Aihearkisto: Yleinen

Aina enempi ei ole parempi

MM-kisoihin valmistautuminen meni kunnollisesti nappiin ja vikalla, kevennetyllä viikolla paino rymisi. Lentokentällä Minna katto mun jalkoja ja sano että että ne on kyllä aika puikot. Naureskeltiin että tässähän ne kuihtuu silmissä, istumalla. Aikaisemmin oon ollu siinä uskossa ettei mun oo varaa levätä, mutta nyt oon alkanu ymmärtää sen merkityksen. Tästä syystä jokaisella tulisi mielestäni olla valmentaja, oli se sitten you can do it tai jarru, jonka neuvoihin ja tietotaitoon voi luottaa. Treenikaverikaan ei välttämättä ole pahitteeksi! Valtaosa P.E:Tistä on Tampereelta tai siitä lähiympäristöstä (hahaa Siivikkala), joten hypin tasajalkaa kesällä kun kuulin että tiimiimme tulee Paula Ukkonen PKS-seudulta. Mä soitin sille saman tien ja Paula oli ihan pöllämystyneenä kun komensin sen mukaan treenaamaan, olin kuulemma vika ihminen kenen se ajatteli rimpauttavan kun oli vasta vartti sitten kuullut pääsevänsä tiimiin. Eihän siinä, väännettiin yhessä kuntopiiri jos toinenkin kunnes petturi-Paula meni ja muutti Kuopioon! Eli taas oltiin omillaan.

Kisoja kohti en mitään maksimeja teekään, vaan helkkaristi supersarjoja. Kuitenkin tässä rungossa on aika paljon mihin pitäisi pihviä saada ja näköjään liikun edelleen niillä mukavuusleveleillä, kun tuppaan aina ottamaan ne baby-painot. Syssymällä saatiin mankini –sarjaan populaa ja nyt vasta keksin tähän minun olkapää- ja selänkasvatus projektiin tilapäislääkkeen, ja lääkkeen nimi on Joonas Palmgren. Käytiin lauantaina ghettosalilla punttaamassa ja se kävi leikiten kun näköjään aika samoja liikkeitä oli ohjelmassa, painot tietty eri (mulla enemmän:)). Molemmat tuusas omiaan ja välillä huutelin Joonasta heittämään romut niskaan. Ja nyt sattuu eli jotain tehtiin oikeinkin?

Oon tässä lyhyen elämäni aikana määritellyt ihra-tasoja ja tullut siihen tulokseen että niitä on kolme: muhku, pehmis ja höttö. Kaikki läpikäytynä ja vaikka jouluna tuon höttökerroksen keräsinkin niin viikko tästä prepistä takana ja olot on paremmat kuin koskaan. Pääkoppa kerkiää varmaan heittää useampaan kertaan häränpyllyä mutta tähän hetkeen sanon että luotto on kova ja stressiä ei ole. Kanssasiskojen kuvien tuijottamisesta ei ole mitään hyötyä jos niitä alkaa pelkäämään, sillä lavalle mennessä voi kusta monikin asia. Pahimmillaan sillä ei saa kuin oman pöntön sekaisin (tehty sekin). Tässä taas valmennuksen rooli: Kimmeli niittas kaiken tämän hyvin sanomalla että voittamisen halu on oltava suurempi kuin häviämisen pelko. Näillä eväillä siis mennään ja keskitytään siihen omaan tekemiseen.

Mulla on tämän henkisen puolen lisäksi vähän näitä fyysisiäkin remppoja, mainittakoon nyt vaikka yhtenä veemäisenä suonenvedot. Etureittäkään ei saa venytettyä ilman että jostakin kiskoo. Oon aika kova poika hikoamaan ja Minna lisäsikin suolan määrää. Sen lisäksi otin käyttöön FASTin uutuustuotteen eli Intran, joka on treenin aikana nautittava aminohappojuoma. Ja ei ole kramppeja. Oon myös jaksanut jostain syystä helkkarin hyvin ja löytänyt uuden lempilaitteen ja se on luistelukone-mikälie. ½ h ja oon kuitti, röhnötin taas kauniisti ko. laitteen päällä kun alkoi tehdä vähän tiukkaa.. Takalisto kuitenkin kiittää, sillä olihan se good, better, best; never let it rest till your good is better and your better is best!

Arnold Amateuriin !!!

Viimevuoden tähtihetkiin ehti vielä tieto siitä, että pääsen edustamaan Suomea Arnold Amateuriin, joka pidetään helmi-maaliskuun vaihteessa Columbuksessa, Ohiossa. Oon todella kiitollinen mahdollisuudesta ja siitä, ettei MM-kisojen ’menestys’ sitä torpedoinut. Olympia-weekend oli niin huippukokemus, että ajattelin lähteä reissun päälle joka tapauksessa hakemaan messuilta motivaatiota, varsinkin kun tiedossa oli että Mimmo (=Minna+Kimmo) matkaa sinne myös, mutta onhan se nyt hienoa päästä kisaamaan! Amatööripuolella nähdään minun lisäkseni kehonrakentajat Antti Halmo ja Kimmo Hovilainen. Ammattilaisissa taas bikinipuolella Anna Virmajoki, joka nujautti aikamoisen vuoden ’12 huipentuen pro-kortin saamiseen.

Arnoldiin lähtö on kyllä sellainen asia mikä ei meinaa millään mahtua kaaliin. Heti seuraavana aamuna kun tieto tuli, säntäsin ostamaan lentoliput ja Minnan & Kimmon kanssa varattiin hotelli. Passi, ESTA ym. on voimassa ja enää ei puutu kuin uudet bikinit! Mä valmistelin Biancaneven Elinaa jo mahdolliseen jymypaukkuun ja siellä ollaan jo varmaan asiat puoliksi tehtynä. :)

Eli nyt on taas kovat piipussa! Jouluna jouduin ’pakkolepoon’, sillä tuolla maan kolkassa ei ollut minkään valtakunnan sali auki. Pysyin koko syksyn terveenä ja mietin, että mahdankohan tulla hulluksi, kun olen sentäs tottunut treenaamaan useamman kerran päivässä. En tiedä johtuiko siitä että punkkasin koko viikon sohvalla vai siitä, että oli viimeinkin ’varaa’ sairastaa, kun oli ihan julmettu särky ja kolotus koko kropassa ja oksensin sitten joulupäivän. Eli selvittiin siitäkin treenaamattomuudesta ja nyt olen taas iskussa, ollaanhan tässä jo levätty ja huolella! Elintaso-posket saavutettu ja nyt on millä punttailla, limppua on tangossa varmaan enemmän kuin kertaakaan puoleen vuoteen.

Vuosi vaihtui mitä parhaimmassa seurassa Nokialla muutaman tiimiläisen kanssa. Rakettien sytyttämisestä vastasi tietenkin paukku-Piia ja on hyvä että meillä on valmistuvia dippoja niin on turvallisuusasiat hoidettuna! Käytin myös avautumispuheenvuoroni ja nyt on elämän kriisit taputeltu.

Ja Iso-Kuuselalle annettiin vain tähtisädetikkuja

Menojen suhteen oon kaikille toitottanut että ”katsellaan sitten kisojen jälkeen”.. Anteeksi nyt, mutta ei tässä mitään keretä katsella! Se näkyy nimittäin olevan tuo IFBB:n kilpailukalenteri jonka mukaan mennään. Vuosi 2013 on lähtenyt harvinaisen lennokkaasti käyntiin ja vuoden teema on: ”We all have dreams. But in order to make dreams come into reality, it takes an awful lot of determination, dedication, self-discipline, and effort.

Summa summarum

Nyt kun joulusta on selvitty, niin eiköhän ole aika laittaa tämä vuosi pakettiin. Vuosi sitten tosiaan ajattelin, että ens vuos (2012) on elämäni vuosi ja aidosti voin todeta asian olevan niin. Aika on mennyt siivillä, mutta paljon siihen on mahtunutkin elämäni huippuhetkiä. Nyt onkin ehkä aika kiittää kaikkia projektissa mukana olleita satunnaisessa järjestyksessä, sillä ovathan taholtaan mahdollistaneet minulle tämän kaiken.

#1 Biancaneve

Aika oleellinen osa suoritusta on kisa-asu. Ekaa kertaa liikkeeseen tultua laji oli uusi ja asua mietittiin sääntöjen puitteissa, mä en oo ees varma oliko koko bikineiden kaavoja vielä silloin olemassa?!?! Joka tapauksessa, kisa-asussa en ole ikinä hävinnyt. Kiitos Elina ja Paula aivan mielettömästä työtä ja joustosta; aikataulut on ollut pari kertaa aika naftit. Muutaman kerran Minna on kiikuttanu mulle bikinit valmiina vasta kisapaikalle ja siellä oon kiskonu ne päälle. En voi muuta todeta, kuin että monttu on tippunu joka kerta.

#2 Juha Auvinen/Saimiri Design ja AD Noora Iso-Kuusela

Kiitos Juha että ensinäkin sait blogini pystyyn! Siihen ei tämä tumpelo itse kyennyt ja moni olisi jäänyt paitsi näistä minun tonttuiluista. Ja Noora: ilme on vielä kesken mutta tuloillaan! Pahoittelen että olen omalta osaltani toiminut hitaalla, ”on vähän ollut tässä muuta…”. Kiitos kuitenkin kaikesta lajiin liittyvästä ja siitä sivuavasta, kaksi Iso-Kuuselaa on aina parempi kuin yksi!

#3 PRIME Hair & Beauty design

Umppu, oot löytänyt juttus. Kisalook on myös yksi oleellinen osa suoritusta, ja mulla oli jo viimeistelyt täyttä häkää käynnissä, kun ekan kerran tapasin sut päivää ennen LBF’11. Minnalla oli visio ja mä olin muuten vaan pihalla, millainen tukan tulisi olla ja toteutuksena vetäsit napakympin. Kukaan ei ollut vielä nähnyt mua koko komeudessa ja kun mentiin Nokialle väriin, muistan vaan Kimmon ilmeen, ei perkeles sehän on just eikä melkein.

Oot laittanu mulle unelmieni tukan ja oon tosi kiitollinen, että olet sen jaksanut laittaa myös omien kisojesi lomassa. Oon monesti tullut tuksu-lookissa sun luo, mutta neuvojes avulla oon kyllä pikkuisen petrannut! Näin amatöörinäkin kaikki hoituu kun on oikeat neuvot ja aineet. ;) Apusi ei kyllä rajoitu ainoastaan kauneudenhoitoon tai vinkkeleihin, vaan oot antanu mulle niin paljon boostia ettei tosikaan. <3

#4 RA-osteopatia

Maura: Oot hieronu mua kuntoon kuin viimestä päivää ja eritoten tämän avun tarve korostuu aina hädän hetkellä. Keväällä penikat oli niin pahat että käveltiin itku silmässä, mutta ei ole mitään mitä et hoitaisi! Vaikka sitten teipillä tätä kroppaa kasaan. Ei ole apusi ollut vain fyysistä, vaan myös henkistä, sillä olet yksi niistä harvoista joille voi aina soittaa ja siksi paras ystävä. <3

Ronnie: Maura suositteli vatsaongelmieni takia luonasi käyntiä. Tuohon mennessä olin törsännyt jo tuhansia lääkäreihin, kokeisiin ja muuhun puppuun, kun epätoivon vimmassa yritin selvittää mikä mussa on vikana. Tunne on aika karmea, kun ammattilaiset levittelevät käsiään, ettei tässä nyt minkään arvojen perusteella ole mitään häikkää. Osasit antaa minulle niinkin simppelin lausunnon kuin vatsan totaalijumi, ja multa putos suunnaton taakka harteilta. Vastoinkäymisiin on niin paljon helpompi suhtautua kun tietää mikä mättää! Vielä ei toimi kuin unelma, mutta jatketaan hoitoa. :)

#5 FAST Sport Nutrition

Kiitos FASTille lisäravinteista ja omasta osastaan tukemaan tätä harjoittelua. Vaikka yhteistyötä on jatkunut vasta pari kuukautta, olen tosi kiitollinen päästessäni mahtavaan tiimiin ja olla osallisena muutamassa prokkiksessa!

#6 Perhe

Nämä jos ketkä ovat mahdollistaneet minulle kaiken mitä olen saanut. Ovat myös saaneet eniten sitä itteensä niskaan ja hyvin ovat kestäneet. Nuorempana kun pelasin mm. kori- ja pesäpalloa, äiti oli se jota yleensä näki katsomossa. Nyt on molemmat kolunneet kaikki kisani lukuun ottamatta Espanjaa ja en tajunnutkaan ennen kuin se tapahtu miten tärkeetä se oli mulle. Eli vanhemmat, menkää katsomaan lapsenne pelejä mitä ikinä! Se painaa vaakakupissa ja paljon.

#7 Pro Elite Team

Nyt on löytynyt yhteen poppooseen sopivan häiriintynyttä porukkaa. Mitä enempi teihin tutustuu, sitä suuremmalla sydämellä voin sanoa että ootte aivan huipputyyppejä, ja mulla on kokonainen lauma ystäviä. Kiitos että ootte mua muistanu ja tsempannu! Tiimipäivät on ollu mulle todellinen henkireikä ja jos ikipäivänä voin antaa takaisin niin täältä pesee ja linkoaa. :)

#8 Minna & Kimmo

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä, projektin mami ja papi eli Minna ja Kimmo. Valmennuksessa yleisesti ehkä ”riittää” että saa ruokavalion ja treeniohjelman, mutta teiltä on tullut kyllä koko paketti. Merkittävimpänä voisin mainita jokaisella kisareissulla mukanaolon: katsomassa että kaikki on kunnossa ja ennen kaikkea oon kunnossa. Varsinkin Unkarin romahduksen jälkeen, osasitte sanoa mulle justiinsa oikeat asiat, en ois toivonu että siellä ois ollu ketään muita (kuten kävin riskillä testaamassa ja kävin vanhempien silmille).

Mahtuu tähän muutakin! Nimittäin meikämannen majoittaminen, rääkkääminen ja psyykkaaminen. Ja muutama hieno retki, mainittakoon nyt vaikka Las Vegas ja Olympia. Luulen että tässä on tulossa vielä muutama.. Joten vaikka asstigras Juliaa&Johannaa houkuttelisikin, se saa nyt odottaa.. Ainakin kesään.

Kyllä te tiedätte <3

Jos multa unohtui tässä tohinassa joku tärkeä, pahoittelut! Kuten aiemminkin kerrottu, kyyneleitä riittää kyllä joka iikalle. (Jomperi: ihana saada sut takas!) Tämä vuosi on kaikkineen päivineen ollut helkkarin hyvä, mutta eiköhän tehdä ensi vuodesta vielä parempi.

Hyvää uutta vuotta 2013 !!!

Ihmeidenteon aika!

Viimeiset viikot on meikämannelle aikaa jolloin tapahtuu. Painokin on tippunut ryminällä ja se tuntuu: viimevkon saldo oli 600 g, tänään on torstai ja se oli sunnuntaista -900 g. Olo on hyvä vaikkakin aika tyhjä, enää ei roiku ku nahka. :) Sen kunniaksi menin tänään huoltamaan itseäni eli laittamaan kynnet kuosiin ja annoin likkojen tehdä mulle _ansaitun_  jalkahoidon. Istuin tunnin hierovassa sohvassa ja lilluttelin jalkoja ammeessa. Sitten jalat raspattiin, kuorittiin, hierottiin ja varpaankynnet lakattiin. Yleensä olen tehnyt kaiken hupi-osan itse mutta kas kummaa, eihän se yhtä hyvältä tunnu kuin joku muu sen tekee. Nyt on varpaat niin vimpan päälle laitettuna että melkein sääli kun eivät tällä kertaa tursua kisakengistä yli, ois meinaan kelvannut esitellä!

Perus ranskalaisilla mennään

Nyt kun pikkujoulukausi on meneillään oon kuullut poikkeuksellisen paljon valitteluja ”harmi ku sä et saa syödä”. Toistan itseäni pahemman kerran, kun sanon että tämähän on oma valintani eikä sen takia mikään ’harmi’, sen sijaan nämä voivottelut alkaa enempi ottamaan pattiin. Eli älkää pliis säälikö :). Ei tunnu pahalta ja vaikka ehkä huonoa seuraa olenkin kun en jaksa puhua niin olkaa helpottuneita, säästytte paljolta. Keskiviikkona järjestin nääs jälleen melkoisen munafarssin, kun kiiruhdin bussiin (jota ei tullut) kananmunat kädessä ja voíla, Iso-Kuusela veti disney on ice ja 13/20 munaa rikki.

Mulla on viikon treenit jo plakkarissa eli nyt aloitan nautiskelun – täysillä. Onhan tätä jo odotettukin, kun ensiviikolla alkaa viimeistelyt. FASTilla on muuten käynnissä Pimp my Pudding -kilpailu. K&F -lehdessä olikin jo muutama aika herkullisen kuuloinen otos, eli meidän joulupöydästä löytyy kyllä glögikakkua S. I-K:n tyyliin.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Syvä iskumme on, viha voittamaton,  meill’ armoa ei, kotimaata.. Mä oon aina tullut vanhusten kanssa jostain syystä hyvin juttuun ja voin kertoa että olipa ihana käydä eilen eläkeläisvuorossa aamujumpalla! Varsinkin nämä töölöläismummut ovat niin tyylikkäitä että, turkit päällä, huulet punattuna ja isoilla koruilla. Siellä sitten vertailtiin kilpaa suihkumyssyjä ja hihiteltiin ettei onneksi tarvi jonottaa linnan juhliin kun ulkona on niin kylmä. Vanhoina hyvinä aikoina ollessani vielä kaupassa töissä sain sieltä ’varamummin’, jonka luona oon käynyt kahvittelemassa ja syömässä munajuustoa & lakkahilloa. :) Ihanaa, koska omat isovanhemmat synty 1900-1920-luvuilla niin oon valitettavasti menettänyt jo kaikki.

On juhlan aihetta! Tasan vuosi sitten olin nauttimassa ”viimeistä ateriaa” ravintola Loisteessa perheen kanssa, sillä seuraavana päivänä aloitin rupeaman kevään kisoihin. Ensimmäinen dieetti toimi mulla tosi tehokkaasti, kuihduin silmissä eikä aerobista tarvinnut juurikaan tehdä. Silti tämä oli päälleni todella vaikeaa nälän takia ja ihmisenä olin hankala. Nyt näin vuoden sykkineenä voin kertoa, ettei tuo todellakaan ollut rankkaa. Kun kisat oli ohi, tein sen minkä varmaan myös moni muu kisojen jälkeen: söin vaikkei napa enää vetänyt ja olo oli paha. Sitä ihan pimahti ja veti ruokaa aivan kuin huomista ei tulisi. Kaikki varmaan arvaa miten siinä kävi, 2 viikkoa ja +10 kiloa. Sitten kriisissä itsensä kanssa, kun hetki sitten oltiin tikissä ja nyt ihrat pinttyneenä vyötäisillä.

Maikun kanssa pari viikkoa vajaa kevään koitokseen

Eihän tuossa touhussa ollut järjen hiventäkään, varsinkaan kun homma ei edennyt samalla lailla kun ekalla kerralla, niin voin kertoa ettei tuon 10 kilon tiputtaminen mitään herkkua ollut. Taas piti itse kokea. Itsellä ainaki suhtautuminen ruokaan muuttui täysin aloitettuani treenaamisen kohti kisoihin ja vuoden päivät se on näköjään ottanut, että olen saanut pääni kasaan. Se tarkoittaa pitkälti mikä minua motivoi, miltä haluan näyttää, miltä en halua näyttää, millaisen olotilan haluan niin henkisesti kuin fyysisestikin. Takaisin päin katsoessa, täytyy olla todella tyytyväinen tulokseen mitä olen saanut aikaiseksi tietäen kaikki vastoinkäymiset.

Oon lykänny kaikki juoksevat asiat (kuten joululahjojen oston) kisojen jälkeen. Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat on.. En tiedä itekkään. Vuosi kun vaihtui, sanoin että kyllä tästä taitaa tulla elämäni vuosi ja valehtelematta: niinhän siinä on käynyt. Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kaikille <3