Maanantaina koneen laskeuduttua ei oikeastaan ehtinyt muuta kuin huikata Minnalle ’taas mennään’  ja sitten kohti kotia pesukonetta pyörittämään, ruokia kokkailemaan ja viimeisiä pumppauksia hakemaan. Keskiviikkona oli määrä nähdä muu Suomen tiimi lentokentällä ja tässä vaiheessa alkoi jo helpottamaan, sillä joudun aina double-triple-tsekkaamaan, että varmasti on kaikki oleellinen mukana ja se on jo itsellenikin tosi raskasta. Toivuin ihmeen hyvin aikaerosta, sillä tähän suuntaan tullessa se ei iskenyt ollenkaan. Mä en ollut kisa-aikatauluja sen kummempin ehtinyt katsomaan, muuta kuin oma kisa tulisi olemaan koko reissun viimeisimpänä, eli siellä ei paljoa lomailtaisi ja rötvättäisi. Lisäksi pari vuotta sitten jouduin viimeistelemään koneessa ja sehän ei mitään herkkua ollut, joten nyt ehtisi pari päivää hyvin tasailemaan. Minna oli myös laittanut mulle enemmän tankattavaa kuin koskaan ja piti ihan varmistaa että lähtikö mulle oikea paperi. :) Onneksi oli suora lento ja näin jälkikäteen ajateltuna reissu Santa Susannaan sujui melkoisen kivutta. Kilpailijakokoukset oli poistunut, mutta saatiin rekisteröinnissäkin odottaa Välimeren malliin ja ilta läheni kymmentä kun viimein päästiin hotellihuoneeseen.

PET-edustusta kentällä

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

Perjantaina Jaanilla oli kisat ja sain hyvän alkulämmittelyn katsoessani 70-vuotiaiden kehopappojen posedownia I’m sexy and you know it –biisin tahtiin. Kansainvälisissä kisoissa oppii aina arvostamaan, kuinka mutkattomasti homma pelittää Suomessa, mutta saimpahan hyvää osviittaa siitä, millainen omasta kisapäivästä tulisi, sillä Jaanikin oli päivän viimeisimpänä vuorossa. Kun varma finaalipaikka tuli, ei haitannut 8 h penkinkulutus lainkaan. Ja lopullinen 5. sija (tasapisteillä 4. kanssa) oli ihan mieletön temppu yli 20 kisaajasta, varsinkin kun taso on kova!

Lauantain vietin pitkälti Tiinan kanssa, sillä muut olivat kisapaikalla/Barcelonassa käymässä ja meillä oli viimehetken valmistelut. Tämä päivä tuntui kuluvan ihmeen hitaasti vaikka ohjelmassa oli tukanpesua ja –laittoa sekä muutaman värikerroksen levitys. Sunnuntaina meidän Essi pokkasi aamufinaalissa 5. sijan fitneksessä. Homma jatkui Oonan 6. sijaan ja kulminoitui Tiinan EM-voittoon. Aikamoinen päivänavaus, varsinkin kun oltiin edellisenä päivänä puhuttu Tiinan yli 10v. urasta ja koskaan aiemmin ei ole finaalipaikka kv-kisoissa auennut, ja nyt sitten Euroopan mestariksi. Tämä jos mikä motivoi, että kova työ palkitaan aikanaan!

Kauppareissulla

Myös säät suosi

Odottelu ei ollut lainkaan niin ’paha’, kun oli muitakin mukana. Vaikka olinkin varautunut pitkään odottelemiseen, 22 aikaan illalla leukojen repiytyessä aloin jo toivomaan että alkaispa oma kisa jo, täytyi alkaa ottaa cofitabseja että pysyisin jotenkuten hereillä. Lopulta oma kisa olikin 20 minuutin kuluttua ohi, sillä finaalipaikkaa ei irronnut ja lopullinen sijoitus oli sitten 9. Vaikka tietenkin olisin halunnut pytyn kotiinviemisiksi, en voinut jäädä kovasti harmittelemaan, sillä sain saman tien palautetta, että meni hemmetin hyvin ja nyt oli väritkin kohdallaan. Olo olikin todella hyvä, sillä nyt en sortunut mihinkään ’helppoon mokaan’ ja uskon että tein parhaan mahdollisen mihin näillä eväillä pystyin.

Lisää kuvia kannattaa käydä katsomassa Body-lehden nettisivuilta.

Myös huoltajilla koitti rankat ajat, 15 h kisapaikalla.

Jokaisesta kisasta oppii aina jotain uutta ja nyt huomaan, että varmuus omaan tekemiseen on kasvanut. Koko preppi on ollut tähän astisista kaikkein kivuttomin, olo on ollu energinen ja hyvä eikä ollenkaan loppuun palanut. Myönnän miettineeni, että kävikö mulla aloitettuani vaan hyvä mäihä ja olin ns. tähdenlento, vai onko mussa oikeasti potentiaalia ja pikkukeskustelujen jälkeen luottohenkilöiden kanssa päädyin jälkimmäiseen. :) Kana kuitenkin parantaa lentoaan kokoajan!