Aihearkisto: Yleinen

Yleinen

Skandaali Berliinissä

Jätä kommentti

Puerto Rico on nyt nähty ja paluu Suomeen kävi Miamin kautta. Kaksi kertaa on käynyt hyvä mäihä ja ollaan ennätetty hirmumyrskyjen jaloista juuri pois, kunnes lennot on peruttu (ensin Dallasissa ja nyt San Juanissa), joten voi olla varma, että kolmannella kerralla se kosahtaa omalle kohdalle. Siinä missä minä ja Minna paistateltiin päivää South Beachillä, jäi Tiina jumiin Puerto Ricon päähän myöhästyen jatkolennolta ja siinä oli keittoainekset valmiit. Muutaman lisäpompun ja kadonneen laukun kautta neitokainen on kuitenkin päässyt Suomen kamaralle, sehän on tärkeintä. Tällä rundilla selvisin aikaerosta ilman mitään kommervenkkejä, lennolla nukuin suoraa huutoa 7 h ja kotimaassa ei tarvinnut kärvistellä hereillä kuin 6 h.

IMG_6630

IMG_6646

Nyt on ns. hikoiltu tarpeeksi ja täydellinen sää senkus jatkuu. Kesälomani 1/2 lopun vietän Saksan maalla Berliinissä. Matka Tegelin kentälle sujui kivutta ja hauskuus alkoi, kun pääsin taksiin. Ländäsin suoraan aamun ruuhkahuippuun ja tottakai joku labranörtti ajoi taksini kylkeen. Oli niin pieni pusu, etten tajunnut sen edes osuvan, vaan äimistelin (kuvasin) mitä mun kuski puuhaa kun hyppäs ulos autosta puimaan nyrkkiä, kaasutti perään, tööttäili ja vilkutti valoja tälle kolhijalle. Sitten ajettiin jo tien viereen ja oli pakko kysyä että osuiko se. Siinä paloi aika monta tupakkaa kun poliisia odoteltiin ja paikalliset näytti peukkua ikkunasta ajaessaan ohi. Polizei saapui ja kun yksi auto ei riittänyt, tuli paikalle toinen. Taksikuski onneksi bamlas englantia ja selitti että silminnäkijänä tulee antaa sedille passi ja osoitetiedot ja niin sitä tehtiin työtä käskettyä. Selvittiin siitäkin sitten hetken kuluttua ja päästiin jatkamaan matkaa. Tää oli varsinainen erikoismies ja vaihteli radiokanavia mun mieltymysten mukaan (kun tuli Baby got back niin kuski huikkas vaan että ”madame, das hiphop music ist gut”, tjsp), tarjos purkkaa, karamellejä, pastilleja.. Kun saavuin perille ja kaivoin lompakkoa maksaakseni, tämä vielä alkoi piirtelemään paperille one moment madame: kuvassa oli tämä kolaritilanne mihin kopsahti ja hän pyysi vielä varmuuden vuoksi mun nimeä ja puhelinnumeroa. Olin selkeästi niin kullanarvoinen silminnäkijä, että kyytikin oli loppupeleissä ilmainen.

Ja mitä sitten Berliinissä, niin Joonas aka Skandaali (aka sandaali) asuu täällä ja siitä revin tuon hassunhauskan otsikon. :) Tämän päivän aikana olen kiskassut elämäni parhaan burgerin kapeisiin kasvoihini ja kuluttanut sen painelemalla ympäri kyliä, helle vie mehut täälläkin ja ennätin ottamaan myös pienet tirsat ennen kuin hyökkään paikalliselle salille. Suunnitelmissa on karkottaa must-see paikkoja ja käydä ne parin päivän aikana läpi, yhden matkaoppaan nappasin jo kentältä. Eikun vinkkejä tulemaan!

 

Yleinen

Terveiset Puerto Ricosta!

Jätä kommentti

Neljättä päivää lomalla ja kyllä olen nauttinut. Kokeilin lähtiessä ensikertaa kehärataa ja hyvin näytti juna kulkevan lentoasemalle, vaikka tunnin se otti. Kentällä mulle oikeastaan selvisi ensi kertaa, että Nykin kautta on matka ja lento menikin aika kivuttomasti siinä omalla penkkirivillä vähän nukkuessa ja muuten vain koomatessa. Nykki on täynnä näköjään niitä ESTA -automaatteja ja voin kertoa, ettei todellakaan kannata mennä siihen jonoon, sillä ei ei ole yhtään nopeampi, päinvastoin. Vaikka kuinka saa automaatista suomen kielen, niin hidasta se on kuin hevosen laitto ja silti joutuu viranomaiselle kertomaan miksi on tullut maahan. Meikäläisellä syy oli ”koutsi kisaa”, kuten myös 3 kk sitten. Oltiin kuitenkin puolessa tunnissa customsista läpi eikä meillä mikään kiire ollutkaan, jatkolentoon kun oli se 5 h. Se meni siis JFK:lla maaten ja pari timmaa ennen koneeseen nousua alkoi luomi painaa. Taisteltua saatiin kuitenkin koneeseen asti, siellä sai nukkua kun kello oli paikallista aikaa 21.19 ja päästiinpähän rytmiin hyvin kiinni. Yhden aikaan yöllä leiskas vielä mukava trooppinen ilma vastaan ja päästiin kämpille, missä Milla ja Tiina olikin vastassa.

IMG_6576

Torstaiaamuna heitettiin Minnan kanssa lähiympäristössä pieni aamulenkki ja sen jälkeen lähdettiin vanhaan kaupunkiin ihailemaan maisemia. Suoraan pakastimesta saapuneelle täällä on suorastaan tukalan kuuma, mutten valita kyllä yhtään taas pitkän talven ja paskan sään jälkeen. Paikkana tämä on Minnan mukaan kuin Mexicon ja Thaikkujen sekoitus kaikilla Amerikan höysteillä. Aamulenkillä bongattiin toki kynsihoitola ja päätettiin mennä sinne laitatuttamaan varpaat sen näköiseksi, että kelpaa sandaaleja taas käyttää. Olen tainnut pedikyyrissä käydä viimeksi alkuvuodesta 2014 eli voisi sanoa, että oli jo korkea aikakakin.

Näkymät

Näkymät

Milla oli ennättänyt selvittää jo kaiken oleellisen ja löytänyt meille paikallisen, näpsäkän salin vieläpä ihan lähettyviltä. Munhan ei tarvitse tehdä kuin muutama vatsa ja jo on naama hikikarpaloilla, niin voitte kuvitella miltä näytän täällä. Sanoisinko että trooppinen ilmasto tekee tehtävänsä ja imaisee aika hyvin mehut. :) Illalla Miltsin kanssa lähdettiin vielä ulkoiluttamaan uutta mekkoa, käytiin syömässä ja lupasin tarjota Millalle synttäridrinkin. No se jäi aika laimeaksi se setti, meinaa kun pizza-lasagne oli imastu kapeisiin kasvoihin niin alkoi ramasemaan niin paljon, että molemmat repi leukoja huolella ja todettiin et nyt on hyvä sää mennä jo nukkumaan.

IMG_6598

Perjantaina oli hotellin vaihto itse kisahotelliin eli paikalliseen Hiltoniin. Täällä Hiltonissa meillä on junior family sviitti ja tilaa todella mukavasti. Mähän en oikeastaan tällaisessa paahteessa viihdy kyllä kauaa ja ilmastointi on enemmän kuin tervetullutta, mutten silti kiellä nauttivani täysin rinnoin siemaillessani kahvia alakerran terassilla ja katsellessani merelle palmujen humistessa, tällaista sen elämän kuuluisi olla. Tänään lauantaina onkin luvassa sitten kisakokousta ja likkojen värjäystä, huomenna sitten showtime alkaen klo 11.30 paikallista aikaa.

IMG_6606

Yleinen

Sukat sandaaleihin

Jätä kommentti

Elämäni alkaa jälleen helpottaa! Koulusta alkoi kesäloma, torstaina meinaa riipasin viimeisen tentin ja voin kertoa että se meni ihan etelään se; aikani käytin satuiluun ja arvailuun. Ei oo töiden ohessa opiskelu niin helppoa miltä näyttää, siihen kun yhdistät treenit niin morjes – kuullaan vuoden päästä. Ehkä näin kesän korvilla kerkeän paneutumaan menneen kevään tapahtumiin, muisteleminen on sitä paitsi aina hauskempaa kuin muuten vaan tyhjästä jauhaminen täytteeksi.

Ovia kolkutteleva tuleva loma auttaa tosin aina aktivoitumaan, varsinkin kun reissua pukkaa. Nyt meinaa suuntana on Karibianmeren Puerto Rico ei yhtään sen vähempää! Minnalla ja Tiinalla on luvassa pro-kemmakat ja lähden jälleen öljyymään ja kantaa matkalaukkuja. Meidän Miltsi tuli perjantai-lauantai väliseksi yöksi meille (koska matka kentälle lyhyempi ja oli minua ikävä:)) ja suhautti jo paikan päälle. Terveisistä päätellen tulee menemään hiessä se viikko<3. Porilaisittain ”mietein” vielä, otanko kannettavaa matkaan ja kirjoittelenko jonkin sortin tarinaa, kuten Columbuksen reissusta, joten toiveet ottanen huomioon. Ensiksi hain vauhtia kuitenkin Biitsiltä ja voin kertoa, että mulla oli elämäni hauskin työpäivä. Sain hawajipaidan ja kaislahameen viriteltyä viimeiseen minttiin  (ei kannata yrittää olla ekologinen ja uusiokäyttää vanhaa mekkoa: maksoin juuri pelkästä vetoketjun vaihdosta 57 €) ja onneksi Piia piti huolen kermasella kinkkupiirakalla ja juustokakulla, että mun muodot tulee sopimaan hyvin latinalaisameriikan kauneusihanteisiin.
IMG_6283
Kun Rufus on reissussa niin minulle niin rakkaat ihmiset ovat viihdyttäneet tänä viikonloppuna: ensin Milla ja sitten Piia. Meillä ei mitään vieraskoreutta harrasteta ja  koen että jotain on tehty oikein ja tietty level saavutettu, kun Piia heittää saapuessaan kassinsa keittiön lattialle ja kädet lanteilla totee et vetää nyt vähän kevyempää päälle (eli riisuu ittensä alasti) ja sitte painaa vessaan ovi auki tottakai. Perseily kotona onkin omaa sydäntäni lähinnä ja ilta menikin maailmaa parantaessa. :) Tänään painettiin sitten jalkajumpalle Mayor’sille ja kuulemani perusteella uskallan väittää, että tulen kesän aikana näkemään tuota Jyväskylän lahjaa maailmalle himppasen useammin kuluttamassa meikämannen kulmasohvaa.
Eikä siinä. Oveni on aina auki.
Yleinen

Matkailu avartaa

Jätä kommentti

Toissapäivänä istuin sporassa matkalla kotiin ja koko matkan kehitin siinä varmaan sitä syvää otsaryppyä, kun luin Nokian yt:istä ja muusta masentavasta. Sitten yks kaks ratikasta poistuva tyttö huikkaa mulle että ”Suvi sä oot mun idoli” ja hymy perään. Olin puulla päähän lyöty ja ennätin vastaamaan siihen vain että aaa kiitti, tai jotain muuta yhtä typerää. Mutta jostain hän minut tunnisti tai johonkin osasi yhdistää ja toivottavasti olet kuulolla kun kerron että Kiitos, sinä ihana ihminen<3. Päiväni pelastui juuri tästä tuntemattomasta huomionosoituksesta ja jäin oikein miettimään, miten sillä oli niin voimakas vaikutus. Tajusin viimein, että kyse oli puhtaasta arvostuksen osoittamisesta; lisää motivaatiota, halu onnistua ja antaa parastaan, elämäni kulmakivet.

vegas

Nyt alkaa olla kesälomasuunnitelmien tekoaika ja mikäli kaikki menee nappiin, niin itse olen reissussa. Tällä hetkellä muutama liikkuva osa ja kerron lisää kunhan homma on naulattu. Pari viikkoa jos lomailee putkeen, niin ensimmäinen viikko menee ”toipuessa”, että onpa outo olo ja toisen viikon mietit vain, kuinka ensi viikolla pitää palata töihin. Pakeneminen ulkomaille toimii itselläni ainakin todella hyvin lyhyemmille lomille, sillä se on irtiotto kertalaakista, eikä voi kotona miettiä kaikkia tekemättömiä kotitöitä. Näyttäisi jäävän muutama vapaa vielä kotimaahankin ja nehän täytyy suunnitella valmiiksi, koska muuten jää tekemättä. Olen asunut koko ikäni Helsingissä ja en vieläkään ole nähnyt ja kokenut täällä kaikkea mainittavan arvoista! Toki yhdistän tekemiseen aina hyvät ilmat että mikään maistuisi miltään ja viime kesähän oli suoraan sanottuna terveisiä perseestä. Nyt on siis hyvät neuvot kalliit ja ei muuta kuin lomavinkkejä tulemaan.

Ei ihan Vegas mutta lähellä!

Ei vietetty nuorenakaan juuri kesälomia kotona; poikkeuksetta mökillä tai matkoilla. Veljeni Juikki on pelannut ikänsä jalkapalloa ja hänen pallisti-uransa takia vedettiin mm. yksi legi autolla pitkin Eurooppaa majoittuen milloin missäkin hotellissa tai leirintäalueella teltassa. Mentiin ensiksi laivalla naapuriin ja Ruotsin läpi Tanskaan katsomaan laatufutista, kun pelattiin Danacuppia. Sieltä matka jatkui

#1 pääasiassa Saksaan. Enää en muista missä kaikkialla käytiin, muuta kuin Hampurissa ja Hockenheimissa. Tuolloin yritettiin päästä katsomaan formuloita (kuvitella, että silloin katsoin aina kisat), mutta kisat oli loppuunmyyty. Schumi taisi olla kinkki tuolloin, isäni ei oikein lämmennyt kun veljeni kanssa oltiin Ferrarin väreissä eikä kannustettu suomalaista. :) Saksassa oli myös helvetillinen ukkosmyrsky, ainakin siltä se tuntui kun teltassa olo oli aika paljas. No tämä ainakin muuttuu tänä vuonna ja otan kontaktia Saksaan muutenkin kuin pompun kautta. Onneksi olen nuorempana katsonut lauantai-illan ratoksi paljon saksalaisia dekkareita Ketusta Kahden keikkaan ja sanastokin on pikkuhiljaa hallussa, näillä pärjää: Ich habe nichts Falsches getan, es war ein Missverständnis! Wohin bringen Sie mich? Bin ich verhaftet? Ich bin finnischer Staatsbürger!!!

Sandaali mite tää!?

Sandaali mite tää!?

#2 Käytiin myös Luxemburgissa ja pysähdyttiin sen verran, että kengänpohja kosketti maata, eli voi sanoa käyneensä Luxemburgissa. Olikohan Hollanti / Belgiakin siinä.. Muppe? (Äidilläni on muuten käsittämätön muisti, muistaa kaikkien syntymä- ja nimipäivät, tietää isän sukulaiset paremmin kuin isä itse ja jossei jotain tiedä, niin ottaa selvää. Mulle on jäänyt vain numeromuisti: lankapuhelinaikoina muistin (ja muistan edelleen) kaikkien kavereiden kotinumerot, silloiset kännykkänumerot ja kaupassa työskennellessäni tiettyjen asiakkaiden plussakorttien numerot, kun magneettijuova ei toiminut ja niitä sai aina näpytellä, ja lopuksi vielä kirsikka: paprikan hevi-vaa’an EAN-koodi! Kyllä on hyödyllistä.)

#3 ainoa kosketukseni Ranskaan ja oli joku perähikiä, joka kumma kyllä jäänyt mieleen: aloitin ala-asteella ranskan lukemisen (jonka lopetin yläasteelle siirtyessä) ja sen verran ymmärsin numeroita ja jotain, että saatiin jäätelöt ostettua räkäsestä kioskista, englantiahan ei siellä puhuttu. Siinä oli myös käymälä vedenheittoa varten ja traumatisoiduin, kun siellä oli vain reikä lattiassa ja poljin, millä huuhdellaan – paskassa. Ei tietenkään mitään käsienpesumahdollisuutta ja äiti kaiveli savetteja hädissään laukusta. Homma vaan parani kun päästiin isäni ja veljeni luo. No isäni puhuu vähän mutta asiaa ja sen kerran kun jotain sanoo, saattaa siinä olla himppasen värikynääkin; miesten vessassa oli siis kirjaimellisesti paska junttilan tuvan seinällä. Tämän koommin en ole Ranskassa käynyt eikä jostain syystä ole mieli tehnytkään. Tosin muutama vuosi sitten isäni valitteli aamukahvipöydässä, että ”ei se Suvi lähde minun kanssa Pariisiin”. Kumma juttu, kun ei ole kutsu vieläkään käynyt, mutta tekut isälle että olen lähes heti vapaa lähtemään.

Ollaan hujautettu autolla myös ympäri Suomea ihan Kilpisjärvelle asti ja takaisin veljeni laadittua reitin kalapaikkojen perässä. Oli Kaavia ja Karigasniemeä.. Paljoa ei niistä muista, muuta kuin jossain paikassa oli vastasyntyneitä kissanpentuja mitä mentiin rapsuttelemaan, toisessa koiramme sai sähköaidasta pienen slaagin ja jossain pohjoisessa oli yöllä mökki niin täynnä itikoita, ettei siellä nukkunut kukaan. Paitsi isäni, jolla luonnollisesti paksuin nahka ja sehän suivaantu kun heräsi mun ja proidin hyttysten lahtaamiseen. Tuliaisiksi toin luonnollisesti pieniä kiviä ja poron luuydinjauhetta tmv.

Yksi parhaimmista kavereistani tuli juuri 7 kk:n maailmanympärimatkalta (hatunnosto, itsestäni ei olisi ikinä moiseen, että pelkkä rinkka selkään ja menoksi) ja oli himppasen tullut perspektiiviä lisää: aah suihku! Lämmintä vettä! Paineella! Minä taas pysyn mieluusti kaupunkilomilla ja hotelleissa kiitos. Ei enää hikisiä telttoja (ei äiti varmaan päästäisikään) eikä kehitysmaiden hostelleja, missä on verta lakanoissa ja muuta herkkua. Näin se kuulkaas matkailu avartaa! Oma haaveeni on vielä asua jossain ulkomailla, kun en yksinkertaisesti kestä pimeyttä, mutta saattapa siinä hyvinkin käydä niin, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa. ”Develop an attitude of gratitude, and give thanks for everything that happens to you, knowing that every step forward is a step toward achieving something bigger and better than your current situation.”

Yleinen

Välineurheilun aatelia

Jätä kommentti

Kun jotain päättää aloittaa, on siihen tarvittavien oheislaitteiden oltava lajin aatelia, niin ei jää ainakaan niistä kiinni:

#1 Versat
Jos et ole näitä jo hommannut niin nyt viimeistään on korkea aika. Remmejä viritellessä menee ikä ja terveys eikä ne siltikään pidä, joten suurempia romuja liikuteltavaksi oikea vastaus on versa gripsit. Ei voi vedota siihen, ettei ote pidä tai forkut on tulessa, kun ei tarvitse siihen puristamiseen keskittyä. Käsipainon kanssa joutuu aina välillä veivaamaan, sillä peukalon rakennekynsi nappaa aina kiinni, mutta sekin on pientä. Toinen hyvä lisä on rannetuet, mutta toimiakseen niiden on oltava tarpeeksi pitkät. Alkuun mulla oli hanskatkin suojaamassa pikku kätösiäni, mutta sittemmin totesin, että rakko on laiskan kädessä ja känsä työtä tekevän.

Versa Grips

#2 Polvituet
Tai ehkä ei voi ihan ”tuista” puhua, vaan pikemminkin lämppärit, vielä en ole niin hc että pitäisi polvet köyttää. Ihanaa neopreeniä niin, että polvitaive on ihan mehussa kun otat suojan pois. Näitähän kannattaa sitten tuuletella ja pestä välillä eikä suinkaan jättää salikassiin marinoitumaan, pienenä vinkkinä.

#3 Kyykkykengät
Vaikka kuinka rakastankin Niken tossuja niin faktahan on se, että kaikkeen ne ei välttämättä joustavan pohjan vuoksi taivu. Otin agendaksi etsiä kyykkykengät itselleni ja taisin Tampereelta löytää asianmukaiset pyhäpatiinit, onneksi on värimaailmaltaan kivat. Näissä ei jalka pyöri eikä pohja luista; ei tarvitse pelätä että liukastuu omaan hikeensä. Myös pieni korko kannassa helpottaa kummasti kyykkyyn pääsyä.

#4 Nostovyö
Yllämainituilla apuvälineillä on ainakin helppo huijata itseään, että treeni kulkee paremmin. Tähän vielä kirsikkana vyö ja sanoisin että mielellään vanhaa mallia, missä on reiät ja solki. Tein kerran pystypunnerrusta salin tarrakiinnitteisellä lainavyöllä ja jännitin pakkia niin vimmatusti sitä vasten, että vyö meni ja paukahti ja vihelsi mennessä.

#4 Rullaluistimet
Helppohan Ruffen on, kun sillä on lätkätausta. Pari vuotta sitten kerroin (tässä), kuinka tuli hommattua sitten markkinoiden parhaat pelit pienellä yllytyksellä unohtaen kokonaan, etten osaa luistella saatikka rullailla. Näin vaan silmissä, miten hyvää se tekisi pakaralle ja varmasti tekiskin, jos siitä osais ottaa kaiken ilon irti. Onko kellään tietoa Helsingissä sijaitsevasta rullaluisteluradasta? Pakkohan täälläkin on olla edes jokin kaukalo, jos Turussakin on.. Vielä ei kannata niitä skeittiparkkeja ehdottaa, kun en edes uskalla tuohon Larun sillalle mennä soutaa-huopaamaan, kun en tosiaan vieläkään osaa jarruttaa, näillä ei meinaa tarvii paljoa potkia niin vauhti on jo kohtuu kova.

356m

#5 Polkupyörä
Eli henkilökohtainen suosikkini, sillä mennään vaikka kuuhun. Jos et ole jo aloittanut, niin vielä on hyvää aikaa riipasta ittensä kesäkuntoon. Nyt tuskin tarvitsee yöpakkasia enää pelätä, joten ajattelin aloittaa pyöräilemään työmatkat alkaen huomisesta. En ole viime Juhannuksen jälkeen pyörään koskenut, joten täytynee ensteks käydä katsomassa, että se ylipäätään on enää varastossa (oli se), täällä noille pyörävarkaille ei näet mikään ole pyhää. Sitten kaivan patongit eli klossikengät naftaliinista, ne jos mitkä on välttämättömät sille, että pystyy hyödyntämään koko koiven lihaksistoa. Toki kannattaa iskostaa ydinjatkeeseen, että se jalka ei siitä noin vain irtoa (näin on käynyt). Ulkonäkö on karmea, mutta tässä tapauksessa ei voi tuomita kenkien perusteella.

Sitten vaippahousut. Oli sitten lihava tai luinen hanuri, mies tai nainen niin voin luvata, että satula on ensalkuun todella kivulias. Piti hommata pehmustetut trikoot ja tulipa sekin opittua, että pitää vetää kommandona tai saumattomilla pikkuhousuilla, meinaa se on paahtopaisti sitten. Tyyny housuissa on kieltämättä typerän näköistä, mutta se pysyy siinä niin kauan kuin minulla ei ole nojatuolia istuinalustana.

Sitten on toki vielä kaikkein tärkein – kypärä. Halvin henkivakuutus mikä voi olla, tuolla on meinaa kaikenlaisia hulluja autoilijoita liikenteessä, kuten viime syksynä surullisen kuuluisa Tullinpuomin tapaus. Ei myöskään koskaan kannata laskea sen varaan, että autoilija ymmärtää pyöräilijää varoa; vaikka kuinka olisit oikeassa, niin pyöräilijä jää aina kakkoseksi.

Tässä on siis varusteet, joilla pääsee peruspulliainenkin jo kohtuu kovaa. Niin kovaa, että siinä kuivaa silmätkin. Kombo on aika lyömätön sokeudelle, kun katuja ei ole vielä lakaistu ja pöly sakkaa silmät. Olen käyttänyt aurinkolaseja, mutta vielä todella aikaisin aamulla voi olla hieman liian pimeää, joten tähän täytyy löytyä vielä ratkaisu.

Lopuksi vielä motivaationaiseni kuva. Kuva Mikko Karekivi, hair & makeup by Umppu / Prime Hair & Beauty Design

Lopuksi vielä motivaationaiseni kuva. Kuva Mikko Karekivi, hair & make-up by Umppu / Prime Hair & Beauty Design