Yleinen

Oliko jo ikävä:)

1 kommentti

Sain eilen kommenttia että päivitystä kaipaillaan. Oli niin mieltä ylentävää että pakkohan sitä oli ryhdistäytyä.

Ajankohtaisen kakkosen asioihin lukeutuu ainakin Suomen tiimin kisamenestys kuluneena syksynä, eritoten pitää mainita meidän Piia Pajunen ja Joonas Palmgren, molemmille MM-kisoissa 6. sija ja siitä miltei suoraa huutoa Arnold Amateur Europeen, josta Piia nappasi myös 5. sijan.

Valmentajan eli Minna Pajulahden lajinvaihto ja penkkipunnerruksen ko. painoluokan MM ja EM-ennätykset:) kuva Mike Siren

Kisakausi päättyi PM-kisoihin, joissa olin heittämässä viimeisen huoltokeikan tältä vuodelta ja se hoitui niin kivuttomasti kun alkaa tämä ote tässä harjaantumaan. Toki aina pientä draamaa saadaan näiden kisojen alle, kun perjantaina piti olla lähtö ja tulee viestiä että laiva on peruttu myrskyn vuoksi. Pajuset sitä asiaa sääti ja lopulta mentiin Tallinkilla Tallinnaan. Linnoittauduin Piian kanssa hotellihuoneeseen siksi aikaa kun muut oli kilpailijakokouksessa ja ehittiin siinä parantaa maailmaa jo tovi kunnes Sari paukkaa huoneeseen ja alkaa hirveä säätö – kisakengät eivät menneet läpi ja piti etsiä joku jolta lainaa. Jos olisin itse ollut ’uhrina’, olisin repinyt sellaiset stressit tästä asiasta että olisi ollut koko maailmankaikkeus vallan sekaisin, mutta Sari ei oo juuri moksiskaan.. Ei haittaa vaikka toisinaan unohtuu lakka ja tällä kertaa ruoat kotiin..:)

Johannes Leivo 2., Jaani Inkinen 4. ja Sari Perälä 5.

Niin se vain on, että aika menee nopeasti kun on mielekästä puuhaa. Viime kuukaudet on ollut meikäläiselle todella opettavaista aikaa. Jossain määrin meni kuvitelmat totaalisen uusiksi, mutta samalla järjestyi niin monta muuta asiaa henk.koht. elämässä, että balanssi on parempi kuin koskaan tähän mennessä. Samalla sai paljon muuta ajateltavaa ja että elämässä on muutakin kuin ’yksi pieleen mennyt kisa’.  Olenkin tässä aikani kuluksi reissannut ympäri maailmaa (myös Kuopiossa. Äidilläni oli samana päivänä syntymäpäivä ja hyvänä tyttärenä toin tullessani minkäs muun kuin H. Partasen muikkukukon. Ja äiti oli iloinen:)), eikä ole ollut tarvetta pitää sen suurempaa meteliä itsestä.

Koska mulla on ollut jo pitkän aikaa haaveena hommata rullaluistimet, niin nyt sitten tapahtui se kauan kaivattu nyrjähdys ja ostin ne poistomyynnistä ’ nyt tai ei koskaan’. Unohdetaan tosiasia, että mähän en osaa luistella. Kaaduin 8-vuotiaana kun jouduin luistella jotain kiusaajaa karkuun, mursin ranteen ja tietty on nähtävästi jääny niin ’ikuiset traumat’. Autossa heräteostoksen jälkeen alkoi kauhu hiipimään selkäpiihin ja mietin että mitä helkkaria justiinsa tein. Olin aika hiljasta plikkaa ja naama peruslukemilla, kun mut pakotettiin saman tien radalle. Pienikin mäen nyppylä ja liu’uin hyvää vauhtia tangentin suuntaan, ei auttanu kuin kirkua Jaanille että TULE HAKEMAAN. Tullaan kohtaan opetellaan jarruttamaan eka.

Mukavuusvyöhykkeeltä on kuitenkin astuttu ulos ja pelko selätetty, jos olen oppinut pyörällä ajamaan niin opin tämänkin. Suojat on kiireestä kantapäähän sillä varaa edes hampaan katkeamiseen ei ole.

Tänä viikonloppuna tapahtuu sikäli jotain poikkeuksellista, sillä jonkinsortin tiimipäivät pidetään tällä kertaa meikämannen piilopirtissä. Pidetään ns. kauden päättäjäiset ja olen tässä pistänyt shampanjat kylmään, kärrännyt patjoja ja muita tarpeellisia vipstaakeleita suurta juhlaa varten, tuskin maltan oottaa<3.

Yleinen

Nordic Fitness Expo

4 kommenttia

Pienellä paniikilla väänsin perjantaista työpäivää pulkkaan, sillä kiire oli lähteä Lahteen huoltaa kilpailijoita SM-kisoihin. En tiedä millä oon saanut elämästäni muka niin kiireistä, kun yöunet on jääny sinne 5-6 h ja ennakkoon tiesin että ko. vkl vie musta mehut täysin. Nappasin kuitenkin meidän Oonan kyytiin ja huristeltiin yhdessä kisahotelli Cumulukseen. Poikien kisakokous oli jo ohi ja alettiin hetimmiten suttaamaan värien kanssa ja pari kerrosta jantanaa sipastua painuttiin pehkuihin. Mää tipuin samantien ja Eve-parka ei saanu nukuttua ku mää kuorsasin niin reteesti. Sanoin että oisit tökkiny hereille vaan, mää oisin voinu mennä vaikka käytävään sillä hänellä nyt vähän jotain tärkeempää eli kisat tulossa.. Nyt seuraa kuitenkin kuvapäivitys ja niistä saa (osaa) kiittää Onetskia, jolla oli tärkeä toimittajan tehtävä:

Pojat onneksi helppoja; värit päälle ja ne tuusaa itte tukkansa ja kantaa kamansa kisapaikalle.

Messut on auki!

Itsekin tykkään aamukisoista paljon enemmän, kun niitä ei kerkeä edes paljoa odottelemaan, ne vaan taitaa olla omalta kohdaltani ikuisesti ohi. Hyvä jos kerkesi nuolasta.

Härkänen pumppi

Hiki lisää tietenkin vaikeusastetta mutta kyllä voin sanoa että musta on tullut ihan mestari! Kaikkea kunniaa en kuitenkaan voi ottaa, koska Noora ja Nuppu oli mukana. :)

Notkeeksi

Nupander

Johanneksen kalajutut

Kisakuvat jokainen voi käydä katsomassa esim. Body-lehden nettisivuilta. Takahuoneessa Oona tietenkin löysi kolon joidenkin rappusten välistä mistä pääsi kurkkimaan poikien lavakarismaa. Jyväskylässä 3voitto jäi harmillisesti mutta eihän sitä enää kukaan muista! SM I, II ja III !!!

Lauantaista ei jäänyt muuta kuin hyvä maku suuhun. Olin ajatellut meneväni päiväunille hotellille mutta eihän siitä mitään tullut. Sipastiin leideihin kerros väriä ja mää kerkesin laittaa Piialle ja Evelle kikkurat sillä aikaa kun osa oli katsomassa Nordic Pro -kisoja. Oona kertoi, että nyt hän vasta ymmärtää mistä on kyse, kun näki kuinka Lionel veti jonkun spagaatin vapaaohjelmassa.. Sanoin ettet oo nähny vielä mitään; löysin viimein tai vaivauduin etsimään mun kestosuosikin Fred ’Biggie’ Smallsin vapaaohjelman Arnoldeista ja sanompa että tästä on kyse! Kun saatas Suomessakin kasat liikkuun. :)

Sunnuntai-aamu alkoi fitness-tytöillä eli Piia ja Eve iskussa. Olin Minnan kanssa tusaamaan tytöt kuntoon ja kyllä vatsasta ihan väänsi kun jännitti niin paljon! I ja II sijoista ei ollut epäilystäkään, se vaan että missä järjestyksessä! Pisteestä se jäikin nyt kiinni ja Piia lähtee edustamaan MM-kisoihin. Kaksi rautasta plikkaa <3.

Oltiin Minnan kanssa fitneksen jälkeen ihan loppu ja mentiin katsomaan Bullfarmin penkkikisoja ennen bikinishowta.. Tiesin että tänne en kyllä kuulu kun ihan hirvitti ku möröt kyykkää siellä 500 kiloa ja risat..

Umppu oli elämänsä kunnossa. Niin kun näätte niin oon palttiarallaa vaihtamassa sarjaa! Oon treenannut niin vähän aikaan "kunnolla/oikeaoppisesti" että nyt liha tarttuu ;)

Meidän pikku Sarpukka meni kuin menikin ja voitti bikini fitness -168 ja MM-kisoihin tervemenoa! Sarppa kisas keväällä ensimmäisen kerran ja finaalipaikkaa ei silloin irronut, mutta näin jälkikäteen uskon sen olleen hyvä, sillä tietty nöyryys on tullut ja sillä mennään pitkälle. :)

Hieno saldo: 6 SM-mitalia Pro Elite Teamille ja Janikalle 6. sija BF jr.

Meiltä kysyttiin ylimääräisiä kumihanskoja.. Ei ollut.

Motivaatio on tullut takaisin jotenka eiköhän musta kuulu ja piakkoin!! Hyvää syksyä kuitenkin kaikille, treenatkaa niin ettei kasetti kestä ja palaillaan. Ciao<3

Kisat

Kiitos ja anteeksi

Jätä kommentti

Viime viikonloppua oli moni lajin parissa jo varmasti odottanut pitkään, kyseessä oli nimittäin ensimmäiset syksyn karsinnat ensin Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Olin luvannut Minnalle tulevani huoltohommiin ja niinpä lähdin perjantaina huristelemaan kohti Jyväskylää. Piti olla ajoissa liikkeellä, Jaani nimittäin tuli kyydissä ja takaraja oli miesten kilpailijakokous klo 20. Lähettiin jo vähän puol 4 jälkeen ja mulla alkoi tuskan hiki jo valua, kun pelkkään Helsingin keskustasta ulospääsyyn meni 50 minuuttia. Siinä silmäkulmasta yritin tiirailla Jaania että pysyykös se rauhallisena ja jossain vaiheessa se alkoi vilkuilla kelloa että tätä menoa taitaa tulla kiire. Mä vihaan liikenneruuhkia ja muutenkin revin stressiä helposti vaikka mistä ja siinä aloin kiemurrella penkissä, mutta lupasin että kuule minä vien sinut sinne ajoissa että otappa alkuunsa mukava asento.

Ehdittiin reilusti, kuinkas muuten ja heti kilpailijakokouksen jälkeen alkoi värien levitys ja suunniteltiin miten seuraava päivä hoidettaisiin. Kilpailijoita alkaa olla jo niin paljon, että aikatauluista on miltei mahdoton pitää kiinni; siksipä jokaisen on hyvä kasvattaa hermoja ja varautua odottelemaan pitkiäkin aikoja. Mulla ei näitä viimeistelyjä, oloja ja odottelua ole ollut ikävä sillä aika ei ole ollut kypsä, mutta täytyy sanoa kun Even kanssa tussuteltiin poikiin kiiltoa ja katsottiin kun ne nousi lavalle, niin silloin tapahtui aivoissa jonkinmoinen nyrjähdys että voi vitsi, mäkin haluun.

IV, II, I ja VII. hyvä poijjaat!

Umppu ja Johanna selvitti paikkansa expoon

FASTin uutuustuotteita, käytännössä piti minua hengissä.

Lähdettiin kisapaikalta ajamaan vielä letkassa Tampereelle, sillä sunnuntaina oli sitten Maikun ja Sarin vuoro. Tampereella homma toimi kitkattomammin, sillä siellä ei ollut kehonrakennusta lainkaan ja näin ollen paljon vähemmän kilpailijoita. Näin sivusta seuranneena voin kertoa että fitnesissä on omat haasteensa myös vaparin ja fysiikkakierroksen välillä. Vaikka järjestelyihin tehtiin viime hetken aikataulumuutoksia, niin silti kauheessa kiireessä vaihdetaan vapariasua bikineihin, muistaa korut, avata tukka ja yritä siinä pumppailla ja levittää kiiltoa, kun molemmat valuu hikeä kuin viimestä päivää, ainoo että toisella ei ollu voltteja alla.. Paremmin ei olisi se Maikun suoritus sinällään mennä sillä 1. sijahan sieltä napsahti. :) Hyvillä mielin sitä lähti Sarppaa tuusaamaan, ja siltä osin homma meni myös maaliin, bikini fitness -168 ja 1. sija! Kyllä huoltajan kelpaa! Tää on niitä harvoja asioita mistä otan osan kunniasta ja joilla ratsastan pitkään, vetihän Pro Elite Team sentäs kaiken kaikkiaan 7 SM-kisapaikkaa.

Tämä oli tosi kiva kokemus nähdä touhua huoltajankin näkövinkkelistä, jokaisella on niin eri tyylinsä valmistautua kisaan ja samalla sitä huomaa, millainen urakka itse asiassa on kyseessä. Kun katselin Sarin touhuja lavalla, oman sarjani finalistit tuli myös siihen hollille ja totta kai sitä piti vähän silmäillä missä mennään. Oli myös kiva huomata millainen henki kilpailijoiden keskuudessa oli ennen lavalle nousua ja miten innoissaan kaikki oli, se on nimittäin juuri se tunne miksi tätä ylipäätään tekee.

Yleinen

Mahtava peräsin ja pulleat purjeet

1 kommentti

Tässähän on takapihan uima-altaalla the Tall Ships Races Hki käynnissä ja väkeä on riittänyt kuin pipoa. Suhiessani ihmismassan läpi ei voinut välttyä kuulemasta n. 70-vuotiaiden rouvashenkilöiden hihittelyä ’sokeripaloista’, kun merimiehet pyyhälsi ohi. Nää oli varmaan samat mammat kuin vuosia sitten baletissa väliajalla vessassa vaihdettiin havaintoja siitä, kuinka miesballerinojen trikoot enemmän tai vähemmän pömpöttää. Noh, sen enempää ei pystynyt ajatuksia uhraamaan eikä veneisiin könytä, sitäpaitsi sytyn ennemmin back in 2007 Miamin boatshowssa olleisiin ökyveneisiin.

The Tall Ships Races Helsinki

Oli vähän eri intressit silloin. Ja äitikin on oikeassa, että vanhetessa vara parempi;)

Oon ollut aika paljolti heinäkuun alun reissussa ja viime viikolla kävin mm. Lohjan saaristossa. Pikku-Kusti oli tietenkin mukana ja mietin että voikohan se surutta vapaana käyskennellä ja mulle kerrottiin että kyllä voi, korkeintaan voi punkki purasta perseestä. Noh, tässä taas nähtiin että pitää olla varovainen mitä sanoo koska sen saa; nyt on nimittäin niin että Lululla on punkki, missäs muualla ku perseenreiässä. Luulin että tuohon karvakasaan on vaikea sukeltaa, mutta kolme olen siitä jo botjannu: kainalosta, leuasta ja tämäkin vielä. Viimeisimmässä arvatenkin niin, että se on käynyt kakkosella pöheikössä ja loppu on historiaa. Jälkikäteen on hyvä miettiä, että miten mulla on tullu mieleen tsekata ko. paikka.. Kyllä punkit paikan löytää!

Piti ostaa niin korkea sänky, että tipun siitä jaloilleni ja ettei kilkkis pääsisi sinne. Katinmarjat, siinä se aina sykkii kun kello soi.

Tuli maanantaina ensikerran ajettua pyöräbaana päästä päähän ja nyt voin liputtaa sen puolesta, ei kerenny kissaa sanoa kun oli jo Töölöstä selvitty läpi ytimen eikä lehtien pelottelut ’eritteiden hajusta’ pitänyt kutiaan. Vaikka oon vannonut Helkama Kaunottaren nimeen, niin nyt alkaa kyllä vahvasti tuntua siltä, että nyt on panostettava uuteen hybridi-mikäliehen. Minä sotken hiki hatussa niin kovaa ku tallasta lähtee ja ette usko kuinka sieppaa, jos joku rullaa sillä kevyellä pyörällään ohi helposti. Ainoa jarru hankinnalle on mokomat varkaat joille mikään ei ole pyhää, satulatkin kelpaa jossei koko pyörä lähde kerralla.

Tässä ollaan päästy varsin hyvin lomatunnelmiin ja reilu viikko parasta kesää jäljellä. Meikämanne koluaa jo toiset festarit tänä kesänä sillä pienellä houkuttelulla tuli ostettua lippu Tammerfestiin. Mikäs siinä, olo on parempi kuin koskaan, voimia on enemmän kuin laki sallii ja ennenkaikkea kun on parasta seuraa<3.

Yleinen

Kantakaupungista päivää

Jätä kommentti

Huonekalujen hankkiminen on yllättävän työlästä puuhaa. Ennen muuttoa kävin ravaamassa kaikki liikkeet mitä maa päällään kantaa ja alkuinnostuksen laannuttua lähinnä potutti suuresti. Ajattelin, että kunhan pyykinpesukoneen ja sängyn saa hommattua, niin niillä pärjään kyllä kunnes löydän sopivat. Mulle tarjoutui kuitenkin aivan mieletön tilaisuus, kun ISKUsta soitettiin ja tarjottiin mulle koko sisustus. Lähetin heille pohjapiirroksen asunnosta ja kerroin vähän mitä olin ajatellut. Sain seuraavana päivänä valmiiksi kalustetun pohjapiirroksen sähköpostiin ja myyjän nimen, ketä menisin liikkeeseen tapaamaan. Tunnissa mulla oli sohva, ruokailuryhmä, sänky, lamppu, tv-taso, rahi ja parvekekalusteet. Sanotaanko että kyllä on kehdannut kotona olla. Kaikkein parasta tässä oli se, miten helposti kaikki hoitui; muuttopäivänä tuli koko hela hoito, joten pääsin ’valmiiseen’ kotiin kunhan vaan siirtäisin luuni sinne ja muut tavarat paikoilleen.

Tiesittekö muuten että vaarivainaalla oli saha Vierumäellä ja olisi ottanut nimekseen ISKU (ISo-KUusela, snaijaatteko?), jollei se olisi ollut jo käytössä? No en tiennyt minäkään, ennen kuin äitini kertoi. Kuormaa pakatessani  huomasin kauhukseni että mussa on varmaan jotain himohamstraajan vikaa. Aloitin kevyesti autotallin siivoamisesta ja astioiden kaivamisesta sieltä kaiken rojun peitosta. Katsoin pihalla olevaa läjää, joka oli mukamas lähdössä mukaan ja onneksi alkoi raksuttaa että hetkonen, jos en ole ko. roinaa kaivannut 1½ vuoteen, en kaipaa sitä nytkään. Mun isällä on ’hauska’ tapa (with all due respect <3), että se aina keuhkoaa missä on hänen baskerit, työkalut, kengät & lippikset ja äidiltäni kysyy kuka on hakenut kaikki työhanskat auton peräkontista. No kuka:) Huvitti hirveesti kun omia tavaroita etsiessäni löysin nipun niitä kaivattuja näppylähanskoja, pussillisen (varmaa 11 kpl) baskereita ja 4 pakkia työkaluja. Onpahan jakoavaimia! Lapioitakin on oltava kolmea eri sorttia. Näin nopeasti laskettuna sanoisin kuluneen sanonnan, että isälläni on kyllä homma hanskassa mutta hanskat on aina hukassa.

Paras tuparilahja!

Olen onneksi tottunut heräämään ~6 aikaan aamulla, joten ei haittaa lainkaan että työmaanpauke starttaa viimeistään seiskalta ja näin ilmoja pidellessä on kärsinyt lähteä aamulenkille rantaan ja Kaivopuistoon. Viime vuonna en liikkunut yhtään enempää kuin oli pakko, mutta nyt olen alkanut harrastamaan hyötyliikuntaa ja sen nimi on jalkapatikka. Lompsin menemään salille yms. kävellen, kun etäisyydet on palttiarallaa 3 km suuntaansa ja auto on täällä kantakaupungissa kertakaikkisen turha.

Viime viikolla kävin viimein laittamassa tufén kuntoon missäs muualla kuin PRIME Hair & Beauty designissa. Mun pidennykset oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, kun olin noudattanut lähes prikulleen Umpun antamia ohjeita ja suosittelemia tuotteita. Tässä taas nähtiin, että kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen ja satsata tiettyihin asioihin.

Viikonloppuna oli puolestaan Summer Up –festivaalit, sillä tiimimme artisti Joonas Palmgren aka Skandaali teki siellä comebackin. Ajattelin etukäteen noniin! vanha konna S. I-K tuntee nämä kuviot kuin omat taskunsa ja varustelaukkuun vessapaperirulla & käsidesi ei taaskaan pettänyt. Nappasin Nupun kainaloon ja hoidin paikat 2. riviin, kuinkas muuten. Keikka oli loistava, kaikki meni hyvin ja oli tosi hauskaa. Tulin vaan siihen tulokseen, että olen kyllä liian vanha tähän touhuun, keski-ikä oli siinä 17 ja en oo varmaan ikinä nähnyt niin paljon paljasta pintaa yhdellä silmäyksellä. Ei siinä, tuossa iässä sitä itsekin silloin oltiin, mutta kyllä mulla vielä silloin oli vaatteet aina päällä..



Oltiin yötä Even porukailla Lahdessa ja käytiin Kuntokeskus K&M:llä treenaamassa. Musta on ihana katsella kun muut on viittävaille kisatikissä ja vertailee vatsojaan peilistä ja sillä sekunnilla tajusin että se on just mikä multa on aikaisemmin puuttunut. Asia on, tämäkin, korjaantunut ja fiilis on ”mäkin haluun”. Ja mehän tiedetään mitä se tarkoittaa..!!

%d bloggaajaa tykkää tästä: