..apinaa pumpataan! Mietin joskus että mahtaako ’prourheilijat’ tehdä piruuttaan salilla sellasia kikkailuja, missä ei kerta kaikkiaan ole mitään järkeä, katsoakseen kuinka moni apinoi. Mulla alkoi viimeistään eilen herätä sellaiset tuntemukset, kun mut pistettiin vääntäytytymään sellaiseen asentoon tekee etureisiä, että meinasin tukehtua omaan etumukseeni. Kömmin sieltä koneesta pois ja kaveri naureskelee vieressä siihen malliin että ei helkkari, kyllä se vaan oikeesti teki (#thuglife). Punk’dissa oli aikoinaan jakso, jossa mies vahasi nukkuvan tyttöystävänsä kulmakarvan irti. Saas nähdä kauanko joudun näitä poikamaisia kolttosia kestämään, mutta jossain se on munkin huumorin raja..

Oltiin Leivoksilla toissa viikonloppuna ja Minna veti meille Tampellan WFC:lla loikkatreenit. Kun kyseessä oli lievä ylämäki ja cardiot viimeaikoina lähempänä nollaa, niin voin kertoa että kävi aika herkullisesti pumpun päälle. Loikilla saa kyllä sellaiset paikat kipeäksi, mitä ei tiennyt omaavansakaan. Erilainen ärsyke on kyllä hyvinkin tervetullutta ja mikäs siinä kun on parasta seuraa! Seura kulminoitui vielä illan Alias –peliin, jossa oli hieman muunnellut säännöt. Oonan ajatusmaailmasta kertoo mielestäni hyvin, kun pakettiauto selitetään niin, että ”tää on sellanen mihin kaapataan pieniä lapsia”.. ”You have to learn the rules of the game. And then you have to play better than anyone else”.

Pahoittelen laatua, vauhtia on.

Oon koettanut metsästää täydellistä mutta jälkikäteen joutunut toteamaan, ettei sellasta löydy. Pari viikkoa takaperin syntyi perustavanlaatuinen ongelma, kun iPod hajosi. En pystynyt taas keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen että nyt menee treeni pilalle, kun joudun kuuntelemaan jotain hissimusiikkia. Oli siis pakko mennä ostamaan uutta, mutta jo siitä huomaa tulevansa vanhaksi, kun tänä päivänä ei kyllä tehdä enää mp3:sia. Miksi hyvää vaihtamaan ja olisin kaivannut iPod nanoa, jonka saa nipsulla puseron seunaan kiinni, mutta niitä ei enää saa?! Kaikki varmaan kuuntelee Spotifyta puhelimesta/Touchista tms., mutta mulla puhelimen tunkeminen housuun/paitaan ei auta, koska hikoilen laitteen rikki (jo kaksi tätä edeltävää). Liikaa rahaa langattomiin kuulokkeisiinkaan en viitsi laittaa samaisesta syystä. Tilapäisratkaisu löytyi jossei muuhun kuin vaikun keräämiseen, joten jos jostain löytyy niin ostan vaikka varastoon:

Toinen liittyy treenihousuihin. Mulla on kolmet täydelliset, joista kahdet on nyt vähemmällä käytöllä siitä syystä, että ne kuultaa läpi koska takaosastossa on vähän enemmän tatinaa. Sitten lukematon määrä niitä missä jokin vika. Mistä saan täydellisesti istuvat, hyvää kangasta olevat (=ei pehi-läikkiä), jotka tulevat niin ylös ettei työmiehen hymy paista? Olen kohta epätoivoinen.

Ostin muuten uudet helenat mallia Michael Kors

Mulla oli aivan ihana joululoma Floridassa. Työkaveri yritti pilata tunnelmat kertomalla kylmästä säästä ja vesisateesta, mutta sen tekikin alkava poskiontelon tulehdus. Taas! Ei muuta kun mukavaa lentoa. Tuskaisen pitkän menomatkan jälkeen pöpö onneksi taittui saman tien kun näki auringon nousevan. Olen 2007 viettänyt 10 viikkoa Miami Beachilla ja silloin tuli otettua lähes joka päivä aurinkoa se 3 – 4 tuntia. Tämän loman aikana taisin viettää lepotuolissa aikaa kokonaiset 1 h 20 min ja sitten piti alkaa puuhastelemaan jotain, mennä ihmettelemään paikkoja ja kuluttaa rahaa, minkä hallitsen ehdottomasti parhaiten. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vietin joulun ulkomailla ja kieltämättä tuntuu oudolta, ihan kuin joulua ei olisi ollut. Itse istuin aattona rantabulevardilla eläen kuin Kroisos. Tai niin ainakin kuvittelin, sillä 2,5 tunnin aikana annoin rahaa jollekin koulupojalle, joka pyysi sitä päästääkseen koripalloleirille (toivottavasti menee leirille eikä huumeisiin), ostin Rasta-pedrolta reggaelevyn ja mitähän vielä, toivotin hyvät joulut kaikille ketä rakastan eniten.

Änäriä

Luonteeni omainen t-paita

Meillä oli köökki kämpillä ja vieressä onneksi hyvä sali, niin ei tarvinnut elää ihan kuin pellossa. Vaikka loman saldo on suoraan naamasta nähtävillä, niin ainakin mieli on kevyt kuin kedon kukka. Kauan sitä ei valitettavasti kestänytkään, sillä kummasti alkoi näkymät synkkenemään kun päästiin Suomeen. Oltiin kuultu, että täällä oli vuoden pakkaset ja luntakin tuli, joten innolla odoteltiin auton kaivamista pihamaalta. Ja sitten ei kuulu pihahdustakaan. No saatiin vähän lämpöä koneeseen ja päästiin viimein kotiinkin, jossa odotti sopivasti kaaos. Seuraavat viikonloput kului Ikeassa ja huonekaluja kasatessa, paikkoja siivotessa ja tavaroita järjestäessä. Kaiken lisäksi piti käydä töissä ja treenatakin, niin tuntuu kovasti ettei vuorokauden tunnit riitä millään ja niin mun levännyt sieluni oli jo ihan lopussa ja vielä on tammikuu.

Myynnissä Iskun tietokonepöytä. Nouto Helsingistä.

Pahin aika on kuitenkin selätetty ja uskokaa tai älkää, mutta ulkona on vielä 4 aikaan valosaa! Kohta saa taas sukat sandaaleihin. Sitä ennen pitää kuitenkin rehkiä, mutta sehän ei haittaa koska olen super motivoitunut. Ollaan Ruffen kanssa käyty punttaamassa ja mainittakoon että mulla on ollut tottumisen kanssa hieman vaikeuksia. Tehtiin yks päivä reidenojennuksia rest-pausella ja siinä kun laskin sekunteja, Ruffe sano siistityssä versiossa että ”vitsi sä lasket hitaasti”. Naisen logiikalla käänsin tämän tietenkin ”ahaa, lasken siis liian nopeasti”, ja aloin laskee vieläkin hitaammin. Siis ei… Tähän asti kun sitä ollaan menty korvatulpat korvissa ja yksin tukka putkella, niin nyt kun joku mua tsemppaa tai koettaa auttaa, niin joko nauran tai alkaa ottaa pattiin. Sanoinkin että nyt kannattaa keksiä aivan uusi tapa puhua mulle, ettei tule kajaaliin. (On kumma miten musta on tullut pahansisuinen ja huono häviäjä, minigolfissakin lupaavan alun jälkeen otin kunnolla turpaan ja miltei mailat sinkoili kirosanojen saattelemana).

Vauhtia on kyllä niin että melkein pelottaa. Kuulemma tulee teippi ensi kerralla suuhun, kun kiljun auton penkillä. :) Autosta puheen ollen, se onkin aiheuttanut viime aikoina huolia ja murheita, kun ei meinannut oikein käynnistyä. Viikko sitten perjantaina se jätti salin pihaan ja jollain tuurilla saatiin se starttaamaan ja piti miettiä aivan uusi game plan, eli hommata uusi akku. Pääsin siis miesten taivaaseen eli Motonettiin hypistelemään ruuveja ja muttereita ja nyt sitten osaan akunkin vaihtaa, jos vielä joskus sattuu moinen eteen. Tai ainakin taskulamppua pitelemään ja neuvomaan mistä pitää ruuvata.. No nyt kun tätä puuhaa on ollut niin paljon ettei kerkeä edes hetkeä hengähtää, niin nytpä mulla on tekemistä kun pitää viikonloppu olla yksinäni! Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydillä; luovuin (tai revittiin) yli kolme vuotta yhtäsoittoa olleista hiustenpidennyksistäni! Tosin vain kahdeksi viikoksi, mutta silti. Tein Britneyt.

Kun joskus on sellaisia päivä, että olisi parempi ettei heräisi, niin toissapäiväinen oli eittämättä yksi niistä. Lähdin Lulun kanssa aamupissalle ja takasin tullessa huomasin jääneeni lukkojen taakse. Kerta se on ensimmäinenkin kohdallani! Tottakai Soneran verkko kaatui juuri tänä Jeesuksen päivänä, niin en saanut soitettua huoltomiestäkään hätiin. Oli sentäs bussilippu takin taskussa, joten lähdin koiruuden kanssa suuntaamaan kohti konttoria. Eläimiähän ei kiinteistöön saisi viedä ja mun salakuljetussuunnitelmat meni puihin siltä istumalta, kun en voinut rikostoverille soittaa. Tällä kertaa krokotiilin kyynel vahtimestarille riitti ja sain netin kautta soitettua äidille, että yrittää saada huoltomiestä kiinni. Onneksi oon jemmannut kaappiini FASTin puddingia ja Coconut water + proteinia niin ei tarvinnut nälkään kuolla ja lakupekkaa irtosi säälistä. Astianpesukoneen asennus oli sovittu myös samalle päivälle ja oli tekemistä että sain kaiken puliveivattua. Asentaja olikin vähän puheliaampaa sorttia ja sanoki puhelimessa että oottele siellä rauhassa nyt vaan, niin sedät tulee hätiin..  Aivan, ens kerralla avaimet kaulaan lapselle.

Koska sniiduilu on yksi ärsyttävä tapani, en raskinut ostaa kotisalilleni korttia, kun kaksi viikkoa kuukaudesta jäisi joululoman takia käyttämättä. Tämä siis johti siihen, että jouduin käymään vieraissa ja päädyin yhden ketjusalin asiakkaaksi siksi aikaa, kun kerta halvalla irtosi. Ajattelin että kyllä sitä nyt saa nykästyä hien pintaan missä vaan ja kaksi viikkoa menee vaikka vihellellen. Vieraassa ympäristössä sitä menee hetki kun paikantaa tarjonnan ja kauhukseni huomaan käyttäytyväni ko. salilla kuin mikäkin idiootti tajutessani tilanteen vaativuuden eli vakavat puutteet: ei auttanut kuin soveltaa. Olen kohta onneksi menossa taas näöntarkastukseen, sillä epäusko väänsi naaman sellaseen irvistykseen ettei taljakaan meinannut vierestä löytyä. Siinä vaiheessa kun iPodista tuli Joonaksen aka Skandaalin ’Tapa mut’, en voinu ku nauraa mitä hemmettiä täällä teen (kovasti näytän kyllä jotain tusaavan, mikäli hien erityksestä voi jotain päätellä).

Maanantaina menin extempore Even pyynnöstä raakasuklaan valmistuskurssille. Piti hölöttää niin kovasti että alkuvalmistelut meni pikkusen puihin keskittymisen herpaantuessa. Ja lopputulos oli aika tuhtia tavaraa, mutta lupailivat kyllä ettei mene kylkiin..;) Sieltä kotia hipsiessä vasten kasvoja iski tämän syksyn myrsky ja sontikka hajosi siinä rytäkässä ja kyllä taas kirosin Suomen säätä. Onneksi ei tarvi täällä enää kuin muutama tunti kärvistellä, sillä huomen aamulla lähden kukon paukun aikaan merten yli. 8 vuoden jälkeen onkin aika tehdä paluu:

On kaksi paskalaitosta ja ne on Kela ja Verotoimisto. Sieltä yleensä kun tulee postia niin voi olla varma että päivä on pilalla. Viime vuonna olin kuitenkin antanut avokädellä valtiolle halpaa lainaa, joten nyt pääsen kunnolla nautiskelemaan. On ollut aikamoinen syksy, olihan sekin elettävä. Nyt virittäydyn lomamoodiin ja ei tässä mitään enää kannata nukkua kun kaikki on pakkaamatta, kuorsataan sitten koneessa – ja reteesti. Rauhaisaa joulua ja uutta vuotta! Palataan ensi vuonna, mikäli palataan. Adjö<3