Aina pienen tauon jälkeen menee hetki, että pääsee kunnolla taas vauhtiin. Onneksi mun elämässä on nyt sattunut ja tapahtunut, niin mulla on monta tarinaa jemmassa. Enää puuttuu aika koska saan ne ulos (pikkuhiljaa), mutta helpointa lienee aloittaa siitä mihin viimeksi jäin: Ei tule vauvoja tähän taloon. Niin siinä meinaa kävi, ettei ottanut lemmikki-Lulun kohtutulehdus parantuakseen. Antibiootit eivät olleet vieneet tilannetta suuntaan tai toiseen, joten oman mielenrauhani vuoksi en todellakaan pystynyt ottaa tikittävää pommia eikä kukkaroni olisi kestänyt alle viikon välein tehtävää ultraa, jossa oltaisiin kyylätty missä mennään tällä erää seuraaviin juoksuihin asti. Siispä päädyttiin kohdun poistoon ja kyllähän sekin etukäteen jännitti. Ulkonäöllinen seuraus saattaa olla ’hapsuisempi karva’, joka ei tuossa pöheikössä haittaa sitten lainkaan, varsinkaan kun kyse ei ole mistään näyttely-yksilöstä. Sitten saattaa tulla painonhallintaongelmia (ei se mitään, voidaan jojoilla sitten yhdessä<3) ja tähän asti on kyllä vähän turhan laihasti voinut, ettei muutama lisäkilo ole yhtään pahitteeksi. Eniten pelotti, että luonne muuttuu, mutta niin ei kuulemma tulisi käymään (eikä käynyt, yhtä ihanan ärsyttävä läheisyyden kipeä edelleen).

Tötterö vaihtui haavapukuun kun tuon kanssa törmäiltiin pitkin ovia.. Arvatkaas monet ripsat ennätti siihenkin tehä :)

Sain Lulleron jo saman päivän aikana kotihoitoon ja varoitettiin, että saattaa laskea alleen ja jos ei vuorokauteen leikkauksesta virtsaa, tulisi olla uudelleen yhteydessä. Reilu vuorokausi meni eikä löydetty kotoa lätäkköä mistään ja eikun soittoa eläinlääkäriin ja koiraa näytille. Olin saada hermoromahduksen, kun koko hommalla oli niin huono ajoitus ja alkoi pikkuhiljaa riittää. Yhteen ultraan viedessäni HSL petti (yksin kotona ilman autoa) eikä sporaa kuulunut, niin jouduin hyökkää taas taksiin etten missaa aikaa. Huidoin ensimmäiselle ohiajavalle ja tottakai siinä oli sellainen erikoismies kuskina, että yhteistä kieltä ei juuri ollut, itä ja länsi yhtälailla kuin vasen ja oikeakin sekaisin, ovet oli kuopalla ja piti tarkistaa oliko tämä kippo ylipäätään taksi. Paikalliset tietää, että Ruoholahdesta Hietsun ABClle ei ole pitkä matka (luokkaa 6 – 7 €) ja maksoin kyydin 20 €:n setelillä. Kaverilla oli kuitenkin pokkaa kysyä, saako hän pitää vaihtorahat. Ei saanut, mutta sai kaupan päällisiksi huippu-sontsani, joka melkein eniten kismittää. Olo oli kuin painekattilalla kun kaikki hommat yksinkertaisesti kusi (paitsi se koira!!!) siinä. Eläinlääkäri sanoikin, että leikkauksen jälkeen saattaa joskus tulla jotain lisämunuaisen ongelmia, että virtsaa ei erity ja se on hengenvaarallista, mutta täällä on rakko täynnä. ”Nämä on näitä pienten valkoisten koirien ongelmia kun vähän sattuu”, eli en syyttä kutsu prinsessa Luluksi.

Nyt näyttäisi olevan toipilasaika selätetty! Pahimman ripuliajan oli onneksi sopivasti hoidossa mun ja Seanin kierrellessä pitkin läntistä Suomea (kun matkakassa meni aikalailla eläinlääkärin taskuun, eikä lomaa saa käyttää mihinkään kodin suursiivoukseen. Se olikin sitten aika ikimuistoinen reissu, mutta jatkan aiheesta toiste). Pari mattoa meni pesulaan ja reissusta palatessani ja hakiessani otusta takaisin, seurasin veljeni Juikin esimerkkiä ja astuin näyttävästi paskaan. Kakkaa varpaiden välissä – jotain, mitä jokaisen pikkukoiran omistaja joutuu joskus läpikäymään.

Kun nyt päästään episodista toiseen, niin pyynnöstä kerron teille miksi joka naiselta löytyy se luottokampaaja! En ole Helsingin seudulta vielä löytänyt numero unoa, joka jaksaisi kuunnella päivän avautumiset ja vielä laittaa tukankin siinä sivussa, joten olen joutunut käyttämään timma-palvelua, jossa saa kohtuu edullisesti ja pikaisesti vapaita aikoja ennakkoon maksamalla. Jostain syystä tilanne ennättää aina riistäytyä niin pahaksi, että mun on yhtäkkiä päästävä nyt kampaajalle ja summanmutikassa tulee valikoitua siitä hätäisesti joku. Nyt osui sitten ihan kuningasvalinta kohdalle ja istuessani penkkiin arvioin kampaajan ulkoisesta habituksesta päätellen, että vot! nyt voi tulla kova. Sain apina-viitan suoraan Afrikasta päälle ja hän hurmaantui minusta täysin, tai sitten minä hänen puheistaan, koska kehui niin kovasti kasvojani ja hiustenlaatua ja kuinka karvaa on paljon ja nyt on kaikki mahdollista. Eli antaa palaa? Värjäyksessä laitettiin ”vähän syvyyttä” ja itkua piti pidätellä kun näin lopputuloksen peilistä: lopputulos oli kirkkaan violetti. Hän myös ehdotti mulle itse kehittelemäänsä menetelmää sellaisesta ”sähäkästä pörrötukasta” ja kuvan nähdessäni lähti viimeinenkin väri kasvoilta. Kysyin että kauankos lopputulos kestää niin kuulemma 6 – 12 kuukautta. Oli pakko sanoa, että tohon moppiin multa ei löydy ballssoneita.

Tadaa! Olis kuulemma ollut räikeämpikin pinkki, ”harmi kun jäi vähän vaaleaksi”.

En pessy kuin 5 kertaa viikonlopun aikana hiukset, ruinasin kaverilta muutaman annoksen syväpuhdistavaa shampoota, marinoin hiuksia kookosöljyssä saunassa.. Ja se on silti liila. Rufuksen ilme oli tuhannen taalan arvoinen kun noukki mut, mutta ei varmaan uskaltanut heti pamauttaa sanaista arkkua tyhjäksi kun näki, ettei itku ollut kaukana. Huumorini on kieltämättä ollut koetuksella, mutta pahemminkin olisi voinut käydä: Facebookissa jaettiin juttua, jossa värjäys oli mennyt pikkuisen pahemmin pieleen ja tuloksena ja oli vakavat palovammat ja kuolio päänahassa.. Mutta ne jotka on jo katelleet siihen malliin, että oho! nyt oon oikeen räväyttänyt, niin tämä ei ollut mitä tilasin. :)

Tässä kuukauden sisään ei onneksi ole kuin yhdet viiskymppiset, kahdet häät ja Fitnesstukun liikkeen avajaiset. :) Ei auta kuin elää asian kanssa.. Jos ei tässä pariin pesuun ole selkeästi parempaan suuntaan, ehdin vielä tehdä hätäliikun ja mennä uudestaan kampaajalle, mutta onko riskin väärti? Taas joku hutiammunta.. Kampaamoita on pilvin pimein Helsingin keskustassa, mutta minä en ole vieläkään löytänyt sitä parasta. Siksipä parhaimman kampaajan vinkin antajalle lahjoitan Fitnesstukun yllätyspakkauksen:

Üllatuuus!!

Haluun kampaajan joka suuttuu, jos erehdyn menemään muualle! Laittakaa viestiä ja vinkkiä tulemaan parhaiten katsomassanne mediassa ja auttakaa miestä mäessä. Peace.