Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Tyypillisesti eletään aikaa, jolloin päätetään luvata elää terveellisemmin, laihduttaa, aloittaa uusi harrastus jne., ja sekös näkyy myös kuntosaleilla etenkin maanantaisin, sillä hyvä jos sekaan mahtuu. Käsi sydämellä en mitään vannonut, mutta ajattelin että ”tila” missä nyt olen, olisi optimi tavoitetila elämään ja uskon sen olevan täysin saavutettavissa, sillä motivaattorini on kunnossa. Tämän lisäksi yritän olla torkuttamatta aamuisin ja ottaen huomioon kuinka pitkällä vuosi jo on, olen onnistunut siinä erittäin hyvin.
2017 alkoi omalta osaltani letkeän, Nokialla vietetyn vuodenvaihteen jälkeen kotiin päästyä siivousraivolla, joka lähti hieman väärille urille, kun aloin pesemään jääkaapin sisälmyksistä alkaen kaikki. Kummasti sitä vaan saa heitettyä kaikkea paskaa roskiin, vaikka reilu vuosi sitten tein kunnon tyhjennyksen muuton yhteydessä, niin tavaraa salakavalasti kertyy. Säilytystila on valitettavan rajallinen ja täytyi tehdä tilaa, jotta tuoreempi roju saataisiin pois näköpiiristä. Sitten olikin ohjelmassa vetää kokin hattu päähän ja aloittaa leipominen! Me vietettiin siis kuluneena viikonloppuna kihlajaisia ja ympättiin siihen mm. tuparit, mitä ei olla koskaan pidetty, Jaanin syntymäpäivät ja kauden päätöksen, vaikka pääpaino olikin ensiksi mainitulla. Olen aina uhonnut, että olen mestari amatöörileipoja, mutta kukaan ei ole juuri tästä jalosta taidostani päässyt nauttimaan – kunnes. Sörsselssönit oli mietitty valmiiksi ja puutelista sen pituinen, että sain 2 tuntia kärytettyä Citymarkettiin ja 2 kärryllistä tavaraa naarattua. Etukäteen tiesin, että luvassa olisi hiustenhalkomista kaiken järjestettävän suhteen, mutta kun kerran jotain juhlitaan niin yritetään tehdä se edes tyylillä! (Sen sijaan, että olisin päässyt vähemmällä käymällä Lidlin paistopisteen kautta, kuten Rufus ehdotti). Suuri suu tunnetusti lisää paineita, muttei oikeastaan mitään, mihin menee 7 kg vehnäjauhoja, 2 kg sokeria, 3 kg voita, 2 litraa kermaa ja lähes 3 kg tuorejuustoa, voi saada maistumaan pahalta, jos mistään mitään ymmärtää.
14 h yhteensä väännettiin tarjoiluja, mistä sainkin erityiskiitosmaininnan (tuskin vain säälistä), tulipahan osoitettua olevani sanani mittainen ja lunastettua siitä vaimopisteet kotiin. Paitsi oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun leivon Jaanille korvapuusteja (koska hän syö niitä pakkasesta varmaan vielä seuraavaan elämään). Mistään ei kuitenkaan olisi tullut mitään, ellei mun valiojoukot olisi olleet tukena, mutta tiedänpähän valinneeni oikeat ihmiset tehtävään. Madamekin piti oikein puheen ja onnistui siinä silmäkulmaakin kostuttamaan. Summa summarum; joko olen vain todella hyvä juhlien järjestäjä, tai sitten meillä vaan sattuu olemaan maailman parhaat läheiset<3.
Pääpäivää saa alkaa pikkuhiljaa jo enemmänkin suunnittelemaan ja sitä varten yritin kovasti etsiä hyviä blogeja tai muita vinkkejä, mitä kaikkea tulisi älytä ottaa huomioon. Joudun toteamaan, ettei se tämä bloggaaminen ole mitään helppoa puuhaa vaikka joku saattaa muuta väittää, ja suurin osa löydöksistäni on oikeasti aika uskomatonta paskaa. Musta olis paljon kivempaa lukea hyvää sisältöä kuin katsella vaan hienoja kuvia (tätä varten on Pinterest), joten jälleen olisi hyvät neuvot kalliit. Unohdin viimeksi mainita, että olen myös onnistunut varaamaan parhaimman kuvaajan, josta olen ihan mehuissani! Kun laittaa joitain keiloja palamaan, niin kyllä sitä haluaa että joku sen ikuistaakin, ei tarvitse kenenkään toimittaa kuvaajan virkaa saati ottaa siitä stressiä. Ja sehän nähtiin tänäkin viikonloppuna, sillä itselläni on tasan 3 kuvaa otettuna, ettei siitä mitään tule. Onneksi voin ravata nyt alkuvuodesta kaikki häämessut läpi, sillä osaan naamioida tämän homman kylpyläreissuksi ja muuksi mukavaksi. :)
Nyt kun Jaana on koristellut meidän kodin niin kauniiksi, niin voisin toivoa itseltäni hitusen lisää siivousfriikkiyttä. Ei niin, että sormenjäljet jääkaapin ovessa alkaa raastamaan, mutta että kulkeutuisi tavarat edes paikoilleen niiden käytön jälkeen eikä vasta sitten, kun tilanne on jo riistäytynyt käsistä.