Auton vuokraaminen tuntui paljon kustannustehokkaammalta vaihtoehdolta verrattuna muutaman tunnin junamatkaan kaikkien kimpsujen kanssa lisäten myös vapautta liikkua kohteessa. Halvin vuokraamo olisi ollut italialainen Maggiore, mutta väkisin vänkäsin, että otettaisiin joku hieman tunnetumpi vuokraamo. Niinpä siis varasin Sixtiltä autoluokan, jossa kipon piti olla Nissan Qashqai, Fiat500X ”tai muuta vastaavaa” ja iloisesti perjantai-aamuna köpöteltiin liikkeeseen.
Minulla (kappas) sattuu olemaan Sixtin Platinakortti ja siihen kuului ilmainen autoluokan korotus. Paperihommat luisti ja kun varmistin, että onhan tässä nyt sellainen vakuutus ostettu, jos pieni pusu tulee niin me ei jouduta maksumiehiksi, poika katsoi matkakumppaneitani ja totesi ”you’re fine”. Kysyi vielä, ajanko automaatilla ja totesin siihen kyllä kiitos! Eipähän tarttisi nuppia veivaa. Takapihalla odoteltiin autoa ja katseltiin, kuinka pieni kiinalainen ajoi leveä hymy naamalla C-Mersun rampista ylös niin, että pikku Smart joutui siinä pakittamaan roskiksen taakse. Typerää juttua kerkesin siinä jo alkaa heittämään, kun pieni kiinalainen hyppäsi ulos autosta ja viittilöi, että tässä se nyt on, avaimet on sisällä. Nopea vilkaisu kavereihin eikä menny kahta sekuntiakaan, kun väkipakolla heitettiin laukut konttiin ja lähettiin liikkeelle, ettei joku ennättäisi väittämään kyseessä olleen virheen tai muuta vastaavaa. Ja voin kertoa, että kyllä myös hymyilytti ajaa! Velikullat arvokkaasti takapenkillä ja Retu kartturina, mikäs siinä ollessa. Nyt voitaisiin jopa harkita sitä mesen ostoa, sillä nythän sitä osaa ajaa vaikka silmät kiinni.
Matka pysähdyksineen kesti noin neljä tuntia ja ensimmäiseksi vietiin Jaani rekisteröitymään, mikä hoituikin kivutta ilman jonoja. Sieltä sitten Riminiin hotellille, kaupan etsintään ja katolle kylpemään ennen värjäystä.
Tarkkoja aikatauluja ei tietenkään ollut saatavilla, ainoastaan tieto, että kisat käydään klo 9 – 19 välillä ja missä tanssijärjestyksessä. 10 lähdettiin hotellilta ja kisat taisi olla 15.30 aikaan, joskaan niistä ei nyt ole hirveästi kerrottavaa. Lavalla oli 23 kilpailijaa, joista 10 pääsi itse kisaan ja siihen ei valitettavasti päästy. Aina voi käydä vaikka kuinka päin ja selityksiä toki riittää, mutta fakta on se, että (tänä vuonna) kuuden kisan jälkeen kroppa alkoi osoittamaan väsymisen merkkejä, eikä enää ollut yhtä sharppi kuin MM:issä kolme viikkoa sitten. Eikä varmaan edesauttanut se 3 h seisoskelu tai yleisen suihkun lattialla oleskelu kohtuu trooppisissa oloissa. No niin tai näin niin täällä ollaan ihan hyvillä mielin. Päästiin siitä syöttämään pojalle masu täyteen ja oli aivan hullun hauskaa! Lähdettiin Reetan kanssa vielä pyörähtämään paikallisessa ostoskeskuksessa ja pojat jäi rantabulevardille kiskomaan jäätelöä ja kakkuja. En oo kyllä taas hetkeen nauranut yhtä paljon seuratessa tätä touhua ja innolla odotankin, miltä Juho reissuvideo tulee näyttämään (voitte seurata YouTube-kanavalta Juho Murtonen, varovainen lupaus ”ehkäpä loppuviikosta”). Paremmin Italiassa pärjää italialla kuin englannilla ja parasta antia olikin, kun tarjoilija varmisti miten haluamme vetemme: balls – or no balls?
Sunnuntaina lähdettiin ihailemaan San Marinoa vuorilta käsin ja paikka yllätti harvinaisen positiivisesti! Valitettavasti oli sen verran sumuista, ettei näköaloista paljoa tiennyt, mitä nyt pilviverhon pikkuisen raottuessa sitä mietti, että tuon kaiteen yli ei tee mieli humpsahtaa. Siellä oli kuitenkin joulukojuja ja luistelurataa, paljon pieniä ihania liikkeitä ja ihmisiä.
Hotelli Riminissä oli selkeästi turistialueella ja ensimmäiset mielikuvat paikasta oli, että tänne ei ainakaan tarvitse palata. Paluureissulla Retu kuitenkin äkkäsi Riminin keskustan, mentiin sinne pyörimään ja niin jäi siitäkin sitten kaikin puolin kivat muistot. Tulipahan nähtyä myös maailman vanhin silta:
Eilen lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan Milanoa kohti ja suunnitelmissa oli koluta eräs outlet mall siinä määrin missä kerettiin, ennen kotiinlähtöä. Mitä ostoksiin tulee, niin nyt on laatu korvannut määrän. Tämä on sikäli meikämannelle uutta, sillä usein se on ollut toisin päin, mutta mitäpä sitä voi odottaakaan, kun astelet luksusmerkkien mekkaan.
Kaiken kaikkiaan oli taas kerran huippureissu, hommat hoitui kivutta, päästiin ehjänä perille ja pois ja niin edelleen. Huomenna taas tiukka paluu normaaliin arkeen, mutta seuraava kaupunkiloma on päätetty! Tänään juhlitaan kuitenkin itsenäisen Suomen lisäksi 4-vuotiasta Lulleroa. :) Äiti onkin paistanut hänelle ankan nahasta ja hirvenlihan jätöksistä vähän namusia, niin kyllä täällä kelpaa.
Hyvää Itsenäisyyspäivää<3
