Avainsana-arkisto: piia pajunen

Yleinen

Ette te minua tunne pt. 1  

Jätä kommentti

Ajattelin läväyttää käyntiin palttiarallaa 20 värssyn sarjan, jossa voitte yksi kerrallaan lukea Pro Elite Teamin jäsenistä minun silmin, eli totuuden. Uhraan Piia Pajusen ensimmäiseksi, sillä kyseessähän on useimmille varsin tuttu hahmo ja sain jo hyvää tulta alle seurattuani hänen toimintaansa (yhtä sketsiä) tässä kesällä Satakunnan suunnalla ja nyt ihan facebookin messengerin välityksellä suoraan Puolasta. Piia on myös meistä ehkä seuratuin (enää ei ehkä ahkerin koska Oona) snappääjä ja sanoinkin, että tuo on kaikki kiiltokuvaa ja jollen tuntisi, snapin perusteella luulisin toisenlaiseksi ihmiseksi. Tässä siis ei kronologisessa järjestyksessä muutama knoppi naisesta, joka oikeesti suuttuu, jos pyydät röyhtäisystä anteeksi.

w3

#1 Valmennusjohdon ensikertomat Piiasta mulle oli ”se on hullu, siitä tulee vielä hyvä” ja toi oli ilmeisesti riittävän syväluotaavaa anaalisointia. Ensimmäinen muistikuvani oli WFCn aulasta, kun Pajunen kuoriutuu sellasesta onepiece-haalarista treenille ja jälkikäteen on kertonut, että mä olin pelottava. Silloin oli joku sekasin, toinen loppu.. (Toivon, että tää pelottavuus huokuu puhtaasti vain mun hiljaisesta auktoriteetista, sillä sittemmin olen kuullut samaista sekä päin pläsiä että kuulopuheiden kautta. Ehkä olen ylimielinen, ehkä perusilmeeni on vain veemäinen, mutten ilmeisesti ainakaan helposti lähestyttävä, mitä olen luullut.) Luonnollisesti ensimmäinen yhteistreeni on aina ollut jalat – luulot pois heti kättelyssä – eikä Piudekaan ollut poikkeus.

#2 Mitä ruokaan tulee niin elettiin SM2012 kisojen jälkeistä elämää ja Piia tuli mukaan Sorsille ahtaamaan eturepun täyteen kaikkia herkkuja. Meitä ”kokeneempia” vatsalaukun venyttäjiä oli useampi ja Piia saikin parhaat vinkit siitä, miten ruokaa saisi vielä ahdettua lisää (en viitsi kirjoittaa tekniikkaa tähän, kun siitä saadaan vielä joku sota aikaiseksi, kun joku ottaa tosissaan ja kokeilee). Hyvän näköistä keräilyä oli sohvalla, eli kohtalaisen ookoo suoritus. Mutta sikabulkistakin voi kuoria aikamoisen talentin, minkä Piia osoitti ansaitessaan IFBB ammattilaiskortin voittamalla Arnold Amateur Spainin overallin 2014! Ulkonäön perusteella ei pitäisi tuomita ja siihen minäkin nyt vetoan. Tästä puuttuu kuva, koska Piia kerää kaikista kiristyskuvia kansioon. Mustakin on olemassa niin järkyttävää materiaalia eli pitää olla varovainen, kosto nääs on hirmuinen. Sittemmin Piia on enää ’kohtuudella maistellut’, sillä mättö on Piian kohdalla taaksejäänyttä elämää (vaikka hän yrittää aina muuta väittää). Suuri herkku treenin jälkeen on kylmä maksalaatikko ja bravuureihin kuuluu juustokakut. Vaihdellaan joskus kuvia ruoka-annoksista (koska omani kirvoittaa kateuden) ja Piian on pakko aina yrittää rökittää the chef, esimerkiksi kuvaamalla ruokansa lattialta ja ripottelemalla basilikan lehtiä rekvisiitaksi ympärille. En voi muuta todeta, kuin iloista siivoamista.

013

#3 Jonkun kisaprepin sivusta seuraaminen tuo kieltämättä syvyyttä. Ennen ensimmäisiä kisojaan Piia puuhasi paljon omissa oloissaan, mutta muistan ensimmäisen kerran kun harjoiteltiin lavalle sisääntuloa ja asentoja. Meni sisääntulo muutaman kerran uusiksi, kun tämä tulee kuin mikäkin luolamies – vieläpä pantterikuvioiset bikinit päällä. Nykyään onkin jo aikamoista keimailua eli prinsessakoulu on tepsinyt! Ensimmäiset kisat oli Fitness Classic 2013 ja siellä sekä vaparissa kynnettiin maata että muu takahuonetoiminta jätti sellaiset muistijäljet että oksat pois; siinä missä muut kipsuttelee siveellisesti portaat lavalta poistuessa, Piia vetää rampin kuulana, tuli ylen että alen.

#4 Piia pitää hyvin sordiinoa yllä ja tykkää olla kameran edessä, mutta kun on vapaalla niin on aina alasti. Ensimmäinen juttu mitä tapahtuu kun ovi on säpissä, Piude ”vetää vähän kevyempää päälle” eli riisuu. Parhaimmillaan tähän komboon lisätään myös nopea piipahdus vessaan ja koska juttukin on monesti kesken, ovi jää auki. Ja joka kerta mun on vaan pakko miettiä, miten helmi ihminen.

307

En edes tiedä koska kääpiöstä (jos halaan, niin mahtuu mun leuan alle) on tullut mulle niin rakas, mutta veikkaisin sen ajoittuvan vuoden 2013 PM-kisojen aikaan, jolloin lähdettiin porukalla huoltamaan poikia Eestin suuntaan. Ensimmäiseksi kaudeksi kisasuoritus oli kova ja Piia veti ruokaakin siihen malliin, ettei säästellyt mitään, ei edes suolistokaasun purkauksia. En tiedä olenko koskaan kokenut mitään pahempaa, sillä sen ihan maistoi, mutta niin vaan meidät on majoitettu samaan huoneeseen. Siksi seura onkin ehkä parasta koska hän ei välitä, eikä todellakaan ole varaa huomauttaa. ”Reteä” olisi ehkä hyvä sana kuvaamaan toimintaa, mutta aina voi kyllä kaataa itkunkin ja maailma on parempi. Olet ihana, mutta tiedät sen onneksi itsekin. <3

Voit seurata instagramissa & snapchatissa @piiapajunen

Who’s next?

Yleinen

Sukat sandaaleihin

Jätä kommentti

Elämäni alkaa jälleen helpottaa! Koulusta alkoi kesäloma, torstaina meinaa riipasin viimeisen tentin ja voin kertoa että se meni ihan etelään se; aikani käytin satuiluun ja arvailuun. Ei oo töiden ohessa opiskelu niin helppoa miltä näyttää, siihen kun yhdistät treenit niin morjes – kuullaan vuoden päästä. Ehkä näin kesän korvilla kerkeän paneutumaan menneen kevään tapahtumiin, muisteleminen on sitä paitsi aina hauskempaa kuin muuten vaan tyhjästä jauhaminen täytteeksi.

Ovia kolkutteleva tuleva loma auttaa tosin aina aktivoitumaan, varsinkin kun reissua pukkaa. Nyt meinaa suuntana on Karibianmeren Puerto Rico ei yhtään sen vähempää! Minnalla ja Tiinalla on luvassa pro-kemmakat ja lähden jälleen öljyymään ja kantaa matkalaukkuja. Meidän Miltsi tuli perjantai-lauantai väliseksi yöksi meille (koska matka kentälle lyhyempi ja oli minua ikävä:)) ja suhautti jo paikan päälle. Terveisistä päätellen tulee menemään hiessä se viikko<3. Porilaisittain ”mietein” vielä, otanko kannettavaa matkaan ja kirjoittelenko jonkin sortin tarinaa, kuten Columbuksen reissusta, joten toiveet ottanen huomioon. Ensiksi hain vauhtia kuitenkin Biitsiltä ja voin kertoa, että mulla oli elämäni hauskin työpäivä. Sain hawajipaidan ja kaislahameen viriteltyä viimeiseen minttiin  (ei kannata yrittää olla ekologinen ja uusiokäyttää vanhaa mekkoa: maksoin juuri pelkästä vetoketjun vaihdosta 57 €) ja onneksi Piia piti huolen kermasella kinkkupiirakalla ja juustokakulla, että mun muodot tulee sopimaan hyvin latinalaisameriikan kauneusihanteisiin.
IMG_6283
Kun Rufus on reissussa niin minulle niin rakkaat ihmiset ovat viihdyttäneet tänä viikonloppuna: ensin Milla ja sitten Piia. Meillä ei mitään vieraskoreutta harrasteta ja  koen että jotain on tehty oikein ja tietty level saavutettu, kun Piia heittää saapuessaan kassinsa keittiön lattialle ja kädet lanteilla totee et vetää nyt vähän kevyempää päälle (eli riisuu ittensä alasti) ja sitte painaa vessaan ovi auki tottakai. Perseily kotona onkin omaa sydäntäni lähinnä ja ilta menikin maailmaa parantaessa. :) Tänään painettiin sitten jalkajumpalle Mayor’sille ja kuulemani perusteella uskallan väittää, että tulen kesän aikana näkemään tuota Jyväskylän lahjaa maailmalle himppasen useammin kuluttamassa meikämannen kulmasohvaa.
Eikä siinä. Oveni on aina auki.
Kisat, Yleinen

Minna Pajulahti @ASF pt. 3

Jätä kommentti

Harvinaista herkkua, että pääsee jo klo 9 kisaamaan, sillä aamulla ei kerkeä edes ajatella sen kummempia ja mitä itse eniten vihaan – odottaa. Suoraan sängystä meikit naamaan ja tukka suoraksi, ja siitä lähdettiin jo 7 jälkeen ajelemaan kisapaikalle (hyvä niin, sillä tottakai meni hieman harhaan). Saatoin Minnan takahuoneeseen, jossa ne vasta kekkasi että minä en ole kisaamassa ja hääti pois sieltä. Ei haitannut, olin saanut Piialta VIP-passin edellisenä iltana ja nyt mut lähes kädestä pitäen saatettiin VIP-paikoille istumaan, mikä tarkoitti ensimmäistä riviä lavasta ja siinä oli jokaiselle oikein nojatuolit. Lähemmäs en siis olisi päässytkään ja oikeastaan ainoa mikä puuttui, oli jalkatuki ja juomateline.

Elin käsityksessä, että tarkoitus oli ”promota” Women’s Physique sarjaa, minkä vuoksi kisaajia oli huimat 50 lavalla. Kilpailijat tulivat kahdeksan hengen ryhmissä lavalle ensin anatomisiin ja sen jälkeen vertailut. Oli siis myös vähän tuurista kiinni kenen vieressä satuit seisomaan tai mikä oli numero, sillä kilpailijat olivat lavallakin kahdessa rivissä ja taaimmaisessa seisovista ei pahemmin näkynyt mitään. Minnan kilpailut oli tältä erää tässä, mutta omaan silmään ainakin kaunein<3 ja kuntokin oli parasta laatuaan, joten ei voi kun olla ylpeä.

DSC04591

DSC04597

Oli siellä ties minkälaista peikkoa

DSC04603

DSC04604

DSC04606

DSC04607

DSC04610

DSC04612

DSC04614

DSC04623

DSC04630

DSC04634

DSC04635

DSC04637

DSC04639

DSC04640’ DSC04643

DSC04653

DSC04650

Lähdettiin kiertelemään messualuetta (ollaan muuten kuvattu vlogia! Saas nähä koska tulee ulos, olkaa kuulolla) ja katsomaan Piian fysiikkavertailuja:

DSC04663

 

DSC04659

Etsi Jumppa kuvasta! Hän onkin melko jemmassa :)

Etsi Jumppa kuvasta! Hän onkin melko jemmassa :)

Tultiin tekemään hotellille pienet välikuolemat, jotta jaksaa taas illalla mennä katsomaan Piian vapaaohjelmaa ja tietenkin muita finaaleja.

Palataan astialle.

Yleinen

Proud! Hyvä Piude!

2 kommenttia

Meidän Piia Pajunen toi EM-pronssia naisten fitneksestä Santa Susannassa! Mä tapasin Piian ekan kerran reilu vuos sitten ja sillon se käveli vastaan sellasessa one piece –haalarissa ja kuoriutu sieltä valmiina treenaa jalat Kimmon kaa. Sen jälkee Kimmo vaa sano että se on hullu, siitä tulee vielä hyvä. Ja niinhän siinä kävi. <3 Eve jäi harmillisesti sijalle 7. Se on varmaan toinen mikä korpeaa heti 4. jälkeen. Tuskin maltan oottaa kuulla kaiken.

4min ja mä jo pöllin kuvan

Mutta on mulla monta muutakin syytä olla innoissaan! Yksi niistä on se, että Eve muuttaa ainakin kesäksi Helsinkiin! Koko ikäni oon täällä asunut ja edelleen oon onnellisen tietämätön kaikesta tapahtumasta, niin nyt on onneksi Eve tulossa antaan push-ilmoituksia: eilenki oli Helsinki city run ja ei siitäkään mitään tietoa ennen kuin kirosin sitä ruuhkassa istuessani. Heti alkuunsa sanoin että täällä on sitten vain yksi ja ainoa oikea sali ja se on missä minä käyn, muihin ei ole kortteja ostamista. Meidän tiimiin on tullut myös uusi jäsen, Oona Ylitolonen, täältä Helsingistä! jonka kanssa hinkkailtiin käsiä tuossa yks kaunis päivä, kun kerta oli sama ohjelma. Nyt oon saanu sitä henkistä kanttia ja lisää on tulossa; kaverin kaksi sormea tekee ihmeitä viimesissä toistoissa. Tähän asti vaihtoehtona on ollu pyytää joku jantteri varmistamaan etten varmana tiputa tankoa nenään, mutta se on kussu siinä etten ole uskaltanut pyytää ketään. :)

Tein vuorotöitä monta vuotta ja kyllähän kaikkeen sopeutuu. Nyt kuitenkin on oppinut arvostamaan perus virka-aikoja 8-16 ja viikonloput aina vapaat. Aikaisemmin ei pystynyt niin hyvin suunnittelemaan mitään förskottiin, sillä aina piti odottaa että sai seuraavien viikkojen lista. Yleensähän viikonloppuisin juuri oli töitä, sillä koulun takia piti sitä jotain tienatakin.. Tässä on kuitenkin ollut muutosta kerrakseen, ja on helpottavaa että edes jokin on pysyvää, nimittäin työaika.

Arkisin olen aina niin raato, että kun lopulta pääsen kotiin, en paljoa muuta jaksa kuin katsoa viaplayta. Silloin kun mulla oli suoritusputki meneillään,  saatto se äityä niin pahaksi, että laitoin vapaapäivänäkin kellon soimaan etten varmana nuku päivää ohi.. Nyt ei ole sitä pelkoa että nukkuisin kuuna päivänä yli 9, sillä kilkkana herättää viim. 6.30 aamupissille. Ompahan ollu hyvää aikaa laittaa kämppä kuntoon: ennen kymmentä olin jo pessyt kaksi koneellista pyykkiä, vaihtanu lakanat, viikannu vaatteet ja silittäny 6 kauluspaitaa iskukuntoon. Hienoa olla tehokas! Varsinkin kun armas koirani järjestää pientä puuhaa perjantai-illan ratoksi kuorruttamalla päiväpeitteen.  Aina on jotain mitä odottaa.

Tuli muuten tuossa viikolla radiosta toiveita. Eräs kuuntelija soitti ja pyysi Bloodhound gangin bad touchin. Olin ala-asteella varmaan siinä 10 korvilla ja ko. bändi oli hetkellisesti se mun lemppari. Veljeni sai (epäilen) isän ostamaan levyn ja sitähän luukutettiin autossa aina mökkimatkalla. En tietenkään ymmärtänyt sanoja ja ilmeisesti ei vanhemmatkaan, sillä levy soi vaikka kailotin iloisesti takapenkillä että I need to find a new vagina. :)

Perinteikästä vappua Carusellista