Milos Sarcev training camp

FAST järjesti urheilijoilleen treenileirin, jonka vetäjänä toimi kansainvälistäkin mainetta niittänyt Milos Sarcev. Meillä oli perjantaina tapaaminen WFC:lla, jonka aluksi Milos määritteli vähän leirin tavoitteita ja tarkoituksia. Luennoilla hän kertoisi ravinnosta, kisavalmisteluista ja treenausmetodistaan, jota päästiinkin sitten pitemmittä puheitta maistelemaan. Meidät oli ennakkoon jaettu 4 hengen ryhmiin ja kolmeen päivään sisältyisi 5 punttia.

GIANT-setit
Viikonlopun teema oli ”don’t lift the weights, squeeze the muscle”. Oon tässä tuuletellut että väännän paljon supersarjoja, mutta giant on supersarja potenssiin 3. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi Heidi ja Jari Sorsa sekä Karita Snellman ja aloitettiin perjantaina Ollin ohjaamalla olkapää-setillä, jossa liikkeet tehtiin todella hitaasti & kontrolloidusti, aikalailla yhtä huutoa koko setti sekaisin kulmien ja liikkeiden vaan vaihdellessa, ja ajettiin lihakset niin loppuun ettei enää käsiään saanut nostettua. Mä olin Jarin pari ja se ei välttämättä ollut fiksuin veto siihen paikkaan, sillä olin jo ihan hiessä ja piipussa jo pelkkiä vipareita avustaessa ettei musta varmaan kauheesti apua ollut siihen paikkaan kun Jartsalla alkaa lihat pettään. :)

Ryhmä 'Hilu'

Lauantai-aamuna oli herra Tero Kivisen vetämä oksat-pois jalkatreeni. En tiedä millä ilveellä ihminen saa ittensä tuohon jamaan, että kolmen toiston (mitä et enää jaksanut) jälkeen tehdään vielä kolme lisää. Ei mitään käsitystä millä tultiin ylös vai tultiinko ja kirjaimellisesti tipuin hackista. Voin myöntää, että pikkuisen marmatin kun meinasi usko loppua. Tero piti kyllä paletin hyvin kasassa, kun haastetta lisää useamman henkilön samanaikainen suorittaminen niin että tempo pysyy. Illalla meiän ryhmällä oli selkätreeni, joka sisälsi 18 liikettä putkeen ja kiekka kolmesti ympäri. Voin kertoa että olo oli aika tyhjä ja siinä ei enää paljoa huudeltu loppuillasta.



Sunnuntai-aamuna kuningas Olli veti meille taas käsitreenin, joka ei ole meikäläisen lajiin nähden kovin ’oleellinen’. Mä en oo niin kauaa treenannutkaan, kauheesti on kehitettävää useilla osa-alueilla ja yksi on tämä tuntuma. Kimmelin kanssa vedettiin ojentajaposeeraukset Gold’s Gymillä ja se sano et jännitäppäs nyt sitä ojentajaa. Huusin että jännitän kokoajan ja vastaus oli vaan et kas kun ei mitään tapahdu. Ollikin sanoi että mun käsitreeni meni hyvin: ojentaja meni pumppiin kun tehtiin hauiskääntöä. :)

Milos selitti, että koska miehillä ja naisilla on vähän eri tavoitteita, rintatreenin sijaan naiset tekee jalat kahdesti. Siispä sunnuntain toinen sessio oli persuksille itsensä Bullin vetämänä ja tää oli mun ehdoton suosikki.

Älkää tästä nyt niinkään ottako mallia, tangon pitäis olla hilloviivan suuntaan muttei se enään pysynyt.

Seminaareissaan Milos selitti hänen tyylistään suunnitella valmennettavilleen ruokavalio ja keskusteltiinkin aika paljon millä tavoin kukin on oman preppinsä vetänyt. Jokainen varmasti sai paljon uusia vinkkeleitä, ukolla on meinaan aikamoinen liikepankki ja jossei muuta niin vähintäänkin uutta perspektiiviä ja kropan piippuun. Sen verta itsekin ymmärrän että tänään pidin suosiolla totaalivapaan ettei nyt vaan kohta ole joku tulehdus päällä. Viikonloppu oli rankka, mutta mahtava kokemus ja porukka aivan huikee. Me punkattiin Eveliinan kanssa Mimmon luona ja oli ihana nähdä sorsiaisiakin pitkästä aikaa. Mä oon vähä tämmöi ’laukkuryssä’ ja sovin jo alustavasti meneväni parin viikon päästä Lahteen Heidin & Jarin hellään huomaan, täytyy meinaan hyväkskäyttää tätä tiimiä niin paljon kuin pystyy, sillä taas huomattiin miten hyvin saa tehoja irti kun on joku osaava siinä avustamassa.

Kiitos FAST!

Nopea vkl briiffi

Meillä oli Budapestissa videokamera mukana jotta saatiin ikuistettua reissu ja pätkä on nyt nähtävillä FAST TV:sta kera haastattelun. Olen yleensä kova huutelemaan (tuttujen kanssa), mutta empäs ole noin ryytynyttä akkaa hetkeen nähnyt. Jos kamera lähtee Arskoihin mukaan, niin täytyy opetella eroon tuosta naaman vääntelystä, todella typerää. Vähän luulen että syypää Minna on heittäny mulle samat virnut vaan kameran toisella puolella..

Olen tälle päivälle sopinut bikinipalaverin Biancaneveen. Uuden malliston kuvauksissa Elina kertoi tehneensä vähän empiiristä tutkimusta ja sitä mukaa kaavoihin vähän muutoksia. Alaosasta on tehty enemmän ’mukailevampi’ ja koekaniinina voin kertoa että mallipöksyt istui tähän tanapeppuun kuin nyrkki silmään. Nyt pitäisi olla helppoa, kun pitää vain valita kangas & koristelut ja päästään Minnan kaa hypistelemään!

Toinen syy reissata on FASTin järjestämä leiri Milos Sarcevin vetämänä. Paikalla on kovimmat suomalaiset ja luvassa on paljon treenejä ja aiheeseen liittyviä luentoja. Tämän viikon aikataulua tehdessäni mietin mitä teen milloinkin jotta paukut riittää viikonloppuun, mutta videon katsottuani totesin että hittojako tässä mitään säästellään! Vedetään tämä nyt munaskuita myöten loppuun asti ja kunnolla, sillähän se meinaan lähtee millä on tullutkin. Olen herran tavannut aikaisemmin, mutta nyt ensikertaa pääsen treenin makuun. Mikäli kuulopuheisiin on uskominen, luulen että aika tykitystä luvassa: partial movement, partial development”, vai miten se meni.

Aina enempi ei ole parempi

MM-kisoihin valmistautuminen meni kunnollisesti nappiin ja vikalla, kevennetyllä viikolla paino rymisi. Lentokentällä Minna katto mun jalkoja ja sano että että ne on kyllä aika puikot. Naureskeltiin että tässähän ne kuihtuu silmissä, istumalla. Aikaisemmin oon ollu siinä uskossa ettei mun oo varaa levätä, mutta nyt oon alkanu ymmärtää sen merkityksen. Tästä syystä jokaisella tulisi mielestäni olla valmentaja, oli se sitten you can do it tai jarru, jonka neuvoihin ja tietotaitoon voi luottaa. Treenikaverikaan ei välttämättä ole pahitteeksi! Valtaosa P.E:Tistä on Tampereelta tai siitä lähiympäristöstä (hahaa Siivikkala), joten hypin tasajalkaa kesällä kun kuulin että tiimiimme tulee Paula Ukkonen PKS-seudulta. Mä soitin sille saman tien ja Paula oli ihan pöllämystyneenä kun komensin sen mukaan treenaamaan, olin kuulemma vika ihminen kenen se ajatteli rimpauttavan kun oli vasta vartti sitten kuullut pääsevänsä tiimiin. Eihän siinä, väännettiin yhessä kuntopiiri jos toinenkin kunnes petturi-Paula meni ja muutti Kuopioon! Eli taas oltiin omillaan.

Kisoja kohti en mitään maksimeja teekään, vaan helkkaristi supersarjoja. Kuitenkin tässä rungossa on aika paljon mihin pitäisi pihviä saada ja näköjään liikun edelleen niillä mukavuusleveleillä, kun tuppaan aina ottamaan ne baby-painot. Syssymällä saatiin mankini –sarjaan populaa ja nyt vasta keksin tähän minun olkapää- ja selänkasvatus projektiin tilapäislääkkeen, ja lääkkeen nimi on Joonas Palmgren. Käytiin lauantaina ghettosalilla punttaamassa ja se kävi leikiten kun näköjään aika samoja liikkeitä oli ohjelmassa, painot tietty eri (mulla enemmän:)). Molemmat tuusas omiaan ja välillä huutelin Joonasta heittämään romut niskaan. Ja nyt sattuu eli jotain tehtiin oikeinkin?

Oon tässä lyhyen elämäni aikana määritellyt ihra-tasoja ja tullut siihen tulokseen että niitä on kolme: muhku, pehmis ja höttö. Kaikki läpikäytynä ja vaikka jouluna tuon höttökerroksen keräsinkin niin viikko tästä prepistä takana ja olot on paremmat kuin koskaan. Pääkoppa kerkiää varmaan heittää useampaan kertaan häränpyllyä mutta tähän hetkeen sanon että luotto on kova ja stressiä ei ole. Kanssasiskojen kuvien tuijottamisesta ei ole mitään hyötyä jos niitä alkaa pelkäämään, sillä lavalle mennessä voi kusta monikin asia. Pahimmillaan sillä ei saa kuin oman pöntön sekaisin (tehty sekin). Tässä taas valmennuksen rooli: Kimmeli niittas kaiken tämän hyvin sanomalla että voittamisen halu on oltava suurempi kuin häviämisen pelko. Näillä eväillä siis mennään ja keskitytään siihen omaan tekemiseen.

Mulla on tämän henkisen puolen lisäksi vähän näitä fyysisiäkin remppoja, mainittakoon nyt vaikka yhtenä veemäisenä suonenvedot. Etureittäkään ei saa venytettyä ilman että jostakin kiskoo. Oon aika kova poika hikoamaan ja Minna lisäsikin suolan määrää. Sen lisäksi otin käyttöön FASTin uutuustuotteen eli Intran, joka on treenin aikana nautittava aminohappojuoma. Ja ei ole kramppeja. Oon myös jaksanut jostain syystä helkkarin hyvin ja löytänyt uuden lempilaitteen ja se on luistelukone-mikälie. ½ h ja oon kuitti, röhnötin taas kauniisti ko. laitteen päällä kun alkoi tehdä vähän tiukkaa.. Takalisto kuitenkin kiittää, sillä olihan se good, better, best; never let it rest till your good is better and your better is best!

Arnold Amateuriin !!!

Viimevuoden tähtihetkiin ehti vielä tieto siitä, että pääsen edustamaan Suomea Arnold Amateuriin, joka pidetään helmi-maaliskuun vaihteessa Columbuksessa, Ohiossa. Oon todella kiitollinen mahdollisuudesta ja siitä, ettei MM-kisojen ’menestys’ sitä torpedoinut. Olympia-weekend oli niin huippukokemus, että ajattelin lähteä reissun päälle joka tapauksessa hakemaan messuilta motivaatiota, varsinkin kun tiedossa oli että Mimmo (=Minna+Kimmo) matkaa sinne myös, mutta onhan se nyt hienoa päästä kisaamaan! Amatööripuolella nähdään minun lisäkseni kehonrakentajat Antti Halmo ja Kimmo Hovilainen. Ammattilaisissa taas bikinipuolella Anna Virmajoki, joka nujautti aikamoisen vuoden ’12 huipentuen pro-kortin saamiseen.

Arnoldiin lähtö on kyllä sellainen asia mikä ei meinaa millään mahtua kaaliin. Heti seuraavana aamuna kun tieto tuli, säntäsin ostamaan lentoliput ja Minnan & Kimmon kanssa varattiin hotelli. Passi, ESTA ym. on voimassa ja enää ei puutu kuin uudet bikinit! Mä valmistelin Biancaneven Elinaa jo mahdolliseen jymypaukkuun ja siellä ollaan jo varmaan asiat puoliksi tehtynä. :)

Eli nyt on taas kovat piipussa! Jouluna jouduin ’pakkolepoon’, sillä tuolla maan kolkassa ei ollut minkään valtakunnan sali auki. Pysyin koko syksyn terveenä ja mietin, että mahdankohan tulla hulluksi, kun olen sentäs tottunut treenaamaan useamman kerran päivässä. En tiedä johtuiko siitä että punkkasin koko viikon sohvalla vai siitä, että oli viimeinkin ’varaa’ sairastaa, kun oli ihan julmettu särky ja kolotus koko kropassa ja oksensin sitten joulupäivän. Eli selvittiin siitäkin treenaamattomuudesta ja nyt olen taas iskussa, ollaanhan tässä jo levätty ja huolella! Elintaso-posket saavutettu ja nyt on millä punttailla, limppua on tangossa varmaan enemmän kuin kertaakaan puoleen vuoteen.

Vuosi vaihtui mitä parhaimmassa seurassa Nokialla muutaman tiimiläisen kanssa. Rakettien sytyttämisestä vastasi tietenkin paukku-Piia ja on hyvä että meillä on valmistuvia dippoja niin on turvallisuusasiat hoidettuna! Käytin myös avautumispuheenvuoroni ja nyt on elämän kriisit taputeltu.

Ja Iso-Kuuselalle annettiin vain tähtisädetikkuja

Menojen suhteen oon kaikille toitottanut että ”katsellaan sitten kisojen jälkeen”.. Anteeksi nyt, mutta ei tässä mitään keretä katsella! Se näkyy nimittäin olevan tuo IFBB:n kilpailukalenteri jonka mukaan mennään. Vuosi 2013 on lähtenyt harvinaisen lennokkaasti käyntiin ja vuoden teema on: ”We all have dreams. But in order to make dreams come into reality, it takes an awful lot of determination, dedication, self-discipline, and effort.

Summa summarum

Nyt kun joulusta on selvitty, niin eiköhän ole aika laittaa tämä vuosi pakettiin. Vuosi sitten tosiaan ajattelin, että ens vuos (2012) on elämäni vuosi ja aidosti voin todeta asian olevan niin. Aika on mennyt siivillä, mutta paljon siihen on mahtunutkin elämäni huippuhetkiä. Nyt onkin ehkä aika kiittää kaikkia projektissa mukana olleita satunnaisessa järjestyksessä, sillä ovathan taholtaan mahdollistaneet minulle tämän kaiken.

#1 Biancaneve

Aika oleellinen osa suoritusta on kisa-asu. Ekaa kertaa liikkeeseen tultua laji oli uusi ja asua mietittiin sääntöjen puitteissa, mä en oo ees varma oliko koko bikineiden kaavoja vielä silloin olemassa?!?! Joka tapauksessa, kisa-asussa en ole ikinä hävinnyt. Kiitos Elina ja Paula aivan mielettömästä työtä ja joustosta; aikataulut on ollut pari kertaa aika naftit. Muutaman kerran Minna on kiikuttanu mulle bikinit valmiina vasta kisapaikalle ja siellä oon kiskonu ne päälle. En voi muuta todeta, kuin että monttu on tippunu joka kerta.

#2 Juha Auvinen/Saimiri Design ja AD Noora Iso-Kuusela

Kiitos Juha että ensinäkin sait blogini pystyyn! Siihen ei tämä tumpelo itse kyennyt ja moni olisi jäänyt paitsi näistä minun tonttuiluista. Ja Noora: ilme on vielä kesken mutta tuloillaan! Pahoittelen että olen omalta osaltani toiminut hitaalla, ”on vähän ollut tässä muuta…”. Kiitos kuitenkin kaikesta lajiin liittyvästä ja siitä sivuavasta, kaksi Iso-Kuuselaa on aina parempi kuin yksi!

#3 PRIME Hair & Beauty design

Umppu, oot löytänyt juttus. Kisalook on myös yksi oleellinen osa suoritusta, ja mulla oli jo viimeistelyt täyttä häkää käynnissä, kun ekan kerran tapasin sut päivää ennen LBF’11. Minnalla oli visio ja mä olin muuten vaan pihalla, millainen tukan tulisi olla ja toteutuksena vetäsit napakympin. Kukaan ei ollut vielä nähnyt mua koko komeudessa ja kun mentiin Nokialle väriin, muistan vaan Kimmon ilmeen, ei perkeles sehän on just eikä melkein.

Oot laittanu mulle unelmieni tukan ja oon tosi kiitollinen, että olet sen jaksanut laittaa myös omien kisojesi lomassa. Oon monesti tullut tuksu-lookissa sun luo, mutta neuvojes avulla oon kyllä pikkuisen petrannut! Näin amatöörinäkin kaikki hoituu kun on oikeat neuvot ja aineet. ;) Apusi ei kyllä rajoitu ainoastaan kauneudenhoitoon tai vinkkeleihin, vaan oot antanu mulle niin paljon boostia ettei tosikaan. <3

#4 RA-osteopatia

Maura: Oot hieronu mua kuntoon kuin viimestä päivää ja eritoten tämän avun tarve korostuu aina hädän hetkellä. Keväällä penikat oli niin pahat että käveltiin itku silmässä, mutta ei ole mitään mitä et hoitaisi! Vaikka sitten teipillä tätä kroppaa kasaan. Ei ole apusi ollut vain fyysistä, vaan myös henkistä, sillä olet yksi niistä harvoista joille voi aina soittaa ja siksi paras ystävä. <3

Ronnie: Maura suositteli vatsaongelmieni takia luonasi käyntiä. Tuohon mennessä olin törsännyt jo tuhansia lääkäreihin, kokeisiin ja muuhun puppuun, kun epätoivon vimmassa yritin selvittää mikä mussa on vikana. Tunne on aika karmea, kun ammattilaiset levittelevät käsiään, ettei tässä nyt minkään arvojen perusteella ole mitään häikkää. Osasit antaa minulle niinkin simppelin lausunnon kuin vatsan totaalijumi, ja multa putos suunnaton taakka harteilta. Vastoinkäymisiin on niin paljon helpompi suhtautua kun tietää mikä mättää! Vielä ei toimi kuin unelma, mutta jatketaan hoitoa. :)

#5 FAST Sport Nutrition

Kiitos FASTille lisäravinteista ja omasta osastaan tukemaan tätä harjoittelua. Vaikka yhteistyötä on jatkunut vasta pari kuukautta, olen tosi kiitollinen päästessäni mahtavaan tiimiin ja olla osallisena muutamassa prokkiksessa!

#6 Perhe

Nämä jos ketkä ovat mahdollistaneet minulle kaiken mitä olen saanut. Ovat myös saaneet eniten sitä itteensä niskaan ja hyvin ovat kestäneet. Nuorempana kun pelasin mm. kori- ja pesäpalloa, äiti oli se jota yleensä näki katsomossa. Nyt on molemmat kolunneet kaikki kisani lukuun ottamatta Espanjaa ja en tajunnutkaan ennen kuin se tapahtu miten tärkeetä se oli mulle. Eli vanhemmat, menkää katsomaan lapsenne pelejä mitä ikinä! Se painaa vaakakupissa ja paljon.

#7 Pro Elite Team

Nyt on löytynyt yhteen poppooseen sopivan häiriintynyttä porukkaa. Mitä enempi teihin tutustuu, sitä suuremmalla sydämellä voin sanoa että ootte aivan huipputyyppejä, ja mulla on kokonainen lauma ystäviä. Kiitos että ootte mua muistanu ja tsempannu! Tiimipäivät on ollu mulle todellinen henkireikä ja jos ikipäivänä voin antaa takaisin niin täältä pesee ja linkoaa. :)

#8 Minna & Kimmo

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, projektin mami ja papi eli Minna ja Kimmo. Valmennuksessa yleisesti ehkä ”riittää” että saa ruokavalion ja treeniohjelman, mutta teiltä on tullut kyllä koko paketti. Merkittävimpänä voisin mainita jokaisella kisareissulla mukanaolon: katsomassa että kaikki on kunnossa ja ennen kaikkea oon kunnossa. Varsinkin Unkarin romahduksen jälkeen, osasitte sanoa mulle justiinsa oikeat asiat, en ois toivonu että siellä ois ollu ketään muita (kuten kävin riskillä testaamassa ja kävin vanhempien silmille).

Mahtuu tähän muutakin! Nimittäin meikämannen majoittaminen, rääkkääminen ja psyykkaaminen. Ja muutama hieno retki, mainittakoon nyt vaikka Las Vegas ja Olympia. Luulen että tässä on tulossa vielä muutama.. Joten vaikka asstigras Juliaa&Johannaa houkuttelisikin, se saa nyt odottaa.. Ainakin kesään.

Kyllä te tiedätte <3

Jos multa unohtui tässä tohinassa joku tärkeä, pahoittelut! Kuten aiemminkin kerrottu, kyyneleitä riittää kyllä joka iikalle. (Jomperi: ihana saada sut takas!) Tämä vuosi on kaikkineen päivineen ollut helkkarin hyvä, mutta eiköhän tehdä ensi vuodesta vielä parempi.

Hyvää uutta vuotta 2013 !!!

%d bloggaajaa tykkää tästä: