Avainsana-arkisto: bullfarm

Kevättä rinnoissa

Huhtikuu on jo niin täysin kevätkuukausi, että se näkyy ja tuntuu; kyllä aurinko tekee höpöä! Kohta paistaa meidänkin parveketerassille koko päivän, joten pikkuhiljaa voisi viritellä senkin asianmukaiseen kuntoon. Jaanin EM-reissuun on nyt 5 viikkoa, joten vapaapäivät kuluu meillä tällä hetkellä siten, että siihen kuuluu kaksi punttia ja jopa aamulenkki. Itselleni kaikkein otollisin aika treenille on juuri 11 – 12 aikaan ja se on toistaiseksi mahdollista vain viikonloppuisin. Säästä kannattaa nauttia niin paljon kuin kykenee, ja ykkössetin jälkeen suunnattiinkin Lauttasaareen nauttimaan palkkarit ja kuppi kuumaa kallioille.

aaa3

Riipastiin viikko sitten pieni Pääsiäisleiri ja otettiin suunta Nokialle madamen tykö. Jokunen aika sitten sain uuden treeniohjelman, josta ensimmäistä käytiin läpi Bullfarmilla ja voi herra mun vereni miten otin siitä selkään. Katsottiin muutama tekniikka-asia kuntoon mm. hauiskäännössä; nyt ei särje enää ranteitakaan, kun ei tule niin paljoa kiertoa. Suurin ongelma oli kuitenkin korvien välissä ja nyt saan oikein luvan kanssa ryskätä menemään. Kauniilta ei välttämättä aina tule näyttämään, mutta se ei enää lopussa olekaan perimmäinen tarkoitus, särähti meinaa korvaan että samalla treenillä pääsee samaan kuntoon. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla joku, joka sanoo mitä sun täytyy kuulla ja se ei välttämättä (useimmiten) ole mitä haluat kuulla. ”One of the most sincere forms of respect is actually listening to what another has to say.”

vanhoja aarteita

vanhoja aarteita

Kanssakäyminen ihmisten kanssa on kuitenkin elämän suola. On helppo laittaa muiden ihmisten elämä järjestykseen ja nyt kun mun 30-kriisi taputeltiin, oli aika asettaa Onetskille viiden vuoden suunnitelma. Oikeat asiat (kuten nämä meidän kehitysaskeleet) aiheutti Oonassa saman tien aivokuoren primitiivinen taistele-pakene -reaktion, mutta pienen sulattelun jälkeen se alkoikin kuulostamaan varsin hyvältä. Tästä lisää seuraavassa numerossa.

Varikolta valokeilaan

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon  172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Viikonloppujen makustelua

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään. Piia & Johannes tuli etunenässä torstaina ja täytettiin jääkaappia erinäisin tuottein muita varten. Suunnitelmissa oli vainkus röpötellä menemään ja ennen kaikkea viettää laatuaikaa yhdessä.

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään.

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

008

Piialla on ollut aika huikea kisakausi ja ACEn jälkeen alkoi ansaittu offseason. Suunniteltiin etukäteen PMissä mitä treenejä säästellään kimpassa vedettäviksi, jotta saisi maksimaalisen hyödyn irti. Tässä näette mitä sokeri saa aikaan.

002

009

Oona halusi myös auttaa järjestelyissä yms., jotenka tässä suoritetaan erittäin tärkeää tehtävää eli pestään Lullers. :)

032

On nyssäkkää, pussukkaa ja kanaa. Even kanssa matkalla Treelle.

035

#hurjaluonto

Viime viikonlopuksi Minna oli järjestänyt tiimi seminaarin Bullfarmilla aiheena voimaharjoittelu. Heti alkuunsa Jani Ihalainen kertoi paikan säännöt (2 kpl) joista jo toinen luiskahti Oonalta ohi. :) Mä en ole ko. lajiin hirveesti perustanut ja varmaan johtuu siitä, etten ole ymmärtänyt sen päälle mitään. Käsiteltiin moniakin aiheita ja sen jälkeen piti kokeilla mavea ja penkkiä. Siinä kaksi inhokki-liikettäni ja ensimmäinen johtunee siitä, etten ole snaijannut tekniikkaa ja alaselkä on sellaisessa solmussa ettei pysty kävellä tahi istua. Jälkimmäinen eli penkki turhauttaa varmaan sen takia, että oon siinä niin surkea.

Meidän piti kertoa ko. liikkeissä ennätyksemme ja sen jälkeen päästiinkin testaamaan. Ei ollut kohdaltani mitään parran pärinää, aikaisempi 100 kg rikkoontui kympillä eikä 120 jääny paljosta kiinni; nousi jo polville mutta selkä ei suoristunu sitten millään ja siihen jäi. Ja itseasiassa olikin hyvä lopettaa, näytti sen verta pahalta..:) Janin puheista opin, että tämä on päälle kova laji ja salilta on aina lähdettävä hyvin mielin ja löydettävä jotain positiivista, siksipä en mainitse enää sanallakaan penkkiä muuta kuin että ilman tulosta ollaan.

Treeni ei ollut sellaista sykkimistä mihin olen yleensä tottunut, mutta jeesus olen kipeä. Tekniikka-opit näkynee menneen perille sillä alaselässä ei ole minkään sortin epämiellyttävää painetta. Suosittelen kokeilemaan sillä tyyli on varsin toinen, mutta kysykää ammattilaisilta ensin ettei satu vahinkoja.

040

041Päällimmäiseksi jäi mieleen taas mainittu mielikuvaharjoittelu ja mitä sillä voi saada aikaan. Eve veti mulle kesällä pikkusession, mistä voin kertoa joskus lisää. Mä olen jo etukäteen päättänyt miten haluan seuraavan kisaprepin etenevän ja millaisen olon haluan. Ja nyt kun tarkemmin miettii niin asiathan on just niinku haluan, kyllä Luoja suo. ”There are no constraints on the human mind, no walls around the human spirit, no barriers to our progress except those we ourselves erect.”