Aihearkisto: Yleinen

Treenaus, Yleinen

Vitosesta kutoseen

2 kommenttia

Mulla on ollut vähän vaikea viikko, vääntöä ollut vissiin liikaa. Nyt ollaan saavutettu joku ultimate väsymyksen taso, alkaa nimittäin tuntua. Itseni ja ennen kaikkea muiden terveyden & hyvinvoinnin vuoksi täytyi torstaina ottaa vähän ”vapaata” ja pyhittää se levolle. Olinkin jo ennen 8 nukkumassa ja nyt voi kertoa että vireystila alkaa olla kohdillaan. Oon kyllä kertonut, että ruoan suhteen en ole nirso, mutta laitappa lautaselle seitiä ja tummaa riisiä, niin sitä en saa alas vaikka päällä seisoisin. Mun mielikuvitus on ollut kovilla että olen saanut tuon seitin syötyä ja voin kertoa (tekut tiimille) että ruokapuheet alkaa pikkuhiljaan keittää. Mä pystyn kyllä syömään sitä parsakaalia vaikka kilo kaupalla – ilman pieruja. :)

On tässä kyllä sotkettukin niin vauhdilla, että onneksi muutoksiakin on tapahtunut. 2 viikkoa on lähtöluvan saantiin ja kyllä sen nyt pitäisi irrota. Varsinkin kun äitini ilmoitti tänä aamuna, että on isän kanssa varannut jo lennot ja hotellin Budapestista <3. Myös Umppu on ainakin lähdössä mukaan ja kyllä nyt alkaa kaikki asiat olla niin hyvin että!


Sitten urheiluasiaa: Tänä aamuna liukastelin agility-radalla, kun tuli hurautettua lenkki valoisaan aikaan. Kyllä mulla olikin jo sitä 8 kilsan kiepasua ikävä! Oon nähkääs löytänyt jälleen juoksemisen riemun, mutta ikäväkseni joudun todeta ettei jalat kestä sitten ollenkaan kovaa alustaa. Pari kertaa olen juossut matolla, mutta 20 minuutin jälkeen alkaa tuntua jo säärissä & taipeissa niin pahalta että on parempi himmailla. Hevisaurus on tehnyt myös tehtävänsä, nimittäin voin kertoo että nyt on tulta munilla! Mukavuusvyöhykkeiltä ulosastuminen osa I on toiminut paremmin kuin hyvin, märkä t-paita on saanut aivan uuden merkityksen ja niinhän siinä kävi että mulla on uus takuuvarma biisi! Tästä. Menin myös ostamaan loppuvuodeksi salikortin Forever Töölöön ihan vain siitä syystä, että saisin vaihtelua noihin aerobisiin. Mulla ei ole kyllä kauheesti mitään fobioita, mutta monesti olen ihmetellyt minkä takia, jos sali sattuu olemaan aivan tyhjä, jonkun naikkosen täytyy ottaa juuri se viereinen kaappi? Samaten suihkussa tullaan siihen viereen roiskimaan saippuaa mun päälle vaikka tilaa on enemmän kuin laki sallii. Ens kerralla pyydän pesemään selän myös. :) Osittain ehkä tästä syystä olen kaihtanut ryhmäliikuntatunteja (ellei sitten ole esim. spinningiä, missä selkeästi on oma paikka), koska mua ahdistaa jos ne on liian täynnä ja olkapäät kolahtelee muihin. Ja rehellisiä jos ollaan, niin lähinnä se ettei mulla oo ollenkaan rytmitajua. Nyt raivolla päätin mennä kokeileen zumbaa ja tiiän jo nyt, että kun pitää mennä oikeelle mä meen vasemmalle mutta hitot! Menkööt.

Mä oon yrittäny nyt kovasti tsempata ja opetella sitä instagramin käyttöä ja se nimi on sisokuusela, sikäli mikäli joku haluaa sieltä seurata. Loppusilauksena vielä vkonlopun teema: “The last three or four reps is what makes the muscle grow. This area of pain divides the champion from someone else who is not a champion. That’s what most people lack, having the guts to go on and just say they’ll go through the pain no matter what happens.” (Arnold Schwarzenegger) Nyt se on sanottu.

Treenaus, Yleinen

“When your lungs collapse, when your last breath fails…”

Jätä kommentti

Työ-koulu-työ-työ-koulu-työ-kombon läpikäyneenä tietää, että mikäli asioita aiotaan saada aikaan, on pakko olla vähän suunnitelmallisuutta. Olenkin aina aikatauluttanut viikkoni etukäteen, kirjoittanut minä päivänä aion tehdä minkäkin treenin ja siinä pysytään. Oon ollu aika kova suorittamaan ja tykkään että on joku kontrolli kokoajan tekemisistäni. Tämän takia en teekään koskaan mitään spontaania, sillä auta armias jos niin pääsee käymään ettei asiat tapahdu niin kuin haluan, meillä on piru irti. Eräs ihminen sanoi mulle että menetän elämästä hirveesti, koska en kulje tuolla takki auki ja ota vastaan mitä on tullakseen. Ei tällä ole nyt niiden tunteiden suojelemisen kanssa mitään tekemistä, vaan yksinkertaisesti sen, että mun täytyy olla tiettyinä kellonaikoina rykimässä tai ruokalautasen ääressä ja jos en ole johonkin rillutteluun etukäteen varautunut, ei onnistu. :) Plus että elän kyllä elämäni onnellisinta aikaa juuri nyt, kiitos vain. Pointti miksi lähdin tästä selittämään, on se, että vaikka omasta mielestäni langat on hyvin hyppysissä, treeneistä puuttuu se kirjanpito! Sain lauantaina jo vähän palautetta että missäs on sihteerin kynä ja paperi.. Mullehan on tehty valmis ohjelma, joka on kyllä paperilla, mutta en ole pitänyt kirjaa esim. millä painoilla oon puntannu/montako toistoa tuli vängättyä viimeksi. Voi olla että tässä asiassa muutoksen tuulet puhaltaa.

Toinen juttu on sitten tämä uusi treenimusiikki. Armas velikultani lisäsi 54 tsipaletta örinää soittimeen, ”tää saa sut sykkii”. Eittämättä. Rintatreenissä aloin kuuntelemaan että kylläpäs jytää, mikähän on kappaleen nimi.. Sopi tunnelmaan kuin sormi sieraimeen, sehän oli ’Deadweight’. Tästä vähän maistiaisia! Nyt on uusi teema ja sen nimi on ’ei tunnu missään’. Tarkoituksena on treenaa niin kovaa ettei kasetti kestä, filmi loppuu jne.. Vaikutteita otetaan tietenki Dana Linn Baileysta, muutama extra kirosana irtoskin jo! Nähtiin muuten Vegasissa DLBn kävelevä kopio, mikä oli aika karmivaa, kun kaikki oli matkittu tukkaa ja puhetyyliä myöten (true fani). Eli mäkin voisin alkaa varaa pikkuhiljaa parturiaikaa?

Sunnuntaina tein jotain, mitä en tee koskaan. Mulla oli yksityinen tanssitunti, jossa käytiin vähän reggaetonia ja merengueta läpi. Musta on tosi kaunista kun joku osaa tanssia ja kadehtien katoin kuinka Tuija liikkuu, kyllä mäkin joku päivä! Mulla on korvien välissä sellanen ongelma, että mietin yksikertaisesti liikaa: joko miltä näytän tai mitä tässä täytyy tehdä. Heti kun ei katso itseään peilistä eikä mieti, alkaa sujua vähän paremmin. Olen kyllä niin jäykkä että tämä teki mulle pelkkää hyvää, ihan eri tavalla sai lihaksia aktivoitua, hiki lensi ja nyt on haitari niin kipeä kaikesta sheikkaamisesta ettei tosikaan. Alan pikkuhiljaa ymmärtää miten tässäkin kyse on ennemmin asenteesta ja itse asiassa jo odotan innolla seuraavaa tuntia! On nähkääs vähän kotiläksyjäkin. Näillä muuveilla (pikkusen vielä kun treenataan) kuoritaan tästäkin elovenasta semmoi härski akka ettei olla ennen nähty. Parempi että vedetään vielä pikkuisen yli, lavalla kuitenkin puolet karsiutuu – paitsi Umpsonilla tuplaantuu. :)

Yleinen

Trippin’!

Jätä kommentti

Voi kilinkellit että on ollut erinomainen päivä! Nyt on kompensoitu monta huonoa. Vaikea sitä oli aamulla uskoa, että siitä tulisi näin hyvä, nimittäin jo torkuttamiseen hurahti puoli tuntia. Sain kuitenkin jotenkuten nykäistyä itteni ylös ja sähköpostissa oli aamutuimaan niin mukavia kommentteja että sitä oltiin yhtä aurinkoa jo 5.30. Kiitos niistä:) Ja vastauksena kaikkiin FASTin Pudding –kyselyihin, tuote tulee ensi viikolla myyntiin ja parissa viikossa pitäisi löytyä kaikilta jälleenmyyjiltä eli vähittäismyymälät, luontaistuotekaupat, kuntosalit jne.. Musiikki-dilemma on jo hoidettu ja oli niin kertakaikkisen lennokas olo että juosta päräytin 9 km.

Eilinen osteopatia oli myös melkoinen nappiosuma! Selän kipupaikat viittas aikalailla just niihin ongelmiin mitä mulla on tässä ollutkin, nimittäin vatsa ja mm. pohkeet. Oli todella miellyttävää, vatsaa paineltiin ja häilyin siellä jossain tajun rajamailla, meinasin kysyä että haittaako jos alan kuorsaan mutta olenhan taistelija. Paras osa oli ehdottomasti rangan rusauttaminen, musta onkin tuntunut jo pitkään että sen pitäisi naksahtaa. Tämä ensimmäinen käynti oli tarjoushintaan -15 € eli 30 €/h RA-osteopatiassa. Loppuillan vatsa pitikin sellasta meteliä että kyllä siellä jotain elämää onneksi on! Mulle sanottiin, että ota nyt ”varovasti” pari päivää, voi ilmetä mielialahäiriöitä jne. mutta sehän ei ole minulle mitään uutta. Varsinkin kun kuulette mitä olen tänä päivänä kämmäilly! Laitetaan osteopatian piikkiin.. Töistä lähtiessä mietin että olenkohan jotenkin tavallista paremman näköinen, kun tuntui että sain erityisen paljon katseita osakseni. Ikävä kyllä asia ei ollut ihan niin; tänään on menty kirjaimellisesti helemat paukkuen. Olin lahjakkaasti onnistunut, kysyn vaan miten, saamaan mekon helman treenikassin olkaimen väliin ja siellä on palat vilkkunu. Tää menee jo samaan kastiin sen kanssa jos hame on jääny sukkahousuihin tai pahempaa – vessapaperi. Onnistun vaan olemaan todella dorka. En kuitenkaan tavoilleni uskollisena vetäytyny kuoreeni ja häntä koipien välissä kotiin, vaan seiniä pitkin edelleen ja deuces! Aamun lääkitys ollut selkeesti kohillaan.

Tällaiset huippupäivät on kyllä petollisia lompakolle, puoli tuntia itseni kanssa ja omaisuus mennyt. Mutta tänään oli kyllä kaikki tähdet oikeassa asennossa nimittäin piipahdin vielä ennen salia Kampin Nike storessa ja tossut mitkä on ollu mun märkä päiväuni, ainoo koko MINUN KOKO ja -40 %. Munkki ollut  matkassa. :) Satuin tässä näkemään aika motivoivan (kauhu)kuvan ja uskon että alkaa ne painot nousta! Tehostaakseen tätä tunnelmaa huitasin jenkeistä tuomani loaderi-näytteen huiviin, missä sanotaan että ensikertalaisille puoli pussukkaa. Minähän en tämmöisiä kuuntele ja aerobisenki väänsin ’luistelukoneessa’ mitä oon tähän asti vähän karttanu. Olo oli samantapainen ku ensikosketus stairmastersiin, ekat 1o min oli tuskaa, 15 kohdalla luulin kuolevani. Lopputulos olikin hot wet dripping with sweating. ;) Tästä on hyvä jatkaa!

Yleinen

Proud member of Team FAST

2 kommenttia

Niin kuin vikkelimmät ovat saattaneet jo perjantaina lukea Bodyn nettilehdestä, meikämanne siirtyy FASTille tästä päivästä lukien. Oon tosi innoissaan mitä kaikkea on luvassa, me ollaan tehty vähän alustavia suunnitelmia, mitkä tulee tietenkin julki aina sitä myöten kun homma etenee, mutta tässä tämä lupaamani jymypaukku: FASTilta on ilmestynyt uutuustuote, Protein Pudding, ja sitä myötä musta tuli nyt virallisesti Suvi ”Pudding” Iso-Kuusela. Heti on herja lentänyt että olen herkullinen, kuohkea, vähärasvainen ja hyydyn nopeasti. Sanoinkin, että herkullinen ja kuohkea – taattuna – vähärasvainen on the way José, mutta että hyydyn? Dream big. Itse tuotehan on ravintoarvoiltaan sitä luokkaa että tämäkin pehmis on päässyt tässä kisavalmistelujen ohella maistelemaan!

Mulla ei edelleenkää kuvat toimi mikä on harmi, koska taas ois ollu laatukamaa näyttää, haha. Perästä kuuluu, selvittely on työn alla.
Makuja löytyy suklaa ja toffee ja valmistaminen on helppoo kuin heinänteko: lisätään skuupilliseen maito ja sekoitus equals valmis vanukas. Kokki kolmosena on tietty pitänyt vähän sooloilla ja heittänyt sitä myös mm. rahkan joukkoon. Aika moni on tuuletellut jo suklaata, kuulemma kun sörssää vielä banaanin sekaan ni on niin nannaa että! Mä silti kallistun enempi tuohon toffeeseen, ja nyt kun jätettiin maitotuotteetkin pois, niin parempi että tarjoilen sitä vasta mitalikahveilla, täh? ;)

Sitten niitä muita asioita, pakko saada tämä heti pois sydämeltä: Kerroin eilen kuinka treenimusiikit lähti vaihtoon ja apu löytynyt onneksi läheltä, nääs velikullan levykokoelmat. Kilometrin kerkesin juosta kunnes iPod sanoi sopimuksensa irti. Saatanansaatana! Ajattelin että vaaranahan tässä on se, että alan vielä tykätä ko. huudosta, mutta eihän sitä soittimetkaan kestä. Että jos naama on kuin sitruunan nielleellä niin tiedätte mistä johtuu, täälläpäin ei hyvä heilu. Nyt kun kerta lähdin tälle avautumis –linjalle, niin kerrompa etten ole ollenkaan valmis talveen, voi hyvin olla ettei henkinen kantti kestä. Tampere-tiekin on pimeänä ja onhan tämä nyt harvinaisen rektumista, täytyy rukoilla ja kovaa ettei vaan joku hirvi pökäse tielle. Mutta jos jokin tuntuu etenevän niin se on tämä kunto – ainakin koivet kapenee. Keväällä naureskelin että johan voidaan hoikasti kun ei saappaan varretkaan pysy ylhäällä, eli hornetit alkaa valmistuun! Sanoin tuossa taannoin, että kyllä mulle käy vielä hyvin tässä elämässä, ja siltä se alkas kuitenki pikkuhiljaan näyttää. :)

 

 

Yleinen

Minicamp & Try Out

6 kommenttia

Perjantaina kävin jälleen Mauran käsittelyssä ja se oli poikittaista persuksiin. Kyllä oli taas itku lähellä ja kovana likkana tarvi ottaa ihan huikka vettä välillä. Kärsimys kuitenkin kannatti ja nyt jaksaa taas pipeltää menemään! Jotta kehitys olisi optimaalista ja lisäloukkaantumisilta vältyttäisiin (tätä vaivaa kun on jo kerrakseen), niin nyt on hierontaa kerta viikkoon ja tällä viikolla vielä osteopatia että rusautetaan ranka kerralla kuntoon. Tai jos ei kerralla niin kahdella. Mutta siitä lisää sitten kun olen sen kokenut.

Lauantai-aamuna suhautin klo 7 kolmostietä Nokialle. Minnalla ja Kimmolla on ollut ’pientä remonttia’ ilmassa ja paikalle päästessä totesin vain, että onhan tässä jo tietty yksityisyyden raja mennyttä, kun vessasta puuttuu ovi. No eipä oo tiimissä ennenkää paljoa kursailtu. :) Me ollaan nyt viikonlopun aikana laadittu mulle aikamoinen sotasuunnitelma ja alustavat valmistelut on jo käynnissä. Tässä kohtaa on parempi ettei kysele enää mitään, vaan tekee just niinku sanotaan. Sellanen kutina kyllä on, että tästä kuullaan vielä – ja pitkään. Todettakoon, että laji vaatii tiettyjä uhrauksia! Mainittakoon nyt sen verran, että nappeja syön 63/pvä. Nyt täytyy vielä selvittää mikä musta puskee läpi, koska iho on ku pakanamaan kartta hittovie. Valmennusjohto vaihtoi myös treenimusiikin, eli fiilistely loppui tähän paikkaan. Kaiken pahan alku ja juuri on sunnuntainen Kimmon selkäsauna. Tuntu siltä etten ois koskaan treenannutkaan ja hehkuin varmaa 3 h treenin jälkeen. Ongelmahan on se, että olen enemmän cardioihminen kuin punttaaja, eli yksin treenatessa liikun edelleen näemmä niillä mukavuusleveleillä ja kehitys junnaa. Ei paukut riitä nostelemaan isompia painoja ja tarviin jonkun vääntään perkele-vaihteen silmään, musta ku ei löydy sitä beast modea mikä mm. Piialla on kokoajan. Viikko alkoi ihanasti jalkatreenillä ja ipodissa soi tästä lähtien hevi että varmana – anteeks kielenkäyttö – vituttaa niin paljon, että alkaa ne painot nousemaan.

Sunnuntaina järjestettiin Pro Eliten Try out –päivä Nokian liikuntakeskuksella. Oli mahtavaa huomata miten paljon porukkaa oli tullut paikalle! 38 kokelaasta 1 oli mies, 3 oli halukkaita fitnekseen, 8 body fitnekseen ja loput bikiniin, mistä onkin helppo päätellä mikä on se tulevaisuuden laji. Mun täytyy nostaa hattua kaikille paikalle tulleille, mussa ei olis varmaan aloittaessani ollut tarpeeksi munaa. Potentiaalia oli monella ja ei kannata lannistua vaikkei kutsu kävisikään. Pro Elitessä on kuitenkin tosi henkilökohtainen valmennus ja meitä alkaa olla niin paljon, ettei Minnan ja Kimmon resurssit riitä. Kuulin villiä huhua että keväällä saatettaisiin järjestää toinen try out-day, joten jatkakaa treenausta ja tulkaa häikäseen kaikki!