Aihearkisto: Yleinen

Ruoka, Yleinen

Elämä on valintoja

1 kommentti

Tänään oli varmaan paskin treeni ikinä. Itseasiassa koko viikon punttaukset on menny ihan persiilleen ja tänään meni kuppi nurin. Homman kruunasi se, että joku varasti mun sateenvarjon salilla! Senkin varas, jäät kyllä kiinni: se sattu olemaan mun isän firman nimeä kantava sontikka! Varo nahkaasi.. Niinhän se on ettei aina voi olla huippupäivä, oishan se pitänyt arvata kun aamulla kuuntelin vastaajasta oikeen mieltä ylistävän viestin: karaokelaulua mitälie klo 3.41. Tähän mennessä onkin menny ihmeen hyvin ni it’s about time. Varmaan aerobisen lisääntyminen ja niukentunut sapuska on tämän aiheuttanut mutta eiköhän me viikonloppuna olla taas balanssissa!

Mun on jo pitkään pitäny vastata yhteen lukijapostiin, jossa kysyttiin dietissä pitäytymisestä. Aikaisemminhan söin aikalailla just mitä halusin ”parempi euron juusto kun ei mitään” –mentaliteetilla. Minnan keikautettua ruokavalio ympäri, koko suhtautuminen ruokaan muuttui. Jos ennen haukkasin jotain silloin kun sattui olemaan nälkä, niin nykyään seuraan kelloa että koskas saan taas syödä. Vois sanoa että koko elämä pyörii syömisen ympärillä, ja varsinkin jos määrää & laatua on rajoitettu, sitä käy aika luovaksi!

 #1 Jos olet kantapään kautta –oppija, sanon että tee ensin ja opi sitten. Ei ehkä helpoin tie mutta taatusti tehokkain. Tuli taannoin testattua yhtä äärimmäistä keinoa: tiedätte Cantina Westin annokset.. Vedin itteni niin änkyräpinkeeksi että luulin kuolevani. Housujen nappi singahti ku yritin suoristaa selkäni ja kirjaimellisesti vyöryin taksiin koska käveleminenkin sattui. Tämä olotila on hyvä muistaa seuraavan kerran kun tekee mieli ribsejä. Sitä paitsi läski tulee tsiljoona kertaa helpommin kuin lähtee. Siinä sitten väännetään aerobista tuntitolkulla, eikä ole ketään muuta ketä osoittaa sormella kuin sinä itse. Jos kahdesta pahasta pitää valita, nälkä vai ähky, nälkä.

#2 Helpointa varmaan on, kun tyhjää kotoota ne jemma –nimiset paikat eikä pidä siellä mitään ylimääräistä. Omat heikot lenkit on hyvä tiedostaa, sen takia en ostakaan mitään kiusaksi. Kohta ei tee enää mielikään mitään herkkuja, mä en esim. suklaan puputtamista aloittanutkaan kun tiedän että sitten siitä tulee ongelma. Sitten voi kerskailla kuinka ei edes ole ollut mitään himoja. Espanjassakin kisojen jälkeen kävin kiinni pinaattiin ja parsaan hullun kiilto silmissä, mihinkäs se tiikeri raidoistaan vai kuinka??

#3 Itsensä huijaaminen. Olen aikaisemminkin kertonut kuinka hyvä oon tässä. Vegasissa käytiin kaupassa, jossa myytiin kaikennäköistä luomua ja muita erikoisuuksia. Minna kertoi kalorittomasta peanut butterista, ja täytyihän sen lisäksi ostaa kaloriton suklaadippi. Voi sitä pettymystä kun hotellilla upotin mansikan siihen ja kyllä oli pahaa. Kimmo sanoki et miten kuvittelit jonkun, jossa ei oo sokeria ja rasvaa (eikä yhtään mitään muuta ku lisäaineita) olevan hyvää. En tosissaan tiedä? Olin jo jättää purnukat sinne, mutta tulinkin toisiin aatoksiin jos ne vaikka alkaiskin kummasti maistumaan..

Mulla toimii parhaiten todella tylsä ruokavalio, jossa kaikki on ns. kielletty. Rakastan pähkinöitä eikä mulle voi antaa yhtään erivapauksia, esim. yhellä aterialla 10 mantelia. Ei nimittäin jää siihen 10 manteliin ni on parempi että poistetaan kokonaan. Nyt jos pähkinänhimo iskee, lipasen tuota kaloritonta pähkinävoita ni himot on tiessään, eli siihen tarkoitukseen on oikein toimivaa! Samaten vähän tuon maidon kanssa läträys. Jos sitä ”saa” käyttää, ni juon kahvia non-stoppina.

#4 Tee ruoat valmiiksi, älä niin kuin minä tänään ja tule nälkäisenä kotiin mielessä vain kuuma sauna ja pehmeät lakanat, sitten keksit että viikonlopun sapuskat tulee laittaa ja jääkaappi on tyhjä. Ei auta kuin lähteä kauppaan. Kokkaus & pakkaus ottaa muutaman tunnin, mutta kiität itseäsi myöhemmin kun ei tarvitse kikkailla.

#5 Juo vettä. Opettele erottamaan nälkä ja jano. Jos se nälän tunne meniskin ohi juomalla? Mun on pakko kiikuttaa aina vähintään litran pulloa mukana, koska jos se on pienempi, en juo koska yritän säästellä sen takia ettei tarvitse olla täyttämässä kokoaikaa, nyt kuluu semmoi 6 litraa päivässä. Aluksi se ottaa aikansa koska kusella ravaaminen on raivostuttavaa, mutta kuten aikaisemminkin todettu, kaikkeen tottuu.

 

Yleinen

Luistaa kuin rasvattu!

3 kommenttia

Oon aikasemminki tainnu mainita etten jaksa kauheesti panostaa kauneuden eteen erinäisin keinoin kuten ripsien pidennysten. Oon niitä kerran kokeillu, kahesti jaksoin huoltaa ja sitten meni hermot paikoillaan makaamiseen eikä ne tehny mua yhtään sen kummallisemman näköseksi. Yks mikä on kyllä jäänyt keväästä on rakennekynnet. Aikasemmin luovuin niistäkin, mutta nyt on pysynyt keväästä saakka. Johtunee varmaankin siitä, että oon löytäny aivan huippupaikan suht läheltä kotia/työpaikkaa, halpakin vielä!


Nämä tytöt ovat Vietnamista ja niinhän se on että tekevät parhaat, vääntävät jos jonkinmoista koristelua plus me tullaan vieläpä niin helkkarin hyvin toimeen! Ei varmaan puoliakaan ymmärretä toistemme puheesta, mutta riittää kun nauraa reteesti päälle. :) Meillä oli oikeen hempeä tyttöjen hetki maanantaina kun kävin huollossa, ja on kiva kun apuja löytyy: ”Sä sinkuu? Ei haitta mul sulee poigaustavaa! Tossi komee viatnamilaine poikaa, maksa kaike!”. Jalkahoitokin on tulossa niin innokkaasti että saa tosissaan pidellä saappaan varsista kiinni että äläkää..:)

Meillä oli viime sunnuntaina taas tiimipäivä. Tavallisesti katsotaan kuviot, missä vaiheessa kukin etenee ja vaihdetaan yleisesti kuulumiset, niin myös tälläkin kertaa. Session jälkeen treenattiin. Minna & Kimmo oli tehny mukavan, 1000 toiston jalkatreenin, jota väänneltiin soija pinnassa Paulan ja Helin kanssa. Yhtään en valehtele kun sanon että se oli suht tehokas, jälkimainingeistakaan ei olla ihan vielä selvitty: keskiviikko ja tunnen palani aika helkkarin hyvin. Pihistin lapun mukaani että voin sitä kotona sompaa, eipähän tarvi kävellä viikkoon.

Vkonlopun kokoonpano

Vkonlopun kokoonpano + AK kameran takana

Setti oli kuntopiiri-tyyppinen, pelkkää supersarjaa ja Heli kysyikin, paljonko teen aerobista. Voin kertoa että paljon, aika tarkalleen 560 minuuttia viikkoon eli onkos se sitten palttiarallaa 9½ h. Vaikka tässä lajissa ei kestävyyskuntoa arvostellakaan, niin kyllä se mua palkitsee, että kunto on hyvä niin sisään- kuin ulospäin. Voi juosta bussiin pikkukiireessä Kampista Rautatieasemalle suht kovaa ilman että tuntuu missään. Toisaalta se on johtanut siihen että ”hyötyliikuntaa” en harrasta: en liiku yhtää enempää ku on pakko, eli töissä kuljetaan hissillä, rullaportaissa seistään ja kauppaan mennään autolla.  Miksi sitten teen tätä? Koska vihaan normeja.

Nyt tais mennä kuvakiintiö taas täyteen ja alkaa uhkaavasti kiristää ni se on pyyhettä kehään. Mutta näin loppuhuipennukseksi vielä: ”Nothing really work unless you would rather be doing something else.”

 

Yleinen

Koiran hommia

2 kommenttia

”Mallin työ on koiran hommaa”, Umppu sanoi. Siinä ei siis paljoa kysellä kun pitää tukkaa kammata, naamaa värkätä ja asuja vaihdella. Mulla on ollut aivan sairaan hauska vkonloppu eikä tämä ole vielä edes ohitse! Eilinen pvä meni melkolailla kuvauksissa. Mun normaali rytmi on aamulla lenkille, päivä töissä, illalla salille ja aerobista, kotona olen joskus 20 aikaan. Sitten ei muuhun jää paljoa aikaa, kun seuraavan päivän ruoat valmiiksi, kamat kassiin ja tuutilullaa. Eilen aamulla kävin kyllä lenkillä, mutta salilta pidin lepopäivän. Huomaa etten yhtää osaa olla itseni kanssa! Pyörin kotosalla kuin kärpänen paskassa että mitäs sitä tekisi. Päivä kuluikin netti-tv:tä katsoessa ja olin jo ennen 21 kuorsaamassa. Nyt pitäisi ainakin olla kroppa hyvin levännyt! Oon kyllä todennut ettei tämmöinen paikallaan pysyminen sovi mulle ollenkaan, heti on pelit seis ja kroppa kerää jonkun pienen höttö-kerroksen. Ainaki on mitä poltella, koska huomenna on luvassa Kimmelin kinttujumppa. Toivottavasti ovat ilmoittaneet WFC:lla että pitävät vain roskiksia lähettyvillä..

Arvatkaa jos mulla on jo itseni kanssa kestämistä, mites sitten muut! Sen on saanut kahden päivän sisää jo aika moni tuta ;). Eilen nimittäin jätin yhden aika oleellisen vaatekokonaisuuden kotiin henkariin roikkumaan, ei auttanut kuin lähteä hakemaan. Tänään nukuin onnellisesti kellon ympäri, herään 9 kun Nikita soittaa että hän on 50 km päässä Helsingistä ja mun pitäis pikkuhiljaa olla kuvausvalmiina. Onneks olen ’aina glamour’, eli tarvii vaa avata tukka, kahvit termariin ja mekko niskaan. Pikkupöhnässä hihitellen kerroin kuinka jätin eilen kuvausvaatteet kotiin ja aloin kaivella kassia että vaihdetaampa asua. No, jäi tietty taas mekot kotia eli niitä hakemaan. Oon oikea kuvaajien painajainen. :) Kaikesta pikku kämmäilystä huolimatta saatiin hienoja kuvia ja mä olin ku kala vedessä! Tai apina puussa kun tuli sinnekin kiipeiltyä, ylösmeno/alastulo oli kyllä naisellisuudesta kaukana mutta luulen sen olleen kaiken väärti.

Tässä vähän Spanksa-tunnelmia kun alkaa täällä kylmäämään:

@Santa Susanna, kuva Yasemin Ourama


Tänään kiirehdin iltapäivästä vielä salille, onhan tätä energiaa vaikka muille jakaa. Sotkin tuttuun tapaan alkuun crossarilla, jossa on tv siinä yhteydessä. Yhessä vaiheessa aloin katsomaan että mitähän, näyttää ihan.. Jumaliste, kyllä se on synnytys! Joku oli jättäny TV2 auki kreivin aikaan, siellä pyöri ”Kätilöt”.. Tuntuu ihan yhtä hankalalle kuin alahuulen veto pään yli, hatunnosto kaikille äideille. <3

Yleinen

Kuvaustäyteinen vko

Jätä kommentti

Huippumalli S. Iso-Kuuselalla riittää vipinää tällä viikolla! Mähän en ole ollut paria poikkeusta lukuunottamatta koulukuvauksia kummosemmissa kuvauksissa ja kun sellaisiin pääsen, ni voitte arvata että sitä ollaan vähän huuli pyöreenä miten niissä kuuluu käyttäytyä. Oleellista on tietää omat kuvakulmansa, mistä suunnasta/missä asennossa näyttää hyvältä, kumpi on naaman ”parempi puoli” jne. Peilin edessä on hyvä väännellä lärvää niin, että kun kamera on kohilla, se täydellinen hymy tulee selkärangasta kuin vettä vaan. Varsinkin messut on yhtä näyttäytymistä, koskaan ei tiedä kuka kuvaa joten kannattaa aina muistaa hyvä ryhti, vatsa sisään ja pepsodent. Meinaa itelläki unohtua. :) Las Vegasista tuli kyllä hyvää kokemusta, varsinki ku Kimmo oli kameran paremmalla puolella huutelemassa/ilveilemässä että vatsa! ja räpsi huolella niitä kulissikuvia, mistä itsekin pääsin näkemään ’totuuden’. Väitän kyllä edelleen kovasti, että olen luonnossa aina parempi kuin kuvissa. :)

Eilen olin hierontamallina, eli aika helppoa kun makasin vaan pöydällä ja nautin kivusta. 20 minuutin tehokäsittelyssä kaiveltiin tuolta minun rypäleiden välistä ja tänään on selkä ihan kosketusarka. Nyt olen venytellyt ahkerasti päivittäin ja vaikka pientä edistystä on tapahtunut (jalka nousee korkeammalle kuin ennen), toispuoleisia ollaan: ei taivu ja niskat niin jumissa että hyvä jos veri kiertää päässä. Toimistotyöläisen hiirikäsi vaikka mulla on kyllä lakumatto? Ei, vaan se on ku ollaa treenattu – ja kovaa! Sen verran mussa on työsarkaa, ettei meinaa ajat mahtua Mauran kalenteriin, joten äärimmäisessä hätätilanteessa tilataan poikittaista hierontaa pks-seudulta, kiitos. Varasin samalla siltä seisomalta ajan osteopaatille, jotta se rukkais tämän alaselän kuntoon. Mullahan on ollut ’vähän’ vatsaongelmia, ja nyt kuulin että alaselän lukot voi vaikuttaa suoliston toimintaan (HEUREKA!!!)! Elikkäs tuskan parahdus ↔ paskan turahdus. :)

Toinen sessio onkin sitten niin jymypaukku että siitä kerron vasta tuonnempana. Ja itseasiassa kolmaskin, nimittäin (tekut vaan Nikitalle), mulla on kovat odotukset! Vaikka malli vähän saattaisi sooloilla, niin muutahan multa ei voi odottaa, kuin tyylikkäitä luontokuvia. Olihan se.. Aina glamour.

Treenaus, Yleinen

MM-kuumetta ja damage controlia

2 kommenttia

Tänä viikonloppuna oli naisten MM-kisat Puolassa, ja niinhän siinä kävi että Anna Virmajoki toi odotetusti kirkkaimman mitalin! Aivan älytön rykäsy yhdessä vuodessa ja tuuminkin tässä että mitä Anna edellä, minä perässä. :) Se tarkoittaa myöskin, että ens vuonna meillä on amatöörilavoillakin uusi mestari, ja tuosta paikasta käytäneen kova kamppailu.. Että ehkä lopetetaan tämä anteeks-pyytely ja eikun lisää vauhtia!

Mun turkkilainen kanssasisko oli 10. ko. kisoissa. Meillähän oli EM-kisoissa pisteen ero ja se on lähettäny mulle viestiä ja kysyny vielä Minnalta & Kimmolta olenko tulossa junnu-MM:iin. Taitaa pelätä ja on syytäki sillä sen verran mua on koko kevät ja kesä kaivellu! Onhan se kireä ja on sillä lihaakin, muttei muuten mitää mitä mulla ei ois. ;)

Simay Öztürk

Sen verran minäkin innostuin noista mm-tuloksista että huitasin aamulenkin kuin vettä vaan. Sen jälkeen ei enää jalkatreeni niin motivoinutkaan. Jos tämmöinen heikko hetki meinaa iskeä, niin äkkiä jyviä kohti kitalakea, tuplaa vaikka määrä ja kuppi kahvia päälle, niin lopputulos on että kaunottarella salille! Vinkkinä vaan, nähkääs jos tuota ei pureta johonkin, niin kotona kiipeillään seiniä ja olo on aivan kaamea. Mukavasti luontoäitikin tarjosi vastusta tähän minun pikku outdoor-spinningiin, sopivasti tuuli vielä alamäessäkin että piti tosissaan polkea etiäpäi päästääksee. Tein pienen poikkeuksen normi jalkatreeniin ja pistin enempi limppua tankoon ja vähensin toistoja, mutta edelleen superina. Loppu menikin pumppaillessa ja tältä perstuntumalta meni sinne minne pitikin. Kotimatka ei enää ollutkaan niin lystiä, mutta näköjään kannatti! Monesti kun ’väkipakolla’ raahaan itseni salille, tempasen elämäni treenin. Siinä voi jopa housujen saumat pettää. :)

Aikaisemmin mulla ei oikeastaan univaikeuksia ole ollut, mutta viime yönä Iso-Kuuselalla ei kyllä nukuttu. 2 ½ h pyörin sängyssä ja viimein ku olin nukahtamaisillaan ni eiköhän ala kiskomaan suonesta niin että viivana ylös ja magnesiumia naamaan. Yhden ainoon kerran tämä on tapahtunut aiemmin, mutta silloin kyllä heräsin kärppänä 2.15. Kolmelta luovutin ja lähdin lenkille. Ovat helkkari jo sammuttaneet valot tuolta pururadalta; pistelin menemään ja ajattelin että tästä on varmaan vaa pari lamppua sammunut.. Noei ollut vaan koko kiekka pimeänä ja mielikuvitus lähti vinhaan vauhtiin. Nokkaansa pidemmälle ei nähnyt mutta ei otsalamppuakaan voi ottaa, nimittäin jos joku siellä puskissa kykkii, niin silloinha se ainakin mut sieltä spottaa. Tämän takia sotketaan nyt turvallisesti sisätiloissa.

Vaikka penikat eivät ole nyt aiheuttaneet vaivaa, huomaan heti että alkaa kipeytyä kovasta alustasta. Siksipä täytyy hillitä itseäni juoksumatolla ja pitäytyä suosiolla crossarissa. Huomenna on tiedossa ehkä paras ’mallin keikka’ koskaan, nimittäin menen hierottavaksi! Vielä en tarkkaan tiedä kuinka homma etenee, mutta oletan että runttaavat kuntoon siinä samalla kun filmaavat. Selkä täytyy olla nääs ojossa että pääsen viilaamaan asentoja sunnuntaiselle tiimipäivälle!