Avainsana-arkisto: junior world championchips

Yleinen

st. Suski ’12

Jätä kommentti

Tasan vuosi sitten olin itsekin täyttä häkää valmistautumassa junioreiden EM-kisoihin Espanjaan. Tiimiläisistä, joiden kanssa olen jakanut saman huoneen, on tullut väistämättäkin läheisempiä, sillä onhan siinä kisoihin latautumisessa täysin omat tunnelmansa varsinkin kun kaikki jaetaan, eritoten vessa. 3 viikkoa Fitness Classicin ja Santa Susannan välillä kului nopeasti & kivuttomasti, ja tankkauksen alkaessa olo oli tyhjä. Nähtiin Suomen tiimin kanssa lentokentällä ja siellä alkoi tapahtua: voitte kuvitella mitä puuro ja riisi tekee kun on syönyt tyyliin parsaa ja kanaa viimeiset 2 kk – kaikki tulee läpi. Mun piti syödä viimeiset hiilariateriat lentokoneessa ja siinä vaiheessa ku alko pakki pyörimään ni tietenkin oli vessat varattu. Säntäsin ykkösluokkaan missä jouduin lentoemännän kynsiin. Mulla jo hiki valui otsalta kun selitin että nyt on pakko päästä, mutta lentoemulta ei herunu yhtään myötätuntoa ja samalla Jari Laine vilkutteli mulle iloisesti käytävän päästä että hänpä pääsee nyt. Olin jo kaavaillut että väännän ne tortut ennemmin vaikka siihen tarjoilukärryyn ku housuuni, mutta vahingoilta onneksi vältyttiin huussin vapauduttua ja päätin että istun täällä vaikka maailmanloppuun. Paikalleni mennessä sanoin Kimmolle että eihän tässä uskalla enää syödä jos meno menee näin kovaks, mutta Kimmo taputti käsiä ja sano että siinähän se kroppa kuivuu.



Lähettiin lentoon torstaina ja mulla oli kaikki ohi perjantai-aamuna, kotiin viemisinä pytty neljännestä sijasta. Loppuaika oikeestaan vaan nautiskeltiin ja käytiin katsomassa muiden suomalaisten kisat. Oli kiva iloita koko Suomen tiimin puolesta, kun tuli niin monta huippusijoitusta, mainittakoon nyt vaikka huonetovereideni Maikku Hiljasen EM-kulta ja Elin Hasselin pronssi. Ei jäänyt itseltänikään paljoa mitaleista ja sehän kaiveli koko kesän. Tukka putkella painettiin vuoden läpi ja talvella junnujen MM-kisoihin. Loppu onkin historiaa, kun jouduttiin Eveliina Tistelgrenin kanssa nielemään kohtuu karvas kalkki.

Mutta se siitä prologista ja keskitytään olennaiseen: Tänä keväänä Pro Elite teamista lähtee fitnekseen sekä Eve että Piia Pajunen. Nyt taitaa olla junnusarjat jo taakse jäänyttä elämää vaikka iän puitteissa molemmat sinne menisikin, mutta jos jotain Budapestista muistan niin oikeen tunteiden kirjon ja hirvittävän vääryyden kohtaamisen. Tällä kertaa jätetään ne kikkanokat painimaan sinne omaan sarjaansa eikä hävitä herniksille ;). Piianki menoa oon tässä vuoden päivät katellu ja käsittämätön muutos on saatu aikaan. Nyt vaa likat sinne lavalle ja tehkää mitä osaatte parhaiten. <3 Muutenkin onnea ja menestystä koko Suomen tiimille!

Johan tässä on riittänyt vipinää ja paljon hyviä asioita tapahtunut! Mikään ei tuo mua nyt alas, vaikka menisi suoli solmuun ja sanoisi se maailman talous mitä, sillä näyttäis viimein että S. Iso-Kuuselan kelkka on kääntynyt! Oon pistänyt haisemaan tämän oman elämäni järjestämisessä ja pintaraapasulta kaikki näyttäis kohta olevan just eikä melkein. Unelmieni kämppä oli kiikarissa enkä uskaltanut siitä kovasti vouhottaa, mitä nyt sormet ja varpaat on ollu tuhannen ristissä, ennen kuin asia on täysin varma ja nyt se on varma! Se on kuulkaas pikku-kusti kainaloon ja kesällä muutto etelään! Pääsen alta aikayksikön vaikka ja minne, kuten Tallinnaan. Ja siitä puheen ollen, olin viime vkl 22h-risteilyllä. Kyseessä piti olla ensin ’työkeikka’, mutta se lykkääntyi niillä puheilla heinäkuulle ja sen sijaan otin lunkisti. Ystäväni Mauritzio kaipasi pientä piristystä ja sanoin että nyt mennään kun kerta tilaisuus tuli (kiitosta vaan Ron Jeremy Big Band), vaikka ko. risteilyjen meno & meininki on yleisesti ennakkoon jo aika hyvin tiedossa.

Mahtui siihen vajaaseen vuorokauteen vaikka ja mitä. Heti alkuunsa meiän hyttiin paukkas eräs vauhtia ottanut Cosmopolitanin toimittaja, joka sanoi että oon ihan Olli Hermanin näkönen. Mitäpä mä siihen, meillä on sama kampaaja. :) Vanhat keikkakengät eli converset oli kaivettu esiin ja viihdyin eturivissä hamaan tappiin, nappasin oikeen rumpukapulanki ja nitkutin menemään tanssilattialla koko yön (ettepä usko). Varpaat oli tuusannuuskana ja siinä aamuyöstä meinasin järjestää loppuhuipennuksen, sillä viittä vaille liukastuin jonkun oksennukseen.. Onneksi refleksit pelaa. Jos joku päivä erehdyn moiseen uudestaan, niin kerrompa vaan, että älkää tulko nostelemaan mua hiuksista tai muutenkaan hipelöimään. Maura nimittäin toimittaa tuota henkivartijan osaa helkkarin hyvin; jossei hyvällä niin pahalla ja väänsi yheltä jantterilta melkein peukalon irti. :)

Tähän loppuun laitan kevennykseksi horoskooppini, voitte siitä sitten arvella mikä pitää kutinsa:

CANCER – The Beauty (June 21 to July 22)
MOST AMAZING KISSER. Very high appeal. A Cancer’s love is one of a kind… Very romantic. Most caring person you will ever meet in your life. Entirely creative person, most are artists and insane, respectfully speaking. They perfected sex and do it often. Extremely random. An ultimate freak. Extremely funny and is usually the life of the party. Most Cancers will take you under their wing and into their hearts where you will remain forever. Cancers make love with a passion beyond compare. Spontaneous. Not a fighter, but will kick your ass good if it comes down to it. Someone you should hold on to!

Peace.

Kisat

Jr MM part 3

Jätä kommentti

Kun lauantaina päästiin puolenyön aikaan vasta hotellille, nälkä oli kova. Onneksi olivat sentäs pitäneet ruokalaa auki, sillä suurin osa kilpailijoista oli ollut myöhään kisapaikalla. Espanjassa oli oikein kunnon catering verrattuna tähän, ruokaa sai lapata niin että napa nauku, se oli tosi hyvää, kun taas Unkarissa annettiin lipukkeet, mitä vastaan sait tietyn määrän lihaa. Ja en kyllä valita, tankkasin oikeen surutta – meinaan pari lautasellista ruusukaalia ja parsaa.

Sunnuntaina mentiin takaisin kisapaikalle, sillä olihan vuorossa reissun kohokohta nimittäin Parade of Nations! Eevsku sai kunnian kilpailijana mennä lavalle Kimmon kanssa pönöttämään puheiden ajaksi, kun me Minnan kanssa tunnelmoitiin katsomosta käsin. Seurattiin myös fitneksen finaalit ja Timo Blombergin kisa oli iltapäivällä. Timppa kilpaili +90, jossa oli ihan jäätävän kokoista porukkaa. Siinäkin sarjassa oli eliminaatiokierros, josta selvisi 15 parhaan joukkoon mutta siihen kisat tyssäsikin. Ei menny Suomen tiimillä ihan kuin elokuvissa tämä reissu mutta näin se elämä koulii välillä.


Meillä oli illalla vielä hyvää aikaa mennä tutustumaan kaupunkiin. Käytiin mm. ostoskeskuksessa pyörähtämässä ennen illan bankettia. Jonkun neropatin päätöksestä tuolit ja pöydät oli siirretty sivuun ja ruoat piti syödä seisten. Itäblokissa noilla ihmisillä ei ole kyllä minkään sortin käytöstapoja, minä olen sen verran hieno leidi, että olen tottunut naiset ensin mutta turha luulo. Siellä saatiin kuitenkin kuulla lopulliset sijoitukset, jotka olivat ne surullisen kuuluisat 10. ja 13. Mutta meni meillä hyvinkin! FAST Junior tiimiin kuuluva, Viron edustaja Kristina Koroljak voitti MM-hopeaa!

Italian lahja maailmalle, Marco

Me ja Norjan Tone

Maanantaina nokka kohti Helsinkiä. Meillä oli taas lento Prahan kautta ja matkustajia oli sen verta vähän, että kone oli kikkana propellikone ja tuumasin liekkö tästä hengissä selvitään. Minna tyynnytteli että ei hätää, hän osaa pelastaa meidät tästä koneesta. Kone oli kunnon pätsi, tuulettimetkin puhalsi vaan kuumaa ilmaa ja edessä istuva arvokas mamselli voihki kovaan ääneen kun on niin tukalaa. Päätti kuitenkin istua urheasti takki päällä ja laittoi hyvissä ajoin turkin vielä niskaan ennen kuin päästiin poistumaan. :) Kaikki meni mallikkaasti, Prahassa oli vain tunnin vaihto ja kaiken kaikkiaan paluulennot sujui ihanan kivuttomasti, kun haaveena oli vain päästä äkkiä kotiin.

Kaikkineen päivineen oli hieno matka, jäljelle jäi vaan sammumaton jano. Mukana oli koko perhe eli rakkaat vanhempani ja Minna & Kimmo. Oli ihana tutustua myös Eveliinaan. Tässä jaettiin huoneen lisäksi kaikki, ja nyt kun asianomainen on itse julkistanut tiedon, niin voin minäkin ilmoittaa, että teretulemast Pro Elite Teamiin. <3 Jottei ihan heti päästäisi toisistamme eroon, niin suunnattiin heti tiistaina junalla Tampereelle FASTin ja Biancaneven kuvauksiin.

Ennen kuin joku kysyy, niin kyllä ne on sukkahousut!

Omasta naamavärkistä näkyy että väsymys painaa. Oli kuitenkin huippupäivä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille oikein rauhallista Joulua <3

We wuv you! Kameran takana hääri kukas muu kuin Mike Siren.

Kisat

Jr MM part 2

Jätä kommentti

Mua on aikaisemmin jännittänyt lavalle nousu tosi paljon ja pelännyt ’jäätymistä’. Nyt oli kuitenkin varsinainen supermies-olo, kaiken kaikkiaan parempi kuin koskaan: väri, kunto, olo kaikki bueno enkä pelänny ketään. Läksyt oli tehty ja ajattelin ettei näistä sirpuista varmaan ykskään ole raatanut minun lailla, joten eiköhän haeta sieltä se mitali. Eliminaatiokierroksella meitä oli siis 26 akkaa rivissä ja hyvä ettei mennyt tönimiseksi, kun kokoajan joku oli steppailemassa eteen. Mutta linjat pidettiin niinku talvisodassa! Olin ihan pommin varma, että eliminaatiossa en tipu ja jäin siihen hollille tyrkylle odottamaan että koskas mennään taas. Minna paineli takahuoneeseen ja huuteli jumaleissön se on siinä!. Mä olin ihan valmiina uuteen kierrokseen ja kun ykkösvertailu tuli enkä ollut siinä, en edes tajunnut tilannetta. Pelko persiiseen alkoi hiipimään kun olin toisessa vertailussa. Eli aikamoisen taikatempun saisin tehdä että finaalissa nähtäisiin.


Ensimmäiset tunteet oli tietenkin että mitä helkkaria just tapahtu. Mä olin tempassu mielestäni elämäni kisasuorituksen ja se ei riittänyt. Huutoitku pääsi ja itsesääli iski, ja päästin pihalle kaiken sen porun kurinalaisuudesta, vastoinkäymisistä ja sijoituksesta. Sain kamalasti viestejä että miten meni, mitkä fiilikset. Yhteenkään en vaivautunut vastaamaan ja varmasti kaikki kikkanokat ymmärtää miksi. Mulla oli itselläni kovat odotukset, muilla tuntui olevan kovat odotukset ja tunne oli että oon pettänyt kaikki. Totesin että tähän ei auta nyt muut kuin Kimmeli kainaloon ja baarin puolelle lasi punkkua ja pitkä olut kiitos. Mun mielestä on täysin oikeutettua päästää (ja pitääkin) kaikki tunteet pellolle. Ei siinä itketä pelkkää sijoitusta, vaan lyhyesti koko elämä ja siihen sotkuun on turha tulla sanomaan, kuinka kiittämätön/naurettava tms. olet, koska se ei tee tilannetta yhtään paremmaksi. Oleellisinta on, että saa asian käsiteltyä, mitä pikemmin sitä parempi ja kääntää vielä voitoksi. Kohtalon kolme varttia, naureskelin että onneksi ei ollut mitään mättösäkkiä mukana, oisin varmaan popsinut itseni hengiltä siinä itsesäälissä velloessa.

Etelä-Afrikan likka oli neljäs

Tämän minun draaman keskellä Eveliina joutui vielä odottamaan omaa vuoroaan. Kävin sanomassa että älä nyt helkkari anna tän mun romahduksen vaikuttaa millään tavalla, vaan menet ja näytät munkin puolesta. Eveliinalla on kyllä rautaiset kisahermot, ei ollut millänsäkään vaikka pääsi lavalle vasta 22-23 aikaan illalla. Eevsku oli kyllä valovoimaisin fysiikkavertailussa ja ei mennyt mielestäni nallekarkit tässäkään sarjassa ihan tasan, sillä molempien kisat loppu siihen. Päivä oli ollut todella pitkä. Meillä Suomessa kisat on kyllä mallikkaasti hoidettu, että siitä suunnasta en haluaisi kuulla napinaa. Jos täällä jokin alkaa klo 18 niin se alkaa maksimissaan varttia yli. Jos et ole kilpailijakokouksessa/valmiina nousemassa lavalle silloin kun vuorosi on, kisasi on ohi ja näin se toimii. Tuolla nähtiin jos jonkinmoista sooloilua, kun fitneksen fysiikkavertailusta puuttui pari kilpailijaa, joita muut odottavat asennossa. Turhautumisen näki aika monen kasvoilta. :)

Nyt kun olen tässä asiaa pari päivää sulatellut, niin se täytyy sanoa että itseeni en voi olla pettynyt. En voi ruoskia itseäni että tein jotain/jätin tekemättä ja olisiko sillä ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä. Kaikkeni olin antanut, se näkyi tai ainakin siihen uskon. Tämä kosahti nyt omalle kohdalleni varsin tuntuvasti, että bikini on arvostelulaji. Huomasin sen itsekin, kun vanhoja kehonrakentaja-ukkoja tiirailtiin: eräs charmantti pinkkipöksy hurmas mut ja kattelin että toi on hyvä. Kas kummaa, se oli vikassa vertailussa eli ei ilmeisesti ollutkaan niin ”hyvä”. :) Ihmisiähän tässä ollaan! Homma kuitenkin nyt hyvin taputeltuna, analysoinnit ja syvä-analysoinnit tehty ja tästä sitä lähdetään kehittämään! Jokainen näistä reissuista on todella kasvattava ja aina kokemusta rikkaampi. Ennen kaikkea olen todella kiitollinen ko. mahdollisuudesta päästä vielä kokemaan junnujen MM-kisat. Pikkusen pohjan kautta otettiin vauhtia, mutta itseluottamus on tullut takaisin, sillä suuntia on vain yksi.


Kisat

Jr MM part 1

Jätä kommentti

Viimeistelyt meni kuin menikin nappiin. Olo oli kertakaikkisen hyvä, vaikkakin ryytynyt, kun perjantai-aamuna suuntasin lentokentälle. Meillä piti olla lento Prahan kautta Budapestiin ja kaikki menikin mallikkaasti siihen asti, kun päästiin koneeseen. Ensin meille tiedotettiin, että lähtö viivästyy moottorivian takia 45 min ja todettiin että siinä meni myös meidän jatkolento. Onneksi lentoemumme Minna alkoi saman tien kartoittamaan tilannetta, että millä keinoin päästään perille. Hätähousu Iso-Kuuselakaan ei ollut moksiskaan. Homma senkus parani, kun meidät komennettiin ulos koneesta, lento peruuntui kun ko. koneella ei voinut lentää. Asian hyvät puolet sinänsä että vika huomattiin ennen kuin oltiin ilmassa! Minnan sisäpiiri-tiedon ansiosta yritettiin rynnätä Varsovan koneeseen jos sitä kautta pääsisi etenemään, mutta tiskillä olevalla punatukalla oli ilmeisesti huono päivä, kun väitti ettei enää ehdi kirjata meitä lennolle. Vaihtoehdot oli aika vähissä, jouduttiin odottaa 7 h seuraavan koneen lähtöä ja myöhästyttäisiin auttamatta kilpailijakokouksesta. Mitäs nyt? Kaikki kisaan tarvittava oli pakattu käsimatkatavaroihin, että kunhan maahan päästään niin valmiita ollaan. Onneksi meillä Suomen liitossa osataan hoitaa asiat mallikkaasti ja Budapestiin ilmoitettiin että tiimi on kyllä tulossa mutta myöhässä ja mä sain pidettyä pään kylmänä.

Torstai-iltana klo 22 sain sähköpostiin tiedon kisa-aikatauluista. Me oltiin tehty mun viimeistely sen mukaan, että aamulla olisi kisa Espanjan malliin, mutta nyt mulla alkaiskin vasta illalla. Enää en kerennyt eväitä väsäämään lisää ja pieniä viimehetken muutoksia tuli. 7 h on aika pitkä aika kököttää kentällä joten päätettiin mennä meille. Kerkesin laittaa tuossa odotellessa lisää ruokaa, laittaa tukkaa ja Eveliina sai ensimmäisen värikerroksen. Illan kone oli onneksi suoralento ja tehtiin jotain mistä äiti on aina varoittanut, eli otettiin pimeä taksi ja pidettiin peukkuja että hyvin tässä käy. Oltiin painettu jo pitkin kenttää kevyttä munaravia, laukut tuli onneksi ensimmäisenä, kuski ajoi kun riivattu ja ehdittiin ajoissa kilpailijakokoukseenkin, sillä saatiin odotella vielä kokouksessakin pari tuntia ja Timo-parka pääsi vasta 12 yöllä punnitukseen.


En ole koskaan nukkunut kisoja edeltävää yötä kovin hyvin, liekkö jännityksestä, kofeiniista yms. johtuen. Nyt kuitenkin täräytin jopa 8 h suoraa huutoa ja olin aamulla herätessä ihan terässä. Ihanaa kun oli kerrankin kunnolla ajan kanssa laittautua. Kv-kisoihin lähtiessä kannattaa varautua ihan kaikkeen, myös siihen että kuu putoaa, niin ei ainakaan ylläty. Hotellilta piti olla kuljetus kisapaikalle, mutta bussia ei ikinä tullut, valtaosa kilpailijoista edelleen hotellilla eikä koko pirun kaupungissa muka ainoatakaan taksia vapaana. Timo oli jo seuraamassa kisoja ja laitto viestiä, että järjestäjät ovat päättäneet aikaistaa iltapäiväkisoja puolella tunnilla, mutta eihän kukaan ollut viitsinyt tästäkään ilmoittaa.

Hauskaa miten kulttuuri ulkomailla on ihan toista kun Suomessa. ”Takahuone” oli kolmessa kerroksessa, joissa oli erinäisiä pieniä huoneita täynnä akkoja, jonne piti yrittää kamansa sysätä. Täällä sitä kysytään varovasti että anteeksi onko tässä tilaa, kun tuolla pikkulikatkin tulee ja työntää kamas sivuun että he tulevat nyt tähän. Sama meininki kilpailijakokouksessa, kun pitää tosissaan taistella paikastaan jonossa. Naisilla on kynnet, meinaa tämmöinen hento suomineito jäädä siinä rytäkässä jalkoihin! Todettiin kuitenkin että tuosta pikkuhuoneesta loppuu happi eikä sieltä ole mitään toivoa seurata miten homma lavalla etenee, joten siirryttiin kirjaimellisesti lavan taakse passiin. Pari tuntia seisoin öljyissäni, tunnelmat parempana kuin koskaan odottaen omaa vuoroani.

To be continued…

Kisat

Latautumisen tärkeys ja viimehetken fiilistelyt

Jätä kommentti

Jos jotain olen oppinut, niin sen, kuinka tärkeää on olla valmis. Mustana hevosena tuleminen ei useimmiten onnistu kuin vaan sen kerran, ja sen jälkeen jo muutkin alkaa luoda paineita, sillä tietävät mitä odottaa. Vuosi sitten Lappeenrannassa en itsekään tiennyt mitä odottaa; viimeistely ja look oli ihan uutta, enkä osannut aamulla arvata minkä näköinen akka sieltä peilistä tuijottaa. Muodonmuutos oli melkoinen ja sen takia oli ’helppo’ mennä lavalle, sillä tuntui etten minä ole siinä. Fitness Expo’12 -viikonloppu tuli kohdallani aivan liian nopeasti, viikkoa ennen ei tuntunut ollenkaan että kohta pitäisi lavalle nousta ja olo kunnosta oli epävarma. Itse haluaisin kuitenkin parantaa kokoajan kuin kana lentoaan ja nyt tunsin ottaneeni takapakkia. Kun feng shuit ei kerta kaikkiaan ole kohdallaan, niin vaikea sitä on mennä näyttämään että täältä tullaan.

Olen tässä viime päivät pyhittänyt täysin itselleni, eli koko viikonlopunkin olin kotona treenejä lukuun ottamatta tehden yhtään mitään, ja olen todella tyytyväinen että kerrankin kuuntelin itseäni. Oon saanu levättyä paremmin kuin hyvin, minkä huomaa jo heti mielialasta: väsyneenä pöntössä surraa ja pahasti. Viimeisiä vedellessä ja kroppaa pumppaillessa oon nauttinut tästä nyt täysin rinnoin, sillä nyt pystyn aidosti sanomaan että työni olen ainakin tehnyt! Sen suhteen ei siis pitäisi olla tulossa viimehetken paniikkia. EM:ssa olin tikissä, nyt painoa ehkä kilo kaks enempi ja mulla on syvä usko siihen, että se on pihvinä jaloissa.

Aamulla herätessä ja puhelimeen vilkaistua siellä olikin mukava viesti Kimmolta: bikinin avoimessa sarjassa kiitettävät 26 kilpailijaa. Eipähän päästetä tätäkään mamsellia, varsinaista isänmaan toivoa, yhtään liian helpolla. Siitä pitäisi nimittäin onnistua jättämään 20 likkaa taakse jotta finaaliin päästään! Tässä tulee arvatenkin heti alkuun eliminaatiokierros, josta 11 jää rannalle ruikuttamaan. Siitä vertailuun 15 ja finaaliin 6. Osallistujalistan nimiä vilkaistessani tuossa porukassa ei ole keväältä muita kisaajia kuin toiseksi tullut islantilainen, Elva Katrín Bergþórsdóttir . Avoimessa sarjassa mun yksi valtti on ainakin pituus, sillä niin se vaan on, että 150 cm meinaa jäädä jalkoihin vaikka kuinka olisi hyvä. Oon käyny tänään huoltamassa leegot myös, eli vielä kun muistan hymyillä ja jännittää lihaksia niin että sattuu! Mikäli yhtään kuulopuheisiin on uskominen, tämä sama rumba on todennäköisesti tulossa Suomeen ensi vuonna lajin suosion kasvaessa, joten mikäli meinaa pärjätä, line-upista on paree erottua (edukseen).

Stressikin on jo puolittunut, kun keväältä jotakuinkin muistaa miten kv-kisoissa homma etenee. Tietää miten/mitä pakata ja mitä kilpailijakokouksessa tapahtuu. Kyyti on kentälle, parhaat huoltajat löytyy, tiedän kisalookkini, kunto on kohillaan ja bikineissä en häviä kellekään. Summa summarum, nyt ollaan levollisin mielin. Toivotaan että tämä pysyy, eikä sitten varttia ennen h-hetkeä todeta että se on housuissa jo. Tankkaukset alkaa huomenna (nam), Minna tulee laittamaan värikerroksen ja sitten sitä jo mennäänkin.. Meinaan junioreiden MM-kisoihin! Tämä onkin ko. kinkereissä meikäläisen näytön paikka, sillä ensi vuonna sitä ollaankin jo yli-ikäisiä ja taso senkus kovenee. Niin tai näin, uskon että edessä on yksi upeimmista kokemuksistani ja toivottavasti tuon tuliaisia tullessani!