Nyt on alkanut näköjään se sooloilu-vaihe. Kaikki alkoi viime perjantaina kun aivot narikassa hujautin kanelit kanan joukkoon. Asioita unohtuu, milloin ruoat pöydälle ja vyö salille, tavarat ei pysy käsissä, tänäkin aamuna lensi kajaali vessanpönttöön. Salilla törmäilen laitteisiin ja kompuroin omiin jalkoihini. Kropassa on näköjään vauhtia niin että päätä huimaa, onneksi kuitenkin jään sähläyksessä ikuiseksi kakkoseksi, koska onhan meillä Smaikke. <3
Se on kuulkaa torstai tänään ja takana 8 treeniä! Ajattelin riipasta vielä 3 ni meillä on viikko paketissa. Lisättiin juuri yksi aamuaerobinen, eli kuutena päivänä viikossa juoksen 8 km lenkin, koska se uppoo aika hyvin tuntiin. Mulle mantra ”ennemmin kuolen ku pysähdyn” toimi niin hyvin, että nyt juoksusta oikeen innostuttuani en pysähdy noukkimaan edes kiveä kengästä, vaan juoksen loppuun saakka vaikka tuntuisi kuinka ikävältä. Enkat on 45 min ja tämä on meikäläiselle aika hyvin, varmaan seuraavaksi pitää mennä kellottamaan cooper.
Salilla teen aerobista ennen/jälkeen treenin 30-45 min. Tämä oli aluksi sellainen pala, että täyty oikein miettiä millä hitolla sen kestän, mutta kaikkeen tottuu, varsinkin kun keinot itsensä viihdyttämiseen on parhaat. Oli jo lähellä etten ostanu iPadia vaan että voisin katella leffoja samalla. Totesin, että ehkä menee kuitenkin hieman överiksi, eli iPod ja tykki soittolista siis!
Teen crossarilla intervallit, koska niillä saan sykkeen huitelemaan kiitettävään 140-170. Tämä on ideana helppoa kuin heinänteko ja toteuttaminenkin vain omasta päästä kiinni:
- Virittäydytään tunnelmaan, Tom Boxer – A beautiful day, avulla ja sotketaan vauhdilla.
- Sitten the Streets – Going through hell eli vastusta vaan niin maan penteleesti että takaan jokikisen voivan samaistua tähän. :)
Nämä on niitä päiviä kun olen äärettömän tyytyväinen itseeni, ja se on se mun palkinto.