Avainsana-arkisto: kuvaukset

Koiran hommia

”Mallin työ on koiran hommaa”, Umppu sanoi. Siinä ei siis paljoa kysellä kun pitää tukkaa kammata, naamaa värkätä ja asuja vaihdella. Mulla on ollut aivan sairaan hauska vkonloppu eikä tämä ole vielä edes ohitse! Eilinen pvä meni melkolailla kuvauksissa. Mun normaali rytmi on aamulla lenkille, päivä töissä, illalla salille ja aerobista, kotona olen joskus 20 aikaan. Sitten ei muuhun jää paljoa aikaa, kun seuraavan päivän ruoat valmiiksi, kamat kassiin ja tuutilullaa. Eilen aamulla kävin kyllä lenkillä, mutta salilta pidin lepopäivän. Huomaa etten yhtää osaa olla itseni kanssa! Pyörin kotosalla kuin kärpänen paskassa että mitäs sitä tekisi. Päivä kuluikin netti-tv:tä katsoessa ja olin jo ennen 21 kuorsaamassa. Nyt pitäisi ainakin olla kroppa hyvin levännyt! Oon kyllä todennut ettei tämmöinen paikallaan pysyminen sovi mulle ollenkaan, heti on pelit seis ja kroppa kerää jonkun pienen höttö-kerroksen. Ainaki on mitä poltella, koska huomenna on luvassa Kimmelin kinttujumppa. Toivottavasti ovat ilmoittaneet WFC:lla että pitävät vain roskiksia lähettyvillä..

Arvatkaa jos mulla on jo itseni kanssa kestämistä, mites sitten muut! Sen on saanut kahden päivän sisää jo aika moni tuta ;). Eilen nimittäin jätin yhden aika oleellisen vaatekokonaisuuden kotiin henkariin roikkumaan, ei auttanut kuin lähteä hakemaan. Tänään nukuin onnellisesti kellon ympäri, herään 9 kun Nikita soittaa että hän on 50 km päässä Helsingistä ja mun pitäis pikkuhiljaa olla kuvausvalmiina. Onneks olen ’aina glamour’, eli tarvii vaa avata tukka, kahvit termariin ja mekko niskaan. Pikkupöhnässä hihitellen kerroin kuinka jätin eilen kuvausvaatteet kotiin ja aloin kaivella kassia että vaihdetaampa asua. No, jäi tietty taas mekot kotia eli niitä hakemaan. Oon oikea kuvaajien painajainen. :) Kaikesta pikku kämmäilystä huolimatta saatiin hienoja kuvia ja mä olin ku kala vedessä! Tai apina puussa kun tuli sinnekin kiipeiltyä, ylösmeno/alastulo oli kyllä naisellisuudesta kaukana mutta luulen sen olleen kaiken väärti.

Tässä vähän Spanksa-tunnelmia kun alkaa täällä kylmäämään:

@Santa Susanna, kuva Yasemin Ourama


Tänään kiirehdin iltapäivästä vielä salille, onhan tätä energiaa vaikka muille jakaa. Sotkin tuttuun tapaan alkuun crossarilla, jossa on tv siinä yhteydessä. Yhessä vaiheessa aloin katsomaan että mitähän, näyttää ihan.. Jumaliste, kyllä se on synnytys! Joku oli jättäny TV2 auki kreivin aikaan, siellä pyöri ”Kätilöt”.. Tuntuu ihan yhtä hankalalle kuin alahuulen veto pään yli, hatunnosto kaikille äideille. <3

Kuvaustäyteinen vko

Huippumalli S. Iso-Kuuselalla riittää vipinää tällä viikolla! Mähän en ole ollut paria poikkeusta lukuunottamatta koulukuvauksia kummosemmissa kuvauksissa ja kun sellaisiin pääsen, ni voitte arvata että sitä ollaan vähän huuli pyöreenä miten niissä kuuluu käyttäytyä. Oleellista on tietää omat kuvakulmansa, mistä suunnasta/missä asennossa näyttää hyvältä, kumpi on naaman ”parempi puoli” jne. Peilin edessä on hyvä väännellä lärvää niin, että kun kamera on kohilla, se täydellinen hymy tulee selkärangasta kuin vettä vaan. Varsinkin messut on yhtä näyttäytymistä, koskaan ei tiedä kuka kuvaa joten kannattaa aina muistaa hyvä ryhti, vatsa sisään ja pepsodent. Meinaa itelläki unohtua. :) Las Vegasista tuli kyllä hyvää kokemusta, varsinki ku Kimmo oli kameran paremmalla puolella huutelemassa/ilveilemässä että vatsa! ja räpsi huolella niitä kulissikuvia, mistä itsekin pääsin näkemään ’totuuden’. Väitän kyllä edelleen kovasti, että olen luonnossa aina parempi kuin kuvissa. :)

Eilen olin hierontamallina, eli aika helppoa kun makasin vaan pöydällä ja nautin kivusta. 20 minuutin tehokäsittelyssä kaiveltiin tuolta minun rypäleiden välistä ja tänään on selkä ihan kosketusarka. Nyt olen venytellyt ahkerasti päivittäin ja vaikka pientä edistystä on tapahtunut (jalka nousee korkeammalle kuin ennen), toispuoleisia ollaan: ei taivu ja niskat niin jumissa että hyvä jos veri kiertää päässä. Toimistotyöläisen hiirikäsi vaikka mulla on kyllä lakumatto? Ei, vaan se on ku ollaa treenattu – ja kovaa! Sen verran mussa on työsarkaa, ettei meinaa ajat mahtua Mauran kalenteriin, joten äärimmäisessä hätätilanteessa tilataan poikittaista hierontaa pks-seudulta, kiitos. Varasin samalla siltä seisomalta ajan osteopaatille, jotta se rukkais tämän alaselän kuntoon. Mullahan on ollut ’vähän’ vatsaongelmia, ja nyt kuulin että alaselän lukot voi vaikuttaa suoliston toimintaan (HEUREKA!!!)! Elikkäs tuskan parahdus ↔ paskan turahdus. :)

Toinen sessio onkin sitten niin jymypaukku että siitä kerron vasta tuonnempana. Ja itseasiassa kolmaskin, nimittäin (tekut vaan Nikitalle), mulla on kovat odotukset! Vaikka malli vähän saattaisi sooloilla, niin muutahan multa ei voi odottaa, kuin tyylikkäitä luontokuvia. Olihan se.. Aina glamour.