Ihmeidenteon aika!

Viimeiset viikot on meikämannelle aikaa jolloin tapahtuu. Painokin on tippunut ryminällä ja se tuntuu: viimevkon saldo oli 600 g, tänään on torstai ja se oli sunnuntaista -900 g. Olo on hyvä vaikkakin aika tyhjä, enää ei roiku ku nahka. :) Sen kunniaksi menin tänään huoltamaan itseäni eli laittamaan kynnet kuosiin ja annoin likkojen tehdä mulle _ansaitun_  jalkahoidon. Istuin tunnin hierovassa sohvassa ja lilluttelin jalkoja ammeessa. Sitten jalat raspattiin, kuorittiin, hierottiin ja varpaankynnet lakattiin. Yleensä olen tehnyt kaiken hupi-osan itse mutta kas kummaa, eihän se yhtä hyvältä tunnu kuin joku muu sen tekee. Nyt on varpaat niin vimpan päälle laitettuna että melkein sääli kun eivät tällä kertaa tursua kisakengistä yli, ois meinaan kelvannut esitellä!

Perus ranskalaisilla mennään

Nyt kun pikkujoulukausi on meneillään oon kuullut poikkeuksellisen paljon valitteluja ”harmi ku sä et saa syödä”. Toistan itseäni pahemman kerran, kun sanon että tämähän on oma valintani eikä sen takia mikään ’harmi’, sen sijaan nämä voivottelut alkaa enempi ottamaan pattiin. Eli älkää pliis säälikö :). Ei tunnu pahalta ja vaikka ehkä huonoa seuraa olenkin kun en jaksa puhua niin olkaa helpottuneita, säästytte paljolta. Keskiviikkona järjestin nääs jälleen melkoisen munafarssin, kun kiiruhdin bussiin (jota ei tullut) kananmunat kädessä ja voíla, Iso-Kuusela veti disney on ice ja 13/20 munaa rikki.

Mulla on viikon treenit jo plakkarissa eli nyt aloitan nautiskelun – täysillä. Onhan tätä jo odotettukin, kun ensiviikolla alkaa viimeistelyt. FASTilla on muuten käynnissä Pimp my Pudding -kilpailu. K&F -lehdessä olikin jo muutama aika herkullisen kuuloinen otos, eli meidän joulupöydästä löytyy kyllä glögikakkua S. I-K:n tyyliin.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Syvä iskumme on, viha voittamaton,  meill’ armoa ei, kotimaata.. Mä oon aina tullut vanhusten kanssa jostain syystä hyvin juttuun ja voin kertoa että olipa ihana käydä eilen eläkeläisvuorossa aamujumpalla! Varsinkin nämä töölöläismummut ovat niin tyylikkäitä että, turkit päällä, huulet punattuna ja isoilla koruilla. Siellä sitten vertailtiin kilpaa suihkumyssyjä ja hihiteltiin ettei onneksi tarvi jonottaa linnan juhliin kun ulkona on niin kylmä. Vanhoina hyvinä aikoina ollessani vielä kaupassa töissä sain sieltä ’varamummin’, jonka luona oon käynyt kahvittelemassa ja syömässä munajuustoa & lakkahilloa. :) Ihanaa, koska omat isovanhemmat synty 1900-1920-luvuilla niin oon valitettavasti menettänyt jo kaikki.

On juhlan aihetta! Tasan vuosi sitten olin nauttimassa ”viimeistä ateriaa” ravintola Loisteessa perheen kanssa, sillä seuraavana päivänä aloitin rupeaman kevään kisoihin. Ensimmäinen dieetti toimi mulla tosi tehokkaasti, kuihduin silmissä eikä aerobista tarvinnut juurikaan tehdä. Silti tämä oli päälleni todella vaikeaa nälän takia ja ihmisenä olin hankala. Nyt näin vuoden sykkineenä voin kertoa, ettei tuo todellakaan ollut rankkaa. Kun kisat oli ohi, tein sen minkä varmaan myös moni muu kisojen jälkeen: söin vaikkei napa enää vetänyt ja olo oli paha. Sitä ihan pimahti ja veti ruokaa aivan kuin huomista ei tulisi. Kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi, 2 viikkoa ja +10 kiloa. Sitten kriisissä itsensä kanssa, kun hetki sitten oltiin tikissä ja nyt ihrat pinttyneenä vyötäisillä.

Maikun kanssa pari viikkoa vajaa kevään koitokseen

Eihän tuossa touhussa ollut järjen hiventäkään, varsinkaan kun homma ei edennyt samalla lailla kun ekalla kerralla, niin voin kertoa ettei tuon 10 kilon tiputtaminen mitään herkkua ollut. Taas piti itse kokea. Itsellä ainaki suhtautuminen ruokaan muuttui täysin aloitettuani treenaamisen kohti kisoihin ja vuoden päivät se on näköjään ottanut, että olen saanut pääni kasaan. Se tarkoittaa pitkälti mikä minua motivoi, miltä haluan näyttää, miltä en halua näyttää, millaisen olotilan haluan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Takaisin päin katsoessa, täytyy olla todella tyytyväinen tulokseen mitä olen saanut aikaiseksi tietäen kaikki vastoinkäymiset.

Oon lykänny kaikki juoksevat asiat (kuten joululahjojen oston) kisojen jälkeen. Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat on.. En tiedä itekkään. Vuosi kun vaihtui, sanoin että kyllä tästä taitaa tulla elämäni vuosi ja valehtelematta: niinhän siinä on käynyt. Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kaikille <3

P.E.T pikkujouluja

Siinä teille lunta! Mun oli pakko vetää tänä aamuna tykit jalkaan. Oon kokoajan syväjäässä ja jo pelkkä ulos-vilkaisu paleltaa. Toisaalta otan nuo pakkaset mieluummin kunhan tuota lunta ei enää tule. Perjantaina nilkkoja myöten kahlatessa mietin miten helkkarissa oon alkuvuonna jaksanut juosta tuolla?! Kaikkeen näköjään tottuu ja viikonlopun yli kärvisteltyä tänä aamuna jo mietin että pitäiskö riipasta taas ripset huuruun.

Olen tosiaan Helsingistä kotoisin ja asunut täällä koko ikäni. Puhun varmaan ’oudosti’, koska moni kysyy oonko Oulusta. Enää en kyllä kyseenalaista tätäkään, nimittäin perjantaina mun piti hakea Minna lentokentältä, jonne olen kyllä ennen osannut ajaa, mutta tällä kertaa ajoin väärään terminaaliin ja soitin Minnalle että pikkumoka, pyörähdän ympäri ja tuun sinne hetikohta. Onnistuin kuitenkin ajaa samaan paikkaan, kahdesti. Soitin taas että mitä helkkaria, oon taas täällä. Aloin jo miettimään että onko täällä tehty joku remontti vai enkö vaan osaa. En vaan osannut, mutta selvittiinhän siitäkin ja päästiin lumimyrskystä huolimatta Tampereelle kumma kyllä ehjin nahoin.

Mentiin suoraan PRIMEen jossa Umppu laittoi mulle uuden kisatukan. Nyt ollaan taas vaaleita ja ihanaa kun tukka on sileä<3. Mä sain myös kehutut Moroccanoil –hiustenhoitotuotteet ja oikeat, pitävät aineet, joilla saan taatusti kikkurat pysymään kahden viikon päästä Budapestissa.

Meillä oli lauantaina ensiksi kimppatreenit WFC:lla. Porukka oli jaettu lajin mukaan ja mulla oli fatburner –ryhmä eli tehtiin kuntopiiri Alonan ja Emmin kanssa. Se on niin paljon kivempaa kimpassa kuin yksin rykiessä, 50 min aerobistakin meni kivuttomasti tämän jälkeen kun jauhettiin Umpun kaa kirjaimellisesti paskaa. :) Sitten treenattiin poseerausta peilisalissa ja mä jouduin aikalailla keräilemään itseeni sillä vaikka olo on ollut nyt kohtuu hyvä, niin cardio kieltämättä näännyttää aika tehokkaasti. Kunto alkaa kuitenkin olla kohillaan, niin sain jo vähän vapauksia: tällä viikolla tehdään aerobista 1 h 15 min vähemmän! Jiihaa. Mä en koskaan saanut pakettikorttia ja mun FASTin tuotteet oli palautunut takaisin Tampereelle. Sain ne napattua salilta mukaan ja koska niin eksoottinen olenkin, oli pakko tilata vähän uusia makuja koska yleisesti suklaa, mansikka & vanilja on musta aika tylsiä, vaikkakin takuuvarmoja valintoja. Pääsen heti mm-kisoista kotiuduttuani leipurin hommiin, oon nähkääs hiton hyvä leipomaan kakkuja. Ainoa vaan etten ole tästä kokkauksen jalosta taidostani päässyt kauheasti nautiskelemaan. Nyt kuitenkin vehnäjauhot vaihtuu protskujauheisiin, oon vähän tässä ”tekemisen puutteessani” kaavaillut reseptejä! Eli olkaas kuulolla.

Mä piristyin hirveesti kun näin tiimiläisiä ja pääs tutustuu niihinkin joita ei ole vielä tavannut. Me mentiin illalla koko kööri yhdessä taas PRIMEen, missä mä sain toimia mallina, kun Umppu näytti miten saa luotua pysyvän kampauksen ja meikin kisoihin. Helpottaa huomattavasti stressiä, jos osaa itse edes tehdä alkuunsa, sitä voi sitten ammattitaitoisemmat korjailla ja parannella, mutta kokemuksesta tiedän, kun yhen perseen laittoon menee 2-3 h niin aika ei kerta kaikkiaan riitä.

Umppu on laittanut mulle aina sinettipidennykset ja oon ollu niihin tosi tyytyväinen, koska ne on niin helpot ja pysyy. En oo kyllä muunlaisia (teippejä tms.) koskaan kokeillutkaan, mutta puhuttiin laittautumisen lomassa muista helpoista (edullisemmistakin) tavoista saada uutta ilmettä. Hyvä esimerkki on meidän Piude, joka hommasi kevään kisoja varten SwiftHairin, joka on aitoa hiusta. Se on hyvä läntätä päähän kisa-aamuna (ja muutenkin) ja uusiokäyttää, pestä & harjata jne. Niitäkin saa nyt Primestä joulukuun ajan tarjoushintaan -50 % (norm. 190 €). Siitä pukinkonttiin.

Mulla tuli sunnuntaista vahingossa totaali vapaapäivä ja voin kertoa että teki kyllä tosi hyvää. En muista koska viimeksi olisin ollut tekemättä yhtään mitään, tässä ollut vähintään yksi treeni päivässä. Mulla tuli pikkukiire ajaa takaisin Helsinkiin alaselän hierontaan, rutina on kova mutta näillä mennään! Tästä alkoi viimeinen työviikko ja viittä vaille valmiita koitokseen.

Kun hosuu niin väsyy

Se on jännä miten paljon unen määrä (& laatu) vaikuttaa normaaliin elämään. Nukahtamisvaikeuksia ei ole ollut, mutta määrä sen sijaan jäänyt vähille. Musta olis todella hienoa, mikäli vuorokauteen saisi tupattua lisätunteja vaikka viisi. Päivä ei meinaa millään riittää ja tää sykkiminen on saanu mut siihen jamaan, että väsymys alkaa painaa aika hitosti. Eilinen oli todella heikko päivä, olin ihan raato työpäivän jälkeen ja jouduin tosissaan tsemppaa että sain selkäpalat jolleensakin pumpattua ja cardiot vängättyä. Valehtelematta luovuttaminen kävi useamman kerran mielessä, mutta se ei kuulu tapoihin (paitsi zumbailu oli poikkeus) koska sitten mulla vasta paska olo onkin, jos ”petän” itseni.

Minna soitti eilen ja heti kun sain jollekin kakaistua että nyt on hajoaminen lähellä, niin jo helpotti! Asiat on sentäs paremmin kuin varmaan kertaakaan tänä vuonna, niin pikkuisen kun pöntössä surraa niin olen jo repimässä stressiä ihan mistä vaan, kuten eilen esim. siitä, että millä ihmeen ajalla menen saunaan hinkkaa tätä väriä veke. En voi tähän enää muuta todeta, kuin että onpa ihanaa että ongelmat on vaihteeksi näin pieniä! :)

Körötellään Minnulin kanssa yhtä matkaa Treelle perjantaina ja kivaa kun mulla on seuraa. :) Kaksi navigaattoria on aina parempi kuin yksi! Pääsen heti PRIMEen Umpun käsittelyyn ja mulle laitetaan uus ihana tukka. Mä oon aina ollut vähän kädetön itseni laittamisen kanssa ja asia mistä en enää pihistele, on ammattilaisuus ja laatu. Umpson on antanu mulle paljon vinkkejä ja oikeat, mun hiustyypille sopivat tuotteet tämän karvakasan hoitoon. Eron oikeasti huomaa, kun käyttää ammattilaisten suosimia tuotteita niiden tarjoustalosta ostettujen ”halpis”-kamojen sijaan. Jo ihan merkittävä asia on pelkästään tuoksu: kuulostaa ehkä vähän perverssiltä, mutta voisin haistella mun tukkaa vaikka koko päivän! ..Sen sijaan että se haisee ihan tärpätiltä.

Kampaajalla käynti on tyypillisesti naisille aika terapeuttista. Mä odotan tätä jo ihan siitäkin syystä että pääsen nollaamaan itseni ja näkemään ystävää, sillä olihan mulla jo pikku-komeettaa ikävä<3.

Umppu laittanu mut nätiksi! Kuva Mikko Karekivi

Kilpasiskokin laskee jo aikaa :)

Tää on mulle kunnia-asia; oon päässy yhen tytön jääkaapin oveen <3

Porkkana päivää

Olin vkonloppuna vaihteeksi Tampereella kuvaamassa FASTille videota, joka varmaan ilmestyy nähtäväksi tässä lähiaikoina ellei nyt aivan poskelleen mennyt. Saatiin samalla hyvä tekosyy kokeilla muhun uutta rusketusta.

Tähän asti oon käyttänyt Jan Tanaa ja se toimi todella hyvin Lappeenrannassa ensimmäisissä kisoissani. Sen jälkeen on varmaan ihon pH-arvot muuttunut, koska näissä viimesimmissä väri on ollut ihan pommi. Mulla taisi olla expoilla vieläpä joku susi-yksilö, luulin aluksi että ovat muuttaneet värin koostumustakin pakkauskoon mukana, nimittäin se ei kunnolla vaahdonnut ja oli punertavaa. Olin koko päivän messuosastolla ja kun tulin takasin hotellille ja tempasin vaatteet veke, Minna kykeni sanomaan vaa ”tsiisus”. Koko kroppa oli ihan punaruskeilla laikuilla, onneksi oli purkki vanhaa väriä mukana niin yritettiin sillä pelastaa mitä pelastettavissa oli, vaikka lopputulos oli silti sottainen.


Nyt kokeiltiin mulle Pro Tania ja se näytti jo yhden kerroksen jälkeen paremmalta, niin päätettiin mennä tällä. Hain Body Actionista vielä samana päivänä putelit eli on sekin hoidossa. Nyt täytyy enää saada tämä kokeilu pois hinkattua jollain ilveellä, että jos jollain on hyviä vippaskonsteja niin niitä otetaan nyt kernaasti vastaan! Jan Tana sentäs lähtee inhimillisesti pois, nyt puolestaan näytän spitaaliselta. Pidetään peukkuja ettei tämä minun jo ennestään vaikea nahka heittäydy hankalaksi, aika hyvin on kuivattanut eli rasvaa lutataan.

Tänään tein myös jotain mistä aiemmin uhosin, kokeilin nimittäin zumbaa. Tunti alkoi ja mun monttu loksahti että ”mitä veeittua”, kokonaiset 5 minuuttia kestin ja sitten otin ritolat. Oli kyllä niin uskomatonta paskaa ettei tosikaan, ei tarvi toiste kokeilla. Öljyyn nää lanteet jatkossa jossain ihan muualla. Muuten tunnelmat on kertakaikkisen hyvät. Tuntuu jopa siltä että jos kaikki menee nappiin niin kuin olis nyt paree mennä, niin elämäni kunto on aika käsillä. :)

%d bloggaajaa tykkää tästä: