Tänä aamuna juoksin metsässä pitkästä aikaa aikataulusyistä. Kuulin muutama vko takaperin, että nimenomaan juoksu tms., missä tulee ”tärähdys”, on hyvää palautusta niin lähtee hapot paremmin liikkeelle. Väänsin jalkapaloja eilen niin tämä oli hyvä kokeilu, vaikka koivet kipeät onkin, ei sillä lailla jalat paina, kun esimerkiksi jos joka aamu juoksee. Eli hyvin kulkee! Mitä nyt salilla tuli heitettyä pikavisiitti, kun siellä huomasin että pöksyt on kotona.
Tulipahan muuten huomattua heti aamusta että alakoulun opettajaksi en ikinä ala. Pysäkille paukahti luokallinen ja jessus niillä mukuloilla oli virtaa heti kukonpaukun aikaan. Oon kuvitellu jo pilanneeni kuuloni soittimella, mutta niistä lähti kyllä ääntä sen verran korkeelta ja kovaa että on tinnittäny koko päivän. Herätys oli kieltämättä tehokas, varsinkin kun sain vielä tuulilasinpesunesteet naamalle ohi ajavalta autolta.
Meillä on valtaosa likoista aloittanut kisavalmistelut kohti kevättä ja näillä näkymin mä oon niiden ainoiden joukossa, jotka pääsee joulupöytään. Harmi vaan etten sillä tavalla ole jouluihminen, mä en niin välitä kaikesta hössötyksestä ja ruoista en oikeestaan tykkää muusta kuin kalkkunasta ja kalasta, että eipähän tule jouluisin ylensyötyä. Se mitä eniten odotan, on yhteinen aika perheen kanssa. Tämän minun elämäntyylin takia on perhe venynyt ja paukkunut, niin ajattelin että annan takaisin oikeen kunnolla. :)
Jos sitä lähtis vaikka muubsterin kanssa Tallinnaan?
Kuitenkin tässä pitkin syksyä olen kuunnellut tiimissä ’erinäistä kitinää’, että alkaispa jo se kisadieetti ja aamuaerobiset. Sanoin että muistakaakin tuo, sitten kun niitä väännätte! Nyt nimittäin mulle jo myönnettiin ettei se ole niin herkkua. ;) Mä kävin kyllä saman kuvion läpi, miten tsempata ittensä lenkille ja tyhjällä mahalla. Ainoa että sillon riitti kävely, mutta en valita, nimittäin asennoituminenkin on muuttunut: ei lähde päivä käyntiin ilman pikku ponkoilua. Selviytymismetodeja pitää myös vaihdella, löytää aina uusia kikkoja motivoida itseään ja vaikka asettaa selkeät tavoitteet, siksipä oonki taas tehnyt listan, pyynnöstä! tässä olkaapa hyvät, eritoten kohta kolme:
#1 Takaisin luontoon
Myönnän että vuoden aikaan nähden paskin mahdollinen vaihtoehto. Kylmä vesisade ja pimeys ei kauheesti houkuttele.. Mutta crossarilla on tottumattoman niin helppo luovuttaa ja kävellä suihkuun, kun korvessa on pakko edetä jotta pääsisi kotiin asti. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen jossei lähistöllä ole valmiita ratoja, kotiovi meinaa tuppaa muuten kummasti löytymään ja nopeaa. Aloittajan kannattaa myös vilkuilla kelloa, aika menee hyvin hitaasti jos on tuskissaan; 5 min voi tuntua puolelta tunnilta.
#2 Ohjatut tunnit
Sinne kun raahautuu, niin pois ei voi livistää ennen kuin tunti on ohi. Kävin sunnuntai-aamuna Crossing-tunnilla ja se oli ihana; musiikki, kaikki! Helppoa!
#3 Variaatiot
Siinä vaiheessa kun juostaan palttiarallaa 50 km viikkoon, niin sama reitti ei tunnu yhtä hapottavalta kuin aluksi. Vaihteluksi tein niin, että juoksin yhden kappaleen ajan, kävelin toisen jne. ja olin ihan kuitti. Crossarilla teen iltapäivisin yleensä minuutti + minuutti ja tämän voittanutta ei ole. Ei paljon muuta kerkeä kuin vaihdella vastusta ja syke pysyy kokoajan siellä 130-170 välissä. Aamuisin vaihtelee paljonkin mitä häärään, mutta oon asettanut minimitavoitteeksi 100 kaloria kymmeneen minuuttin. Jos tämä ei tule täyteen (600/1h) niin sitten sorvataan ekstraa. Toinen voi olla matka, esim. 8,5 km. Tai sitten askeleiden/vetojen, mitä ikinä ne pyöräytykset crossarissa onkaan, kokonaismäärä, esim. 6000. Ennen kuin on lukemat taulussa niin siitä ei poistuta.
#4 Itsensä viihdyttäminen
Tämä lähtee edelleen siitä musiikista. Jossei musiikista niin radio-ohjelma? Monella salilla on telkkarit jossei nyt crossarissa niin vähintään seinällä. Ja jos ei ole niin homma vaikka se iPad, tee ihan mitä tahansa jos on pakko. Kolme varttia menee nopeesti kun katsoo jakson CSI:ta. Kaikki keinot on sallittuja, mutta jutun juoneen pääsee kyllä kiinni ja nopeaa. Sitten sitä tehdäänkin enää ei pakosta vaan nautinnosta.
