Nyt eletään sitä aikaa kun S. I-K:lla on kaikkein kiireisintä. Mulla alkoi meinaa loma ja sehän tarkoittaa sitä, että hommaa on enemmän ku laki sallii. Lähetään vaikka siitä että koulujutut tuppaa kasaantumaan ja deadlinet kutittelemaan: Olin hommannu oppikirjan pari viikkoa sitten ja katsonut, että koealue on vaivaiset 4 lukua. Viimeisenä iltana ennen koetta vaivauduin avaamaan sen 400-sivuisen opuksen vain todetakseni, että koko kirjassa on KUUSI lukua. Se luettiin läpi aikamoisella pikaskannauksella ja mietin vain Jumppaa, kun kävin tarinoimassa proteiinipatukan tuotekehityksestä, kun en siihen hätään osannut muutakaan. Lullero olisi pitänyt viedä hoitoon, mutta äiti kielsi (moneen otteeseen, uskoin kyllä kerrasta) autoilun koska kesänakit edelleen, joten jouduin turvautumaan plan B:hen eli kolkutella oviin kukonpaukun aikaan, kun otettiin pirssi kentälle. Syynä tähän talvirengasvetkutteluun on varsin yksinkertainen ja oikeastaan niitä on kaksi: 1) meillä on paska tunkki ja 2) ollaan Rufuksen kanssa käyty autokaupoilla. Tyhmempikin arvaa sen olleen virhe. Mä en oikeastaan ajettujen kilometrien ja värin päälle muuta älyä, mutta Ruffe on vaativa. Ja tottakai piti lähteä katsomaan ja sitten koeajamaan sitä namiskuukkelia ja tässä sitä nyt ollaan. Selvitettäviä asioita on ollut vaikka kuinka lähtien siitä, ettei auto ole edes Suomen rekisterissä, ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen ollaan ehkä kallistuttu enemmän no kuin go.
No loma on aina loma! Tänä aamuna kepeiden 3 h yöunien jälkeen pirteänä kentälle nokka kohti Milanoa. Meillä on suunnitelmissa viettää päivä täällä ihmettelemässä Duomon kauneutta, käryttää rahaa ja huomenna vuokrataan auto ja ajetaan Riminiin. Jaani kisaa vuoden viimeiset kisat San Marinossa tulevana viikonloppuna ja meillä meni matkan bookkaus sen verran viime tippaan, että San Marinon kaikki hotellit oli täyteen ahdettuja. Niinpä päädyttiin n. 30 kilometrin päässä olevaan Riminiin, josta otettiin paras hotelli mikä paikasta löytyy (kiitokset sesonkiajan ulkopuolelle).
Arvatkaas kuka on kuski? Aivan oikein. Syystä että väitän olevani parempi vaihtoehto kuin Jaani oloissa, ja Juho (ja Reetta, mutta hän nyt ei haluaisikaan) on liian nuori! Laitetaan mamma rattiin ja katsotaan kuinka käy, mutta Teksasissakin selvittiin niukin naukin hengissä vaikka vettä tuli kuin aisaa ja voitte arvata, että siinä liikenteessä ei ole mitään järkeä. En tiedä kyllä onko täälläkään; taksikuski painoi sukan mattoon ja parhaimmillaan ajoi kevyet 170 km/h. Siinä vaiheessa alettiin takapenkilläkin kiinnittelemään turvavöitä. Hän kertoi myös, että saksalaiset navit ovat paskoja ja neuvovat minne sattuu, eli varataan matkaan 5h, niin eiköhän ehditä perille ennen rekisteröinnin päättmyistä. Mahdollisuudet on varmaan paremmat kuin Tiinalla (anteeksi, että kerron tämän), mutta ensimmäiset liput meni roskiin, kun liitto päätti myöhästää kisoja viikolla. Sitten Lufthansan lentäjät päätti ryhtyä lakkoon ja nyt kirsikkana kaasuvuoto mikälie Helsinki-Vantaalla. Puerto Ricosta palatessa hän jäi ainoana jonnekin looppiin myrskyjen ja muiden vuoksi. Eli Tiina, toivon, että pääset ehjänä perille ja me tapaamme huomenna<3.
Täällä on kaikki sujunut kuin tanssi ja olen ihastunut kaupunkiin. Hyökättiin tottakai heti kaupoille, mutta toistaiseksi todella löyhä lasti tarttui mukaan ja Sephora oli karmaiseva pettymys; olin jo ajatellut täyttäväni kosmetiikkavarastoa tietyiltä osin ja liikkeessä meikkauksen luottoneuvonantajani Retu kertoi, ettei Italiasta löydy Anastasia Beverly Hillsiä, Tartéa, Kat Von D:tä… Siis mitä!!!! Mutta aurinko täällä hellii ja kappas aurinkolasit unohtui kotiin, joten eiköhän me jotain kivaa vielä saada.
Ps. kone on mukana ja snapit laulaa. Seuratkaa tunnelmia.