Avainsana-arkisto: Hieronta

Kuvaustäyteinen vko

Huippumalli S. Iso-Kuuselalla riittää vipinää tällä viikolla! Mähän en ole ollut paria poikkeusta lukuunottamatta koulukuvauksia kummosemmissa kuvauksissa ja kun sellaisiin pääsen, ni voitte arvata että sitä ollaan vähän huuli pyöreenä miten niissä kuuluu käyttäytyä. Oleellista on tietää omat kuvakulmansa, mistä suunnasta/missä asennossa näyttää hyvältä, kumpi on naaman ”parempi puoli” jne. Peilin edessä on hyvä väännellä lärvää niin, että kun kamera on kohilla, se täydellinen hymy tulee selkärangasta kuin vettä vaan. Varsinkin messut on yhtä näyttäytymistä, koskaan ei tiedä kuka kuvaa joten kannattaa aina muistaa hyvä ryhti, vatsa sisään ja pepsodent. Meinaa itelläki unohtua. :) Las Vegasista tuli kyllä hyvää kokemusta, varsinki ku Kimmo oli kameran paremmalla puolella huutelemassa/ilveilemässä että vatsa! ja räpsi huolella niitä kulissikuvia, mistä itsekin pääsin näkemään ’totuuden’. Väitän kyllä edelleen kovasti, että olen luonnossa aina parempi kuin kuvissa. :)

Eilen olin hierontamallina, eli aika helppoa kun makasin vaan pöydällä ja nautin kivusta. 20 minuutin tehokäsittelyssä kaiveltiin tuolta minun rypäleiden välistä ja tänään on selkä ihan kosketusarka. Nyt olen venytellyt ahkerasti päivittäin ja vaikka pientä edistystä on tapahtunut (jalka nousee korkeammalle kuin ennen), toispuoleisia ollaan: ei taivu ja niskat niin jumissa että hyvä jos veri kiertää päässä. Toimistotyöläisen hiirikäsi vaikka mulla on kyllä lakumatto? Ei, vaan se on ku ollaa treenattu – ja kovaa! Sen verran mussa on työsarkaa, ettei meinaa ajat mahtua Mauran kalenteriin, joten äärimmäisessä hätätilanteessa tilataan poikittaista hierontaa pks-seudulta, kiitos. Varasin samalla siltä seisomalta ajan osteopaatille, jotta se rukkais tämän alaselän kuntoon. Mullahan on ollut ’vähän’ vatsaongelmia, ja nyt kuulin että alaselän lukot voi vaikuttaa suoliston toimintaan (HEUREKA!!!)! Elikkäs tuskan parahdus ↔ paskan turahdus. :)

Toinen sessio onkin sitten niin jymypaukku että siitä kerron vasta tuonnempana. Ja itseasiassa kolmaskin, nimittäin (tekut vaan Nikitalle), mulla on kovat odotukset! Vaikka malli vähän saattaisi sooloilla, niin muutahan multa ei voi odottaa, kuin tyylikkäitä luontokuvia. Olihan se.. Aina glamour.

Lihashuoltoa ja kinesioteippausta

Tänä keväänä etenkin vaati sen verran aerobista, että Santa Susannaan mennessä olin juossut tsubaut 1050 km. Kävi niin että juoksin lopulta 10 km kuutena aamuna viikossa asfaltilla (VIRHE), kun en uskaltanut pimeeseen metsään mennä. Eihän se silloin kun lunta riitti niin paha ollut, mutta sitten alkoki ongelmat – nimittäin penikkatauti. Periks en antanu ja irvistelin tossa aina niin kauan ettei enää kävelly missää muodossa.

Hovihierojani tmi Maura Väisänen on minua tässä hädän keskellä auttanu. Jos nautitte tuskasta niin menkää toki avaamaan penikat missä lihaskalvo rusautetaan irti sääriluusta. Omalla kohdalla äärimmäisyyksiin ei ole onneksi tarvinnut mennä vaan nyt usean kerran kovakourainen hieronta alkanee tuottaa tulosta! Ei mulla kipukynnyskään varmaa riittäis ku nytkin jo melkein pitää itkut tirauttaa.

Olen aina ennen tupannut laiminlyömään lihashuoltoa ja olen sen myös nahoissani jälkikäteen tuntenut. Nyt pyrin käymään hieronnassa mahdollisimman usein, sanotaan väh. kerran parissa viikossa. Tällä kertaa käsiteltiin jälleen sääret ja reidet ravisteltiin palauttavaan tyyliin. Sen lisäksi kokeiltiinkin vähän eri hoitomuotoja: Maura kinesioteippas jalat ja alaselän niin nyt seurataan kuinka puree. Idea oli muistaakseni (korjatkaa jos olen väärässä) että teippaus nostaa pintakudosta ja antaa sinne enemmän tilaa. Vielä kun muistan pistää pitkät kalsarit töihin enkä ota arskaa ni meillä on kaikki hyvin.


Siinä samalla kerroin kuinka mun on todella vaikea saada pakaroihin tuntumaa. Maura teki pari liikkuvuustestiä ja nyt löyty vastaus; mulla on lazy-pakara eli nostan ensin takareidellä! Eli ei siis ihme jossei tunnu, treenit menny kirjaimellisesti reisille. On mulle ennenkin toitotettu tästä, Nicolenkin mainitsemasta, mind-muscle-connectionista. Otin sen nyt sydämen asiakseni ja laskeskelinkin, että näihin aikoihin ens vuonna mulla on semmoset perskannikat että päällä pysyy tuoppi!

Muistakaa venytellä elkääkä juosko asfaltilla:)