Avainsana-arkisto: bikini fitness

2016 Wrap Up

Kas niin siinä kävi, ettei joulumuisteloa herunut tänä vuonna. Pahoittelut siitä, vaikka tuskin kukaan jäi kaipaamaankaan. Se yksinkertaisesti unohtui, vaikkei Jouluna sen kummempaa tekemistä ollutkaan – vietin sen parhaassa seurassa nautiskellen & nukkuen. Kyllä pukki tietää mitä meikämanne on vailla ja sainkin varsin konkreettisesti arkeani helpottavan kuivausrummun! Pyykinpesusta tuli just herkkua, en nimittäin osaa justiinsa sanoa mitään parempaa, kuin lämpimien sukkien laittaminen jalkaan aamulla.

Mitä on mahtunut vuoteen 2016? 

Ensimmäinen kisavapaa vuoteni sitten 2011 ja voin kertoa sen olleen paikallaan. Aika on mennyt kuin siivillä ja sikäli ”ikäväkseni” joudun taas todeta, etten ehkä ole käyttänyt aikaani ns. optimaaliseen kehityksen saamiseen, jos mennään kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. 27:ään (ja puoleen) ikävuoteen mennessä olen oivaltanut, että elämässä kannattaa tehdä sellaisia asioita, jotka tuottaa sinulle nautintoa, kaikki muu hoituu sitten itsestään. Tällä hetkellä musta on aidosti ihanaa vanheta (mikä ikäkriisi?), koska mun elämä vaan paranee vuosi vuodelta ja tiedän, että se muuttuu vaan mageemmaksi. Tällä hetkellä mennään kohti kevään Fitness Classicia ja luotto itseeni on kova; doubt me, hate me, youre the inspiration I need.

suvi1

Heti alkuvuodesta lähdin Minnan mukaan Columbukseen huoltamaan tätä Arnold Classiciin ja madame oli vetänyt itsensä sellaiseen minttiin, mitä en aiemmin läheltä ole nähnytkään, ja on toiminut mulle tänä vuonna sellaisena motivaattorina että oksat pois. Toukokuussa lähdettii Puerto Ricoon, missä Milla ja Tiina oli jo odottelemassa. Nämä kotkottimien reissut on niin hauskoja, toivottavasti luvassa on paljon lisää sillä olen mukana kuin peräpukama, mikäli pörssi vaan kestää!

suvi11

suvi111

Nuorena vietettiin lähes joka viikonloppu ja kesä landella, mutta tämän elämäni parhaan  Juhannuksen myötä vasta opin arvostamaan, kuinka makee juttu se on. Johtui varmasti seurasta ja siitä, että säät oli kohdillaan. Pikku Lulu saa mut ihan itkemään ja mietinkin, miksi olen laittanut itseni tilanteeseen, jossa kiinnyn tähän niin että pelkään kuollakseni jos sille sattuu jotain. Läheltä liippasi kesällä, mutta kohdun poistolla siitä selvittiin.

suvi1114

Rufuksestani näin parhaan kunnon tänä vuonna, mitä koskaan. Olen jo pari kertaa uhonnut, etten huolla häntä enää koskaan, mutta niin vaan ne puheet pyörretään ja ymmärrän häntäkin entistä paremmin. Kuuden kisan kausi päättyi Itsenäisyyspäivän tienoilla Milanoon. Ensimmäistä kertaa Italiassa eikä tullut pizzaa, pastaa tai aitoa gelatoa maistettua, mutta ei ne mihinkään katoa.

suvi1117

Huomenna on tarkoitus lähteä Tampereelle uuden vuoden viettoon ja tottakai Leivoksille yökylään (siellä on meille oma huone, myös Lullerolle oma huone). Osaltani se sujuu varsin rauhallisissa tunnelmissa (luvassa ei viskikännejä), sillä silavatalkoot on pahasti kesken vaikka ensimmäinen kymppi onkin raavittu pois. Homma etenee, kun taakka kevenee. Suuri kiitos mukanaolosta myös sponsoreilleni Fitnesstukulle ja Puhdas+ Capsille!

suvi1113

Ensi vuosi tulee olemaan osaltani paljon juhlien järjestämistä, mikä parasta vielä itselleen. Häävalmistelut alkaa tosissaan, vaikka tyylilleni uskollisena pakollisen pahan eli olennaiset asiat on päätetty, nimittäin päivämäärä, juhlapaikka ja kirkkokin on varattu. Valiojoukko on valjastettu eli homma on hyvissä käsissä<3.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, haluan toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2017, olkoot se entistä parempi!

suvi1111

 

No nyt se on sanottu

Tuntuu siltä, että kolmessa vuodessa olen vanhentunut todella paljon. Siinä missä muutama vuosi menin nuoruuden innokkuudella, toiveikkuudella ja tietämättömyydellä, niin kuvioihin on nyt tullut vähättely, realistinen pessimistisyys ja epätoivo, joista nyt kernaasti haluaisin eroon.

Jos yhtään vaivautuisin tarkastelemaan omia asioitani lähemmin, voisin todeta olevani aika monessa liemessä keitetty akka ja jollain ilveellä ulostulo on useimmiten ollut voittajana, mutta siinä rytäkässä sitä ajattelu sumentuu niin, että kaikki hyödyllinen unohtuu ja ongelmien noidankehä on valmis. Ensin keksitään ongelmat (vatsa ei toimi, polvi on kipeä, mikään ei toimi), sitten mietitään syitä niihin (liikaa liikuntaa, liikaa istumista, liian vähän unta), keksitään syyttävät selitykset (työ, koulu, äiti, isä..), puolustaudutaan (en minä mutta muut) ja tunnelma märkänee (ei napostele sitten millään). Kun ollaan niin sanotusti rännissä, vellotaan pahassa olossa eikä keksitä ratkaisuideoita, on turha olettaa että mitään toivottua muutosta tapahtuisi, mikä johtaa siihen, että muutoksen puutetta selitellään ja taas keksitään lisää syyttäviä selityksiä. Ilman luovuutta ja halua saada aikaan toimivia ratkaisuja ei ratkaisuja synny ja ongelmat jäävät jäljelle. Oliko riittävän epäselvästi ilmaistu?

Meillä oli eilen tiimipäivä ja tekipä taas gutaa nähdä kaikkia plus bonuksena academylaisia. Siinä sitten esittelykierroksella kuuntelin, kuinka valtaosa on karvan päälle kakskymppisiä ja vielä uutuudesta niin viehättyneitä, niin siinä muistui ”vanhat hyvät ajat” mieleen. Nyt sitten ajattelin päästä tästä ongelmanoidankehästä ulos ja se edellyttää sitä, että ongelmien sijasta aletaan puhua vastaavista tavoitteista. Se miten todennäköistä on, että jokin tietty tavoite onnistutaan saavuttamaan, riippuu ennen kaikkea siitä, miten vahva on ihmisen halu ja miten vahvasti uskoo, että sen voi saavuttaa. Saavuttamisen todennäköisyyttä voi tietoisesti kasvattaa lisäämällä tavoitteen haluttavuutta, sen kiinnostavuutta ja houkuttelevuutta sekä vahvistamalla uskoa siihen, että tavoite voidaan saavuttaa.

Haluttavuus riippuu siitä, kuinka paljon hyötyä tavoitteen saavuttamisesta uskotaan tulevan itselle. On olemassa erilaisia tekijöitä uskon kasvattamiseen:

#1 On hetkittäin onnistuttu

20140412-FC_SuviIso-Kuusela-017

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

Nikola

#2 Suuntaista kehitystä on jo tapahtunut

a2

Väistämättä sitä väkisin jotain tapahtuu. Johonkin tultu sitten Provinssin 2008..

#3 Aikaisemminkin on onnistuttu vastaavassa
Tiedätkö, miltä tuntuu tiputtaa 20 kg?

#4 On olemassa voimavaroja, jotka auttavat onnistumaan

034m

jkl

pe

ma2

w2

Olen kuitenkin jo siinä iässä, että se alkaa näkymään naamasta ja nahasta, enkä voi eläköityä ennen kuin on alla sellainen suoritus & kondis mihin voin olla 100% tyytyväinen, ei jää paska maku suuhun eikä jää kaivelemaan, että olisi pitänyt. With that being said, on pakko kertoa ihan itseni vuoksi, että naulasin tavoitteen ensi keväälle juuri.

EM-kisat 2014

Maanantaina koneen laskeuduttua ei oikeastaan ehtinyt muuta kuin huikata Minnalle ’taas mennään’  ja sitten kohti kotia pesukonetta pyörittämään, ruokia kokkailemaan ja viimeisiä pumppauksia hakemaan. Keskiviikkona oli määrä nähdä muu Suomen tiimi lentokentällä ja tässä vaiheessa alkoi jo helpottamaan, sillä joudun aina double-triple-tsekkaamaan, että varmasti on kaikki oleellinen mukana ja se on jo itsellenikin tosi raskasta. Toivuin ihmeen hyvin aikaerosta, sillä tähän suuntaan tullessa se ei iskenyt ollenkaan. Mä en ollut kisa-aikatauluja sen kummempin ehtinyt katsomaan, muuta kuin oma kisa tulisi olemaan koko reissun viimeisimpänä, eli siellä ei paljoa lomailtaisi ja rötvättäisi. Lisäksi pari vuotta sitten jouduin viimeistelemään koneessa ja sehän ei mitään herkkua ollut, joten nyt ehtisi pari päivää hyvin tasailemaan. Minna oli myös laittanut mulle enemmän tankattavaa kuin koskaan ja piti ihan varmistaa että lähtikö mulle oikea paperi. :) Onneksi oli suora lento ja näin jälkikäteen ajateltuna reissu Santa Susannaan sujui melkoisen kivutta. Kilpailijakokoukset oli poistunut, mutta saatiin rekisteröinnissäkin odottaa Välimeren malliin ja ilta läheni kymmentä kun viimein päästiin hotellihuoneeseen.

PET-edustusta kentällä

PET-edustusta kentällä

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

Samantien ei voinut sänkyyn kaatua, sillä meillä oli torstaina kuvauspäivä. Uskoisin että Body-lehden kesänumero sisältää paljon kivoja kuvia kisaajista, odotan innolla että se ilmestyy!

221Perjantaina Jaanilla oli kisat ja sain hyvän alkulämmittelyn katsoessani 70-vuotiaiden kehopappojen posedownia I’m sexy and you know it –biisin tahtiin. Kansainvälisissä kisoissa oppii aina arvostamaan, kuinka mutkattomasti homma pelittää Suomessa, mutta saimpahan hyvää osviittaa siitä, millainen omasta kisapäivästä tulisi, sillä Jaanikin oli päivän viimeisimpänä vuorossa. Kun varma finaalipaikka tuli, ei haitannut 8 h penkinkulutus lainkaan. Ja lopullinen 5. sija (tasapisteillä 4. kanssa) oli ihan mieletön temppu yli 20 kisaajasta, varsinkin kun taso on kova!

262

Lauantain vietin pitkälti Tiinan kanssa, sillä muut olivat kisapaikalla/Barcelonassa käymässä ja meillä oli viimehetken valmistelut. Tämä päivä tuntui kuluvan ihmeen hitaasti vaikka ohjelmassa oli tukanpesua ja –laittoa sekä muutaman värikerroksen levitys. Sunnuntaina meidän Essi pokkasi aamufinaalissa 5. sijan fitneksessä. Homma jatkui Oonan 6. sijaan ja kulminoitui Tiinan EM-voittoon. Aikamoinen päivänavaus, varsinkin kun oltiin edellisenä päivänä puhuttu Tiinan yli 10v. urasta ja koskaan aiemmin ei ole finaalipaikka kv-kisoissa auennut, ja nyt sitten Euroopan mestariksi. Tämä jos mikä motivoi, että kova työ palkitaan aikanaan!

Kauppareissulla

Kauppareissulla

Myös säät suosi

Myös säät suosi

Odottelu ei ollut lainkaan niin ’paha’, kun oli muitakin mukana. Vaikka olinkin varautunut pitkään odottelemiseen, 22 aikaan illalla leukojen repiytyessä aloin jo toivomaan että alkaispa oma kisa jo, täytyi alkaa ottaa cofitabseja että pysyisin jotenkuten hereillä. Lopulta oma kisa olikin 20 minuutin kuluttua ohi, sillä finaalipaikkaa ei irronnut ja lopullinen sijoitus oli sitten 9. Vaikka tietenkin olisin halunnut pytyn kotiinviemisiksi, en voinut jäädä kovasti harmittelemaan, sillä sain saman tien palautetta, että meni hemmetin hyvin ja nyt oli väritkin kohdallaan. Olo olikin todella hyvä, sillä nyt en sortunut mihinkään ’helppoon mokaan’ ja uskon että tein parhaan mahdollisen mihin näillä eväillä pystyin.

316
052
071
056
040Lisää kuvia kannattaa käydä katsomassa Body-lehden nettisivuilta.
027

Myös huoltajilla koitti rankat ajat, 15 h kisapaikalla.

Myös huoltajilla koitti rankat ajat, 15 h kisapaikalla.

307

Jokaisesta kisasta oppii aina jotain uutta ja nyt huomaan, että varmuus omaan tekemiseen on kasvanut. Koko preppi on ollut tähän astisista kaikkein kivuttomin, olo on ollu energinen ja hyvä eikä ollenkaan loppuun palanut. Myönnän miettineeni, että kävikö mulla aloitettuani vaan hyvä mäihä ja olin ns. tähdenlento, vai onko mussa oikeasti potentiaalia ja pikkukeskustelujen jälkeen luottohenkilöiden kanssa päädyin jälkimmäiseen. :) Kana kuitenkin parantaa lentoaan kokoajan!