Kaikille ihanille naisille (miksei miehillekin)

Tänään vietetään kansainvälistä kotkottimien päivää ja ristus jos joku miespolo sen unohtaa, muistetaan se kyllä hamaan tappiin ja vielä kauan sen jälkeen. Itseltäni varovasti kysyttiin aamulla haluanko tehdä jotain erityistä ja koko päivä oli aikaa miettiä jotain konnuuksia. Eilen sain kuitenkin mukavasti förskottia, sillä kämppä oli siivottu ja illalla sain pihvin pöytään bataatti-ranujen kera. Hienosti paikattu, sillä olin ollut niin pitkään reissussa, että oli jo unohtunut miltä näytän. :)) Hauskaa vain, sillä kukaan nainen ei taida tietää koska vietetään kv-miesten päivää (onneksi Google tietää, 19.11. btw) ja jos tietää, se kyllä ignoorataan. Koska naiset odottavat teiltä, hyvät miehet, tänään jonkin sortin huomionosoitusta, suosittelen tyhjentämään pajatson! Vajaa viikon päästä eli 14.3. vietetään Pihvi ja suihinotto –päivää eli kyllä pitäisi kotonakin herua.  Käsittääkseni tämä on payback Ystävänpäivästä, jolloin miehet silloinkin yrittävät kaikkensa, ainakin rapakon toisella puolella.

Tästä voi käydä vaikka tilaamassa maukkaat herat, niin pysyy naiset & miehet hyvillä mielin: Fitnesstukku tarjoaa nyt -41 % Whey-80:stä. Tarjous on voimassa 13.3. asti (lähes kuuluisaan pihvipäivään), kannattaa olla nopea sillä säästö on se joka kannattaa.

image004

Makuina mm. cookies’n’cream, banaani, caramel latte, cinnamon bun, mansikka, suklaa, vanilla pear.. You name it!

Minä en niin näistä feministien hömpötyksistä perusta, mutta nautin kyllä sen tuomista ”eduista” tällaisena päivänä. Miehet joutuvat niin kovasti yrittämään olemaan mieliksi ja vaikka yleensähän se menee metsähallituksen puolelle, voitaisiin me naiset vastineeksi yrittää olla nillittämättä (vaikka viikkoon), oppia arvostamaan mitä meillä on ja pistää vähän eforttia. Eräs työkaverini kysyi minulta yksi päivä, miten jaksan aina olla niin huoliteltuna (liippaa varmaan siihen, että taidan käyttää meikkiä keskivertoa reippaasti enemmän, muusta en sitten tiedä) ja yksinkertainen vastaus siihen on, että kunnioittaakseni itseäni ja muita. Jos pitää valita pyrinkö parhaimpaan mihin sillä hetkellä  kykenen vai olenko kuin petolinnun persus pahimpaan ripuliaikaan, valitsen ensimmäisen.

Niin ne vaan ajat muuttuu ja Madamen opit menny hyvin perille. :) Tapakoulutusta vielä Oonalle, sillä kyllähän naisen tulee osata käyttäytyä ja tietää paikkansa. Hyvä on myös tietää, koska menee yli: Nonyt! ajattelin, kun Minnuli laskeutui messuvermeissään liukuportaista (moni sanoisi, että pikkuhousut ja toppi). Fitnessalan suurimmille messuille kombo sopii kuin sormi sieraimeen, mutta siinä vaiheessa kun täräytettiin Hiltonin ravintolaan, ymmärrettiin että ampui himppasen yli porukan tuijottaessa kuin sonni uutta lankkuaitaa.

“At the end of the day, let there be no excuses, no explanations, no regrets.”
Hyvää Naistenpäivää <3

IMG_6239

Minna Pajulahti @ASF pt. 4

Perjantai-iltana naisten kisoja oli katsomassa vähemmän porukkaa kuin Suomessa SM-kisoissa. Jännä sinänsä kun ajattelee, minkä kokoluokan kisoista puhutaan, mutta tupa on täynnä seuraavana päivänä, jolloin on bikini ja keho. Kenellekään suomalaiselle ei varmasti irronnut paikka jota haki, mutta oli meillä silti 3 pro-urheilijaa ko. kemmakoissa!

Lauantaina Minnalla oli jälleen päivä täys kuvauksia ja hyökättiin heti aamusta messuille tekemään pari täsmähyökkäystä, vielä kun siellä mahtui liikkumaan. Ovet aukesi klo 9 ja jo ennen kymmentä alkoi olla jo ahdistavaa. Sillä välin kun Minna oli ensimmäisissä otoksissa, lähdin Piian ja Jumpan kanssa ostoskeskukseen tappamaan aikaa. Iltapäivällä oli tilanne päällä, kun Minnan väri irtosi ensimmäisen kuvaussession teippien irrottamisen myötä ja tuloksena oli seepra. Seuraavat kuvaukset oli kovaa vauhtia menossa puihin, mutta pikkukekkuloinnilla ja uudella värien suttaamisella korjattiin tilanne kohtalaisen hyväksi.

IMG_6237

Tällä reissulla ei pahemmin univajetta nukuttu pois eikä aikaerokaan tilannetta auttanut. Olin lauantai-iltana niin poikki, ettei menty miesten kisoja katsomaankaan vaan heitin Minnaa ympäri kyliä ja koetin pakata. Sunnuntai-aamuna lento lähti New Yorkiin, jossa Minna heitti vielä viimeisen setin Kai Yorkin kanssa, ja nämä on tyyliltään mun ehdoton suosikki:

© Kai York photography

© Kai York photography

Sillä välin otin taksin Broadwaylle ja ajattelin tehdä viime hetken löytöjä, mutta palasin takaisin käsissäni vain pikkuhousuja. Surkea saldo, ei yhtiäkään Niken tossuja. :( Siitä sitten JFK:n kautta koti-Suomeen ja täällä sitä ollaan taas ja räntää sataa. Sain koneessa nukuttua noin 4 h ja tänä päivänä olen vimmatusti yrittänyt kehitellä itselleni puuhaa, jotta pysyisin hereillä iltaan asti; kävin mm. kampaajalla extempore koska olin liian väsynyt pesemään hiuksia ja karva alkoikin olla sen näköistä, että jotain on tehtävä.

Mitä jäi käteen niin kaiken kaikkiaan huippumatka! En miettinyt työasioita juuri ollenkaan, mieli ja kroppakin on levännyt. Oon nauranut varmaan enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä – johtuneekohan siitä, että päivä Minnan elämässä on täynnä ”erikoistilanteita”. <3

Huomenna kärsiikin jo palata sorvin ääreen.

Minna Pajulahti @ASF pt. 3

Harvinaista herkkua, että pääsee jo klo 9 kisaamaan, sillä aamulla ei kerkeä edes ajatella sen kummempia ja mitä itse eniten vihaan – odottaa. Suoraan sängystä meikit naamaan ja tukka suoraksi, ja siitä lähdettiin jo 7 jälkeen ajelemaan kisapaikalle (hyvä niin, sillä tottakai meni hieman harhaan). Saatoin Minnan takahuoneeseen, jossa ne vasta kekkasi että minä en ole kisaamassa ja hääti pois sieltä. Ei haitannut, olin saanut Piialta VIP-passin edellisenä iltana ja nyt mut lähes kädestä pitäen saatettiin VIP-paikoille istumaan, mikä tarkoitti ensimmäistä riviä lavasta ja siinä oli jokaiselle oikein nojatuolit. Lähemmäs en siis olisi päässytkään ja oikeastaan ainoa mikä puuttui, oli jalkatuki ja juomateline.

Elin käsityksessä, että tarkoitus oli ”promota” Women’s Physique sarjaa, minkä vuoksi kisaajia oli huimat 50 lavalla. Kilpailijat tulivat kahdeksan hengen ryhmissä lavalle ensin anatomisiin ja sen jälkeen vertailut. Oli siis myös vähän tuurista kiinni kenen vieressä satuit seisomaan tai mikä oli numero, sillä kilpailijat olivat lavallakin kahdessa rivissä ja taaimmaisessa seisovista ei pahemmin näkynyt mitään. Minnan kilpailut oli tältä erää tässä, mutta omaan silmään ainakin kaunein<3 ja kuntokin oli parasta laatuaan, joten ei voi kun olla ylpeä.

DSC04591

DSC04597

Oli siellä ties minkälaista peikkoa

DSC04603

DSC04604

DSC04606

DSC04607

DSC04610

DSC04612

DSC04614

DSC04623

DSC04630

DSC04634

DSC04635

DSC04637

DSC04639

DSC04640DSC04643

DSC04653

DSC04650

Lähdettiin kiertelemään messualuetta (ollaan muuten kuvattu vlogia! Saas nähä koska tulee ulos, olkaa kuulolla) ja katsomaan Piian fysiikkavertailuja:

DSC04663

 

DSC04659

Etsi Jumppa kuvasta! Hän onkin melko jemmassa :)

Etsi Jumppa kuvasta! Hän onkin melko jemmassa :)

Tultiin tekemään hotellille pienet välikuolemat, jotta jaksaa taas illalla mennä katsomaan Piian vapaaohjelmaa ja tietenkin muita finaaleja.

Palataan astialle.

Minna Pajulahti @ASF pt.2

Columbuksessa on lähes yhtä kylmää kuin Suomessa ja räntää tulee, mutta loma on aina loma! Kuten tuli mainittua, wifi ei majapaikassa toimi, joten pitää aina tiedotuksen vuoksi hyökätä johonkin kahvilaan, että saa päivitettyä. Täällä on muutenkin ollut erikoisia naapureita; vieressä sen näköistä hiipparia, että pitää turvalukko laittaa heti kun on saanut itsensä oven raosta ja nyt meidän yläkertaan on muuttanut joku kolistelija. Normaalisti pieni ”mekkala” ei minua haittaa, mutta tähän kieltämättä alkaa jo kiinnittää huomiota. Aamulla oli tilanne päällä, kun meillä ei kahvinkeitin eikä hiustenkuivaaja toiminut ja ilman niitä ei kukaan nainen voi aloittaa päiväänsä. Köökistäkin puuttui mm. terävämpi veitsi, joten hampailla on availtu jauhelihapaketteja, mutta muutoin kaikki mennyt suht koht mallikkaasti.

Mua on nyt vastuutettu paljon katsomaan Minnan perään tällä reissulla, melkein tulee ihan paineita; Madame ei helpolla ota käskyjä vastaan. J Jos nyt lähdetään siitä, että Nycissä meidän taksikuski kaahas varmaan 220 mph molempien pilkkiessä takapenkillä. Heräsin auton heittelehtimiseen ja täytyi ihan herättää Minna että nyt turvavyö kiinni! Vastaukseksi tuli näyttävä silmien muljautus, mutta meni vyö kiinni. Tornado Dallasissa olisi ollut jo jotain, mutta saappaat jalassa liikenneonnettomuudessa lähtö ei ole tarpeeksi dramaattinen tapa mennä.

Tänään aamu alkoi Minnan parilla kuvaussessiolla ja sain muutaman behind the scenes –kuvan:

DSC04540

DSC04544

Sillä aikaa kun Minna ja Piia veti pienet vesikoomat, kävin läheisessä ostoskeskuksessa pyörimässä kuin puolukka, ennen kuin palasin värien levitykseen. Sitten illalla kilpailijakokoukseen ja siittä meet&greet –fanitapahtumaan.

DSC04572

Ryall Graber ja Jumppa :)

Tuttuja! Piia Pajunen & Sara Back

Tuttuja! Piia Pajunen & Sara Back

DSC04568

Jonoakin riittää

Jonoakin riittää

Ylös on noustu jo 5.30 paikallista aikaa ja huomenna ilmeisesti ylös vielä aikaisemmin, sillä Minnan kisa käydään paikallista aikaa jo klo 9 (Suomessa klo 16). Pientä ruuhkaa on, sillä WP-kisaajia on 50.. Kisojen jälkeen voi sitten jäädä messuille palloilemaan, nyt valmistaudutaan yöpuulle että huomenna ollaan vedossa. Tässä alkaa aulassa muutenkin olemaan kuumat paikat että lähes pelottaa. :D

Minna Pajulahti @ASF pt.1

IFBB Pro Minna Pajulahti kilpailee tänä viikonloppuna Arnold Classicissa Women’s Physique -sarjassa. Tämä sarja on kirjoitettu näin huoltajan näkövinkkelistä.

Vihaan pakkaamista ja ennen kaikkea purkamista ja kumma kyllä silloin kun jompikumpi pitäisi suorittaa, keksii kaikennäköistä muuta tärkeämpää puuhaa. No, seurauksista nyt kärsin sillä ei ole mitään järkevää mukana ja ei nyt siis ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa. Reissu tuli lopulta aika yllättäen eteen ja hyvä että muistin noin 1,5 viikkoa ennen, että viime keväänä uusin passin ja uusi ESTA pitäisi hommata. Meni käteen sekin juttu ensi yrittämällä, sillä tottakai hankin sen kusetussivuston kautta ja hinnaksi tuli hulppeat 87 dollaria.. Noh, rahaa se vain on, vaikka voin kertoo että sapetti. Tällasta meinaa vois käydä Oonalle, muttei mulle.

Minna oli hoitanut kaikki matkajärjestelyt ja ainoa info mitä olin saanut, oli tyyliin ”auto hakee kentältä”, joten ainoa tehtäväni oli hoitaa itseni kentälle.  Neuroottisesti tarkistin 500 kertaa että passi ja luottokortti on mukana, kaiken muun saanee periltä. Lento meni ihmeen kivuttomasti ja enpä ole koskaan aiemmin 35 minuuttia koneen laskeutumisen jälkeen ollut jo taksissa matkalla kohti salia. Ei kukaan osannut tähän varautua, meitähän piti olla limusiini vastassa joka oli ajoittanut siihen, että oltaisiin immigrationissa tunti tolkulla, vaan toisin kävi.

Saatiin todella jännittävä taksikuski, joka lähti heittää meitä kohti itärannikon mekkaa eli Bev’s Powerhouse Gymiä. Paikka oli noin kolmen vartin päässä kentältä ja kun kysyttiin, mihin numeroon soitetaan että päästään pois täältä, kaveri sano että hän ottaa nokoset tässä ja odottaa, no problem. Sali oli aivan mieletön laitetarjonnan osalta ja kävin siellä kiikkumassa milloin missäkin Minnan pumppaillessa. Taksikuskikin oli ottanut tirsat ja heitti meidät Manhattanille. Oli kyllä semmonen jekkustelija että teki meillä varmaan hyvät rahat, kas kun ei kysynyt mihin aikaan meidät täytyy heittää kentälle huomenna..

minnaph

Laitteita mitä Suomi kaipaa

Laitteita mitä Suomi kaipaa

Aikaero alkoi painaa ja hotelliin päästyä piti lähteä pikku iltakävelylle vielä ruokakauppaan. Oltiin molemmat naatteja kun pääsin sänkyyn, mutta aikalailla aamu viideltä sitä ei enää nukuttanut. Tässä välissä ei ympäri kyliä ennätä pahemmin pyöriä, sillä pitää siirtyä LaGuardian kentälle, josta lento Columbukseen.

Nyt ollaan päästy varsinaiseen määränpäähän ja ihme kyllä ilman kommelluksia. Täällä oli jo Piia ja Jumppa valmiuksissa ja lähdettiin yhdessä näyttäytymään paikalliselle Powerhouselle:

..heti kun pakolliset ostokset oli tehty. Nyt on taas kulmakarvat! Ja alusvaatteet kunnossa, terveisiä vaan kotiin.

..heti kun pakolliset ostokset oli tehty. Nyt on taas kulmakarvat! Ja alusvaatteet kunnossa, terveisiä vaan kotiin.

DSC04528

Veistos!

Veistos!

%d bloggaajaa tykkää tästä: