Tuntuu siltä, että kolmessa vuodessa olen vanhentunut todella paljon. Siinä missä muutama vuosi menin nuoruuden innokkuudella, toiveikkuudella ja tietämättömyydellä, niin kuvioihin on nyt tullut vähättely, realistinen pessimistisyys ja epätoivo, joista nyt kernaasti haluaisin eroon.

Jos yhtään vaivautuisin tarkastelemaan omia asioitani lähemmin, voisin todeta olevani aika monessa liemessä keitetty akka ja jollain ilveellä ulostulo on useimmiten ollut voittajana, mutta siinä rytäkässä sitä ajattelu sumentuu niin, että kaikki hyödyllinen unohtuu ja ongelmien noidankehä on valmis. Ensin keksitään ongelmat (vatsa ei toimi, polvi on kipeä, mikään ei toimi), sitten mietitään syitä niihin (liikaa liikuntaa, liikaa istumista, liian vähän unta), keksitään syyttävät selitykset (työ, koulu, äiti, isä..), puolustaudutaan (en minä mutta muut) ja tunnelma märkänee (ei napostele sitten millään). Kun ollaan niin sanotusti rännissä, vellotaan pahassa olossa eikä keksitä ratkaisuideoita, on turha olettaa että mitään toivottua muutosta tapahtuisi, mikä johtaa siihen, että muutoksen puutetta selitellään ja taas keksitään lisää syyttäviä selityksiä. Ilman luovuutta ja halua saada aikaan toimivia ratkaisuja ei ratkaisuja synny ja ongelmat jäävät jäljelle. Oliko riittävän epäselvästi ilmaistu?

Meillä oli eilen tiimipäivä ja tekipä taas gutaa nähdä kaikkia plus bonuksena academylaisia. Siinä sitten esittelykierroksella kuuntelin, kuinka valtaosa on karvan päälle kakskymppisiä ja vielä uutuudesta niin viehättyneitä, niin siinä muistui ”vanhat hyvät ajat” mieleen. Nyt sitten ajattelin päästä tästä ongelmanoidankehästä ulos ja se edellyttää sitä, että ongelmien sijasta aletaan puhua vastaavista tavoitteista. Se miten todennäköistä on, että jokin tietty tavoite onnistutaan saavuttamaan, riippuu ennen kaikkea siitä, miten vahva on ihmisen halu ja miten vahvasti uskoo, että sen voi saavuttaa. Saavuttamisen todennäköisyyttä voi tietoisesti kasvattaa lisäämällä tavoitteen haluttavuutta, sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta sekä vahvistamalla uskoa siihen, että tavoite voidaan saavuttaa.

Haluttavuus riippuu siitä, kuinka paljon hyötyä tavoitteen saavuttamisesta uskotaan tulevan itselle. On olemassa erilaisia tekijöitä uskon kasvattamiseen:

#1 On hetkittäin onnistuttu

#2 Suuntaista kehitystä on jo tapahtunut

#3 Aikaisemminkin on onnistuttu vastaavassa
Tiedätkö, miltä tuntuu tiputtaa 20 kg?

#4 On olemassa voimavaroja, jotka auttavat onnistumaan

Olen kuitenkin jo siinä iässä, että se alkaa näkymään naamasta ja nahasta, enkä voi eläköityä ennen kuin on alla sellainen suoritus & kondis mihin voin olla 100% tyytyväinen, ei jää paska maku suuhun eikä jää kaivelemaan, että olisi pitänyt. With that being said, on pakko kertoa ihan itseni vuoksi, että naulasin tavoitteen ensi keväälle juuri.