Pro Elite Team majoittui Crowne Plazassa ja tuolloin kun hotellivarausta tehtiin, oli suunnitelmissa että itsekin kisaisin Kulttuuritalolla. Vaikka Helsingissä asun, on musta aina kivempi virittäytyä tunnelmaan hotellilla plus kaikki säätö värien ym. kanssa on helpompaa kuin kotoa käsin. Ei ollut uutinen mun kisaamisen jättämisestä näköjään tavoittanut kaikkia korvia, kun sain kasan viestejä että tsemppiä, onhan nyt kaikki tarvittava tehty.. Näkisitte. :) Kiitos kuitenkin, olihan se mukavaa.
No vaikkei lavalle noustukaan, niin ei se tarkoittanut että olisi ollut saumaa vaan piereskellä koko vkl. Menin perjantaina hotellille P.E.T-palaveriin jossa tehtiin sotasuunnitelma ja työnjako selväksi, jonka jälkeen kömmin Even viereen nukkumaan. Se oli heti aamusta värien levitystä ja kauhee hiki pinnassa sitä läiskittiin. Olisi luullut että aikaa on vaikka hurumykky, mutta kummasti se meinasi loppua kesken vaikka iltakisaan vasta mentiinkin. En myöskään olisi uskonut että joku päivä laitan jollekin tukan & meikin varsinkin kun tiedetään Julian taidot niin, mutta näköjään se muille menee ei ihan vaan jetsulleen. Todisteena meiän Eve ja 1. sija. ;) No myönnetään että Nuppu kiharsi puoli päätä ja Minna teki pohjan meikille ja antoi ohjeita etänä, onneksi on whatsapp. Plus Sarppa ja Teletappi sai sen mun golden touchin eli loppusilauksen, ja Laurallakin oli sellai ihana seksipöyhö aka. naimatakku että rrau.
Ensimmäisenä lauteilla oli aamulla itse papi Rautio +90 masters ja 2. sija! ”Ei huono”, sillä olihan se niin että kovimmat tulee suoraan sairaalasta. Tervettä tämä touhu ei ole kyllä nähnytkään ja vaikka multa jäi parhaat krampit näkemättä niin pieni ’kohtaus’ kyllä järjesty takahuoneessa kun piti painaa Kimmelin raajoja suoraksi ja kaataa suolaa kurkkuun. Mutta hyvin se siitä tokeni. ;) Sitten oli vuorossa fitness eli Eve vs. Piia. Mä olin ihan kananlihalla katsomossa ja kauheeta munaravia takahuoneeseen, toinen likka kainaloon ja vaatteidenvaihtoon. Kyseessä on niin tasainen kaksikko että on varmaan vähän päivästä kiinni kumpi vie. Tällä kertaa Eve vei vaparin mutta Piia fysiikan, revanssi saadaan sitten EM-kisoissa.
pikku-apinat <3
Ennen bikiniä oli syksyllä uuden sarjan eli men’s physiquen esittely, jossa showmiehinä toimi meiän Jaani ja Johannes. Naiset odottanee tätä sarjaa yhtälailla kuin Suvi kesää, veikkaisin. Kun pojat oli öljytty niin pääsin viimein katsomon puolelle seuraamaan bikinit. Sarjoja oli nyt 4 mikä oli mielestäni hyvä, sillä kilpailijoita oli niin paljon eikä tasokaan kärsinyt. Voin kertoa, että on mukavampaa seistä 15:n kuin 30 joukossa, vaikka jotkut joutuivatkin pönöttää todella kauan vertailuissa (ei ole helppoa sekään).
Tästä taas näkee kuinka surkea oon ottamaan kuvia; yhtäkään en räpsässy koko viikonloppuna en itsestäni en kenestäkään enkä tunkenu itseäni yhteenkään. Siinä ette kyllä menetä mitään hahaa ja nämä pöllin tuolta meiän tiimi-sivuilta.
Mitä omiin fiiliksiin tulee, ne tulee tässä: Tottakai mulla oli haikeat oltavat, kun näki tiimin tyttöjä siinä innoissaan, varsinkin kun nämä 5 viikkoa Arnoldin jälkeen on mennyt niin nopeasti. Ensimmäiset kisat Suomessa mitkä jätän väliin, mitäs jos olisinkin tsempannut.. Mutta toisaalta takahuoneessa siinä täys pöhinä ympärillä tuli olo, että onneksi en kisaa nyt. Mulla on ollut niin pitkään vauhtia, että on pakko antaa palautua. Kyllähän se kertoo jo jotain, ettei menkkoja näkynyt 15 kuukauteen. Osaltaan varmaan stressikin vaikuttanut, mutta ilokseni voin kertoa että yllättävän nopeasti tässä kuitenkin on alkanut toipua ja luulen että ajat kehitykselle on nyt todella otolliset. Sain niin paljon taas motivaatiota ihan vain haistelemalla tunnelmia ja kiitos kaikkien kisaajien. Moni kyselikin koska kisaan seuraavan kerran ja siihen sanon nyt ’katsotaan, todennäköisesti, ja ehkäpä..’ –sijaan, että ei arvailla itsekään, vaan keskitytään olennaiseen eli tekemiseen. Treenaaminen on kuitenkin tässä lajissa se asia, mitä rakastan eniten. Kisaaminen se, jolloin tuodaan työn tulokset näytille, ja tällä hetkellä ei ole uutta näytettävää (korkeintaan uudet bikinit:)).
Ehkäpä mua huolestutti, että oon jo menneen talven lumia, mutta tämän viikonlopun jälkeen – en usko. Ei muuten pelota, sanoi Nykäsen Mattikin kun ennätyksen leiskaisi. On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, ja niin on ollut aina.