Yleinen

Trippin’!

Jätä kommentti

Voi kilinkellit että on ollut erinomainen päivä! Nyt on kompensoitu monta huonoa. Vaikea sitä oli aamulla uskoa, että siitä tulisi näin hyvä, nimittäin jo torkuttamiseen hurahti puoli tuntia. Sain kuitenkin jotenkuten nykäistyä itteni ylös ja sähköpostissa oli aamutuimaan niin mukavia kommentteja että sitä oltiin yhtä aurinkoa jo 5.30. Kiitos niistä:) Ja vastauksena kaikkiin FASTin Pudding –kyselyihin, tuote tulee ensi viikolla myyntiin ja parissa viikossa pitäisi löytyä kaikilta jälleenmyyjiltä eli vähittäismyymälät, luontaistuotekaupat, kuntosalit jne.. Musiikki-dilemma on jo hoidettu ja oli niin kertakaikkisen lennokas olo että juosta päräytin 9 km.

Eilinen osteopatia oli myös melkoinen nappiosuma! Selän kipupaikat viittas aikalailla just niihin ongelmiin mitä mulla on tässä ollutkin, nimittäin vatsa ja mm. pohkeet. Oli todella miellyttävää, vatsaa paineltiin ja häilyin siellä jossain tajun rajamailla, meinasin kysyä että haittaako jos alan kuorsaan mutta olenhan taistelija. Paras osa oli ehdottomasti rangan rusauttaminen, musta onkin tuntunut jo pitkään että sen pitäisi naksahtaa. Tämä ensimmäinen käynti oli tarjoushintaan -15 € eli 30 €/h RA-osteopatiassa. Loppuillan vatsa pitikin sellasta meteliä että kyllä siellä jotain elämää onneksi on! Mulle sanottiin, että ota nyt ”varovasti” pari päivää, voi ilmetä mielialahäiriöitä jne. mutta sehän ei ole minulle mitään uutta. Varsinkin kun kuulette mitä olen tänä päivänä kämmäilly! Laitetaan osteopatian piikkiin.. Töistä lähtiessä mietin että olenkohan jotenkin tavallista paremman näköinen, kun tuntui että sain erityisen paljon katseita osakseni. Ikävä kyllä asia ei ollut ihan niin; tänään on menty kirjaimellisesti helemat paukkuen. Olin lahjakkaasti onnistunut, kysyn vaan miten, saamaan mekon helman treenikassin olkaimen väliin ja siellä on palat vilkkunu. Tää menee jo samaan kastiin sen kanssa jos hame on jääny sukkahousuihin tai pahempaa – vessapaperi. Onnistun vaan olemaan todella dorka. En kuitenkaan tavoilleni uskollisena vetäytyny kuoreeni ja häntä koipien välissä kotiin, vaan seiniä pitkin edelleen ja deuces! Aamun lääkitys ollut selkeesti kohillaan.

Tällaiset huippupäivät on kyllä petollisia lompakolle, puoli tuntia itseni kanssa ja omaisuus mennyt. Mutta tänään oli kyllä kaikki tähdet oikeassa asennossa nimittäin piipahdin vielä ennen salia Kampin Nike storessa ja tossut mitkä on ollu mun märkä päiväuni, ainoo koko MINUN KOKO ja -40 %. Munkki ollut  matkassa. :) Satuin tässä näkemään aika motivoivan (kauhu)kuvan ja uskon että alkaa ne painot nousta! Tehostaakseen tätä tunnelmaa huitasin jenkeistä tuomani loaderi-näytteen huiviin, missä sanotaan että ensikertalaisille puoli pussukkaa. Minähän en tämmöisiä kuuntele ja aerobisenki väänsin ’luistelukoneessa’ mitä oon tähän asti vähän karttanu. Olo oli samantapainen ku ensikosketus stairmastersiin, ekat 1o min oli tuskaa, 15 kohdalla luulin kuolevani. Lopputulos olikin hot wet dripping with sweating. ;) Tästä on hyvä jatkaa!

Yleinen

Proud member of Team FAST

2 kommenttia

Niin kuin vikkelimmät ovat saattaneet jo perjantaina lukea Bodyn nettilehdestä, meikämanne siirtyy FASTille tästä päivästä lukien. Oon tosi innoissaan mitä kaikkea on luvassa, me ollaan tehty vähän alustavia suunnitelmia, mitkä tulee tietenkin julki aina sitä myöten kun homma etenee, mutta tässä tämä lupaamani jymypaukku: FASTilta on ilmestynyt uutuustuote, Protein Pudding, ja sitä myötä musta tuli nyt virallisesti Suvi ”Pudding” Iso-Kuusela. Heti on herja lentänyt että olen herkullinen, kuohkea, vähärasvainen ja hyydyn nopeasti. Sanoinkin, että herkullinen ja kuohkea – taattuna – vähärasvainen on the way José, mutta että hyydyn? Dream big. Itse tuotehan on ravintoarvoiltaan sitä luokkaa että tämäkin pehmis on päässyt tässä kisavalmistelujen ohella maistelemaan!

Mulla ei edelleenkää kuvat toimi mikä on harmi, koska taas ois ollu laatukamaa näyttää, haha. Perästä kuuluu, selvittely on työn alla.
Makuja löytyy suklaa ja toffee ja valmistaminen on helppoo kuin heinänteko: lisätään skuupilliseen maito ja sekoitus equals valmis vanukas. Kokki kolmosena on tietty pitänyt vähän sooloilla ja heittänyt sitä myös mm. rahkan joukkoon. Aika moni on tuuletellut jo suklaata, kuulemma kun sörssää vielä banaanin sekaan ni on niin nannaa että! Mä silti kallistun enempi tuohon toffeeseen, ja nyt kun jätettiin maitotuotteetkin pois, niin parempi että tarjoilen sitä vasta mitalikahveilla, täh? ;)

Sitten niitä muita asioita, pakko saada tämä heti pois sydämeltä: Kerroin eilen kuinka treenimusiikit lähti vaihtoon ja apu löytynyt onneksi läheltä, nääs velikullan levykokoelmat. Kilometrin kerkesin juosta kunnes iPod sanoi sopimuksensa irti. Saatanansaatana! Ajattelin että vaaranahan tässä on se, että alan vielä tykätä ko. huudosta, mutta eihän sitä soittimetkaan kestä. Että jos naama on kuin sitruunan nielleellä niin tiedätte mistä johtuu, täälläpäin ei hyvä heilu. Nyt kun kerta lähdin tälle avautumis –linjalle, niin kerrompa etten ole ollenkaan valmis talveen, voi hyvin olla ettei henkinen kantti kestä. Tampere-tiekin on pimeänä ja onhan tämä nyt harvinaisen rektumista, täytyy rukoilla ja kovaa ettei vaan joku hirvi pökäse tielle. Mutta jos jokin tuntuu etenevän niin se on tämä kunto – ainakin koivet kapenee. Keväällä naureskelin että johan voidaan hoikasti kun ei saappaan varretkaan pysy ylhäällä, eli hornetit alkaa valmistuun! Sanoin tuossa taannoin, että kyllä mulle käy vielä hyvin tässä elämässä, ja siltä se alkas kuitenki pikkuhiljaan näyttää. :)

 

 

Yleinen

Minicamp & Try Out

6 kommenttia

Perjantaina kävin jälleen Mauran käsittelyssä ja se oli poikittaista persuksiin. Kyllä oli taas itku lähellä ja kovana likkana tarvi ottaa ihan huikka vettä välillä. Kärsimys kuitenkin kannatti ja nyt jaksaa taas pipeltää menemään! Jotta kehitys olisi optimaalista ja lisäloukkaantumisilta vältyttäisiin (tätä vaivaa kun on jo kerrakseen), niin nyt on hierontaa kerta viikkoon ja tällä viikolla vielä osteopatia että rusautetaan ranka kerralla kuntoon. Tai jos ei kerralla niin kahdella. Mutta siitä lisää sitten kun olen sen kokenut.

Lauantai-aamuna suhautin klo 7 kolmostietä Nokialle. Minnalla ja Kimmolla on ollut ’pientä remonttia’ ilmassa ja paikalle päästessä totesin vain, että onhan tässä jo tietty yksityisyyden raja mennyttä, kun vessasta puuttuu ovi. No eipä oo tiimissä ennenkää paljoa kursailtu. :) Me ollaan nyt viikonlopun aikana laadittu mulle aikamoinen sotasuunnitelma ja alustavat valmistelut on jo käynnissä. Tässä kohtaa on parempi ettei kysele enää mitään, vaan tekee just niinku sanotaan. Sellanen kutina kyllä on, että tästä kuullaan vielä – ja pitkään. Todettakoon, että laji vaatii tiettyjä uhrauksia! Mainittakoon nyt sen verran, että nappeja syön 63/pvä. Nyt täytyy vielä selvittää mikä musta puskee läpi, koska iho on ku pakanamaan kartta hittovie. Valmennusjohto vaihtoi myös treenimusiikin, eli fiilistely loppui tähän paikkaan. Kaiken pahan alku ja juuri on sunnuntainen Kimmon selkäsauna. Tuntu siltä etten ois koskaan treenannutkaan ja hehkuin varmaa 3 h treenin jälkeen. Ongelmahan on se, että olen enemmän cardioihminen kuin punttaaja, eli yksin treenatessa liikun edelleen näemmä niillä mukavuusleveleillä ja kehitys junnaa. Ei paukut riitä nostelemaan isompia painoja ja tarviin jonkun vääntään perkele-vaihteen silmään, musta ku ei löydy sitä beast modea mikä mm. Piialla on kokoajan. Viikko alkoi ihanasti jalkatreenillä ja ipodissa soi tästä lähtien hevi että varmana – anteeks kielenkäyttö – vituttaa niin paljon, että alkaa ne painot nousemaan.

Sunnuntaina järjestettiin Pro Eliten Try out –päivä Nokian liikuntakeskuksella. Oli mahtavaa huomata miten paljon porukkaa oli tullut paikalle! 38 kokelaasta 1 oli mies, 3 oli halukkaita fitnekseen, 8 body fitnekseen ja loput bikiniin, mistä onkin helppo päätellä mikä on se tulevaisuuden laji. Mun täytyy nostaa hattua kaikille paikalle tulleille, mussa ei olis varmaan aloittaessani ollut tarpeeksi munaa. Potentiaalia oli monella ja ei kannata lannistua vaikkei kutsu kävisikään. Pro Elitessä on kuitenkin tosi henkilökohtainen valmennus ja meitä alkaa olla niin paljon, ettei Minnan ja Kimmon resurssit riitä. Kuulin villiä huhua että keväällä saatettaisiin järjestää toinen try out-day, joten jatkakaa treenausta ja tulkaa häikäseen kaikki!

Ruoka, Yleinen

Elämä on valintoja

1 kommentti

Tänään oli varmaan paskin treeni ikinä. Itseasiassa koko viikon punttaukset on menny ihan persiilleen ja tänään meni kuppi nurin. Homman kruunasi se, että joku varasti mun sateenvarjon salilla! Senkin varas, jäät kyllä kiinni: se sattu olemaan mun isän firman nimeä kantava sontikka! Varo nahkaasi.. Niinhän se on ettei aina voi olla huippupäivä, oishan se pitänyt arvata kun aamulla kuuntelin vastaajasta oikeen mieltä ylistävän viestin: karaokelaulua mitälie klo 3.41. Tähän mennessä onkin menny ihmeen hyvin ni it’s about time. Varmaan aerobisen lisääntyminen ja niukentunut sapuska on tämän aiheuttanut mutta eiköhän me viikonloppuna olla taas balanssissa!

Mun on jo pitkään pitäny vastata yhteen lukijapostiin, jossa kysyttiin dietissä pitäytymisestä. Aikaisemminhan söin aikalailla just mitä halusin ”parempi euron juusto kun ei mitään” –mentaliteetilla. Minnan keikautettua ruokavalio ympäri, koko suhtautuminen ruokaan muuttui. Jos ennen haukkasin jotain silloin kun sattui olemaan nälkä, niin nykyään seuraan kelloa että koskas saan taas syödä. Vois sanoa että koko elämä pyörii syömisen ympärillä, ja varsinkin jos määrää & laatua on rajoitettu, sitä käy aika luovaksi!

 #1 Jos olet kantapään kautta –oppija, sanon että tee ensin ja opi sitten. Ei ehkä helpoin tie mutta taatusti tehokkain. Tuli taannoin testattua yhtä äärimmäistä keinoa: tiedätte Cantina Westin annokset.. Vedin itteni niin änkyräpinkeeksi että luulin kuolevani. Housujen nappi singahti ku yritin suoristaa selkäni ja kirjaimellisesti vyöryin taksiin koska käveleminenkin sattui. Tämä olotila on hyvä muistaa seuraavan kerran kun tekee mieli ribsejä. Sitä paitsi läski tulee tsiljoona kertaa helpommin kuin lähtee. Siinä sitten väännetään aerobista tuntitolkulla, eikä ole ketään muuta ketä osoittaa sormella kuin sinä itse. Jos kahdesta pahasta pitää valita, nälkä vai ähky, nälkä.

#2 Helpointa varmaan on, kun tyhjää kotoota ne jemma –nimiset paikat eikä pidä siellä mitään ylimääräistä. Omat heikot lenkit on hyvä tiedostaa, sen takia en ostakaan mitään kiusaksi. Kohta ei tee enää mielikään mitään herkkuja, mä en esim. suklaan puputtamista aloittanutkaan kun tiedän että sitten siitä tulee ongelma. Sitten voi kerskailla kuinka ei edes ole ollut mitään himoja. Espanjassakin kisojen jälkeen kävin kiinni pinaattiin ja parsaan hullun kiilto silmissä, mihinkäs se tiikeri raidoistaan vai kuinka??

#3 Itsensä huijaaminen. Olen aikaisemminkin kertonut kuinka hyvä oon tässä. Vegasissa käytiin kaupassa, jossa myytiin kaikennäköistä luomua ja muita erikoisuuksia. Minna kertoi kalorittomasta peanut butterista, ja täytyihän sen lisäksi ostaa kaloriton suklaadippi. Voi sitä pettymystä kun hotellilla upotin mansikan siihen ja kyllä oli pahaa. Kimmo sanoki et miten kuvittelit jonkun, jossa ei oo sokeria ja rasvaa (eikä yhtään mitään muuta ku lisäaineita) olevan hyvää. En tosissaan tiedä? Olin jo jättää purnukat sinne, mutta tulinkin toisiin aatoksiin jos ne vaikka alkaiskin kummasti maistumaan..

Mulla toimii parhaiten todella tylsä ruokavalio, jossa kaikki on ns. kielletty. Rakastan pähkinöitä eikä mulle voi antaa yhtään erivapauksia, esim. yhellä aterialla 10 mantelia. Ei nimittäin jää siihen 10 manteliin ni on parempi että poistetaan kokonaan. Nyt jos pähkinänhimo iskee, lipasen tuota kaloritonta pähkinävoita ni himot on tiessään, eli siihen tarkoitukseen on oikein toimivaa! Samaten vähän tuon maidon kanssa läträys. Jos sitä ”saa” käyttää, ni juon kahvia non-stoppina.

#4 Tee ruoat valmiiksi, älä niin kuin minä tänään ja tule nälkäisenä kotiin mielessä vain kuuma sauna ja pehmeät lakanat, sitten keksit että viikonlopun sapuskat tulee laittaa ja jääkaappi on tyhjä. Ei auta kuin lähteä kauppaan. Kokkaus & pakkaus ottaa muutaman tunnin, mutta kiität itseäsi myöhemmin kun ei tarvitse kikkailla.

#5 Juo vettä. Opettele erottamaan nälkä ja jano. Jos se nälän tunne meniskin ohi juomalla? Mun on pakko kiikuttaa aina vähintään litran pulloa mukana, koska jos se on pienempi, en juo koska yritän säästellä sen takia ettei tarvitse olla täyttämässä kokoaikaa, nyt kuluu semmoi 6 litraa päivässä. Aluksi se ottaa aikansa koska kusella ravaaminen on raivostuttavaa, mutta kuten aikaisemminkin todettu, kaikkeen tottuu.

 

Yleinen

Luistaa kuin rasvattu!

3 kommenttia

Oon aikasemminki tainnu mainita etten jaksa kauheesti panostaa kauneuden eteen erinäisin keinoin kuten ripsien pidennysten. Oon niitä kerran kokeillu, kahesti jaksoin huoltaa ja sitten meni hermot paikoillaan makaamiseen eikä ne tehny mua yhtään sen kummallisemman näköseksi. Yks mikä on kyllä jäänyt keväästä on rakennekynnet. Aikasemmin luovuin niistäkin, mutta nyt on pysynyt keväästä saakka. Johtunee varmaankin siitä, että oon löytäny aivan huippupaikan suht läheltä kotia/työpaikkaa, halpakin vielä!


Nämä tytöt ovat Vietnamista ja niinhän se on että tekevät parhaat, vääntävät jos jonkinmoista koristelua plus me tullaan vieläpä niin helkkarin hyvin toimeen! Ei varmaan puoliakaan ymmärretä toistemme puheesta, mutta riittää kun nauraa reteesti päälle. :) Meillä oli oikeen hempeä tyttöjen hetki maanantaina kun kävin huollossa, ja on kiva kun apuja löytyy: ”Sä sinkuu? Ei haitta mul sulee poigaustavaa! Tossi komee viatnamilaine poikaa, maksa kaike!”. Jalkahoitokin on tulossa niin innokkaasti että saa tosissaan pidellä saappaan varsista kiinni että äläkää..:)

Meillä oli viime sunnuntaina taas tiimipäivä. Tavallisesti katsotaan kuviot, missä vaiheessa kukin etenee ja vaihdetaan yleisesti kuulumiset, niin myös tälläkin kertaa. Session jälkeen treenattiin. Minna & Kimmo oli tehny mukavan, 1000 toiston jalkatreenin, jota väänneltiin soija pinnassa Paulan ja Helin kanssa. Yhtään en valehtele kun sanon että se oli suht tehokas, jälkimainingeistakaan ei olla ihan vielä selvitty: keskiviikko ja tunnen palani aika helkkarin hyvin. Pihistin lapun mukaani että voin sitä kotona sompaa, eipähän tarvi kävellä viikkoon.

Vkonlopun kokoonpano

Vkonlopun kokoonpano + AK kameran takana

Setti oli kuntopiiri-tyyppinen, pelkkää supersarjaa ja Heli kysyikin, paljonko teen aerobista. Voin kertoa että paljon, aika tarkalleen 560 minuuttia viikkoon eli onkos se sitten palttiarallaa 9½ h. Vaikka tässä lajissa ei kestävyyskuntoa arvostellakaan, niin kyllä se mua palkitsee, että kunto on hyvä niin sisään- kuin ulospäin. Voi juosta bussiin pikkukiireessä Kampista Rautatieasemalle suht kovaa ilman että tuntuu missään. Toisaalta se on johtanut siihen että ”hyötyliikuntaa” en harrasta: en liiku yhtää enempää ku on pakko, eli töissä kuljetaan hissillä, rullaportaissa seistään ja kauppaan mennään autolla.  Miksi sitten teen tätä? Koska vihaan normeja.

Nyt tais mennä kuvakiintiö taas täyteen ja alkaa uhkaavasti kiristää ni se on pyyhettä kehään. Mutta näin loppuhuipennukseksi vielä: ”Nothing really work unless you would rather be doing something else.”

 

%d bloggaajaa tykkää tästä: