Avainsana-arkisto: jaani inkinen

Yleinen

2016 Wrap Up

Jätä kommentti

Kas niin siinä kävi, ettei joulumuisteloa herunut tänä vuonna. Pahoittelut siitä, vaikka tuskin kukaan jäi kaipaamaankaan. Se yksinkertaisesti unohtui, vaikkei Jouluna sen kummempaa tekemistä ollutkaan – vietin sen parhaassa seurassa nautiskellen & nukkuen. Kyllä pukki tietää mitä meikämanne on vailla ja sainkin varsin konkreettisesti arkeani helpottavan kuivausrummun! Pyykinpesusta tuli just herkkua, en nimittäin osaa justiinsa sanoa mitään parempaa, kuin lämpimien sukkien laittaminen jalkaan aamulla.

Mitä on mahtunut vuoteen 2016? 

Ensimmäinen kisavapaa vuoteni sitten 2011 ja voin kertoa sen olleen paikallaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja sikäli ”ikäväkseni” joudun taas todeta, etten ehkä ole käyttänyt aikaani ns. optimaaliseen kehityksen saamiseen, jos mennään kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. 27:ään (ja puoleen) ikävuoteen mennessä olen oivaltanut, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka tuottaa sinulle nautintoa, kaikki muu hoituu sitten itsestään. Tällä hetkellä musta on aidosti ihanaa vanheta (mikä ikäkriisi?), koska mun elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja tiedän, että se muuttuu vaan mageemmaksi. Tällä hetkellä mennään kohti kevään Fitness Classicia ja luotto itseeni on kova; doubt me, hate me, you’re the inspiration I need.

suvi1

Heti alkuvuodesta lähdin Minnan mukaan Columbukseen huoltamaan tätä Arnold Classiciin ja madame oli vetänyt itsensä sellaiseen minttiin, mitä en aiemmin läheltä ole nähnytkään, ja on toiminut mulle tänä vuonna sellaisena motivaattorina että oksat pois. Toukokuussa lähdettii Puerto Ricoon, missä Milla ja Tiina oli jo odottelemassa. Nämä kotkottimien reissut on niin hauskoja, toivottavasti luvassa on paljon lisää sillä olen mukana kuin peräpukama, mikäli pörssi vaan kestää!

suvi11

suvi111

Nuorena vietettiin lähes joka viikonloppu ja kesä landella, mutta tämän elämäni parhaan  Juhannuksen myötä vasta opin arvostamaan, kuinka makee juttu se on. Johtui varmasti seurasta ja siitä, että säät oli kohdillaan. Pikku Lulu saa mut ihan itkemään ja mietinkin, miksi olen laittanut itseni tilanteeseen, jossa kiinnyn tähän niin että pelkään kuollakseni jos sille sattuu jotain. Läheltä liippasi kesällä, mutta kohdun poistolla siitä selvittiin.

suvi1114

Rufuksestani näin parhaan kunnon tänä vuonna, mitä koskaan. Olen jo pari kertaa uhonnut, etten huolla häntä enää koskaan, mutta niin vaan ne puheet pyörretään ja ymmärrän häntäkin entistä paremmin. Kuuden kisan kausi päättyi Itsenäisyyspäivän tienoilla Milanoon. Ensimmäistä kertaa Italiassa eikä tullut pizzaa, pastaa tai aitoa gelatoa maistettua, mutta ei ne mihinkään katoa.

suvi1117

Huomenna on tarkoitus lähteä Tampereelle uuden vuoden viettoon ja tottakai Leivoksille yökylään (siellä on meille oma huone, myös Lullerolle oma huone). Osaltani se sujuu varsin rauhallisissa tunnelmissa (luvassa ei viskikännejä), sillä silavatalkoot on pahasti kesken vaikka ensimmäinen kymppi onkin raavittu pois. Homma etenee, kun taakka kevenee. Suuri kiitos mukanaolosta myös sponsoreilleni Fitnesstukulle ja Puhdas+ Capsille!

suvi1113

Ensi vuosi tulee olemaan osaltani paljon juhlien järjestämistä, mikä parasta vielä itselleen. Häävalmistelut alkaa tosissaan, vaikka tyylilleni uskollisena pakollisen pahan eli olennaiset asiat on päätetty, nimittäin päivämäärä, juhlapaikka ja kirkkokin on varattu. Valiojoukko on valjastettu eli homma on hyvissä käsissä<3.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2017, olkoot se entistä parempi!

suvi1111

 

Yleinen

Ette te minua tunne pt. 2

1 kommentti

Homma jatkuu siitä, mistä on helpoin kirjottaa! Paras ystäväni, elämäni valo ja rakkaus, you name it, Rufus<3.

#1 Ensimmäinen asia, minkä hänestä bongasin, oli – aivan oikein – hyvä pakara. Nyt se on ollut valitettavasti long-gone mutta takaisin tulon kyllä huomaa! Housut lyhenevät meinaa senttejä. :)

#2 Jaanilla on koulutetun hierojan tutkinto takataskussa (ollut jo vuosia!) ja sitä on mahdollista silmittömästi hyväksikäyttää joulukuusta alkaen. Kerrottakoon nyt tännekin, että minua on luvattu alkaa pitämään kondiksessa kunhan oma kisakausi on pulkassa! Lisätään hieman paineita.. Ajan saa soittamalla tai laittamalla viestiä.

#3 Jos Jaanilta kysyy kumpi kätinen oot, vastaus on ”sekakätinen”. Riippuu siis mitä kysytään! Kirjoitetaan vasemmalla, puuroa hämmennetään vasurilla, pesistä lyödään oikealta, palloa heitetään oikealla, sushia syödään vasemmalla, lätkässä rightti, sulkapallossa oikea.. Harva onkaan näin monitaituri! Urheilussa aina käsittämättömän hyvä, aivan sama mikä laji.

#4 Se että käytät kättä kuin kättä yhtä sujuvasti kalpenee kuitenkin sen rinnalla, että Rufukseni on varmasti maailman kiltein ihminen ja se ei sitten puhu kenestäkään paskaa. Tämä on ominaisuus, mitä kunnioitan varmaankin eniten. Ei myöskään koskaan ole sanonut mulle edes suutuspäissään pahasti vaikka tiedän, että olen taatusti kyrpinyt, esimerkiksi ottamalla ainoan läpinäkyvän shakerin ja siinä on mennyt täydellisen puuron koostumuksen kanssa vedet ja vellit sekaisin.

#5 On myös ihanaa kun on korvaamaton olo: minä tiedän missä on paristot, varalamput, kipot, kupit, se ja se vaate.. Mutta kiva huomata, että munkaan ei tarvitse pärjätä ilman häntä! Kuten uusimpana villityksenä nyt 30 kg:n punnusliivi (”pikku lisä” aerobisille), mitä en kertakaikkiaan saa kiskastua selkään ilman apua. Kun Rufus oli MM-kisoissa, yritin veivata sen ensin omalle reidelle (siihen asti kaikki ok), josta hivauttaa sen niskaan, mutta eihän se pään yli mennyt ilman, että olisi ollut niskat nurin. Ego ei luonnollisestikaan antanut enää siinä kohti periksi, että olisin joltain kysynyt apua, vaan päätin olla ilman, saan soijan pintaan niinkin.

#6 Vaikka mua just tituleerattiin ”maailman hauskimmaksi ihmiseksi”, niin Ruffessakin on puolensa. Ryhmässä se on yleensä se hiljaisempi tarkkailija ja huumori elää tilanteen mukaan. Mä jään välillä jonkun viiltävän kommentin jälkeen suu auki kattoo et mitä just tapahtu. ”Kerro jotain” on aloitus, jolla Ruffen pasmat saa aivan sekasin ja sillo mennään puihin. Onneksi minä voin hoitaa silloin sen puhumisen, jalo taito selkeästi äitimuorini peruja. Mutta on sitä myös välillä pitäny testaa mitä huumorini kestää! Ja kyllä se kestää, koska tunnetusti hyvä.

#7 Jaani tanssii vain 4 promillen humalassa. Eli ei koskaan.

#8 Niin hyvin Rufus tuntee, että osaa myös epäillä joitain asioita. Valitsen esimerkiksi kaupassa suurimman banaanin mikä lähtee. Jos sanon vasemmalle niin tarkoitan oikeeta ja toisinpäin. Jostain kumman syystä en erota niitä ellen katso käsiäni.. Onneksi Ruffe on tottunut ja varmistaa rauhallisesti ennen kuin pitää kääntyä, että ”tarkoititko..”. Kaikkeen en minäkään täydellisesti pysty:).

#9 Kallis (ja hyvä) on maku ja tyyli sellainen, ettei niin voi pukeutua kukaan muu. Lähteekin oikein mielellään naisten saatille makutuomariksi. Lahjat menee aina häränsilmään, eli ei tarvitse pelätä sitä kuuluisaa linnunpönttöä (myönnettäköön, että jossain määrin olen materialisti). 30-vuotislahjaksi haluaa Porsche Caymanin 718 tai Jaguar F-type S:n.

#10 Pidemmillä reissuilla ajomatka saadaan usein kulumaan siten, että kyselen Jaanilta kaikkea sopimatonta ja yleensä on pakko vastata, kun pakoon ei pääse. Kesälomalla oli kehkeytynyt uusi taktiikka ja se oli musiikin laittaminen kovemmalle niin, että olisi pitänyt huutaa yli. Oltiin siinä muutama sata kilometri ns. nautittu toisistamme ja lähdettiin illalla Jeppiksessä ollessamme ihailemaan Pikkuhiekkaan auringonlaskua. Siellä sitten nuuhkiessani meri-ilmaa Jaani sanoi, et yks kysymys hänellä olis, kun on vaivannut jo pitkään. Ääni oli niin vaikea, että kerkesi miltei paska valahtamaan housuihin kun ajattelin, että nyt oon tosissani loukannut aiemmilla uteluillani tai käyttäytymiselläni ja aistin vakavan perheriidan paikan. MUTTA niin hän otti, polvistui ja kosi, ja siihen oli maailman helpoin vastata kyllä heti kun sain leuan rullalle. <3

Miten tässä sitten käy, tuleeko musta Inki? Voisin kerralla räväyttää ja pistää kaikki nimet vaihtoon: ottaa toisen nimeni käyttöön ja vaihtaa sukunimen, ja voila! Inkeri Inkinen. How you like me now?

img_7751

Treenaus, Yleinen

Pojasta paja paranee

Jätä kommentti

Rauhallista Pääsiäisen aikaa vaan kaikille! Itselläni on sujunut tähän asti oikein mukavasti, sillä olen saanut nukuttua reilusti yli 9 h yöunia ja on voinut herätä ilman kelloa, mikä on harvinaista herkkua. Nyt kun meillä on näin pyhinä enemmänkin aikaa viettää yhdessä pois lukien aamu viiden lenkki arkisin, ollaan käyty jo tekemässä mahaa ja nyt vietetään kuuluisaa sohva-aikaa (katsotaan ja kuunnellaan Jaguar F-typeä:)) ennen päivän toista treeniä.

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Tuttu ja turvallinen on monille mukavuus ja muutoksesta kumpuaa useimmiten hillitön vastarinta. Suomalaiset on varsinkin hyvin tyypillisiä tässä asiassa – vastustetaan vastustamisen vuoksi. Tuli mieleen Jätkäsaareen rakenteilla oleva Clarion-hotelli, josta tulee nyt 16. Kerroksinen suunnitteilla olleen 33. kerroksisen sijaan. Tämä kaatui siis kaupunginvaltuuston äänestyksessä yhdellä äänellä, ja kysynpä vaan miksi? Varjostiko se jotakuta? Pilaa kaupungin yleisilmeen? Olen ehkä vähän yksinkertainen, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Mun matematiikan mukaan puolet korkeampi rakennus olisi jo vaatinut esimerkiksi puolet enemmän kerrossiivoojiakin.. Clarion muuten järjesti Kiirastorstaina pääsiäismunajahdin, jossa 50 kultamunaa piilotettiin ympäri Jätkäsaarta ja jokainen sisälsi jotain palkintoja. Hieno tapa liikuttaa ihmisiä, sillä enpä ole muina aamuina katsellut, kun ihmiset juoksee 5.50 alkaen ja varmaan paljon aikaisemminkin, munajahtiin. Itselleni ei tuolloin munaa herunut, mutta heti kun tötterö on pystyssä, voinee minut löytää joka perjantai töiden jälkeen skybaarista kahvilta.

Tutun ja turvallisen ymmärrän siinä mielessä, että itselläni esimerkiksi vieraalla salilla treenaaminen aiheuttaa sen, että pyörin kuin pieru nahkahousuissa, sillä ”kaikki on hukassa”. En oikein ikinä saa kiinni siitä mitä piti tehdä tai ajatus harhailee uutuuden viehätyksestä ja pelosta, että joku käy vaikka kääntämässä matkalaukut jumppasalista (kröhöm). Pikkuhiljaa viime syksyn puolella ja vuoden vaihteen jälkeen näköjään pysyvästi siirryin Ruoholahden Mayor’sille ja nyt, kun pieni alkukankeus alkaa pikkuhiljaa hellittää, voin kertoa, että paikka on ihana. Ensi kosketuksen taisin ottaa v. 2010 ja siihen nähden laitteita ja neliöitä on tullut rutosti lisää.

DSC04820

Ei vain se, että mökki on auki avainlätkällä klo 6 – 23, sijainti sattuu olemaan alle 1,5 km kotioveltani, hinta on kohtuullinen, salia kehitetään kokoajan kenen tahansa huippu-urheilijan tai vähemmän huippu-urheilijan tarpeisiin sopivaksi, on myöskin ihmiset jotka luovat ilmapiirin (ja se on paljon sanottu näin sisäänpäin kääntyneeltä ja hitaasti lämpenevältä ihmiseltä, joka epäilee kaikkea muuta paitsi omaa perhettään). Nyt varsinkin, kun kuulokkeeni hajosi, olen altistunut kaikennäköiselle erikoisasialle, mutta niin se vaan on, että you never walk out of the gym and say, ’I shouldn’t have gone.’ Kiitos!

DSC04822

Tuli samalla testattua kameran asetuksia

DSC04825

Tätä me Retu tehtiin!

Yleinen

Pihvi & BJ

Jätä kommentti

”Jonkun on aina uhrauduttava”, sanoi Minna kun pisti mut ties milloin mihinkin liemeen. Kyllä, yksi kaikkien puolesta ja tänään on hyvät naiset se päivä, kun täytyy ns. hoitaa homma kotiin. Ihmettelen, etten kuullut mitään hehkutusta edes radiosta tänään. Itse olen ollut taas kuin uusi ihminen sillä elämälläni on taas suunta! Saas nähdä kauanko vire pysyy yllä, mieli meinaa on valitettavasti niin häilyväinen, mutta nautitaan siitä niin kauan kuin se kestää ja laskelmieni mukaan ainakin kesäkuulle. Jahka minulla on myös kotipuolessa lepyteltävää. :)

Mites sitten taplataan kaukosuhteen haasteet? Meillähän meni niin, että alkuunsa eri paikkakunnilla asuminen oli itse asiassa parempi kuin hyvä juttu juuri tämän erikoislaatuisen luonteeni vuoksi; täytyi olla omaa aikaa ja ennen kaikkea tunne, että pärjää yksinkin. Pomarkun Ridge pyysi mua ulos ja ensiksi suostuin, mutta kun h-hetki lähestyi niin iski pupu pöksyyn ja ilmoitin ettei tästä tule nyt mitään, koska olet aivan liian hyvännäköinen mulle (ja näin jälkeenpäin analysoituna-anaalisoituna hän on kuulemma muuten hyvin mun aivoituksia lukenut pois lukien viimeisin, jota ei vielä ole tähänkään päivään mennessä ymmärtänyt). Ja niin siinä kävi että ymmärsin tehneeni perustavanlaatuisen virheen, tulin katumapäälle ja kysyinkin, että menikö se juna jo. Ja loppu on historiaa. Äiti kun sai kuulla (jälkikäteen sekin), tuli että kyllä oot lapskulta pölvästi, hyvä pitää ottaa vastaan silloin kun on tullakseen ja nyt on helppo myöntää että äiskä oli taas kerran oikeessa. :)

Se, kun näkee toista nippanappa kerta viikkoon, niin silloin saa ko. henkilöstä kyllä aina parhaimmat puolet ja jollain ilveellä sitä hurmasin toisen täysin, kun se on koukussa. Sitä paitsi on facetimet sun muut herkut. Viikolla on tullut yksinään potkittua kiviä suljettujen seinien sisällä, kukaan ei ollut näkemässä eikä kuulemassa niin onnistuin säilyttämään rauhallisuuden tyyssijan vaikutelman, joka myöhemmin kait rikkoutui muutettuamme yhteen. Nyt jos otan kuumaa, niin Sean tietää, että välillä mun täytyy vähän pihistä eikä liity siihen mitenkään (paitsi kerran, mutta opin siitäkin että täytynee artikuloida paremmin). Kun oltiin yhtä aikaa dieetillä oikeen hieroin käsiä yhteen että saataisko me eka kahakka aikaiseksi, mutta sain vastaukseksi vain että ”sä voit tapella ihan keskenäs”. Kait mitä yritän tässä sanoa, on että parempaa en varmasti tule ikinä saamaan ja pitäisi olla kiitollinen, niin kuin olenkin<3. Sen kunniaksi herra voi itse paistaa itse ostaman pihvinsä.

210

*Jaani, Sean, Jean, Rufus, Ruffe, Inki.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nyt tänä tulevana lauantaina, 19.3., olemmekin Inkiläisen kanssa yksissä tuumin Fitnesstukun Helsingin myymälässä, Lönnrotinkatu 19, klo 11 – 16. Tarjolla on ennen kaikkea maistiaisia (patukkaa, proteiinisipsejä ja juomaa) ja saa tulla kynäilemään, eritoten Jaani tykkää kun siltä kysellään. :) Tuhannen taalan paikka, be there!