Aihearkisto: Yleinen

Treenaus, Yleinen

Kotona ollaan

2 kommenttia

Oli jopa kaivattu olo, kun on muutama päivä mennyt sähköpostia selviteltäessä. Pikku Lullers on myös kasvanut mukavasti, kiipeää jo portaita ja painaa jopa 1,4 kg. Eikä ollut unohtanut minua vaan pusuilla ja sydämillä vastassa.

Etsi sukkakeiju kuvasta, se onki melko jemmassa..

Tämä minun lihastenkasvatus -yritys lähti ainakin vauhdilla käyntiin, sillä Lumo Nastola vietti syntymäpäiväviikkoaan, ja olin lupautunut menemään keskiviikkona paikan päälle. Mun hyvät unenlahjat on nyt vähän ottanu jostain osumaa, sillä Columbuksessa oli vaikeuksia nukkua ja samaten kotona. Heräsin kahdelta ja 3 tunnin yöunien jälkeen ja ei nukuta. Lähdin sitten lenkille tappaa aikaa ja mietin että mitenhän klaaraan illaksi Nastolaan.

Hyvin siitä kuitenkin selvittiin, mitä nyt oli pakko ottaa Tuuliharjan pihassa vartin syväunet kun alko luomet uhkaavasti painaa. Perillä näin Heidi ja Jari Sorsan, Heidi tuusas olkapäitä ja on kiristynyt viimenäkemän hirveesti! Syytäkin sillä meidän mamselli kisaa kohta Sacramentossa Pro-kisassa! ;) Mun mielestä vatsalihaksia on kahdenlaisia; on paloja ja levyjä, ja Heidillä on kyllä kadehdittavat palat.

Minä sen sijaan sain kunnon selkäsaunan Jarilta. Koin olevani erittäin etuoikeutettu, että joku keskittyy kokonaan minuun, sillä viimekerrasta on kieltämättä aikaa, kun Tampereellakin treenataan usein kimpassa. En kyllä valita, sillä aina on ollut joku spottaamassa, ja nyt aion kyllä hyväkskäyttää ihmisiä tässä asiassa minkä kerkiän.

Mulla on ollut muutama projekti jäissä, kun olen ollut keskittymässä kisoihin niin ei muuhun ole riittänyt aika. Nyt täytyy nämä muutamat asiat saattaa päätökseen ja aloitin suursiivouksella. Aikaisemminhan harrastin joukkuelajeja ja tykkäsin niistä – kovastikin – mutta homma lopulta usein kosahti seuran toimintaan. Löysin siivotessani mitalit laatikosta ja kyllä mieltä hiveli. Olin tykkänään unohtanu koko ryppään ja tuli kyllä hyvät muistot mieleen.

On tässä kuitenkin meriittejä vaikka mistä, pitää näköjään yrittää vähän todistella haha, mutta ei muuta kuin tulta päin ”Oorah!”

Yleinen

Columbus wrap-up

Jätä kommentti

Tiedon saakin jo julkistaa ja sehän on julkistettu jo: Biancaneve tekee jatkossa kisavärjäyksiä suihkulla käyttäen jan tanaa. Elina teki koevedoksen Minnaan ja sillä sai yhdellä spreijauksella älyttömän hyvän, täydellisen kisavärin. Palvelu tulee kohta myyntiin verkkokauppaan. Sunnuntaina heitettiin Elina vielä messuille hakemaan teltta värjäystä varten, ja sillä välin mentiin Minnan ja Kimmon kanssa keskustan Metro Fitness –salille treenaamaan olkapäitä. Se oli mainio veto siihen paikkaan, sillä siellähän oli kuvaukset käynnissä. Mikään ei ole omiaan motivoimaan kuin nähdä huiput naamalla!

Toney Freeman

Italialainen classic -voittaja

Loppupäiväksi mentiin tekemään viimehetken ostoksia Easton Malliin. Huomasin itsestäni jo maanantaina että sitä vallan pimahtaa ja ostaa kaikkea vain ostamisen ilosta, ulkomailla tuntuu jopa kroisokselta konsanaan. Tällä kertaa onnistuin kyllä hillitsemään itseni ennen kuin touhu repesi ihan käsistä.

Illalla olikin sitte vuorossa pakkaus. Kaksi asiaa mistä en tykkää on pakkaus ja purkaminen, yleensä kotiin palattua mulla lojuu laukku viikon (vähintään) lattialla mutta voin kertoa että olen ryhdistäytynyt sen suhteen, laukut on tyhjät! Anyway, Mimmeli suuntas Karibian campille Cancuniin kun taas mun ja Elinan nokka kohti pohjolaa. Olin yö-yhdestä asti hereillä kun iho kutisi niin pirusti enkä kehdannu mennä suihkuun ja herättää kaikki, kun niillä oli aikainen herätys. Meiltä jäi ruokaa jäljelle vaikka ja kuinka ja koska vihaan heittää ruokaa roskiin, kolistelin patoja ja kokkailin vimmattuna ruokaa matkaevääksi.

Meidän kone lähti vasta 13 aikaan New Yorkiin, joten kerettin rauhassa puuhailla aamulla Elinan kanssa ennen kuin mentiin kentälle. Muulla Suomen tiimillä ei oikeen ollut onni matkassa, sillä heidän kone oli vessan rikkoontumisen takia myöhässä joku 6h ja jatkolento meni siinä. Osa ilmeisesti pääsi Chicagon kautta etenemään, mutta osa joutui jäämään New Yorkiin yöksi ja tulisivat meidän kanssa samalla lennolla. Elinan ja mun matka meni onneksi todella kivuttomasti, laukut meni suoraan Helsinkiin ja vain yksi turvatsekkaus. Tavattiin sattumalta kentällä vielä Viron Egle Eller-Nabi, joka tuli omassa sarjassaan (E) toiseksi! Egle on menestynyt myös MM-kisoissa ja meillä oli yhteinen matka Suomeen asti.

Such a sweetheart

Siinä se patsas nyt on

Kaiken kaikkiaan tämä oli kyllä paras kisareissu koskaan. Kerkesin ottaa myös ihan loman kannalta ja oon nauranu niin paljon että meinas maha ratketa. Mieli on hyvä ja olen tyytyväinen itseeni, ei pelota sillä suunnitelma on selvä. Luulen, että reissun suurin katastrofi oli se, että laitoin avonaisen vesipullon laukkuuni ja uitin siinä mm. iPodini. Hetken jo luulin että se hajosi mutta ei <3. Nyt vaan siirrytään teoriasta käytäntöön ja en tiedä vielä millä ’korvannipukalla’, mutta ainakin teen sitä mistä tykkään ja muistakaa mitä Andy McCoy on sanonu: ”Pitää olla varovainen mitä sanoo koska sen saa”.

Kiitos Biancaneve ja Elina taas upeista bikineistä. Repertuaari laajeni sitten myös tukanlaittoon ja kohta myös värjäykseen. Olet myös mitä kultaisin ihminen <3

Minä, Minna, Kimmo #toughlove

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 3

Jätä kommentti

Perjantaina messuilla oli niin paljon porukkaa, että ajateltiin hyökätä sinne heti lauantai-aamuna paikan avauduttua. Turha toivo, nimittäin autolle oli mahdottomuus löytää parkkipaikka ja paikka kuhisi ihmisiä niin että hyvä jos henki kulki. Homman kruunasi se, että itse Arnold Schwarzenegger kunnioitti meitä läsnäolollaan, ja sitä varten turvamiehet blokkas alueella väylän, mitä pitkin arvon herra kuvernöörin sopi käyskennellä. Oltiin supussa siellä ja ihmiset käpyinä kun et mihinkään päässyt. Heppu vielä liihotti menemään sellaista vauhtia ettei edes kuvaa saanut räpsäistyä, vaikka yritystä oli. Loppujen lopuksi ahdisti enemmän kuin messut kiinnosti, joten päätettiin lähteä treenaamaan sillä välin kun Elina jäi hieromaan bisneksiä.


Arska viipottaa

There's no exit

Elina ja Jan Tana. En tiedä saako tätä huudella, mutta Biancaneveltä on tulossa mullistava uutuus kisaväriin liittyen! Kultsalla kerron - viimeistään.

Illalla oli vuorossa Bikini International -finaali, jossa oli edustamassa meidän suomilikka Anna Virmajoki. Arnoldhan on kutsuvieraskisa, joten lauteilla nähtiin siis maailman parhaimpia ammattilaisia. Annan sijoitus oli tuossa sakissa 11., mutta ei kovin moni pääse samana iltana lavalle raskaan sarjan kehonrakentajien kanssa. Tuolla päin maailmaa ko. show on kuitenkin todella seurattu ja liput myydään useimmiten loppuun. Olympiassa mä sytyin Fred Smallsiin ja innolla odotin sen vaparia. Ei muuten jättäny kylmäks tälläkään kertaa! Biggie voittikin ansaitusti viihdyttävimmän poseeraajan palkinnon. Toinen mun suosikki oli Marcus Haley, jolla oli sellanen mind-muscle-connection että ihan kylmäsi. Kumpikaan jamppa ei tainnut kyllä sijoittua kovin korkealle (7. ja 11.) ja siitä taas näkee etten älyä koko lajin päälle mitään, tunnelma on se joka ratkaisee.

Jay Cutler

Finaalin jälkeen mentiin koko Suomi-porukalla syömään meksikolaiseen grilliin ja viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Oli ihan huippua; reissu, seura, kaikki! Mahtavaa huomata millaista porukkaa lajin parissa on ja oli ilo tutustua. <3

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 2

Jätä kommentti

Oltiin alkujaan puhuttu Minnan ja Kimmon kanssa, että katsotaan kisakuviot sitten Arnoldin jälkeen. Ennen mua pelotti, että jollen kisaile, vaivun siihen epätoivoon että ”mitä mää sitten teen”. Nyt kuitenkin oon ollut pitkään äärirajoilla henkisen ja fyysisen kanttini kanssa ja oon iloinen, että kuviot omassa päässä alkaa selkeytyä: mahdollisuudet on vaikka mihin kunhan vie homman maaliin. Nyt tarkoitus on siis ennen kaikkea saada kroppa toimimaan normaalisti ja mulla on nyt puhdistuskuuri meneillään (tarkoittaen että miltei kaikki lisäravinteet on nyt pois).

Kisa-aamuna siinä vintin pimetessä mietin että ei se aina ole niin helppoa ja kivutonta. Viimeistelyjen myötä musta lähti varmaan kiloja painoja ja vaikka kunnossa olinkin, lopputulos oli sellanen kusimato; luut törötti ja Minnakin sano että näyttää jo biafralaiselta. Oli pakko mennä punnaa itseni ja kisapaino olikin vaivaiset 57 ja risat. Naisten fitness ja figure ammattilaisten kisoja katsellessa mua sattu jo istuakin vaikka oli pehmeä penkki, kun perse oli niin luinen. Kun menestystä ei tullut, päätös oli melko selkeä: tauon paikka. Itsevarmuutta ja lihasmassaa lisää ilman mitään hävytöntä bulkkausta, sen takia täytyy tehdä tämä kalorien nosto todella maltilla.

Figure & Fitness Pro kisasta. Fitnessissä Oksana Grishina veti sellasen yllätys momentum vaparin että yleisö oli myyty ja figuressa tämän vuoden Olympia taitaa mennä uusiksi, sillä Erin Stern oli vasta kolmas.

Kulttuuritalolla tulen käyskentelemään paskantärkeänä ja toimin ainakin huoltojoukoissa. Pääsin testaamaan tätä värien levityksen jaloa taitoa Hovilaisen Kimmoon torstai-iltana. Itse olen sitä mieltä, että SM-kisat, saati sittenkä Arnold ei ole paikka alkaa opetella, mutta täytyy sanoa että mahdan olla ko. hommassa aikamoinen luonnonlahjakkuus, sillä ei jääny ainakaan väreistä kiinni. ;) Osa Pro Elite Teamin misukoista joutuukin nyt mun sivakoitavaksi hahaa!

Liha ruskeaksi ihan sytyin tähän

Perjantaina oli Hovilaisen ja Halmon showtime, jota oltiin naisporukassa katsomassa.

Tämän jälkeen jatkettiin expo-alueelle pyörimään. Tavattiin myös tiimimme jenkkivahvistus Noora Kuusivuori.

To be continued…

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 1

12 kommenttia

Kaikilla näytti olleen vaikeuksia lentojen kanssa; omani oli reippaasti myöhässä, Minna ja Kimmo eivät ehtineet jatkolennolleen mutta saivat paikan onneksi toisesta koneesta ja tulivat (vain) tuntia aiemmasta myöhemmin. Loput Suomen tiimistä jäivät ’jumiin’ myös New Yorkissa, lento oli tunteja myöhässä, mutta pääsivät vielä saman vuorokauden aikana lähtemään ja perille Columbukseen.

Olin järjestänyt pienen ’jäynän’ Mimmolle: piti vaihtaa isompaan kämppään, sillä Biancaneven Elina tulisi myös majoittumaan meidän kanssa. Sunnuntain varmistin että siirryn sinne tiistaina. Pakkasin kaikki kimpsut ja kampsut valmiiksi autoon ja menin luovuttamaan huonetta. Respassa kävi ilmi että kaikki on bookattu, huonetta ei ole joten meillä tulisi olemaan varsin tiivis tunnelma täällä. Muista en ollut huolissani, toivottavasti Elina kestäisi. :)

Tankkasin enemmän kuin koskaan sillä olen voinut todella laihasti ja torstai-aamuna sain pienen välikohtauksen aikaiseksi, kun aloitin ’fiksusti’ rullaamalla tukkaa seisten. Sitten piti alkaa lisää väriä ja iski niin huono olo että meinasin pyörtyä siihen paikkaan (mähän en ole koskaan pyörtynyt). Ei auttanut muu kuin mennä alasti meritähteen ketarat levälleen kun Minna ja Elina nosti koivet kattoa kohti well hello ettei taju ole kohta kankaalla. Siinä makasin lattialla kun Minna siveli väriä pintaan.

Matkalla check-iniin

Check-in alkoi klo 11 ja mentiin sinne ajoissa passiin. Tässä vaiheessa tapasin ensimmäisen kerran myös Kimmo Hovilaisen ja Antti Halmon. Mulla oli aivan karsea olo ja siinä jonottaessa tuntui ettei ilma kiertäny ollenkaa ja kykin maassa etten kohta kumauta kellalleen. Takahuoneessa olo onneksi parani ja touhu sujui rivakammin, sitten kämpille takaisin laittautumaan lisää, sillä viideltä pitäisi olla taas kilpailijakokouksessa.

Piuha

Itse kilpailijakokous kesti kokonaiset 7 minuuttia ja siellä selvisi, koska kilpailijoita on niin paljon, lavalle tullaan n. 8 hengen kokoisissa ryhmissä suoraan vertailuihin. Olin omassa sarjassani toisen ryhmän keula ja se matka tyssäsi siltä osin siihen. Pientä horjumista ja jäätyilyä tapahtui taas, mutta suurin pommi oli tällä kertaa onneksi ei tukka vaan väri. Mulla on niin hankala nahka, kuivia kohtia siellä täällä ja mitälie rupea, että väri ei levity tasaisesti. Sain vielä kaupanpäällisiksi ihan jäätävän ihottuman, että pro tania ei tähän runkoon enää sivakoida. Se oli ehkä se vihoviimenen juttu, nimittäin tavara kuivattaa muutenki ja mulla on nahka syyhynny siihen malliin että tuubi hydrocortisonia on lutattu ja öitä ei ole nukuttu.

Kivien kiillotus meneillään. Elina osottautui varsinaiseksi pelastukseksi myös tukan laiton suhteen <3

Suoritusta on kuitenkin sen kummemmin turha selitellä/analysoida. Meni miten meni ja maatani en ole myynyt. Päinvastoin. Päätökset jatkolle on seuraava: nyt otetaan taukoa ja annetaan kropan levätä, tänä vuonna minua ei siis lavalla tulla näkemään. Se, että olen tässä tykittänyt melko lailla yhtä soittoa Fitness Classicin, junnu-EM:t, SM:t, junnu-MM:t ja kirsikkana Arnold Amateurin, on ollut hitonmoinen saavutus, en käy kieltämään, mutta kunnon saavuttaminen/ylläpitäminen on vaatinut yksinkertaisesti niin hirveetä rykimistä ja tällä paketilla en pysty tuomaan itsestäni parempaa irti. Tärkeintä on saada kroppa toimimaan taas normaalisti ja huimaa kehitystä aikaan, tavoitteet on plakkarissa ja takaisin tullaan kun tullaan.


To be continued..