Avainsana-arkisto: fitness classic

Yleinen

2016 Wrap Up

Jätä kommentti

Kas niin siinä kävi, ettei joulumuisteloa herunut tänä vuonna. Pahoittelut siitä, vaikka tuskin kukaan jäi kaipaamaankaan. Se yksinkertaisesti unohtui, vaikkei Jouluna sen kummempaa tekemistä ollutkaan – vietin sen parhaassa seurassa nautiskellen & nukkuen. Kyllä pukki tietää mitä meikämanne on vailla ja sainkin varsin konkreettisesti arkeani helpottavan kuivausrummun! Pyykinpesusta tuli just herkkua, en nimittäin osaa justiinsa sanoa mitään parempaa, kuin lämpimien sukkien laittaminen jalkaan aamulla.

Mitä on mahtunut vuoteen 2016? 

Ensimmäinen kisavapaa vuoteni sitten 2011 ja voin kertoa sen olleen paikallaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja sikäli ”ikäväkseni” joudun taas todeta, etten ehkä ole käyttänyt aikaani ns. optimaaliseen kehityksen saamiseen, jos mennään kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. 27:ään (ja puoleen) ikävuoteen mennessä olen oivaltanut, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka tuottaa sinulle nautintoa, kaikki muu hoituu sitten itsestään. Tällä hetkellä musta on aidosti ihanaa vanheta (mikä ikäkriisi?), koska mun elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja tiedän, että se muuttuu vaan mageemmaksi. Tällä hetkellä mennään kohti kevään Fitness Classicia ja luotto itseeni on kova; doubt me, hate me, you’re the inspiration I need.

suvi1

Heti alkuvuodesta lähdin Minnan mukaan Columbukseen huoltamaan tätä Arnold Classiciin ja madame oli vetänyt itsensä sellaiseen minttiin, mitä en aiemmin läheltä ole nähnytkään, ja on toiminut mulle tänä vuonna sellaisena motivaattorina että oksat pois. Toukokuussa lähdettii Puerto Ricoon, missä Milla ja Tiina oli jo odottelemassa. Nämä kotkottimien reissut on niin hauskoja, toivottavasti luvassa on paljon lisää sillä olen mukana kuin peräpukama, mikäli pörssi vaan kestää!

suvi11

suvi111

Nuorena vietettiin lähes joka viikonloppu ja kesä landella, mutta tämän elämäni parhaan  Juhannuksen myötä vasta opin arvostamaan, kuinka makee juttu se on. Johtui varmasti seurasta ja siitä, että säät oli kohdillaan. Pikku Lulu saa mut ihan itkemään ja mietinkin, miksi olen laittanut itseni tilanteeseen, jossa kiinnyn tähän niin että pelkään kuollakseni jos sille sattuu jotain. Läheltä liippasi kesällä, mutta kohdun poistolla siitä selvittiin.

suvi1114

Rufuksestani näin parhaan kunnon tänä vuonna, mitä koskaan. Olen jo pari kertaa uhonnut, etten huolla häntä enää koskaan, mutta niin vaan ne puheet pyörretään ja ymmärrän häntäkin entistä paremmin. Kuuden kisan kausi päättyi Itsenäisyyspäivän tienoilla Milanoon. Ensimmäistä kertaa Italiassa eikä tullut pizzaa, pastaa tai aitoa gelatoa maistettua, mutta ei ne mihinkään katoa.

suvi1117

Huomenna on tarkoitus lähteä Tampereelle uuden vuoden viettoon ja tottakai Leivoksille yökylään (siellä on meille oma huone, myös Lullerolle oma huone). Osaltani se sujuu varsin rauhallisissa tunnelmissa (luvassa ei viskikännejä), sillä silavatalkoot on pahasti kesken vaikka ensimmäinen kymppi onkin raavittu pois. Homma etenee, kun taakka kevenee. Suuri kiitos mukanaolosta myös sponsoreilleni Fitnesstukulle ja Puhdas+ Capsille!

suvi1113

Ensi vuosi tulee olemaan osaltani paljon juhlien järjestämistä, mikä parasta vielä itselleen. Häävalmistelut alkaa tosissaan, vaikka tyylilleni uskollisena pakollisen pahan eli olennaiset asiat on päätetty, nimittäin päivämäärä, juhlapaikka ja kirkkokin on varattu. Valiojoukko on valjastettu eli homma on hyvissä käsissä<3.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2017, olkoot se entistä parempi!

suvi1111

 

Yleinen

No nyt se on sanottu

Jätä kommentti

Tuntuu siltä, että kolmessa vuodessa olen vanhentunut todella paljon. Siinä missä muutama vuosi menin nuoruuden innokkuudella, toiveikkuudella ja tietämättömyydellä, niin kuvioihin on nyt tullut vähättely, realistinen pessimistisyys ja epätoivo, joista nyt kernaasti haluaisin eroon.

Jos yhtään vaivautuisin tarkastelemaan omia asioitani lähemmin, voisin todeta olevani aika monessa liemessä keitetty akka ja jollain ilveellä ulostulo on useimmiten ollut voittajana, mutta siinä rytäkässä sitä ajattelu sumentuu niin, että kaikki hyödyllinen unohtuu ja ongelmien noidankehä on valmis. Ensin keksitään ongelmat (vatsa ei toimi, polvi on kipeä, mikään ei toimi), sitten mietitään syitä niihin (liikaa liikuntaa, liikaa istumista, liian vähän unta), keksitään syyttävät selitykset (työ, koulu, äiti, isä..), puolustaudutaan (en minä mutta muut) ja tunnelma märkänee (ei napostele sitten millään). Kun ollaan niin sanotusti rännissä, vellotaan pahassa olossa eikä keksitä ratkaisuideoita, on turha olettaa että mitään toivottua muutosta tapahtuisi, mikä johtaa siihen, että muutoksen puutetta selitellään ja taas keksitään lisää syyttäviä selityksiä. Ilman luovuutta ja halua saada aikaan toimivia ratkaisuja ei ratkaisuja synny ja ongelmat jäävät jäljelle. Oliko riittävän epäselvästi ilmaistu?

Meillä oli eilen tiimipäivä ja tekipä taas gutaa nähdä kaikkia plus bonuksena academylaisia. Siinä sitten esittelykierroksella kuuntelin, kuinka valtaosa on karvan päälle kakskymppisiä ja vielä uutuudesta niin viehättyneitä, niin siinä muistui ”vanhat hyvät ajat” mieleen. Nyt sitten ajattelin päästä tästä ongelmanoidankehästä ulos ja se edellyttää sitä, että ongelmien sijasta aletaan puhua vastaavista tavoitteista. Se miten todennäköistä on, että jokin tietty tavoite onnistutaan saavuttamaan, riippuu ennen kaikkea siitä, miten vahva on ihmisen halu ja miten vahvasti uskoo, että sen voi saavuttaa. Saavuttamisen todennäköisyyttä voi tietoisesti kasvattaa lisäämällä tavoitteen haluttavuutta, sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta sekä vahvistamalla uskoa siihen, että tavoite voidaan saavuttaa.

Haluttavuus riippuu siitä, kuinka paljon hyötyä tavoitteen saavuttamisesta uskotaan tulevan itselle. On olemassa erilaisia tekijöitä uskon kasvattamiseen:

#1 On hetkittäin onnistuttu

20140412-FC_SuviIso-Kuusela-017

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

Nikola

#2 Suuntaista kehitystä on jo tapahtunut

a2

Väistämättä sitä väkisin jotain tapahtuu. Johonkin tultu sitten Provinssin 2008..

#3 Aikaisemminkin on onnistuttu vastaavassa
Tiedätkö, miltä tuntuu tiputtaa 20 kg?

#4 On olemassa voimavaroja, jotka auttavat onnistumaan

034m

jkl

pe

ma2

w2

Olen kuitenkin jo siinä iässä, että se alkaa näkymään naamasta ja nahasta, enkä voi eläköityä ennen kuin on alla sellainen suoritus & kondis mihin voin olla 100% tyytyväinen, ei jää paska maku suuhun eikä jää kaivelemaan, että olisi pitänyt. With that being said, on pakko kertoa ihan itseni vuoksi, että naulasin tavoitteen ensi keväälle juuri.

Yleinen

Bunny angreifen!

3 kommenttia

Mulla on ollut suunnitelmat selvillä ja olen tiennyt mitä teen, mutta silti kalorien nosto ei ole ollut helppoa. Meni joitain päiviä, etten saanut kuin aamupalan ja lounaan alas, sillä vatsa turposi iltaa kohden niin pahasti että sattui. Nälkä kurni muttei pystynyt syömään. Vaatteet on ollu mulle kunnon mittari ja yleensä sullon työvaatteet kassiin ja kalsarisiltaan menen salille tekemään aamuaerobista. Nyt oli onneksi ollut joku etiäinen, nimittäin housut, jotka vielä hetki sitten vähän lökötti, ei mennyt kiinni, ei nappi ei zippi ei mitään. Ajattelin että eipä masennuta, otetaan toiset byysat, mutta niitä jalkaan kiskoessani nehän ratkesi haaroista ja ränni oli valmis. Minna oli käskenyt jättää kaikki erinäiset/epämääräiset nautintojauheeni pois, mutta kuukauden kärvisteltyä olo oli niin tukala, että sorruin apteekkireissuun. Jäin siitä tietty kiinni ja kauheesti yritin selitellä ja puolustella vaikka fakta on että kun narahti niin narahti (olin unohtanu pussin auton takapenkille ja totta kai käry kävi, ens kerralla oon tarkempi!).

Kun on vuoden päivät tuijotellut itseään tietyn näköisenä peilistä ja aivan kun tässä ei muutenkin viiraisi tarpeeksi pahasti, niin totta kai kehitin itselleni kriisin, joka ei edesauta tilannetta sitten yhtään. Kiirastorstaina nappasin Even Pasilasta kyytiin ja mä olin koko matkan perse hiessä kun Eve taas niin jäässä, että sen oli pakko laittaa penkinlämmitin. Olen myös laittanut nämä tonttuiluni yleensä dieetin piikkiin, mutta selvisi sekin ettei tämä kämmäily ole mistään ruokavaliosta koskaan ollut lähtöisin, olen vaan luonteeltani tosielämän Bridget Jones. Se nähtiin taas kun Kimmeli veti meille selkätreenin; ote pääsi ilmeisesti vähän herpaantumaan ja mun kulmasoutu taljassa oli kaikkea muuta kuin selkää ja näytti enemmän olevan peräisin jostain luontodokumentista. Hienoa että kerkesin siinä jo sarjan jumppaamaan ennen kuin kuulin että nyt menee touhut kyllä lantiolla. :)


Pitkäperjantaina meillä oli P.E.T –tiimipäivä ja kevään kisaajat hiero lavaolemuksensa kuntoon, jonka jälkeen jako oli seuraava: Minna veti tytöille tehojumpan hyvillä sykkeillä ja Kimmo poitsulle jalkatreenin. Tämä oli mulle se käännekohta! Tekee päälle hyvää huomata, että kunto ei ole huonontunut vaikka siltä tuntuisikin, olin ihan liekeissä, ihana hiki ja olo parempi kuin pitkään aikaan, hymy korvissa asti kun päästiin Nokialle. Pojat makas jo raatoina patjoilla ja olin varmaan tavallistakin raskaampi, sillä oli pakko nauraa vahingoniloisesti (ja räkäsesti) päälle; mää niin tiedän ton tunteen! Sen verta useaan olen keräillyt itseäni samaisesta jamasta..

En varmaan voi ikinä tarpeeksi teroittaa sitä, kuinka tärkeetä on olla oikeiden ihmisten ympäröimänä. Palautetta tuli että elintasoposket on tullut, mutta ongelma kuitenkin enemmän mulla korvien välissä. Sokea luotto Minnaan ja Kimmoon ei petä, ruokaa lisättiin ja se on kuulkaas niin että näin pääsiäisen jäljiltä kyllä futaa! Kuukauden se näköjään otti että viemäri pelaa ja olo tasaantunut, turvotuksen tunne poissa ja nyt voin taputtaa itseäni päähän että hyvin tästä suoriuduttiin ja kärsivällisyys on hyve. Sain uuden saliohjelman eli juuri kun olin vanhan oppinut ulkomuistista niin taas mennään paperi kourassa laitteesta toiseen. Opin myös kuinka monta asiaa olen tehnyt päin honkia ja se korjaantuu nyt, Umpun sanoin ’the game is on’.

Mun punttailun alkaessa muistutin harvinaisen paljon päärynää eli leveä alakerta kapea yläkerta. Nyt kun hintaa on vähän otettu niin huomaa taas mihin se laardi alkaa pakkautumaan; vaikka perä on kohta size Texas niin omaan silmään alkaa pikkuhiljaa miellyttään ja ollaan sinut, kunhan unohdetaan ne mikrosortsit. :)

Onhan siinä.. muutosta. 2009 ja 11

Se on kuulkaas huhtikuu, eli valoa (ja kohta lämpöä) riittää! Fitness Classic –kisaajilla alkaa nyt se hauskuus, kun kovan työn tulokset pitäis olla nähtävissä. Minä taas lähden rakkaan äitini kanssa viikonlopuksi etelä-Helsinkiin lataamaan akut, jotta olen terässä arvostelemassa kuka on kunnossa kuka ei, kuka tehnyt kaikkensa/jättänyt jotain tekemättä tai kuka on muuten vaan lahjakas. Sayonara, kuullaan viikon päästä.

 

Yleinen

Kevät on hienoa aikaa

1 kommentti

Kiirastorstaista starttaa pääsiäisleiri ja kestää 2. pääsiäispäivään saakka! Aikaa on niin hyvin että Minna ja Kimmo varmaan luulee että oon tullut jäädäkseni.. Melkein. Myös Eve ja Jaani on tulossa ja meillä onkin viikonloppuna tiimipäivä. Viime vuonna tähän aikaan meikäläisellä oli ’näytön paikka’ kun oli vähän ongelmallinen kevät takana.. Minna vei mut ensikertaa stairmastersiin ja sain sen verta köniin että posket lähti (se oli sen 2 kg). Nyt kun taktiikka on vaihtunut, musta ois hienoa että tulisi +2 kg ja pihvinä! Se päivä kun perse kasvaa ilman että maha kasvaa. :) Selventääkseni nyt vielä kaikille; en ole osallistumassa Fitness Classiciin vaikka nimeni vielä siellä osallistujalistassa komeileekin. Sen sijaan nippu Pro Eliten misuja on osallistumassa! Toimin kuitenkin takajammarina siellä eli rauhoittelen seinille kiipeäjät ja suon rauhan sitä tarvitseville eikös juu?

Maikkelin kanssa siinä

Mitä omiin treeneihin tulee, niin aamulenkit maistuu edelleen. Viime keskiviikkoinen 1h 20min lenkki auttoi ymmärtämään, että tunti on mulle se kipuraja. Ennemmin juoksen vaikka 3 km niin kovaa ku lähtee (#henkihieveri) kuin että pari timmaa hölkyn kölkyn. Onneksi oli jänö-Jomperi määräämässä tahtia vaikka mahdoin vähän jarruna ollakin.. Tunnin jälkeen tuo 20 min oli kyllä silkkaa tuskaa, ei motivoinut enää sitten millään ja rehellisesti sanottuna korpes niin paljon että teki kokoajan mieli pysähtyä. Kerta viikkoon käyn myös sähläämässä, pojat siellä varmaan tuskissaan aina miettii että onkohan Iso-Kuuselalla tänään valkoinen vai musta paita kun eivät halunne mua tiimiinsä. :) Totuushan on, ettei mulla ole sitten lainkaan pelisilmää, mutta ei sitä naisella tarvi ollakaan!

Norovirus - maailman tehokkain laihdutuskeino! En toivo kenellekään.

Pyysin raikkaat sain raikkaat. Kiitos Sini;)

Kävin eilen hyvän kaverin kanssa verestämässä muistoja ja ilokseni totesin, että vaikka sähly ei mahdu kaaliin niin kyllä vanhalla haukalla on vielä jonkinmoinen tatsi pesäpallomailaan. Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Eli nyt kun olen harrastanut tätä oheistoimintaa niin aktiivisesti, muut aerobiset salitreenin yhteydestä olen jättänyt miltei kokonaan pois. Nyt en ole ollut niin ’nääntynyt’, mikä tarkoittaa sitä, että olen jaksanut keskittyä olennaiseen. Sanonko sen että pirun hyviä treenejä ainakin on ollut, vaikken tiedä menikö nyt aina ihan sinne minne piti hehee. Osasyy on varmasti se, että olen romuna koko akka ja mulla on projektina päästä lihaskalvoja avaavaan hierontaan asap. Olen itkenyt jo varastoon tässä muutamat illat, mutta onhan tämä runko nyt laitettava kuntoon.

Oon mm. opetellu liimaileen irtoripsiä. Ja käyttää instaframea ei jäänyt varmaan keltään huomaamatta. :)

Kisaamisen jättäminen tältä vuodelta olikin astetta vaikeampi, vaikkakin oikea päätös. Näköjään paikkaan tuota tyhjiötä ottamalla kokoajan jonkun prokkiksen mihin keskittyä ja mulla onkin täällä nakki viuhunut. FASTilta on tullut ilokseni leivontaan soveltuva Cook-Bake-Cake proteiini niin täällä on kohta kotikokki irti. Lisäksi näin pääsiäisen ja jessen kunniaksi, plus että olen vieraana ja aidosti huolissaan Kimmelin tyhjyydestä, menin huutelemaan että pyöräyttäisin kevyemmät pashat kasaan. Saapi nähdä, eiköhän sillä suo(n/l)et täyty.