Aihearkisto: Yleinen

Kisat, Yleinen

Fitness Classic ’13

Jätä kommentti

Pro Elite Team majoittui Crowne Plazassa ja tuolloin kun hotellivarausta tehtiin, oli suunnitelmissa että itsekin kisaisin Kulttuuritalolla. Vaikka Helsingissä asun, on musta aina kivempi virittäytyä tunnelmaan hotellilla plus kaikki säätö värien ym. kanssa on helpompaa kuin kotoa käsin. Ei ollut uutinen mun kisaamisen jättämisestä näköjään tavoittanut kaikkia korvia, kun sain kasan viestejä että tsemppiä, onhan nyt kaikki tarvittava tehty.. Näkisitte. :) Kiitos kuitenkin, olihan se mukavaa.

No vaikkei lavalle noustukaan, niin ei se tarkoittanut että olisi ollut saumaa vaan piereskellä koko vkl. Menin perjantaina hotellille P.E.T-palaveriin jossa tehtiin sotasuunnitelma ja työnjako selväksi, jonka jälkeen kömmin Even viereen nukkumaan. Se oli heti aamusta värien levitystä ja kauhee hiki pinnassa sitä läiskittiin. Olisi luullut että aikaa on vaikka hurumykky, mutta kummasti se meinasi loppua kesken vaikka iltakisaan vasta mentiinkin. En myöskään olisi uskonut että joku päivä laitan jollekin tukan & meikin varsinkin kun tiedetään Julian taidot niin, mutta näköjään se muille menee ei ihan vaan jetsulleen. Todisteena meiän Eve ja 1. sija. ;) No myönnetään että Nuppu kiharsi puoli päätä ja Minna teki pohjan meikille ja antoi ohjeita etänä, onneksi on whatsapp. Plus Sarppa ja Teletappi sai sen mun golden touchin eli loppusilauksen, ja Laurallakin oli sellai ihana seksipöyhö aka. naimatakku että rrau.

Ensimmäisenä lauteilla oli aamulla itse papi Rautio +90 masters ja 2. sija! ”Ei huono”, sillä olihan se niin että kovimmat tulee suoraan sairaalasta. Tervettä tämä touhu ei ole kyllä nähnytkään ja vaikka multa jäi parhaat krampit näkemättä niin pieni ’kohtaus’ kyllä järjesty takahuoneessa kun piti painaa Kimmelin raajoja suoraksi ja kaataa suolaa kurkkuun. Mutta hyvin se siitä tokeni. ;) Sitten oli vuorossa fitness eli Eve vs. Piia. Mä olin ihan kananlihalla katsomossa ja kauheeta munaravia takahuoneeseen, toinen likka kainaloon ja vaatteidenvaihtoon. Kyseessä on niin tasainen kaksikko että on varmaan vähän päivästä kiinni kumpi vie. Tällä kertaa Eve vei vaparin mutta Piia fysiikan, revanssi saadaan sitten EM-kisoissa.

pikku-apinat <3

Ennen bikiniä oli syksyllä uuden sarjan eli men’s physiquen esittely, jossa showmiehinä toimi meiän Jaani ja Johannes. Naiset odottanee tätä sarjaa yhtälailla kuin Suvi kesää, veikkaisin. Kun pojat oli öljytty niin pääsin viimein katsomon puolelle seuraamaan bikinit. Sarjoja oli nyt 4 mikä oli mielestäni hyvä, sillä kilpailijoita oli niin paljon eikä tasokaan kärsinyt. Voin kertoa, että on mukavampaa seistä 15:n  kuin 30 joukossa, vaikka jotkut joutuivatkin pönöttää todella kauan vertailuissa (ei ole helppoa sekään).

Tästä taas näkee kuinka surkea oon ottamaan kuvia; yhtäkään en räpsässy koko viikonloppuna en itsestäni en kenestäkään enkä tunkenu itseäni yhteenkään. Siinä ette kyllä menetä mitään hahaa ja nämä pöllin tuolta meiän tiimi-sivuilta.

Mitä omiin fiiliksiin tulee, ne tulee tässä: Tottakai mulla oli haikeat oltavat, kun näki tiimin tyttöjä siinä innoissaan, varsinkin kun nämä 5 viikkoa Arnoldin jälkeen on mennyt niin nopeasti. Ensimmäiset kisat Suomessa mitkä jätän väliin, mitäs jos olisinkin tsempannut.. Mutta toisaalta takahuoneessa siinä täys pöhinä ympärillä tuli olo, että onneksi en kisaa nyt. Mulla on ollut niin pitkään vauhtia, että on pakko antaa palautua. Kyllähän se kertoo jo jotain, ettei menkkoja näkynyt 15 kuukauteen. Osaltaan varmaan stressikin vaikuttanut, mutta ilokseni voin kertoa että yllättävän nopeasti tässä kuitenkin on alkanut toipua ja luulen että ajat kehitykselle on nyt todella otolliset. Sain niin paljon taas motivaatiota ihan vain haistelemalla tunnelmia ja kiitos kaikkien kisaajien. Moni kyselikin koska kisaan seuraavan kerran ja siihen sanon nyt ’katsotaan, todennäköisesti, ja ehkäpä..’ –sijaan, että ei arvailla itsekään, vaan keskitytään olennaiseen eli tekemiseen. Treenaaminen on kuitenkin tässä lajissa se asia, mitä rakastan eniten. Kisaaminen se, jolloin tuodaan työn tulokset näytille, ja tällä hetkellä ei ole uutta näytettävää (korkeintaan uudet bikinit:)).

Ehkäpä mua huolestutti, että oon jo menneen talven lumia, mutta tämän viikonlopun jälkeen – en usko. Ei muuten pelota, sanoi Nykäsen Mattikin kun ennätyksen leiskaisi. On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, ja niin on ollut aina.

Yleinen

Bunny angreifen!

3 kommenttia

Mulla on ollut suunnitelmat selvillä ja olen tiennyt mitä teen, mutta silti kalorien nosto ei ole ollut helppoa. Meni joitain päiviä, etten saanut kuin aamupalan ja lounaan alas, sillä vatsa turposi iltaa kohden niin pahasti että sattui. Nälkä kurni muttei pystynyt syömään. Vaatteet on ollu mulle kunnon mittari ja yleensä sullon työvaatteet kassiin ja kalsarisiltaan menen salille tekemään aamuaerobista. Nyt oli onneksi ollut joku etiäinen, nimittäin housut, jotka vielä hetki sitten vähän lökötti, ei mennyt kiinni, ei nappi ei zippi ei mitään. Ajattelin että eipä masennuta, otetaan toiset byysat, mutta niitä jalkaan kiskoessani nehän ratkesi haaroista ja ränni oli valmis. Minna oli käskenyt jättää kaikki erinäiset/epämääräiset nautintojauheeni pois, mutta kuukauden kärvisteltyä olo oli niin tukala, että sorruin apteekkireissuun. Jäin siitä tietty kiinni ja kauheesti yritin selitellä ja puolustella vaikka fakta on että kun narahti niin narahti (olin unohtanu pussin auton takapenkille ja totta kai käry kävi, ens kerralla oon tarkempi!).

Kun on vuoden päivät tuijotellut itseään tietyn näköisenä peilistä ja aivan kun tässä ei muutenkin viiraisi tarpeeksi pahasti, niin totta kai kehitin itselleni kriisin, joka ei edesauta tilannetta sitten yhtään. Kiirastorstaina nappasin Even Pasilasta kyytiin ja mä olin koko matkan perse hiessä kun Eve taas niin jäässä, että sen oli pakko laittaa penkinlämmitin. Olen myös laittanut nämä tonttuiluni yleensä dieetin piikkiin, mutta selvisi sekin ettei tämä kämmäily ole mistään ruokavaliosta koskaan ollut lähtöisin, olen vaan luonteeltani tosielämän Bridget Jones. Se nähtiin taas kun Kimmeli veti meille selkätreenin; ote pääsi ilmeisesti vähän herpaantumaan ja mun kulmasoutu taljassa oli kaikkea muuta kuin selkää ja näytti enemmän olevan peräisin jostain luontodokumentista. Hienoa että kerkesin siinä jo sarjan jumppaamaan ennen kuin kuulin että nyt menee touhut kyllä lantiolla. :)


Pitkäperjantaina meillä oli P.E.T –tiimipäivä ja kevään kisaajat hiero lavaolemuksensa kuntoon, jonka jälkeen jako oli seuraava: Minna veti tytöille tehojumpan hyvillä sykkeillä ja Kimmo poitsulle jalkatreenin. Tämä oli mulle se käännekohta! Tekee päälle hyvää huomata, että kunto ei ole huonontunut vaikka siltä tuntuisikin, olin ihan liekeissä, ihana hiki ja olo parempi kuin pitkään aikaan, hymy korvissa asti kun päästiin Nokialle. Pojat makas jo raatoina patjoilla ja olin varmaan tavallistakin raskaampi, sillä oli pakko nauraa vahingoniloisesti (ja räkäsesti) päälle; mää niin tiedän ton tunteen! Sen verta useaan olen keräillyt itseäni samaisesta jamasta..

En varmaan voi ikinä tarpeeksi teroittaa sitä, kuinka tärkeetä on olla oikeiden ihmisten ympäröimänä. Palautetta tuli että elintasoposket on tullut, mutta ongelma kuitenkin enemmän mulla korvien välissä. Sokea luotto Minnaan ja Kimmoon ei petä, ruokaa lisättiin ja se on kuulkaas niin että näin pääsiäisen jäljiltä kyllä futaa! Kuukauden se näköjään otti että viemäri pelaa ja olo tasaantunut, turvotuksen tunne poissa ja nyt voin taputtaa itseäni päähän että hyvin tästä suoriuduttiin ja kärsivällisyys on hyve. Sain uuden saliohjelman eli juuri kun olin vanhan oppinut ulkomuistista niin taas mennään paperi kourassa laitteesta toiseen. Opin myös kuinka monta asiaa olen tehnyt päin honkia ja se korjaantuu nyt, Umpun sanoin ’the game is on’.

Mun punttailun alkaessa muistutin harvinaisen paljon päärynää eli leveä alakerta kapea yläkerta. Nyt kun hintaa on vähän otettu niin huomaa taas mihin se laardi alkaa pakkautumaan; vaikka perä on kohta size Texas niin omaan silmään alkaa pikkuhiljaa miellyttään ja ollaan sinut, kunhan unohdetaan ne mikrosortsit. :)

Onhan siinä.. muutosta. 2009 ja 11

Se on kuulkaas huhtikuu, eli valoa (ja kohta lämpöä) riittää! Fitness Classic –kisaajilla alkaa nyt se hauskuus, kun kovan työn tulokset pitäis olla nähtävissä. Minä taas lähden rakkaan äitini kanssa viikonlopuksi etelä-Helsinkiin lataamaan akut, jotta olen terässä arvostelemassa kuka on kunnossa kuka ei, kuka tehnyt kaikkensa/jättänyt jotain tekemättä tai kuka on muuten vaan lahjakas. Sayonara, kuullaan viikon päästä.

 

Yleinen

Kevät on hienoa aikaa

1 kommentti

Kiirastorstaista starttaa pääsiäisleiri ja kestää 2. pääsiäispäivään saakka! Aikaa on niin hyvin että Minna ja Kimmo varmaan luulee että oon tullut jäädäkseni.. Melkein. Myös Eve ja Jaani on tulossa ja meillä onkin viikonloppuna tiimipäivä. Viime vuonna tähän aikaan meikäläisellä oli ’näytön paikka’ kun oli vähän ongelmallinen kevät takana.. Minna vei mut ensikertaa stairmastersiin ja sain sen verta köniin että posket lähti (se oli sen 2 kg). Nyt kun taktiikka on vaihtunut, musta ois hienoa että tulisi +2 kg ja pihvinä! Se päivä kun perse kasvaa ilman että maha kasvaa. :) Selventääkseni nyt vielä kaikille; en ole osallistumassa Fitness Classiciin vaikka nimeni vielä siellä osallistujalistassa komeileekin. Sen sijaan nippu Pro Eliten misuja on osallistumassa! Toimin kuitenkin takajammarina siellä eli rauhoittelen seinille kiipeäjät ja suon rauhan sitä tarvitseville eikös juu?

Maikkelin kanssa siinä

Mitä omiin treeneihin tulee, niin aamulenkit maistuu edelleen. Viime keskiviikkoinen 1h 20min lenkki auttoi ymmärtämään, että tunti on mulle se kipuraja. Ennemmin juoksen vaikka 3 km niin kovaa ku lähtee (#henkihieveri) kuin että pari timmaa hölkyn kölkyn. Onneksi oli jänö-Jomperi määräämässä tahtia vaikka mahdoin vähän jarruna ollakin.. Tunnin jälkeen tuo 20 min oli kyllä silkkaa tuskaa, ei motivoinut enää sitten millään ja rehellisesti sanottuna korpes niin paljon että teki kokoajan mieli pysähtyä. Kerta viikkoon käyn myös sähläämässä, pojat siellä varmaan tuskissaan aina miettii että onkohan Iso-Kuuselalla tänään valkoinen vai musta paita kun eivät halunne mua tiimiinsä. :) Totuushan on, ettei mulla ole sitten lainkaan pelisilmää, mutta ei sitä naisella tarvi ollakaan!

Norovirus - maailman tehokkain laihdutuskeino! En toivo kenellekään.

Pyysin raikkaat sain raikkaat. Kiitos Sini;)

Kävin eilen hyvän kaverin kanssa verestämässä muistoja ja ilokseni totesin, että vaikka sähly ei mahdu kaaliin niin kyllä vanhalla haukalla on vielä jonkinmoinen tatsi pesäpallomailaan. Sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa. Eli nyt kun olen harrastanut tätä oheistoimintaa niin aktiivisesti, muut aerobiset salitreenin yhteydestä olen jättänyt miltei kokonaan pois. Nyt en ole ollut niin ’nääntynyt’, mikä tarkoittaa sitä, että olen jaksanut keskittyä olennaiseen. Sanonko sen että pirun hyviä treenejä ainakin on ollut, vaikken tiedä menikö nyt aina ihan sinne minne piti hehee. Osasyy on varmasti se, että olen romuna koko akka ja mulla on projektina päästä lihaskalvoja avaavaan hierontaan asap. Olen itkenyt jo varastoon tässä muutamat illat, mutta onhan tämä runko nyt laitettava kuntoon.

Oon mm. opetellu liimaileen irtoripsiä. Ja käyttää instaframea ei jäänyt varmaan keltään huomaamatta. :)

Kisaamisen jättäminen tältä vuodelta olikin astetta vaikeampi, vaikkakin oikea päätös. Näköjään paikkaan tuota tyhjiötä ottamalla kokoajan jonkun prokkiksen mihin keskittyä ja mulla onkin täällä nakki viuhunut. FASTilta on tullut ilokseni leivontaan soveltuva Cook-Bake-Cake proteiini niin täällä on kohta kotikokki irti. Lisäksi näin pääsiäisen ja jessen kunniaksi, plus että olen vieraana ja aidosti huolissaan Kimmelin tyhjyydestä, menin huutelemaan että pyöräyttäisin kevyemmät pashat kasaan. Saapi nähdä, eiköhän sillä suo(n/l)et täyty.

 

Yleinen

Vajaa vaan ei kauaa

Jätä kommentti

Olen luullut, että kisojen jälkeen stressi vapautuu ja sitten tulee aina kipeeksi. Sain sunnuntaina elämäni karmeimman taudin ja luulin, että tämä on taas jotain ruoansulatushäikkää, kun söin pitkästä aikaa naudan ulkofileepihvin ja sen takia reagoi niin voimakkaasti. Tässä nyt kuitenkin vähän analysoitua ja neuvonantajia konsultoitua se taisikin olla se norovirus, meinaa kuumeilua ja kaikki tuli pihalle, olin ihan loppu ja kaksi päivää mennyt koomassa. Onneksi tuollaisilla taudeilla ei ole yleensä taipumusta kestää kovinkaan kauaa, vanhanliiton jaffalla ja mustikkakeitolla ollaan yritetty tästä toipua että edes joku pysyisi sisällä, ja eniten tässä harmittaa melkein se herkkupihvi jonka pullautin ulos.

Fiiliksiä..

Kesä tulee niin kovaa vauhtia että väkisinkin tässä on hymyssä suin joka aamu. Katuvalotkin sammuu jo 6.37 eli valoisaa on! Samaten alkaa suojasäät ja se tarkoittaa että pitää tiuhentaa pölhö-kustaan kylpykertoja, meinaa isä sanoi että alkaa kilkkana muistuttaa pian Hakkaraisen kalsareita niin vähemmästäkin sitä säikähtää. :) Olen äitini kanssa sattumoisin samassa rakennuksessa töissä (eri firma tosin) ja meillä on myös yhteinen työmatka. Tänä aamuna muubster oli taas niin hulvattomalla tuulella jo kukonpaukun aikaan että en kyllä enää yhtään ihmettele miten musta on tullut näin pöljä. <3 Noniin eli kotona kaikki hyvin ja olokin vähän päälle 100 %, pikkuhiljaa.

Näin meiän Umpun kuntokuvat tänään ja hittolainen, muutamassa kuukaudessa Umpson on rykiny lihaa itteensä niin että muutos on melkoinen. Siinä sitä taas huomaa kun ollaan noudatettu jotain tavoitteellista suunnitelmaa ja miten lyhyessä ajassa kaikki on mahdollista, Hyvä Umppu! Perästä tullaan, tää oli mulle tämän päivän motivaatio, kiitos. Eli panokset kovenee: mulla on nyt lenkkipolulle todellinen haastaja, kohta nähdään kuka vie ja ketä, jonka lisäksi keväällä (kohta) alkaa uimakoulu(?) eli opetellaan kellumaan eka.

Kuva on vanha.. mutta siltikin hyvä;)

Mä oon ollut aikalailla rehulinjalla ja pikkuhiljaa voisin ottaa taas proteiinilisät ym. herkut käyttöön. FASTilta on tullut uutuustuote, jonka nimi on High Protein RECOVERY. En ole edes päässyt maistelemaan vielä pudding-uutuusmakuja eli valkosuklaata ja minttusuklaata, onhan tämä kauhea vääryys nyt korjattava.

Mukava yllätys viimekeväisistä kuvauksista by Antti Mutka

Loppuun vielä: “Persevere…because on the road to success there is never a crowd on the extra mile!”. Vielä en oo päättäny juostaanko 10 vai 20 km.

Treenaus, Yleinen

Se niistä muisteloista

Jätä kommentti

Tänä viikonloppuna teammate Jaani Inkinen suuntas pk-seudulle ja toki tehtiin tärskyt salille. Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan täyspäinen mies treenaa tavoitteellisesti naisen kanssa, koska harvoin siitä mitään tulee. Onhan tietty niitä poikkeuksiakin, ei parane ihan yleistää. :) Myös treeniohjelman jakaminen on vähän kyseenalainen homma, sillä ne on kuitenkin sinulle räätälöity sillä mentaliteetilla että kehitystä saadaan oikeeseen paikkaan. Jaani tarvinnee koipia(?) ja kuulinkin jo aikaisemmin Treella ko. treenin sisällön, siihen ei kuulemma kerta kaikkiaan totu. Koska minä tarvitsen sitä lihaa tasaisesti joka paikkaan plus toisaalle vielä vähän enempi, niin ajattelin (myös vaihtelun vuoksi) ettei se nyt niin hallaa tee että riipastaas sama setti. Siellä on selkeesti ollut Kimmo the devil vääntään ohjelmaa kokoon ja loppusuorilla tuli aika karua palautetta: ”Tosta sulla ei oo ees varaa tiputtaa.”

Muistu mieleen oma ihan ensimmäinen kertani salilla. Olin liittynyt Elixiaan heikkona hetkenä, kun tajusin että pakko alkaa tehdä itselleen jotain. Alkuun kävin ohjatuilla tunneilla ja tyypillisesti koko kroppaa vähäsen niissä ilmanpainevastus-laitteissa ’huhhuh olipa hyvä treeni’. Olin varmaan rahoissani, koska tykkäsin maksaa 65 €/kk käymättä siellä sen koommin. Vuoden jäsenyyden alkaessa lähestyä loppuaan, tuumin että ei saakeli pakko kai yrittää nyt vähän hyödyntää tätäkin. Sain kaverin houkuteltua mukaan koska yksinhän en sinne olisi raahautunut sitten millään, ja mentiin spinning-tunnille. Oikeen puhkuttiin energiaa että nyt on niin terveellinen ja hyvä olo että mennäämpäs kauppaan ja syödäänkin nyt tosi terveellisesti. Arvatkaas mitä ostettiin, greippi. Todettiin, että jatketaan samaa hyvää linjaa ja huomenna uudestaan mutta toiselle tunnille. Enää en muista tunnin nimeä, mutta se oli sellanen armeija-henkinen kuntopiirisetti, ja aivan kamala, oltiin kaverin kanssa ihan lopussa ja nöyränä mentiin kotiin. Mua sattu jo ihan joka paikkaan ja kuvittelin että siinä on nyt varmaan koko vuoden liikuntakiintiö täynnä.

Toisin kävi! Mut revittiin puoliväkisin ihan kuntosalille treenaamaan jalat. Luulin että olin läpikäynyt juuri jotain todella rankkaa, mutten ollut nähnyt vielä mitään. Enää muistan vaan että pelkkä tankokin painoi ja niin julmetusti, taisin lopulta kyykätä pelkällä puukepillä ja tärisin kuin haavanlehti. Siitä se mun salillakäynti sitten lähti ja ryhmäliikunnat jäi, jäin täysin koukkuun ja samaten meni elämäntavatkin uusiksi. Ennen vuotta 2009 mulla oli aina tavoitteena laihtua ja toteutin sen useimmiten huonoimmalla mahdollisella tavalla eli olemalla syömättä. 13-vuotiaana söin pussin nuudeleita ja 17-vuotiaana ruisleivän ja jogurtin päivässä. Nämä on ne katastrofivuodet jotka muistan, ei ihme että aineenvaihdunta on niin surkeassa jamassa. Silloin luulin että ruoka on se vihollinen, mutta pikemminkin päinvastoin.

Minnan testimeikki, meni aika nappiin sanoisin

Yritin kaivella vanhoja salikuvia mutta ei niitä voi kyllä näyttää! Mutta näitä kyllä kehtaa muistella. :))

..etenkin Lappeenrannassa oli hyvät takahuonejamit!

Aikaisemmin sitä varmaan kammoksui salilla käymistä, sillä ei mulla ollut hajuakaan mitä tehdä siellä. Varmaan edelleen katotaan että mitä kummaa tuo akka puuhaa, mutten oo millänsäkää hahaa ja eihän sitä yhtä ”ainoota oikeeta” tapaa taida olla.. Eli rohkeasti sinne vaan tuusaamaan, mutta sanokaa hyvät ihmiset jos näyttää siltä että kohta keltanokkaa sattuu ja pahasti. Paitsi älkää keskeyttäkö jos näyttää että S.I-K katkoo kohta alaselkänsä, sillä on meinaa tarkoituskin.

Hyvää viikonloppua!