Tänään oli varmaan paskin treeni ikinä. Itseasiassa koko viikon punttaukset on menny ihan persiilleen ja tänään meni kuppi nurin. Homman kruunasi se, että joku varasti mun sateenvarjon salilla! Senkin varas, jäät kyllä kiinni: se sattu olemaan mun isän firman nimeä kantava sontikka! Varo nahkaasi.. Niinhän se on ettei aina voi olla huippupäivä, oishan se pitänyt arvata kun aamulla kuuntelin vastaajasta oikeen mieltä ylistävän viestin: karaokelaulua mitälie klo 3.41. Tähän mennessä onkin menny ihmeen hyvin ni it’s about time. Varmaan aerobisen lisääntyminen ja niukentunut sapuska on tämän aiheuttanut mutta eiköhän me viikonloppuna olla taas balanssissa!

Mun on jo pitkään pitäny vastata yhteen lukijapostiin, jossa kysyttiin dietissä pitäytymisestä. Aikaisemminhan söin aikalailla just mitä halusin ”parempi euron juusto kun ei mitään” –mentaliteetilla. Minnan keikautettua ruokavalio ympäri, koko suhtautuminen ruokaan muuttui. Jos ennen haukkasin jotain silloin kun sattui olemaan nälkä, niin nykyään seuraan kelloa että koskas saan taas syödä. Vois sanoa että koko elämä pyörii syömisen ympärillä, ja varsinkin jos määrää & laatua on rajoitettu, sitä käy aika luovaksi!

 #1 Jos olet kantapään kautta –oppija, sanon että tee ensin ja opi sitten. Ei ehkä helpoin tie mutta taatusti tehokkain. Tuli taannoin testattua yhtä äärimmäistä keinoa: tiedätte Cantina Westin annokset.. Vedin itteni niin änkyräpinkeeksi että luulin kuolevani. Housujen nappi singahti ku yritin suoristaa selkäni ja kirjaimellisesti vyöryin taksiin koska käveleminenkin sattui. Tämä olotila on hyvä muistaa seuraavan kerran kun tekee mieli ribsejä. Sitä paitsi läski tulee tsiljoona kertaa helpommin kuin lähtee. Siinä sitten väännetään aerobista tuntitolkulla, eikä ole ketään muuta ketä osoittaa sormella kuin sinä itse. Jos kahdesta pahasta pitää valita, nälkä vai ähky, nälkä.

#2 Helpointa varmaan on, kun tyhjää kotoota ne jemma –nimiset paikat eikä pidä siellä mitään ylimääräistä. Omat heikot lenkit on hyvä tiedostaa, sen takia en ostakaan mitään kiusaksi. Kohta ei tee enää mielikään mitään herkkuja, mä en esim. suklaan puputtamista aloittanutkaan kun tiedän että sitten siitä tulee ongelma. Sitten voi kerskailla kuinka ei edes ole ollut mitään himoja. Espanjassakin kisojen jälkeen kävin kiinni pinaattiin ja parsaan hullun kiilto silmissä, mihinkäs se tiikeri raidoistaan vai kuinka??

#3 Itsensä huijaaminen. Olen aikaisemminkin kertonut kuinka hyvä oon tässä. Vegasissa käytiin kaupassa, jossa myytiin kaikennäköistä luomua ja muita erikoisuuksia. Minna kertoi kalorittomasta peanut butterista, ja täytyihän sen lisäksi ostaa kaloriton suklaadippi. Voi sitä pettymystä kun hotellilla upotin mansikan siihen ja kyllä oli pahaa. Kimmo sanoki et miten kuvittelit jonkun, jossa ei oo sokeria ja rasvaa (eikä yhtään mitään muuta ku lisäaineita) olevan hyvää. En tosissaan tiedä? Olin jo jättää purnukat sinne, mutta tulinkin toisiin aatoksiin jos ne vaikka alkaiskin kummasti maistumaan..

Mulla toimii parhaiten todella tylsä ruokavalio, jossa kaikki on ns. kielletty. Rakastan pähkinöitä eikä mulle voi antaa yhtään erivapauksia, esim. yhellä aterialla 10 mantelia. Ei nimittäin jää siihen 10 manteliin ni on parempi että poistetaan kokonaan. Nyt jos pähkinänhimo iskee, lipasen tuota kaloritonta pähkinävoita ni himot on tiessään, eli siihen tarkoitukseen on oikein toimivaa! Samaten vähän tuon maidon kanssa läträys. Jos sitä ”saa” käyttää, ni juon kahvia non-stoppina.

#4 Tee ruoat valmiiksi, älä niin kuin minä tänään ja tule nälkäisenä kotiin mielessä vain kuuma sauna ja pehmeät lakanat, sitten keksit että viikonlopun sapuskat tulee laittaa ja jääkaappi on tyhjä. Ei auta kuin lähteä kauppaan. Kokkaus & pakkaus ottaa muutaman tunnin, mutta kiität itseäsi myöhemmin kun ei tarvitse kikkailla.

#5 Juo vettä. Opettele erottamaan nälkä ja jano. Jos se nälän tunne meniskin ohi juomalla? Mun on pakko kiikuttaa aina vähintään litran pulloa mukana, koska jos se on pienempi, en juo koska yritän säästellä sen takia ettei tarvitse olla täyttämässä kokoaikaa, nyt kuluu semmoi 6 litraa päivässä. Aluksi se ottaa aikansa koska kusella ravaaminen on raivostuttavaa, mutta kuten aikaisemminkin todettu, kaikkeen tottuu.