoja ja huomasin että rähmä, kiilto on lopussa. Tyhjällä putilolla ei tee mitään, mutta onneks on Minna ja selvittiin siitä. Bikinit on tilattu Biancanevestä ja eilen saapui paketti: ne on upeat! Tietty. Mulla on aina korkeat odotusarvot ja ne ylittyy joka kerta, kiitos Elina ja Paula. <3 Elina laittoi ystävällisesti myös purkin glazea samaan pakettiin niin nyt on sekin hoidossa.

FAST Puddingilta on tullut pari uutta makua! Kiitos myös panoksestanne tässä kisaprojektissa.

Pari viikkoa sitten tuulettelin että flunssa selätettiin kivuttomasti. Tyylilleni uskollisena oon viimeiset pari päivää ollut varmaan itse räjähdys, otsa- & poskilohkoja on ärsyttävästi kuumottanut ja näin loppuhetken ratoksi päätin tästä vielä tempasta poskiontelontulehduksen (=mukavaa lentoa). Ei siitä selvittykään ihan yhdessä pumpsauksessa mutta onneksi on nyt antibiootit ja olo on ollut tosi hyvä että on pystynyt treenata.

Sarjassani on siis itseni lisäksi 30 kilpailijaa. Pieni hauska ’kämmi’ on ilmeisesti käynyt, sillä vieläkään kenenkään suomalaisen kilpailijan nimiä ei näkynyt osallistujalistassa, mutta eiköhän se siitä korjaannu.. Men’s Physiquen pitkään sarjaan on tulossa myöskin kiitettävät 66 kilpailijaa(!!!) joten siihen nähden tuo sarjani on pala kakkua. Siinä pitää olla aika harjaantunut silmä tuomareilla, jotta osataan pistää tytöt ja pojat oikeaan järjestykseen, toivon tietenkin löytäväni paikkani sieltä mahdollisimman kärjestä onhan se selvä. Pari hokkuspokkusta eli uudet bikinit ja kunto. Se on meinaa tällä(kin) kertaa aika rapsakka voin luvata, mikäli kaikki menee niin kuin pitää, niin ulkoinen habitus on aikalailla hoidossa! Loppu on sitten Herran huomaan.

…mitä nyt on tukan laitossa onnistuttava, se on mun ja Minnan ykkösmissio. En tajua mikä meni taas pieleen viimeksi, kait vallan riehaannuin lakkapullon kanssa ja ajattelin että se painuu kyllä vielä kasaan. Eihän se painunut ja loppusilauksen antoi vielä vesisade ja homma oli sillä selvä: tatti täältä tullaan. Keskusteltuani Umpun kanssa toteutan nyt teemaa less is more ja väännän ne kikkurat lämpörullilla vaikka silmät ummessa. PRIME Hair & Beauty design on huolehtinut siitä, että oikeat aineet pohjalle löytyy.

Pikku kilkattimella on varmasti ollut osasyynsä siihen, että meikämanne on ollut viime aikoina niin hyvässä iskussa ettei tosikaan (sählyssäkin tehty jo eka börsä). MM-kisoista ja sen jälkeisistä ajoista opin, että “People will hate you, rate you, shake you, and break you. But how strong you stand is what makes you” enkä usko – kävi miten kävi – että tulee sitä ’pitäkää tunkkinne’. Aika on mennyt joulusta siivillä ja olen varmasti ollut monelle raskas, siksipä kaikille minua kestäneille kiitos ja anteeksi. :)

Elinin kanssa Espanjassa.

Yleinen

Aika kultaa muistot?

1 kommentti

Viime torstainahan oli penkkaripäivä, muistu omatkin rientoni mieleen kun näin karkkeja maassa. Lähdin wanhojen tanssien jälkeen Miamiin ’lomailemaan’ loppukevääksi, jonka vuoksi kävin lukion neljässä vuodessa. Kirjoitin pakolliset pois syksyllä ja venytin tahallani pakollisia kursseja keväälle, sillä en halunnut lakkia talvella. Kirjoituskevät menikin aika lailla lusmuillessa, sillä kävin vain korottamassa englantia & ruotsia ja neropattina riipasin pitkän matematiikan.

Nuorena (vaikka olen sitä vieläkin) elämä oli helppoa kuin heinänteko, ei stressitekijöitä mailla eikä halmeilla. 10 viikkoa Floridan auringon alla jätti jälkensä ja ei pelkästään pelkkää brunaa, vaan isäni kommentoi että oompas minä seesteinen. No se meni ohi nopeaan kun palasin kotiin. :)

Otin vähän förskottia ja juhlin kaikki juhlat vuotta ennen oman ikäluokkani kanssa. Paitsi penkkareita tietenkin kahdesti. Ensimmäisenä vuotena näin oikein vaivaa haalarin eteen, ommeltiin Mauran kanssa itsellemme lehmäpuvut missä oli utareet ja kaikki. Koululta sai tilattua halvalla ja paljon saakelin kovia kermatoffee-karkkeja, joilla oli sitten kiva nakata lapsosia päähän rekan lavalta. Rekka-ajelun jälkeen meidät tiputettiin satamaan, josta jatkettiin suoraan abiristeilylle. Itse hyppäsin lavalta suoraan Helsingin Sanomien toimittajan syliin ja kerroin sille kuinka hienoa on että koulu loppuu – vaan ei vielä. Onneksi oli nimi painettu väärin hesariin niin ei tarvinnut kellekään selitellä. :) Välivuoden jälkeen olikin taas opiskelumotivaatiot kohillaan. Olen kauppaopiston naisia ja sieltä täräytettiin Jomperin kanssa varmaa vuosituhannen parhaimmat paperit ulos. Hetki sitten mulle iski kaaliin että jösses tässähän sitä ollaan työelämässä, sitä sitten seuraavat 40 vuotta. En voi kyllä valittaa sillä hyvin on käynyt, oon päässyt koulun penkiltä suoraan huippujopiin mistä tykkään työkavereineen kaikkineen.

Suuntasin perjantaina pikkulikan kanssa Nokialle viettää viikonloppua Minnan ja Kimmon luo, Eve ja Jaani tuli kanssa. Heti ensimmäiseks menin PRIME Hair & Beauty designiin Umpun käsittelyyn ja nyt mulla on ihana uus kisatukka<3 Umppu oli muutenkin järjestänyt collection-kuvaukset lauantaiksi, Mikko Karekivi oli taas kuvaamassa ja täällä odotellaan sormet syyhyten millasia kuvia on tulossa! Toimin Primen Nellin mallina ja sain mielettömän lettikampauksen ja meikkikin oli ihan toista millaisena oon tottunut itseni näkemään: se oli ’nude’ ja vedinkin sitten tissiä pöytään teeman mukaisesti. :)

Tietyllä tapaa tuli todella nostalginen olo muistellessani noita omia aikojani, mutta samaan hengenvetoon voin todeta ettei ole kyllä yhtään ikävä. Olen iloinen että ajat on eletty ja takanapäin, nyt on aivan uudet kuviot & koitokset edessä. Tsekattiin kaikki kuviot valmiiksi, kunto on siinä ja sarjassani tulee olemaan 30 akkaa. Taas pitää tehdä aikamoisia taikatemppuja ja ensi viikko painetaan vielä – andareandare. Milloin 6 vuotta sitten suuntasin nokan kohti Floridaa, nyt se suuntautuu kohti Ohiota. Välipäivistä alkanut preppi on mennyt todella nopeasti ja koska mulla on sopivasti lomaa, lennän Columbukseen jo lauantaina. Ollaanpahan passissa ja haistelemassa tunnelmia hyvissä ajoin!

Yleinen

Summa summarum

Jätä kommentti

Nyt kun joulusta on selvitty, niin eiköhän ole aika laittaa tämä vuosi pakettiin. Vuosi sitten tosiaan ajattelin, että ens vuos (2012) on elämäni vuosi ja aidosti voin todeta asian olevan niin. Aika on mennyt siivillä, mutta paljon siihen on mahtunutkin elämäni huippuhetkiä. Nyt onkin ehkä aika kiittää kaikkia projektissa mukana olleita satunnaisessa järjestyksessä, sillä ovathan taholtaan mahdollistaneet minulle tämän kaiken.

#1 Biancaneve

Aika oleellinen osa suoritusta on kisa-asu. Ekaa kertaa liikkeeseen tultua laji oli uusi ja asua mietittiin sääntöjen puitteissa, mä en oo ees varma oliko koko bikineiden kaavoja vielä silloin olemassa?!?! Joka tapauksessa, kisa-asussa en ole ikinä hävinnyt. Kiitos Elina ja Paula aivan mielettömästä työtä ja joustosta; aikataulut on ollut pari kertaa aika naftit. Muutaman kerran Minna on kiikuttanu mulle bikinit valmiina vasta kisapaikalle ja siellä oon kiskonu ne päälle. En voi muuta todeta, kuin että monttu on tippunu joka kerta.

#2 Juha Auvinen/Saimiri Design ja AD Noora Iso-Kuusela

Kiitos Juha että ensinäkin sait blogini pystyyn! Siihen ei tämä tumpelo itse kyennyt ja moni olisi jäänyt paitsi näistä minun tonttuiluista. Ja Noora: ilme on vielä kesken mutta tuloillaan! Pahoittelen että olen omalta osaltani toiminut hitaalla, ”on vähän ollut tässä muuta…”. Kiitos kuitenkin kaikesta lajiin liittyvästä ja siitä sivuavasta, kaksi Iso-Kuuselaa on aina parempi kuin yksi!

#3 PRIME Hair & Beauty design

Umppu, oot löytänyt juttus. Kisalook on myös yksi oleellinen osa suoritusta, ja mulla oli jo viimeistelyt täyttä häkää käynnissä, kun ekan kerran tapasin sut päivää ennen LBF’11. Minnalla oli visio ja mä olin muuten vaan pihalla, millainen tukan tulisi olla ja toteutuksena vetäsit napakympin. Kukaan ei ollut vielä nähnyt mua koko komeudessa ja kun mentiin Nokialle väriin, muistan vaan Kimmon ilmeen, ei perkeles sehän on just eikä melkein.

Oot laittanu mulle unelmieni tukan ja oon tosi kiitollinen, että olet sen jaksanut laittaa myös omien kisojesi lomassa. Oon monesti tullut tuksu-lookissa sun luo, mutta neuvojes avulla oon kyllä pikkuisen petrannut! Näin amatöörinäkin kaikki hoituu kun on oikeat neuvot ja aineet. ;) Apusi ei kyllä rajoitu ainoastaan kauneudenhoitoon tai vinkkeleihin, vaan oot antanu mulle niin paljon boostia ettei tosikaan. <3

#4 RA-osteopatia

Maura: Oot hieronu mua kuntoon kuin viimestä päivää ja eritoten tämän avun tarve korostuu aina hädän hetkellä. Keväällä penikat oli niin pahat että käveltiin itku silmässä, mutta ei ole mitään mitä et hoitaisi! Vaikka sitten teipillä tätä kroppaa kasaan. Ei ole apusi ollut vain fyysistä, vaan myös henkistä, sillä olet yksi niistä harvoista joille voi aina soittaa ja siksi paras ystävä. <3

Ronnie: Maura suositteli vatsaongelmieni takia luonasi käyntiä. Tuohon mennessä olin törsännyt jo tuhansia lääkäreihin, kokeisiin ja muuhun puppuun, kun epätoivon vimmassa yritin selvittää mikä mussa on vikana. Tunne on aika karmea, kun ammattilaiset levittelevät käsiään, ettei tässä nyt minkään arvojen perusteella ole mitään häikkää. Osasit antaa minulle niinkin simppelin lausunnon kuin vatsan totaalijumi, ja multa putos suunnaton taakka harteilta. Vastoinkäymisiin on niin paljon helpompi suhtautua kun tietää mikä mättää! Vielä ei toimi kuin unelma, mutta jatketaan hoitoa. :)

#5 FAST Sport Nutrition

Kiitos FASTille lisäravinteista ja omasta osastaan tukemaan tätä harjoittelua. Vaikka yhteistyötä on jatkunut vasta pari kuukautta, olen tosi kiitollinen päästessäni mahtavaan tiimiin ja olla osallisena muutamassa prokkiksessa!

#6 Perhe

Nämä jos ketkä ovat mahdollistaneet minulle kaiken mitä olen saanut. Ovat myös saaneet eniten sitä itteensä niskaan ja hyvin ovat kestäneet. Nuorempana kun pelasin mm. kori- ja pesäpalloa, äiti oli se jota yleensä näki katsomossa. Nyt on molemmat kolunneet kaikki kisani lukuun ottamatta Espanjaa ja en tajunnutkaan ennen kuin se tapahtu miten tärkeetä se oli mulle. Eli vanhemmat, menkää katsomaan lapsenne pelejä mitä ikinä! Se painaa vaakakupissa ja paljon.

#7 Pro Elite Team

Nyt on löytynyt yhteen poppooseen sopivan häiriintynyttä porukkaa. Mitä enempi teihin tutustuu, sitä suuremmalla sydämellä voin sanoa että ootte aivan huipputyyppejä, ja mulla on kokonainen lauma ystäviä. Kiitos että ootte mua muistanu ja tsempannu! Tiimipäivät on ollu mulle todellinen henkireikä ja jos ikipäivänä voin antaa takaisin niin täältä pesee ja linkoaa. :)

#8 Minna & Kimmo

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, projektin mami ja papi eli Minna ja Kimmo. Valmennuksessa yleisesti ehkä ”riittää” että saa ruokavalion ja treeniohjelman, mutta teiltä on tullut kyllä koko paketti. Merkittävimpänä voisin mainita jokaisella kisareissulla mukanaolon: katsomassa että kaikki on kunnossa ja ennen kaikkea mä oon kunnossa. Varsinkin Unkarin romahduksen jälkeen, osasitte sanoa mulle justiinsa oikeat asiat, en ois toivonu että siellä ois ollu ketään muita (kuten kävin riskillä testaamassa ja kävin vanhempien silmille).

Mahtuu tähän muutakin! Nimittäin meikämannen majoittaminen, rääkkääminen ja psyykkaaminen. Ja muutama hieno retki, mainittakoon nyt vaikka Las Vegas ja Olympia. Luulen että tässä on tulossa vielä muutama.. Joten vaikka asstigras Juliaa&Johannaa houkuttelisikin, se saa nyt odottaa.. Ainakin kesään.

Kyllä te tiedätte <3

Jos multa unohtui tässä tohinassa joku tärkeä, pahoittelut! Kuten aiemminkin kerrottu, kyyneleitä riittää kyllä joka iikalle. (Jomperi: ihana saada sut takas!) Tämä vuosi on kaikkineen päivineen ollut helkkarin hyvä, mutta eiköhän tehdä ensi vuodesta vielä parempi.

Hyvää uutta vuotta 2013 !!!