Aihearkisto: Yleinen

Yleinen

And the winner is..

Jätä kommentti

Nyt ehdin jo saamaan kyselyn Fitnesstukun yllätyspakkauksen voittajasta, että koska tulokset julkaistaan. Piti julkistaa jo eilen, mutta sitten kävi niin, että palauttaessani painokiekkoa paikalleen, kalautin kalloni kehikkoon niin, että aivan jäätävä paine otsalohkossa koko treenin ajan huipentui kotiin päästessä pahaan oloon, eli piti passata. Parhaimman kampaajan vinkkaajalle lupasin sitten yllätyspaketin, mutten tietenkään ole pystynyt kaikkia paikkoja mitenkään testaamaan, joten arvoin palkinnon kaikkien vinkin lähettäjien kesken ja onni suosi nyt Sara K:a, hänelle on ilmoitettu henkilökohtaisesti Facebookin kautta. Nyt olen käynyt värinpoistossa ja kiitoksena väri on vaihtunut my little pony –turkoosiin, mutta tämän kanssa pystyy jo elämään. Vielä ei mennyt henkilökemiat ykkösellä maaliin (työn jäljessä ei mitään moitittavaa, sillä en valkoista odottanutkaan) ja jatkan kierrosta heti, kun taas uskaltaa (vaikkei se piiska varmaan hengitäkään, niin kovin montaa käsittelyä en uskalla tehdä liian tiuhaan). Onneksi on nyt liuta mistä valita, iso kiitos kaikille vinkin antaneille! Parastahan tässä on vielä se, että jos nyt menee suoraan sanottuna vituiksi niin tiedän kenen kurkkuun käyn. <3

oikein luonnistu

Omien sanojen takana pitää pystyä seisomaan ja olenkin koonnut pussukkaan nyt sitten omat suosikkini ja vähän muuta päälle. Makuasioista ei onneksi koskaan voi kiistellä ja siksi mukana on nyt Whey-80 maultaan caramel latte, koska vain suomalaiset on niin helkkarin tylsiä, että imevät vain mansikkaa, suklaata ja ehkä vaniljaa. Ei edes niin eksoottiset, rutosti paremman makuiset herat usein märkänee kauppojen hyllyille, mutta onneksi täältä löytyy useampia vaihtoehtoja perus pieruheran sijaan.

DSC05295

Sitten oli BCAA:n vaikea valinta kahden suosikkimakuni kesken, eli Star Nutritionin tropical mango vai strawberry passion?! Valehtelematta parasta mitä olen juonut ja sekoittuu pulloon helposti.

Jotta näitä jauheita pystyy nauttimaan niin totta kai shaker, sponsori t-paita ja pussukka, joka on osoittautunut helkkarin käytännölliseksi! Tänne menee vakiovarustus eli juomapullo, versat, rannesiteet, vyö ja tarvittaessa vaihtokengät, eikä tarvitse naarata koko kassia perässä saati tukkia väyliä sillä. Joka kerta käsissä on siis muutakin kuin vesitonkka ja kaapin avain, niin pysyypähän tallessa. Eikä ole mikä tahansa ”kenkäpussi”, sillä sivussa on näppärä vetoketju puhelimelle, avaimille, rahalle yms. elintärkeälle. Aina ei ole takissa vetoketjullisia taskuja tai tilaa vesipullolle, niin tässä ratkaisu kun päätätte hönkäistä kevyen lenkin Jätkäsaari – Merisatamanranta – Mattolaituri – Olympiaterminaali – Pohjoisranta / Kruunuhaka – Kaisaniemi – Hakaniemi – Töölönlahti – Hietsu – Jätkäsaari (n. 13,5 km btw (iPhonen mukaan) ja Helsingin parhaat maisemat).

Oma musiikki on itselleni ehdoton, sillä usein salien tarjonta ei sovi omien mieltymyksieni kanssa. Menin sitten viime syksynä ostamaan itselleni uuden iPod touchin ja niin kehutut Dr Dren nappikuulokkeet. Vihaan altistaa itseäni kriiseille ja niitähän on tässä riittänyt, kun jumakauta 200 €:n kuulokkeet on hajonnu jo kahdesti vuoden sisään! Kerrottakoon vielä, että niitä ei noin vain käydä vaihtamassa uusiin, kun ylittävät tietyn hintaluokan, jolloin ne on toimitettava Apple huoltoon, jossa taas arvioidaan meneekö takuun piikkiin. Ensimmäisen kerran nappiosa lohkesi ja jäi killumaan johdon pätkästä ja nyt kuulokkeet eivät enää lataudu. No takuuseen pitäisi mennä, mutta mua ärsyttää tällainen ylimääräinen sohlaus enkä siis ole saanut revittyä aikaa erilliselle huoltokeikalle. Enkä voi edes äänenlaadun yms. puolesta puhua, sillä päästivät kohtuu paljon taustahälyä läpi. Tulipa sekin testattua, että valkoiset kuulokkeet eivät ole hyvä valinta naiselle, sillä ne on nyt ihan meikissä ja sekin kohtuu ällöttävän näköistä.

Nyt sitten tein nerokkaan liikun ja tilasin uudet Monster ROC Sport Superslim -langattomat sporttikuulokkeet (-30 % tarjouksessa). Nämä Monsterin napit toimii kuin korvatulppa, eli uppoo hyvin ja blokkaa kaikki muut hälyt, eikä tarvitse altistaa itseään kanssatreenaajan huudolle. Napit pysyvät korvissa vaikka päällä seisoisit ja lupausten mukaan ovat hienkestävät, mikä tapauksessani on ratkaisevan tärkeää. Langattomuuden ansiosta voi bluetoothilla yhdistää mihin lystää ja äänenlaatu on priimaa.

DSC05301

Akkua en ole vielä edes ennättänyt käryttää loppuun, vaikka ovat päässäni päällä työmatkat ja treenin ajan, eli noin 2,5 h/pv. Sen verran kehotan kuitenkin tarkkailemaan ympäristöä, ettet kävele auton alle tai putoa satama-altaaseen, sillä et todellakaan kuule mitä ympärilläsi tapahtuu.

All good everything!

Yleinen

Johan sattui

7 kommenttia

Aina pienen tauon jälkeen menee hetki, että pääsee kunnolla taas vauhtiin. Onneksi mun elämässä on nyt sattunut ja tapahtunut, niin mulla on monta tarinaa jemmassa. Enää puuttuu aika koska saan ne ulos (pikkuhiljaa), mutta helpointa lienee aloittaa siitä mihin viimeksi jäin: Ei tule vauvoja tähän taloon. Niin siinä meinaa kävi, ettei ottanut lemmikki-Lulun kohtutulehdus parantuakseen. Antibiootit eivät olleet vieneet tilannetta suuntaan tai toiseen, joten oman mielenrauhani vuoksi en todellakaan pystynyt ottaa tikittävää pommia eikä kukkaroni olisi kestänyt alle viikon välein tehtävää ultraa, jossa oltaisiin kyylätty missä mennään tällä erää seuraaviin juoksuihin asti. Siispä päädyttiin kohdun poistoon ja kyllähän sekin etukäteen jännitti. Ulkonäöllinen seuraus saattaa olla ’hapsuisempi karva’, joka ei tuossa pöheikössä haittaa sitten lainkaan, varsinkaan kun kyse ei ole mistään näyttely-yksilöstä. Sitten saattaa tulla painonhallintaongelmia (ei se mitään, voidaan jojoilla sitten yhdessä<3) ja tähän asti on kyllä vähän turhan laihasti voinut, ettei muutama lisäkilo ole yhtään pahitteeksi. Eniten pelotti, että luonne muuttuu, mutta niin ei kuulemma tulisi käymään (eikä käynyt, yhtä ihanan ärsyttävä läheisyyden kipeä edelleen).

IMG_6996

Tötterö vaihtui haavapukuun kun tuon kanssa törmäiltiin pitkin ovia.. Arvatkaas monet ripsat ennätti siihenkin tehä :)

Sain Lulleron jo saman päivän aikana kotihoitoon ja varoitettiin, että saattaa laskea alleen ja jos ei vuorokauteen leikkauksesta virtsaa, tulisi olla uudelleen yhteydessä. Reilu vuorokausi meni eikä löydetty kotoa lätäkköä mistään ja eikun soittoa eläinlääkäriin ja koiraa näytille. Olin saada hermoromahduksen, kun koko hommalla oli niin huono ajoitus ja alkoi pikkuhiljaa riittää. Yhteen ultraan viedessäni HSL petti (yksin kotona ilman autoa) eikä sporaa kuulunut, niin jouduin hyökkää taas taksiin etten missaa aikaa. Huidoin ensimmäiselle ohiajavalle ja tottakai siinä oli sellainen erikoismies kuskina, että yhteistä kieltä ei juuri ollut, itä ja länsi yhtälailla kuin vasen ja oikeakin sekaisin, ovet oli kuopalla ja piti tarkistaa oliko tämä kippo ylipäätään taksi. Paikalliset tietää, että Ruoholahdesta Hietsun ABClle ei ole pitkä matka (luokkaa 6 – 7 €) ja maksoin kyydin 20 €:n setelillä. Kaverilla oli kuitenkin pokkaa kysyä, saako hän pitää vaihtorahat. Ei saanut, mutta sai kaupan päällisiksi huippu-sontsani, joka melkein eniten kismittää. Olo oli kuin painekattilalla kun kaikki hommat yksinkertaisesti kusi (paitsi se koira!!!) siinä. Eläinlääkäri sanoikin, että leikkauksen jälkeen saattaa joskus tulla jotain lisämunuaisen ongelmia, että virtsaa ei erity ja se on hengenvaarallista, mutta täällä on rakko täynnä. ”Nämä on näitä pienten valkoisten koirien ongelmia kun vähän sattuu”, eli en syyttä kutsu prinsessa Luluksi.

Nyt näyttäisi olevan toipilasaika selätetty! Pahimman ripuliajan oli onneksi sopivasti hoidossa mun ja Seanin kierrellessä pitkin läntistä Suomea (kun matkakassa meni aikalailla eläinlääkärin taskuun, eikä lomaa saa käyttää mihinkään kodin suursiivoukseen. Se olikin sitten aika ikimuistoinen reissu, mutta jatkan aiheesta toiste). Pari mattoa meni pesulaan ja reissusta palatessani ja hakiessani otusta takaisin, seurasin veljeni Juikin esimerkkiä ja astuin näyttävästi paskaan. Kakkaa varpaiden välissä – jotain, mitä jokaisen pikkukoiran omistaja joutuu joskus läpikäymään.

Kun nyt päästään episodista toiseen, niin pyynnöstä kerron teille miksi joka naiselta löytyy se luottokampaaja! En ole Helsingin seudulta vielä löytänyt numero unoa, joka jaksaisi kuunnella päivän avautumiset ja vielä laittaa tukankin siinä sivussa, joten olen joutunut käyttämään timma-palvelua, jossa saa kohtuu edullisesti ja pikaisesti vapaita aikoja ennakkoon maksamalla. Jostain syystä tilanne ennättää aina riistäytyä niin pahaksi, että mun on yhtäkkiä päästävä nyt kampaajalle ja summanmutikassa tulee valikoitua siitä hätäisesti joku. Nyt osui sitten ihan kuningasvalinta kohdalle ja istuessani penkkiin arvioin kampaajan ulkoisesta habituksesta päätellen, että vot! nyt voi tulla kova. Sain apina-viitan suoraan Afrikasta päälle ja hän hurmaantui minusta täysin, tai sitten minä hänen puheistaan, koska kehui niin kovasti kasvojani ja hiustenlaatua ja kuinka karvaa on paljon ja nyt on kaikki mahdollista. Eli antaa palaa? Värjäyksessä laitettiin ”vähän syvyyttä” ja itkua piti pidätellä kun näin lopputuloksen peilistä: lopputulos oli kirkkaan violetti. Hän myös ehdotti mulle itse kehittelemäänsä menetelmää sellaisesta ”sähäkästä pörrötukasta” ja kuvan nähdessäni lähti viimeinenkin väri kasvoilta. Kysyin että kauankos lopputulos kestää niin kuulemma 6 – 12 kuukautta. Oli pakko sanoa, että tohon moppiin multa ei löydy ballssoneita.

Tadaa!

Tadaa! Olis kuulemma ollut räikeämpikin pinkki, ”harmi kun jäi vähän vaaleaksi”.

En pessy kuin 5 kertaa viikonlopun aikana hiukset, ruinasin kaverilta muutaman annoksen syväpuhdistavaa shampoota, marinoin hiuksia kookosöljyssä saunassa.. Ja se on silti liila. Rufuksen ilme oli tuhannen taalan arvoinen kun noukki mut, mutta ei varmaan uskaltanut heti pamauttaa sanaista arkkua tyhjäksi kun näki, ettei itku ollut kaukana. Huumorini on kieltämättä ollut koetuksella, mutta pahemminkin olisi voinut käydä: Facebookissa jaettiin juttua, jossa värjäys oli mennyt pikkuisen pahemmin pieleen ja tuloksena ja oli vakavat palovammat ja kuolio päänahassa.. Mutta ne jotka on jo katelleet siihen malliin, että oho! nyt oon oikeen räväyttänyt, niin tämä ei ollut mitä tilasin. :)

Tässä kuukauden sisään ei onneksi ole kuin yhdet viiskymppiset, kahdet häät ja Fitnesstukun liikkeen avajaiset. :) Ei auta kuin elää asian kanssa.. Jos ei tässä pariin pesuun ole selkeästi parempaan suuntaan, ehdin vielä tehdä hätäliikun ja mennä uudestaan kampaajalle, mutta onko riskin väärti? Taas joku hutiammunta.. Kampaamoita on pilvin pimein Helsingin keskustassa, mutta minä en ole vieläkään löytänyt sitä parasta. Siksipä parhaimman kampaajan vinkin antajalle lahjoitan Fitnesstukun yllätyspakkauksen:

Üllatuuus

Üllatuuus!!

Haluun kampaajan joka suuttuu, jos erehdyn menemään muualle! Laittakaa viestiä ja vinkkiä tulemaan parhaiten katsomassanne mediassa ja auttakaa miestä mäessä. Peace.

Yleinen

Loppu se ruikutus

2 kommenttia

Aminohappoja, ateriankorvikkeita, laadukasta proteiinia.. Rasvanpolttajia, tehonlisääjiä, elintarvikkeita.. Treenivarusteita, -välineitä ja -tarvikkeita, mitä puuttuu? Hoida infra kuntoon! Kun tilaat Fitnesstukulta 50 €:n arvosta, saat 10 € ostosten loppusummasta pois koodilla SUVI. Kampanja on voimassa 3. – 18.7.2016 klo 10.00 asti, joten älä jahkaile. Loppasuiden kannattaa vähintäänkin tilata kunnon kanisteri, niin riittää se intra koko treenin ajan eikä tarvitse pulloa vähän väliä käydä täyttelemässä. Yleisimmissä shakereissa on se haittapuoli, että saattaa sekottua omat soosit kanssatreenaajan kanssa, kuten minulle kävi taannoin Tampesterissa: nappasin shakerin lattialta ja hörppäsin iloisesti ja totesin että hyi saatana. Ei estänyt jatkamasta treeniä ja pullon omistaja tuli perässä ja sanoi, että nyt taisi mennä sekaisin..

Kun ei muuta osaa.. niin hauis

Kun ei muuta osaa.. niin hauis

Mieli on ollut matalalla kuin matelijan mahanahka syystä että olen huolissani ystävästäni Lulusta. Viime perjantaisen kontrollikäynnin jälkeen ei ollut syytä tuulettaa että tulehdus olisi ainakaan parempaan päin, vaikka yleinen vointi näyttäisi kovasti kohenneen. Taidan unohtaa mahdollisen äkkilähdön, sillä vakuutustahan en ole hommannut niin katsotaan kuinka monta keilaa palaa.. Lullersin ollessa pentu ajattelin, etten suostu tuollaisia summia pulittamaan vuodessa ja jos jotain sattuu, niin revin fyfyt vaikka selkänahasta. Kuorintaan ei nyt kuitenkaan ole onneksi vielä tarvinnut ryhtyä ja jos yhtään lohduttaa, niin en ole päässyt edes puoleen väliin sitä summaa, mitä olisin tähän mennessä pulittanut erinäisiä vakuutusmaksuja. Pääasia että pikku kilkkana tulee kuntoon!

Jos yllämainittua tapausta ei lasketa, niin kuuluu oikein hyvää. Mulla on valitettava taipumus vaipua aika ajoin hetkelliseen synkkyyteen, jossa en luota itseeni sitten lainkaan ja nyt on aika taas pistää ruikutukselle stoppi. Turhaan tässä haaskaa elämää yhtään enempää, nimittäin jos nyt jätän asioita puolitiehen, oon pomminvarma, että tuun katumaan kuinka jotain jäi tekemättä. Parempi siemen syöksyssä kuin kymmenen pussissa.

Yleinen

Kuumaa huumaa

Jätä kommentti

Vietin eittämättä parhaan Juhannuksen ikinä – tai ainakin yhden parhaimmista. Mulla oli jo heti kättelyyn ladattu kovat odotukset ja mikäs sen parempaa, ettei joutunut pettymään. Keskiviikkoiltana käytiin totta kai parin muun ihmisen tapaan ostamassa pidennetyn viikonlopun eväät ja ostettiin just mitä haluttiin, maksoi mitä maksoi. Mulla oli jopa vaikeuksia alkaa nukkumaan, koska olin niin täpinöissäni ja saanut kivasti alkulämpöä Oonan ja Piian snapeistä.

Itse osasin jo pahaa ruuhkaa pelätä, sillä se on ollut minulle aina juhannuksen peruskauraa, varsinkin aikoina jolloin Lahden moottoritietä ei vielä ollut. Ihmeen sujuvasti päästiin kuitenkin Helsingin keskustasta ulos ja vasta Tuusulan kohdilla tyssäsi. Syy tähän oli totta kai mikäs muu kuin ilmeisesti peräänajo ja kun kaikki pakkautui yhdelle kaistalle, niin ruuhka oli siinä. Kokonaisuudessaan oli kivutonta niin suuntaan jos toiseenkin ja normaalia pidempi ehkäpä 25 minuutilla. Siellä oli jo valtaosa tiimistä vastassa tai juuri perävaloissa kiinni ja meno sai alkaa. Haastetta toi heti ensalkuun n. 15 ruokakassia, jotka kaikki piti yrittää mahduttaa pieneen jenkkikaappiin (muistelin, että siellä on toinenkin jääkaappi, mutta muistin väärin) ja piti priorisoida oikeesti kylmätavarat, mitä pystyi säilyttämään huoneenlämmössä ja mitkä joutui lattialuukun alle kellariin. Virallinen syntymäpäivänihän oli sunnuntaina, mutta aloitettiin vietto jo torstaina ja sanotaanko, että loppua kohti hyytyi. :D Kontin siellä maakellarissa ja Jaani on kyllä maailman huonoin valehtelija: miettikää ettei keksinyt millään mitään keinoa, jolla olis saanu pidettyä mut kahdestaan mökissä sen aikaa, että muut viritteli mulle kakun! Kuudes aistini huomasi heti kuprun ja lähdin säntäämään päämökille, eikä Rufus saanut edes kampattua tai muuta vastaavaa.

IMG_6905

Mites nää koristelut?

Osa porukastahan on jo dieetillä syksyn kisojen vuoksi ja kiitos Kuntokeskus K&M loistavien puitteiden, ei jäänyt treenikään kynnelle kykenevien osalta välistä.

Kiitos Kuntokeskus K&M ja Samuli Koutajoki!

Osa porukastahan on jo dieetillä syksyn kisojen vuoksi ja kiitos Kuntokeskus K&M loistavien puitteiden, ei jäänyt treenikään kynnelle kykenevien osalta välistä. Itsehän olin päättänyt sikailla ja niin myös tein. Isäni kävi aattona lämmittämässä meille minun etukäteen jo kovasti hehkuttamani savusaunan, osalle kävi liikaa keuhkoon ja olihan se aika kuuma, mutta onneksi oli varaa valita ja puusauna lämpesi mukavasti kyljessä. Järvivesi oli kiitettävät 21 astetta ja loistava ilma teki tuosta mökkijuhannuksesta vielä paremman kuin uskalsi toivoakaan. Mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä rankemmaksi tämä vähäinen nukkuminen ja muut sörsselssönit käy. Kaiken remakan joukkoon mahtui myös sielunhoitoa, kun  Suomen Kuningatar saapui <3.

IMG_6900

Muuten niin onnistunutta viikonloppua varjostaa Lulun sairastuminen ja oon ihan murtunu nainen. Hän oli koko viikonlopun toisinaan tavallista vaisumpi ja maanantaina niin veltto, että monta kertaa tarkistin elääkö se ylipäätään. Olin pienessä hätätilassa eikä auttanut muu kuin varata eläinlääkäristä aika, jotta saisin mielenrauhan, pelkään märkäkohtua ihan simona ja siihen kun alkaa vielä oireita googlailemaan.. Koko maanantai meni itku kurkussa vaikka tiesin, että se oli nyt parhaissa käsissä mitä voi olla ja makasikin koko päivän tiputuksessa. Kaikki kiitos ihanalle eläinlääkärille joka on kyllä kaiken tutkinut sillä tasolla, että tiedän nyt lisämunuaisen lävistäjän, ja pitänyt mua kokoajan ajan tasalla. Diagnoosi oli kohdun limakalvon tulehdus joka onneksi huomattiin sen verran ajoissa, että hevoslääkitys päälle eikä kohtua tarvittu ainakaan siltä seisomalta poistaa. Nyt on Lullero tarkassa syynissä ja kontrollissa katsotaan, miten tabut puree vai pureeko. Tässä kohti voin taputtaa itseäni päähän että hienosti toimittu, en ois antanu itelleni ikinä anteeks jos jotain olisi käynyt vähättelyn takia ja kaikkeni olen ainakin tehnyt. Oon miettiny et tältäkö äideistä tuntuu, kun on toisen kanssa aivan neuvoton ja huoli on valtava.

Vielä ei uskalla ihan tuulettaa, mutta vointi on silminnähden parempi ja ruoka maistuu, mikä on kuulemma hyvä indikaattori. Onhan sen nyt pieni taistelija<3.

Voivoi katsokaa nyt häntä! Vanha kuva mutta pikku haaveri siinäkin

Yleinen

Kalajuttuja

Jätä kommentti

Ei ole jäänyt tämä alkukesän matkailu tähän, sillä heti Suomeen ja töihin palattuani hilpasin äitini kanssa takapihan kautta Tallinnaan. Kyseessä oli äitienpäivälahjani Muubsterille, joka saatiin viimein käytettyä. Ollaan 15:n vuoden ajan tehty noin kerran vuodessa ko. reissu ja sitä hauskemmaksi se käy, mitä vanhemmaksi tässä tulee. Muppe tuli meille jo perjantaina, jotta olisi sitten lauantai-aamuna mukavan lyhyt matka satamaan ja sain ns. tuutin täydeltä äiti-tytär –annostusta. Nyt kun futiksen EM-kisoissa ollaan päästy jo hyvään vauhtiin niin innokkaana ”fanina” totta kai silloin pelattuja otteluita piti katsoa (ja kommentoida) ahkeraan. En tiedä kuinka paljon naiset yleensä ymmärtävät pelin päälle, minua ei jaksa futis kiinnostaa tuon taivaallista, mutta voi se nyt taustalla pauhata. Tiedän kyllä keneltä olen perinyt sellaisen hauskan piirteen kuin hölöttäminen ja kommentointikin oli mielestäni kohtuu osuvaa: ”Miten tuo pystyy puskemaan palloa kun sillä on tuommoinen nuttura? Tai eihän se ehkä sitten haittaa jos se on tuolla takaraivolla, kun eihän sillä takaraivolla pusketa..” ja ”Meneekö tuo irokeesi lyttyyn, jos siihen tulee pallo 100 km-tuntivauhtia?” En pystynyt vastaamaan. Juoni vain tihenee, sillä veljeni Juikki on paraikaa Marseillessa kisakatsomossa ja eikös äitini ollut tämän jo bongannut sieltä television kautta. Kuuleman mukaan ei ollut kuin 60k muutakin, mutta kait sitä omansa tunnistaa..

No muutoin en jaksa mitään matkasepustuksia kirjoittaa, sillä ei siellä nyt mitään ihmeempiä tehty perus-tolloilun lisäksi. Bridget Jonesit tosin kävi, kun bussi rysäytti vauhdilla lammikkoon kastellen minut kohtuu hyvin, mutta kesä kuivasi minkä kasteli. Viimekerrasta olin myös oppinut sen verran, että jos lauantai-iltana klo 20 aikaan haluat mennä ravintolaan syömään, kannattaa tehdä pöytävaraus. Olin tässäkin hieman myöhään liikkeellä, sillä kolmannesta kysymästäni ravintolasta vasta tärppäsi ja sieltäkin 30 minuuttia toivettani myöhemmin. Ruoka oli kyllä enemmän kuin maittavaa ja voin varsin hyvin suositella Korsaar –nimistä paikkaa vanhan kaupungin puolella. Lounaalle päästiin mäihällä Trip advisorissa #1 sijaa pitävään Rataskaevu 16:een jonkun pariskunnan juuri sieltä poistuessa, oli sekin koko rahan väärti! Mutta varatkaa pöytä ja ajoissa. Tuli laivallakin otettua vielä buffet ja on kiva huomata, ettei todellakaan ole mitään kisojen jälkeistä ”imua” päällä ja mun ruokailut jäi alkupalapöytään. Sieltä piti kuitenkin jatkaa vielä kummityttöni 1-vuotissyntymäpäivien rääppiäisiin, sillä kakku aina mahtuu. Musta on ihana huomata tuon kokosissa se kehityksen huima vauhti, sillä ei ole kauaakaan kun olin hoitovuorossa (silloin ei vielä kävelty) ja nyt tultiin vauhdilla (kävellen) vastaan. Pidän lempilapseni kengissä ja olin Berliinistä hommannut pelit, joilla mennään ja kovaa.

IMG_6707
Mulla on ollut nyt lystiä, kun oon päässy treenaamaan Oonan kanssa. Sattuipa viimeviikolla, että oltiin treenin jälkeen tylyjä aulassa eräälle herrasmiehelle. Johtui ihan yksinään siitä, että minä en kuullut mitä hän sanoi ja Oona ei tiennyt mitä siihen tulisi kommentoida, eli anteeksipyyntö näin jälkikäteen, ei ollut tarkoitus olla mulkero ja jos yhtään lohduttaa niin se jäi kaivelemaan (molempia) pitkäksi aikaa :D. Keissin opetus siis – muista aina käyttäytyä. Kaksin aina kauniimpi ja Oona on tulossa meille kotihoitoon. Agendakin on jo valmiina: aamulla Löylyyn saunomaan ja uimaan ja sehän toteutetaan tässä heti kun Rufus on lomalla.

Toukokuussa kinballia pelatessa luonnollisesti hätäilin pallon lyömisen kanssa ja siinä nipsahti kyynärpää. Menin siitä keilaamaan ja totesin, että käsi lähtee mukaan, eli parempi jättää vähemmälle. Kulki se siinä mukavasti kuitenkin, mutta seuraavana päivänä oli pikku mustelma havaittavissa ja eikä käsi oijennut. Kesti vain tasan sen päivän ja ajattelin ettei mitään sen vakavampaa sattunut, mitä nyt välillä vittuillut hauiskääntöä, rintaa tmv. tehdessä. OItiin viime viikonloppuna Pomarkussa ja taas pitkästä aikaa pääsin lyömään pesäpalloa. Sen verran laiskostutti etten jaksanut pallon perään lähteä juoksentelemaan, on meinaa viime kesästä opittu sen verran, että pelisilmä puuttuu (plus luotto on mennyt, sillä Ridge sanoi ettei uskalla mulle lyödäkään. Arvostan tosin, että hän on huolissaan, siinä vois tulla vaikka pallo nenään). Siinä sitten ensimmäisessä lyönnissä tärähti niin mukavasti kyynärpäähän, että luulin käden tippuvan, mutta sen jälkeen ei olekaan kipuillut juuri ollenkaan. Ja pallosta nenään sain taas hyvän aasinsillan mummooni: hän oli vanhoilla päivillään meillä mökillä kylässä ja yöllä sattui tipahtamaan sängystä. Tiedätte, että vanhempana ei refleksit ehkä enää niin hyvin pelitä – ei myöskään mummollanikaan – ja hän otti lattian vastaan päällään ja seuraavana aamuna oli silmä musta. Taivasteltiin ruokapöydässä tapahtunutta, mutta mummeli osasi löytää asiasta valoisatkin puolet: siinä jos olisi ollut rautanaula pystyssä, olisi mennyt silmä puhki..

No katsotaan kuinka moni tuosta samaisesta sängystä sattuu tippumaan, sillä tulevaa Juhannusta vietetään meikämannen perheen piilopirtissä lähes koko Pro Elite tiimin voimin. Pakotan koko köörin savusaunan kautta järveen dippailemaan. Hauki-kaloja ei tarvinne pelätä, mutta sain taas uutta perspektiiviä siihen, mitä järvessä voi vastaan tulla äitini kerrottua, kuinka hän pelkää ruumiita.. Toivon mukaan niitä ei nyt missään vastaan uiskentele eli joka iikka on sitten viisaasti vesillä, ei mitään kännissä eikä läpällä. Mulla alkaa muutoinkin olla kohtalon vuodet käsillä, sillä sunnuntaina räpsähtää 27 mittariin.

IMG_6675