Avainsana-arkisto: Blogi

Yleinen

Jokeri-kortti

Jätä kommentti

Vihdoin alkaa selviimään että mikä helkkari mun vatsan toiminnassa on vikana! Kaikkein pahinta on epätietoisuus; kokeissa on ravattu, ruokavaliota muokkailtu ja kaikki on mukamas normaalia arvojen perusteella. Vaan kun ei toimi. Maura on yleensä aina hieronnan päätteeksi vielä pyöritellyt mun mahaa suolen suuntaisesti, ja muutama viikko sitten suositteli mulle myös osteopaatilla käyntiä. Olen nyt käynyt kolmesti, 1-2 viikon välein Ronnien luona RA-osteopatiassa, viimeksi eilen ja keikka oli eittämättä paras. Mä en oikein tiedä mitä siinä tapahtuu, enkä oikeestaan välitäkään tietää, pääasia että hoito toimii! Musta tuntu ihan ku jotain pieniä sähköiskuja ois tullu selästä ja nykiny suolta, silmät vaan pyöri päässä kun olo oli niin kertakaikkisen hyvä.

Mutta siis se syy! Mulla on vatsassa aika pahoja jumeja, mm. lonkankoukistajat, jotka vetää selän notkolle ja näin ollen selän lukoille ja vatsan umpeen. Ei ehkä mennyt tämä minun syy-seuraus-selitys ihan oppikirjan mukaan, kun olin siinä kuunnellessani vielä pikku pöhnässä, mutta jotakuinkin näin. Välillä tuntui todella epämiellyttävältä kun vatsan sopukoista painettiin, mutta painellaan vaan ens kerralla kahta kauheemmin jos lopputulos on tämä! Let it rain!

Tuosta! Olen nyt jakanut tämän joka tuutista.

Olen kyllä venytellyt nyt joka päivä, mutta aina ei kuulemma venyilytkään auta jos on tarpeeksi jumissa, varsinkaan kun tätä jumia ei ole sillä tavalla tuntenut. Sitä paitsi en oo tiennykkään, mitä kaikkea voi saada kipsiin, esimerkiksi pallea! Mä vaan luulin että mun rintsikat puristaa. :) Taas nähtiin, että aina oppii jotain uutta, mutten välttämättä haluaisi kaikkea aina itse kokea. Toisaalta asioiden hyväksyminen on niin paljon helpompaa jos tietää missä mättää, niin ei tarvitse olla arpomassa. Ja suolistoni on osoittautunut kohtalaisen kalliiksi kiitos lääkäri-lääkelaskujen, vyöhyketerapian ym. huuhaa-hoidon, joita olen epätoivon vimmassa kokeillut. Nyt pitäydyn suosiolla tässä.

Kyllä on ollu monta huippuhetkeä <3

Kohtahan ne koittaakin, meinaan jännät paikat. Aikataulullisesti tuli bull’s eye, nimittäin olo on aika tyhjä ja huomennahan vilautan itseni tuomaritoimikunnalle. Minna ja Kimmo tulee henkiseksi tueksi, ja Eveliina varmaan raahautuu paikalle omin nokkineen? :)

Suurkiitokset kaikille tsemppi-viesteistä, ootte tehny mun päivän. <3

Yleinen

Jaa että miltä näytän?

7 kommenttia

Toivottavasti pian mahdollisimman hyvältä. Siihen on syy minkä takia laitan ”vanhoja ” kuvia näytille. Virallinen vastaus on, ettei mulla yleensä oo ketään räpsimässä niitä, oon itekki tosi huono siinä enkä kehtaa pyytää keneltäkään että voitko nyt napata. En oo muutenkaan mikään linssilude. Oikea vastaus on se, etten tykkää näyttää kanssasiskoille mikä on meno. ;) Mulla on yleensä vielä aikamoinen loppukiri, sillä tunnetusti teen ihmeitä etenkin viimeisen viikon aikana, niin vaikea sitä on etukäteen ennustella että mihinkä suuntaan sitä kehkeydytään. Voi kuitenkin olla että teen poikkeuksen jos (ja kun) ulkomaille lähdetään niin tiedätte missä mennään.

Kohdallani on vaarallista tuijottaa vaakaa ja peilikuvalleen sokeutuu. Millä sitten ’mitata’ kuntoa? Mulla näyttäis vaatteet toimivan aika hyvin tällä hetkellä: yleensä se on niin, että vaatteet päällä näyttää ihan ’hyvältä’ ja ilman vaatteita.. no ei nyt kyllä ainakaan kisakireeltä. :) Ja sitten kun vaatteet lököttää rumasti niin kunto alkaa olla aika kohillaan. Ilman vaatteita siis. Ja kyllä se nyt on niin että vaatteet lököttää! Eli näin pitkällä matematiikalla nopeet yks plus yks ja hoikasti voidaan, pikkuhiljaa. ;)

Mä olin saanu ihanan viestin yheltä tytöltä ja hyvä etten itkua tihrustaen sitä lukenut. Lähtökohtaisesti mun on hirveen vaikee sisäistää, että joku edes katsoo mua ylöspäin. Jossakin kohtaa pitää päässä naksahtaa, kun tietää mitä haluaa ja olla valmis tekemään kaikkensa sen eteen, mutta voin kertoa etten minäkään nyt mikään yli-ihminen ole! Mä en esimerkiksi pysty elämään ilman kahvia enkä mikroa, eikä musta olis koskaan kasvissyöjäks. Varsinkin viimeksi mainittu on myös valinta.

Kisavärihän tuo aika mukavasti kontrastia siihen, että hammasrivistön pitäis loistaa ku kirottu ja sen verran on kahvia ryystetty ettei nämä leegot nyt ihan maidonvalkeat ole. Mä oon käyny kerran laservalkaisussa, ja nyt oon menossa soodapuhdistukseen, jonka kuulemma pitäis olla hampaille hellävaraisempi keino. Yleensä oon kuitenkin vielä varotoimenpiteenä käyttäny valkaisuliuskoja, joita just tilasin. Nämä on kyllä verrattoman käteviä ja toimiikin vielä. Iho on mulla niin sekaisa että tästä löytyy kyllä kaikki. Oon vimmattuna yrittäny kosteuttaa tätä ja hakenu mömmöt hoitoon. Niin kiva kun musta oliskin läträtä kaikkien tuoksuvien bodybuttereiden kanssa, niin ne ei tämän ihon kuntoa kyllä yhtään edesauta; talvella on kuiva niin on kuiva. Vähän niin kuin pääkopallekin, ainoat oikeat lääkkeet löytyvät siis apteekista ja sieltä on nyt pesunesteet iho-öljyä myöten hankittuna. Tältä tuntumalta näyttäis toimivan, mitä nyt sivuvaikutuksia että tuoksun (haisen) vauvalle, kaikkineen päivineen. Eli alkuvalmistelut on raivolla aloitettu!

Maikku, Noora, Umppu ja minä @Fitness Classic 2012

Olin tänään taas Tuijan tanssitunnilla. Voin kertoa että samba on rankkaa! Kipeät pakarat sai kunnolla huutia.. Sain myöskin hyvän palautteen siitä, että ylä- ja alakroppa on ihan ku eri paria. Lantio jo liikkuu (kyllä vain!) mutta yläkerta niin kankea että näyttää lähinnä koomiselta. Se joutuukin nyt tehokäsittelyyn että saatais tuota minun rintarankaa liikkeelle! Menin päivän päätteeksi vielä Mauran pöydälle ja hierottiin olkapäät ja pohkeet. En tajunnutkaan kuinka jumissa sitä taas oltiin ennen ku niihin kajottiin. Tätä menoa pyörii vielä olkapäät ja eritahtiin/erisuuntiin, sen voin luvata.  Muistakaa: ”Go confidently in the direction of your dreams. Live the life you’ve imagined.”

Treenaus, Yleinen

Vitosesta kutoseen

2 kommenttia

Mulla on ollut vähän vaikea viikko, vääntöä ollut vissiin liikaa. Nyt ollaan saavutettu joku ultimate väsymyksen taso, alkaa nimittäin tuntua. Itseni ja ennen kaikkea muiden terveyden & hyvinvoinnin vuoksi täytyi torstaina ottaa vähän ”vapaata” ja pyhittää se levolle. Olinkin jo ennen 8 nukkumassa ja nyt voi kertoa että vireystila alkaa olla kohdillaan. Oon kyllä kertonut, että ruoan suhteen en ole nirso, mutta laitappa lautaselle seitiä ja tummaa riisiä, niin sitä en saa alas vaikka päällä seisoisin. Mun mielikuvitus on ollut kovilla että olen saanut tuon seitin syötyä ja voin kertoa (tekut tiimille) että ruokapuheet alkaa pikkuhiljaan keittää. Mä pystyn kyllä syömään sitä parsakaalia vaikka kilo kaupalla – ilman pieruja. :)

On tässä kyllä sotkettukin niin vauhdilla, että onneksi muutoksiakin on tapahtunut. 2 viikkoa on lähtöluvan saantiin ja kyllä sen nyt pitäisi irrota. Varsinkin kun äitini ilmoitti tänä aamuna, että on isän kanssa varannut jo lennot ja hotellin Budapestista <3. Myös Umppu on ainakin lähdössä mukaan ja kyllä nyt alkaa kaikki asiat olla niin hyvin että!


Sitten urheiluasiaa: Tänä aamuna liukastelin agility-radalla, kun tuli hurautettua lenkki valoisaan aikaan. Kyllä mulla olikin jo sitä 8 kilsan kiepasua ikävä! Oon nähkääs löytänyt jälleen juoksemisen riemun, mutta ikäväkseni joudun todeta ettei jalat kestä sitten ollenkaan kovaa alustaa. Pari kertaa olen juossut matolla, mutta 20 minuutin jälkeen alkaa tuntua jo säärissä & taipeissa niin pahalta että on parempi himmailla. Hevisaurus on tehnyt myös tehtävänsä, nimittäin voin kertoo että nyt on tulta munilla! Mukavuusvyöhykkeiltä ulosastuminen osa I on toiminut paremmin kuin hyvin, märkä t-paita on saanut aivan uuden merkityksen ja niinhän siinä kävi että mulla on uus takuuvarma biisi! Tästä. Menin myös ostamaan loppuvuodeksi salikortin Forever Töölöön ihan vain siitä syystä, että saisin vaihtelua noihin aerobisiin. Mulla ei ole kyllä kauheesti mitään fobioita, mutta monesti olen ihmetellyt minkä takia, jos sali sattuu olemaan aivan tyhjä, jonkun naikkosen täytyy ottaa juuri se viereinen kaappi? Samaten suihkussa tullaan siihen viereen roiskimaan saippuaa mun päälle vaikka tilaa on enemmän kuin laki sallii. Ens kerralla pyydän pesemään selän myös. :) Osittain ehkä tästä syystä olen kaihtanut ryhmäliikuntatunteja (ellei sitten ole esim. spinningiä, missä selkeästi on oma paikka), koska mua ahdistaa jos ne on liian täynnä ja olkapäät kolahtelee muihin. Ja rehellisiä jos ollaan, niin lähinnä se ettei mulla oo ollenkaan rytmitajua. Nyt raivolla päätin mennä kokeileen zumbaa ja tiiän jo nyt, että kun pitää mennä oikeelle mä meen vasemmalle mutta hitot! Menkööt.

Mä oon yrittäny nyt kovasti tsempata ja opetella sitä instagramin käyttöä ja se nimi on sisokuusela, sikäli mikäli joku haluaa sieltä seurata. Loppusilauksena vielä vkonlopun teema: “The last three or four reps is what makes the muscle grow. This area of pain divides the champion from someone else who is not a champion. That’s what most people lack, having the guts to go on and just say they’ll go through the pain no matter what happens.” (Arnold Schwarzenegger) Nyt se on sanottu.

Yleinen

Koiran hommia

2 kommenttia

”Mallin työ on koiran hommaa”, Umppu sanoi. Siinä ei siis paljoa kysellä kun pitää tukkaa kammata, naamaa värkätä ja asuja vaihdella. Mulla on ollut aivan sairaan hauska vkonloppu eikä tämä ole vielä edes ohitse! Eilinen pvä meni melkolailla kuvauksissa. Mun normaali rytmi on aamulla lenkille, päivä töissä, illalla salille ja aerobista, kotona olen joskus 20 aikaan. Sitten ei muuhun jää paljoa aikaa, kun seuraavan päivän ruoat valmiiksi, kamat kassiin ja tuutilullaa. Eilen aamulla kävin kyllä lenkillä, mutta salilta pidin lepopäivän. Huomaa etten yhtää osaa olla itseni kanssa! Pyörin kotosalla kuin kärpänen paskassa että mitäs sitä tekisi. Päivä kuluikin netti-tv:tä katsoessa ja olin jo ennen 21 kuorsaamassa. Nyt pitäisi ainakin olla kroppa hyvin levännyt! Oon kyllä todennut ettei tämmöinen paikallaan pysyminen sovi mulle ollenkaan, heti on pelit seis ja kroppa kerää jonkun pienen höttö-kerroksen. Ainaki on mitä poltella, koska huomenna on luvassa Kimmelin kinttujumppa. Toivottavasti ovat ilmoittaneet WFC:lla että pitävät vain roskiksia lähettyvillä..

Arvatkaa jos mulla on jo itseni kanssa kestämistä, mites sitten muut! Sen on saanut kahden päivän sisää jo aika moni tuta ;). Eilen nimittäin jätin yhden aika oleellisen vaatekokonaisuuden kotiin henkariin roikkumaan, ei auttanut kuin lähteä hakemaan. Tänään nukuin onnellisesti kellon ympäri, herään 9 kun Nikita soittaa että hän on 50 km päässä Helsingistä ja mun pitäis pikkuhiljaa olla kuvausvalmiina. Onneks olen ’aina glamour’, eli tarvii vaa avata tukka, kahvit termariin ja mekko niskaan. Pikkupöhnässä hihitellen kerroin kuinka jätin eilen kuvausvaatteet kotiin ja aloin kaivella kassia että vaihdetaampa asua. No, jäi tietty taas mekot kotia eli niitä hakemaan. Oon oikea kuvaajien painajainen. :) Kaikesta pikku kämmäilystä huolimatta saatiin hienoja kuvia ja mä olin ku kala vedessä! Tai apina puussa kun tuli sinnekin kiipeiltyä, ylösmeno/alastulo oli kyllä naisellisuudesta kaukana mutta luulen sen olleen kaiken väärti.

Tässä vähän Spanksa-tunnelmia kun alkaa täällä kylmäämään:

@Santa Susanna, kuva Yasemin Ourama


Tänään kiirehdin iltapäivästä vielä salille, onhan tätä energiaa vaikka muille jakaa. Sotkin tuttuun tapaan alkuun crossarilla, jossa on tv siinä yhteydessä. Yhessä vaiheessa aloin katsomaan että mitähän, näyttää ihan.. Jumaliste, kyllä se on synnytys! Joku oli jättäny TV2 auki kreivin aikaan, siellä pyöri ”Kätilöt”.. Tuntuu ihan yhtä hankalalle kuin alahuulen veto pään yli, hatunnosto kaikille äideille. <3

Treenaus, Yleinen

Terveisiä Vegasista

Jätä kommentti

Las Vegas, day II. Kuten arvata saattaa, eihän se lähtö sujunut ihan ongelmitta. Aluksi meinasi sattua ihan klassinen moka, ja olin pakata liian ison laukun! Onneksi äiti oli tarkkana ja sanoi että tarkistappa lentoyhtiön sivuilta sallitut mitat. Mulla oli American Airlines ja pääsin Helsingistä Chicagoon yllättävän kivuttomasti, tuli nimittäin niinkin tykkileffoja kuin The Avengers ja Captain America mm. Chicagossa mulla oli kuuden tunnin vaihto ja totesin ettei ollut kyllä yhtään liian pitkä! Jonotin nimittäin 3 tuntia pelkkään passintarkastukseen, olin kuolla janoon siinä samalla ja sitten tullaukseen ja turvatarkastukseen meni neljäs tunti. Enkös sanonut että ne kääntää mun laukut ympäri ja niinhän ne käänsi. Mulla on tapana pakata pillerini ja jauheeni erinäisiin epämääräisiin pusseihin ja Kimmo sano että noita et kyllä sinne raijjaa. Glutamiinit olikin sievoisesti omassa pussissaan mutta kyllä hävetti ku sieltä valkoine pilvi pölähti tullimiehen naamalle. No selvittiin siitä onneksi ilman kumihanskoja ja taisin olla koneessa ainut joka ei missanu jatkolentoa. :)

Laskeuduin Vegasiin puolen yön aikaa paikallista aikaa siis ja Minna & Kimbe oli vastassa – mustangilla. ;) Tuulettelin jo aikasemmin että onneks niillä on vähän tyylitajua ettei tarvi mihinkää rutkuun hypätä. Siitä the Orleans hotellille ja aika lailla suoraan punkkaan.

Tässä vähän kuvasaldoa huoneestani, kyllä täällä kehtaa viikon majailla! Sängylläkin on kokoa niin että voin herätä vaikka alasti meritähdestä tuosta noin!

Olin hommannu myös keittolevyn ja kattilat poikineen että voin sitten omat pöperöt näppärästi vääntää. En vaa tietty tullu ajatelleeksi että sähköverkko on täällä toinen ja pirskatin levy ei toimi. Yritystä oli.

Tiistaina rynnättiinkin jo heti kaupoille ja sitten iltapäivänä mentiin keskelle Nevadan aavikkoa kuvauksiin yhden alan parhaimman kuvaajan eli Dan Rayn kanssa. Tässä vähän sneak peakia:

Photoshoot with Dan Ray

Photoshoot with Dan Ray

Oli tosi hauskaa, ootan innolla että millaista materiaalia sieltä parin viikon päästä putkahtaa!

Illalla mentiin vielä pumppailemaan rintaa ja olkapäitä minnekäs muualle kuin Gold’s Gymille. Aijuu! Kerroinko että lämpöä riittää? 40 astetta.