Avainsana-arkisto: Biancaneve

Kisat, Yleinen

Varikolta valokeilaan

4 kommenttia

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Yleinen

Columbus wrap-up

Jätä kommentti

Tiedon saakin jo julkistaa ja sehän on julkistettu jo: Biancaneve tekee jatkossa kisavärjäyksiä suihkulla käyttäen jan tanaa. Elina teki koevedoksen Minnaan ja sillä sai yhdellä spreijauksella älyttömän hyvän, täydellisen kisavärin. Palvelu tulee kohta myyntiin verkkokauppaan. Sunnuntaina heitettiin Elina vielä messuille hakemaan teltta värjäystä varten, ja sillä välin mentiin Minnan ja Kimmon kanssa keskustan Metro Fitness –salille treenaamaan olkapäitä. Se oli mainio veto siihen paikkaan, sillä siellähän oli kuvaukset käynnissä. Mikään ei ole omiaan motivoimaan kuin nähdä huiput naamalla!

Toney Freeman

Italialainen classic -voittaja

Loppupäiväksi mentiin tekemään viimehetken ostoksia Easton Malliin. Huomasin itsestäni jo maanantaina että sitä vallan pimahtaa ja ostaa kaikkea vain ostamisen ilosta, ulkomailla tuntuu jopa kroisokselta konsanaan. Tällä kertaa onnistuin kyllä hillitsemään itseni ennen kuin touhu repesi ihan käsistä.

Illalla olikin sitte vuorossa pakkaus. Kaksi asiaa mistä en tykkää on pakkaus ja purkaminen, yleensä kotiin palattua mulla lojuu laukku viikon (vähintään) lattialla mutta voin kertoa että olen ryhdistäytynyt sen suhteen, laukut on tyhjät! Anyway, Mimmeli suuntas Karibian campille Cancuniin kun taas mun ja Elinan nokka kohti pohjolaa. Olin yö-yhdestä asti hereillä kun iho kutisi niin pirusti enkä kehdannu mennä suihkuun ja herättää kaikki, kun niillä oli aikainen herätys. Meiltä jäi ruokaa jäljelle vaikka ja kuinka ja koska vihaan heittää ruokaa roskiin, kolistelin patoja ja kokkailin vimmattuna ruokaa matkaevääksi.

Meidän kone lähti vasta 13 aikaan New Yorkiin, joten kerettin rauhassa puuhailla aamulla Elinan kanssa ennen kuin mentiin kentälle. Muulla Suomen tiimillä ei oikeen ollut onni matkassa, sillä heidän kone oli vessan rikkoontumisen takia myöhässä joku 6h ja jatkolento meni siinä. Osa ilmeisesti pääsi Chicagon kautta etenemään, mutta osa joutui jäämään New Yorkiin yöksi ja tulisivat meidän kanssa samalla lennolla. Elinan ja mun matka meni onneksi todella kivuttomasti, laukut meni suoraan Helsinkiin ja vain yksi turvatsekkaus. Tavattiin sattumalta kentällä vielä Viron Egle Eller-Nabi, joka tuli omassa sarjassaan (E) toiseksi! Egle on menestynyt myös MM-kisoissa ja meillä oli yhteinen matka Suomeen asti.

Such a sweetheart

Siinä se patsas nyt on

Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä paras kisareissu koskaan. Kerkesin ottaa myös ihan loman kannalta ja oon nauranu niin paljon että meinas maha ratketa. Mieli on hyvä ja olen tyytyväinen itseeni, ei pelota sillä suunnitelma on selvä. Luulen, että reissun suurin katastrofi oli se, että laitoin avonaisen vesipullon laukkuuni ja uitin siinä mm. iPodini. Hetken jo luulin että se hajosi mutta ei <3. Nyt vaan siirrytään teoriasta käytäntöön ja en tiedä vielä millä ’korvannipukalla’, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään ja muistakaa mitä Andy McCoy on sanonu: ”Pitää olla varovainen mitä sanoo koska sen saa”.

Kiitos Biancaneve ja Elina taas upeista bikineistä. Repertuaari laajeni sitten myös tukanlaittoon ja kohta myös värjäykseen. Olet myös mitä kultaisin ihminen <3

Minä, Minna, Kimmo #toughlove

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 3

Jätä kommentti

Perjantaina messuilla oli niin paljon porukkaa, että ajateltiin hyökätä sinne heti lauantai-aamuna paikan avauduttua. Turha toivo, nimittäin autolle oli mahdottomuus löytää parkkipaikka ja paikka kuhisi ihmisiä niin että hyvä jos henki kulki. Homman kruunasi se, että itse Arnold Schwarzenegger kunnioitti meitä läsnäolollaan, ja sitä varten turvamiehet blokkas alueella väylän, mitä pitkin arvon herra kuvernöörin sopi käyskennellä. Oltiin supussa siellä ja ihmiset käpyinä kun et mihinkään päässyt. Heppu vielä liihotti menemään sellaista vauhtia ettei edes kuvaa saanut räpsäistyä, vaikka yritystä oli. Loppujen lopuksi ahdisti enemmän kuin messut kiinnosti, joten päätettiin lähteä treenaamaan sillä välin kun Elina jäi hieromaan bisneksiä.


Arska viipottaa

There's no exit

Elina ja Jan Tana. En tiedä saako tätä huudella, mutta Biancaneveltä on tulossa mullistava uutuus kisaväriin liittyen! Kultsalla kerron - viimeistään.

Illalla oli vuorossa Bikini International -finaali, jossa oli edustamassa meidän suomilikka Anna Virmajoki. Arnoldhan on kutsuvieraskisa, joten lauteilla nähtiin siis maailman parhaimpia ammattilaisia. Annan sijoitus oli tuossa sakissa 11., mutta ei kovin moni pääse samana iltana lavalle raskaan sarjan kehonrakentajien kanssa. Tuolla päin maailmaa ko. show on kuitenkin todella seurattu ja liput myydään useimmiten loppuun. Olympiassa mä sytyin Fred Smallsiin ja innolla odotin sen vaparia. Ei muuten jättäny kylmäks tälläkään kertaa! Biggie voittikin ansaitusti viihdyttävimmän poseeraajan palkinnon. Toinen mun suosikki oli Marcus Haley, jolla oli sellanen mind-muscle-connection että ihan kylmäsi. Kumpikaan jamppa ei tainnut kyllä sijoittua kovin korkealle (7. ja 11.) ja siitä taas näkee etten älyä koko lajin päälle mitään, tunnelma on se joka ratkaisee.

Jay Cutler

Finaalin jälkeen mentiin koko Suomi-porukalla syömään meksikolaiseen grilliin ja viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Oli ihan huippua; reissu, seura, kaikki! Mahtavaa huomata millaista porukkaa lajin parissa on ja oli ilo tutustua. <3

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 1

12 kommenttia

Kaikilla näytti olleen vaikeuksia lentojen kanssa; omani oli reippaasti myöhässä, Minna ja Kimmo eivät ehtineet jatkolennolleen mutta saivat paikan onneksi toisesta koneesta ja tulivat (vain) tuntia aiemmasta myöhemmin. Loput Suomen tiimistä jäivät ’jumiin’ myös New Yorkissa, lento oli tunteja myöhässä, mutta pääsivät vielä saman vuorokauden aikana lähtemään ja perille Columbukseen.

Olin järjestänyt pienen ’jäynän’ Mimmolle: piti vaihtaa isompaan kämppään, sillä Biancaneven Elina tulisi myös majoittumaan meidän kanssa. Sunnuntain varmistin että siirryn sinne tiistaina. Pakkasin kaikki kimpsut ja kampsut valmiiksi autoon ja menin luovuttamaan huonetta. Respassa kävi ilmi että kaikki on bookattu, huonetta ei ole joten meillä tulisi olemaan varsin tiivis tunnelma täällä. Muista en ollut huolissani, toivottavasti Elina kestäisi. :)

Tankkasin enemmän kuin koskaan sillä olen voinut todella laihasti ja torstai-aamuna sain pienen välikohtauksen aikaiseksi, kun aloitin ’fiksusti’ rullaamalla tukkaa seisten. Sitten piti alkaa lisää väriä ja iski niin huono olo että meinasin pyörtyä siihen paikkaan (mähän en ole koskaan pyörtynyt). Ei auttanut muu kuin mennä alasti meritähteen ketarat levälleen kun Minna ja Elina nosti koivet kattoa kohti well hello ettei taju ole kohta kankaalla. Siinä makasin lattialla kun Minna siveli väriä pintaan.

Matkalla check-iniin

Check-in alkoi klo 11 ja mentiin sinne ajoissa passiin. Tässä vaiheessa tapasin ensimmäisen kerran myös Kimmo Hovilaisen ja Antti Halmon. Mulla oli aivan karsea olo ja siinä jonottaessa tuntui ettei ilma kiertäny ollenkaa ja kykin maassa etten kohta kumauta kellalleen. Takahuoneessa olo onneksi parani ja touhu sujui rivakammin, sitten kämpille takaisin laittautumaan lisää, sillä viideltä pitäisi olla taas kilpailijakokouksessa.

Piuha

Itse kilpailijakokous kesti kokonaiset 7 minuuttia ja siellä selvisi, koska kilpailijoita on niin paljon, lavalle tullaan n. 8 hengen kokoisissa ryhmissä suoraan vertailuihin. Olin omassa sarjassani toisen ryhmän keula ja se matka tyssäsi siltä osin siihen. Pientä horjumista ja jäätyilyä tapahtui taas, mutta suurin pommi oli tällä kertaa onneksi ei tukka vaan väri. Mulla on niin hankala nahka, kuivia kohtia siellä täällä ja mitälie rupea, että väri ei levity tasaisesti. Sain vielä kaupanpäällisiksi ihan jäätävän ihottuman, että pro tania ei tähän runkoon enää sivakoida. Se oli ehkä se vihoviimenen juttu, nimittäin tavara kuivattaa muutenki ja mulla on nahka syyhynny siihen malliin että tuubi hydrocortisonia on lutattu ja öitä ei ole nukuttu.

Kivien kiillotus meneillään. Elina osottautui varsinaiseksi pelastukseksi myös tukan laiton suhteen <3

Suoritusta on kuitenkin sen kummemmin turha selitellä/analysoida. Meni miten meni ja maatani en ole myynyt. Päinvastoin. Päätökset jatkolle on seuraava: nyt otetaan taukoa ja annetaan kropan levätä, tänä vuonna minua ei siis lavalla tulla näkemään. Se, että olen tässä tykittänyt melko lailla yhtä soittoa Fitness Classicin, junnu-EM:t, SM:t, junnu-MM:t ja kirsikkana Arnold Amateurin, on ollut hitonmoinen saavutus, en käy kieltämään, mutta kunnon saavuttaminen/ylläpitäminen on vaatinut yksinkertaisesti niin hirveetä rykimistä ja tällä paketilla en pysty tuomaan itsestäni parempaa irti. Tärkeintä on saada kroppa toimimaan taas normaalisti ja huimaa kehitystä aikaan, tavoitteet on plakkarissa ja takaisin tullaan kun tullaan.


To be continued..

Kisat, Yleinen

Bringing nothing but fire

2 kommenttia

Viimeinen työviikko alkaa olla loppusuoralla! Se tarkoittaa taas viimehetken valmistelua ja juoksua paikasta A paikkaan B. Nyt on kaikki hoidettu hyvissä ajoin, sillä viimekerrasta oppineena viimetinkaan jättäminen saattaa joskus kostautua: pakkasin Budapestiin illalla kamoja ja huomasin että rähmä, kiilto on lopussa. Tyhjällä putilolla ei tee mitään, mutta onneks on Minna ja selvittiin siitä. Bikinit on tilattu Biancanevestä ja eilen saapui paketti: ne on upeat! Tietty. Mulla on aina korkeat odotusarvot ja ne ylittyy joka kerta, kiitos Elina ja Paula. <3 Elina laittoi ystävällisesti myös purkin glazea samaan pakettiin niin nyt on sekin hoidossa.

FAST Puddingilta on tullut pari uutta makua! Kiitos myös panoksestanne tässä kisaprojektissa.

Pari viikkoa sitten tuulettelin että flunssa selätettiin kivuttomasti. Tyylilleni uskollisena oon viimeiset pari päivää ollut varmaan itse räjähdys, otsa- & poskilohkoja on ärsyttävästi kuumottanut ja näin loppuhetken ratoksi päätin tästä vielä tempasta poskiontelontulehduksen (=mukavaa lentoa). Ei siitä selvittykään ihan yhdessä pumpsauksessa mutta onneksi on nyt antibiootit ja olo on ollut tosi hyvä että on pystynyt treenata.

Sarjassani on siis itseni lisäksi 30 kilpailijaa. Pieni hauska ’kämmi’ on ilmeisesti käynyt, sillä vieläkään kenenkään suomalaisen kilpailijan nimiä ei näkynyt osallistujalistassa, mutta eiköhän se siitä korjaannu.. Men’s Physiquen pitkään sarjaan on tulossa myöskin kiitettävät 66 kilpailijaa(!!!) joten siihen nähden tuo sarjani on pala kakkua. Siinä pitää olla aika harjaantunut silmä tuomareilla, jotta osataan pistää tytöt ja pojat oikeaan järjestykseen, toivon tietenkin löytäväni paikkani sieltä mahdollisimman kärjestä onhan se selvä. Pari hokkuspokkusta eli uudet bikinit ja kunto. Se on meinaa tällä(kin) kertaa aika rapsakka voin luvata, mikäli kaikki menee niin kuin pitää, niin ulkoinen habitus on aikalailla hoidossa! Loppu on sitten Herran huomaan.

…mitä nyt on tukan laitossa onnistuttava, se on mun ja Minnan ykkösmissio. En tajua mikä meni taas pieleen viimeksi, kait vallan riehaannuin lakkapullon kanssa ja ajattelin että se painuu kyllä vielä kasaan. Eihän se painunut ja loppusilauksen antoi vielä vesisade ja homma oli sillä selvä: tatti täältä tullaan. Keskusteltuani Umpun kanssa toteutan nyt teemaa less is more ja väännän ne kikkurat lämpörullilla vaikka silmät ummessa. PRIME Hair & Beauty design on huolehtinut siitä, että oikeat aineet pohjalle löytyy.

Pikku kilkattimella on varmasti ollut osasyynsä siihen, että meikämanne on ollut viime aikoina niin hyvässä iskussa ettei tosikaan (sählyssäkin tehty jo eka börsä). MM-kisoista ja sen jälkeisistä ajoista opin, että “People will hate you, rate you, shake you, and break you. But how strong you stand is what makes you” enkä usko – kävi miten kävi – että tulee sitä ’pitäkää tunkkinne’. Aika on mennyt joulusta siivillä ja olen varmasti ollut monelle raskas, siksipä kaikille minua kestäneille kiitos ja anteeksi. :)

Elinin kanssa Espanjassa.