Aihearkisto: Yleinen

Varikolta valokeilaan

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon  172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Tankkaamalla paranee

Kun kirjoituksista on kulunut sen verran aikaa niin nyt on pakko myöntää, että on tatsi hukassa! Kysykää jos haluatte kuulla jotain erikoista, saattaa jopa olla että vastaan. Alkuvuosi on vedetty todella roiskasten läpi, tammikuu oli jo hyvää vauhtia käynnissä kun tajusin että lisenssihän pitää maksaa, uudet kisakengät hommattava (ydinjatkeessa oli muisto PM-bolemiikista), uudet bikinit pitäisi laittaa tilaukseen, kampaajalla en ole käynyt joten soittoa Umpulle.. Ei kuitenkaan käyny niin, että oon kunnossa muttei ole asua, kenkiä, värejä, tukkaa saatikka lisenssiä, nyt on meinaas alles klar tai vähintäänkin sinne päin. :)

Mitä treenirintamalle kuuluu, niin 20:n viikon aikana tahti on luonnollisesti kiristynyt koko ajan. Peruspuntin lisäksi teen 6 aamuaerobista, jotka nekin kävellen. Parin vuoden takaisesta on opittu ettei asfaltilla parane juosta, joten kun tuli aika nostaa kierroksia, otin käyttöön nilkkapainot ja nehän on pelittäny kuin unelma. 4 kg lisäpainoa per koipi ja sitä on hiessä, ei tietoakaan ’vammoista’ mitä juostessa oli ja kirsikkana kakun päällä; jalat on säästyny. Alkuun ajattelin, että tammikuun lopulla saattaa ehkä dieetti alkaa tuntua, mutta elettiin jo helmi-maaliskuun vaihdetta, kun otin tämän prepin pohjakosketuksen: 3 pvää meni nippa nappa elävien kirjoissa, jalka paino ku synti, ei mitään tuntumaa missään eikä varmaan minkään sortin aivotoimintaakaan. Otan päivittäin nopeat & terävät päiväunet ennen salia, mutta siinä vaiheessahan se menee munilleen, kun sammuu klo 18 illalla ja herää seuraavana aamuna klo 4.

Katso ja ihaile

Katso ja ihaile

Kerkesi oikeen irvikuva päähän että näissä oloissa ei kyllä edes päällä seisten mennä kuutta viikkoa. Kokeiltiin jotain mikä on aikaisemmin ollut minulta poissuljettu, eli valmennusjohdolta tuli käsky tankata. Tieto siitä, että seuraavana päivänä saisi lapata hiilaria koneeseen oikeen kunnolla niin siitäkös mieli virkistyi, kelpasi mennä Caribiaan poreammeeseen maha pystyssä miettimään että kuinka elämä on ihanaa.

Öljynvaihtoviikot kyllä toimi tähän saumaan! Viime viikonloppuna suuntasin taas Tampereelle ja kunto oli sillä mallilla että uutta juhlanpäivää olisi luvassa. Riisipuuroa kiskoessani oikein tunsin kuinka suonissa kohisee siihen malliin ettei meinaa lusikka pysyä kädessä. Olisitte nähneet ilmeen, kun illalla Minna ilmoitti että Suvikin vois vetää cheatmealin, eli kerrosateria ja 500 ml jäätelöä humahti kurkusta niin sukkelaan ettei oo ennen nähty, hyvä jos käärepaperit jäi. Kunto senkus siitä parani; enää ei oltu nesteinen ja paineeton vaan pikemminkin päinvastoin. Tuomio viikonlopulta oli että se on tuossa, eli uskallan luvata että mikäli mitään kauheuksia ei tapahdu, kuukauden päästä tulen olemaan aika hyvä. :)

Oonan ja Piian kanssa siinä nui

Oonan ja Piian kanssa siinä nui

Nyt on helppo sanoa että kyllä on ollut kivutonta. Pahimmat tuskanhetket koin kun onnistuin tiputtamaan hyllyn suoraan nenään. Kamalaa joutua tyrmätyksi, haistoin veren ja olin varma että nysse murtu, mutta onneksi on näköjään sen verta kumista tekoa että todella vähäisillä kosmeettisilla haitoilla selvittiin. Kaikkeen ihminen ei kuitenkaan pysty ja tuolloin opin että musta ei koskaan tule nyrkkeilijää. Keskitytään siihen mitä itse osaa parhaiten, että voi jälkikäteen taputtaa itseään päähän että ’way to go’.

215m

On top of my game!

Hyvää kuuluu! Viime päivityksestä on aikaa syystä että blogini oli hakkeroitu(?) ja näin ollen tämä tuutta on ollut tukossa. Sikäli tehnyt ehkä kaikille gutaa että on voinut keskittyä tähdellisiin asioihin. :) Ongelma on fiksattu ja valmisteluista päässee taasen lukemaan, kuten äitini on jo ennättänyt monesti pyytää (note to self: soita kotiin useammin). Vuosi sitten kisasin viimeksi Arnold Amateurissa ja palautumisesta kärsi ehkä enemmän pää kuin kroppa. Ajattelin että jos sittenkin vielä 5 vkoa kärvistelisi ja kisaisi keväällä, mutta onneksi järki voitti ja ei se ei se kunto enää yhtään paremmaksi olisi mennyt, päinvastoin. Olen kuitenkin fiilispohjainen ihminen, jos kroppa ei toimi niin mieli on matalalla kuin matelijan mahanahka. Ja taas kun kerran kulkee, niin kulkee!

Arskoissa 2013

Arskoissa 2013

Mitä tässä on nyt sitten tapahtunut, niin sitähän riittää! Aloitin Fitness Classiciin valmistavan prepin 28.10. ja viikkoja taitaa tulla yhteensä 24. Kuulostaa ’pahalta’ mutta suhteellisen maltilla ollaan menty ja vanhasta kokemuksesta viisastuneena on mukavaa olla aina vähän etupellossa, kuin paniikissa miettiä tuleeko kuntoon (= ei tule). Tuolloin en vielä viitsinyt kisaamisesta paljoa huudella, sillä itsellekin tuli yllätyksenä miten kroppa lähtisi käyttäytymään, varsinkin kun hintaa oli aika reippaasti. Minna on aina ollut todella huono valehtelemaan, naamasta näkee heti mitä se ajattelee (pari kertaa saattanut mut todella kiusalliseen tilanteeseen :)) ja näin heti otsarypystä että saas nähä kuin käy. Mutta jos jotain haluaa ja niin päättää niin sen kyllä saa! Kaloreita ruokavaliossa oli suhteellisen reippaasti meikäläiselle, on ollut mitä leikata ja pienetkin muutokset näkyvät. Näin sen kuuluu mennäkin, 18 viikkoa takana ja rännit on laskettavissa kahden käden sormilla.

Helppo talvi

Helppo talvi

519m

Vointi on ollut mitä mainioin ja pieni irtiotto on tehnyt todella hyvää. Parasta on ehkä se, että en enää vertaa itseäni ’missä vaiheessa olin viimeksi tässä kohtaa’ koska se sekoittaa pöntön lopullisesti. Nyt olin niin hyvissä lihoissa ja pääasiassa viihdyin vallan mainiosti itseni kanssa, että olen unohtanut. Minnalta tuli uusi voimapainotteinen ohjelma saatteella ”Nyt vaan kovia treenejä!!!!” ja eihän siinä muu auttanut kuin punttailla härkäsen lailla. Pakko myöntää että pari kertaa pohjakosketuksissa epäilin omia tekemisiäni, mutta suunnitelma treenien suhteen on pitänyt ja mikäs sen parempaa kuin nähdä itse omat aikaan saannoksensa. Niillä mennään mitä on annettu ja siihen kun ynnätään 100% efortti niin olo ei voi olla kuin hyvä, sillä tietää antaneensa kaikkensa. Siitä epäilijöille luut kurkkuun – suurimpana minä itse. “If you feel lost, disappointed, hesitant, or weak, return to yourself, to who you are, here and now and when you get there, you will discover yourself, like a lotus flower in full bloom, even in a muddy pond, beautiful and strong.”

©Jari Hindström

©Jari Hindström

Nähdään lauantaina!

Tämä marraskuu on pahin vuodenaika, sillä pimeä on ennen kuin lähdet töihin ja pimeä on sieltä päästessä. Sisustus on vieläkin pahasti kesken ja 5 kk:ssa en ole saanut lamppuja makuuhuoneeseen hommattua. Siellä könyän pilkkopimeässä ja jollain kännykän valolla kaivelen kaappeja ja toivon että jotain fiksua osuu käteen. Yritä siinä sitten herätä virkeänä klo 5, joten piti kaivaa vanha kunnon kirkasvalolamppu komerosta ja voíla, klo 4.21. oltiin jo reippailemassa. Lähti kuin telkkä pöntöstä..

Sain Minnalta myös uuden treeniohjelman, se on pyynnöstä pidetty 5-jakoisena ja sisältää enemmän supersarjoja. Taas menee jonkin aikaa tottuessa ja muutama seuraava viikko tehdään varmasti kuolemaa. :) Jalat nitkutetaan nyt x2 ja kyllä sunnuntaina toista settiä vääntäessä vyön puristaessa, hapen loppuessa ja oksennuksen polttaessa ruokatorvea mietin että onko tässä taas mitään järkeä. Noh, olo paranee kun kunto kohenee ja pääsee näkemään mitä läskin alta kuoriutuu. Koko kesän yritin räkä poskella puntata niin paljon kuin sielu sietää ja nyt voin jo rehellisesti sanoa että voimataso on noussut huikeesti. Tieto siitä että on vahvempi ei kuitenkaan lämmitä, jos mitään ei ole tarttunut. Tässä mun yhtälössä 1+1 on oltava väkisin vähintään 2.2, sillä mun järkeen ei tule mahtumaan, että lihastenkasvatus olisi mennyt munilleen, kieltäydyn siitä jo etukäteen. Jostainhan se motivaatio on näihin vuodenaikoihin haettava ja eihän tuossa marraskuun vesisateessa rämpiessä ole muuta vaihtoehtoa kuin miettiä ’kui siistii’.

032mTulevana viikonloppuna meillä on Pro Elite Team Try Outs, eli lauantaina 30.11. klo 16 alkaen WFC-kuntosalille (Hallituskatu 16, Tre) kaikki kynnelle kykenevät. Tässä päävalmentajan, Minna Pajulahden viesti copypastena:

Pro Elite Team TRY OUTS!!!!!

Tulevana lauantaina 30.11. järjestetään vuosittainen P.E.T try out-tapahtuma WFC-kuntosalilla Tampereella kello 16.00. Tiimiin valitaan potentiaalin mukaan fitness, bikini fitness, body fitness sekä men’s physique- kilpailijoita.

P.E.T edustusryhmä koostuu kansainvälisen kilpailutason saavuttaneista kilpailijoista sekä kilpailijoista joilla on pitkä kilpailuhistoria. Kehitysryhmä on uusille kilpailijoille jotka valmistautuvat ensimmäisiin tai toisiin kilpailuihin. Tiimissä oleville kilpailijoille luodaan yksilölliset tavoitteet ja suunnitelmat. Kehitysryhmän valmennuksessa ovat mukana P.E.T:n  Piia Pajunen, Eveliina Tistelgren, Johannes Leivo sekä Jaani Inkinen. Näin saamme valmennustoimintaa myös mm. Turun, Jyväskylän ja Lahden alueelle.

P.E.T on tiimi urheilijoille jotka ovat valmiita sitoutumaan ja tekemään pitkäjänteistä työtä. Vaikka kyseessä on yksilöurheilu, tämä tiimi toimii tietyllä tavalla myös joukkueena. Kun mukana on loistoporukka samanhenkisiä urheilijoita, parhaimmillaan urheilijat vievät myös toisiaan eteenpäin, vaikka kilpailevat samassa sarjassa. Hyvänä esimerkkinä tämän vuoden miesten SM-physique, jossa P.E.T:llä oli 3 kilpailijaa ja tulos kolmois-voitto. Tiimin sisäinen henki on hyvä ja elämänarvot ovat samanlaiset. Lojaalisuus, rehellisyys, omien sanojensa takana seisominen, molemminpuolinen luottamus, halu treenata kovaa ja hyvä huumorintaju ovat avainasemassa tässä tiimissä. Lajit vaativat urheilijoilta oikeasti sitä, että he ovat kilpa-urheilijoita, rutiineista on pidettävä ja fitneksestä muodostuu ns. elämäntapa, ei hetkellinen huuma. Oma aktiivisuus on se mistä kaikki lähtee liikkeelle. Tämä on kilpa-ryhmä, ei PT-ryhmä.

P.E.T on parhaimmillaan perhe, tukiverkosto jonka linjat ovat 24h auki oli asia mikä vaan.

Mukaan tarvitset:
Naiset: Bikinit tai toppi ja shortsit, korkokengät, kynä
Miehet: Shortsit, kynä
Lisätietoja : 0405056794 / Minna Pajulahti

 Nähdään Lauantaina!!!

062

Tervetuloa suonikkaiden joukkoon.

Tervetuloa suonikkaiden vatipäiden joukkoon.

Myös eläinrakas täytyy olla.

Myös eläinrakas täytyy olla.

Siitäpähän tiiätte. Siis kehitysryhmään bongataan ne varsinaiset isänmaan toivot, joilla on oiva tilaisuus päästä hyvään imuun mitä tämä touhu on (Oona ;)), riittää että on halukas treenaamaan ja kehittymään. Luu kurkkuun sille joka toista luulee, itsehän imen tiimikavereista kaiken irti lähtevän ja ruinaan kimppatreenejä aina kun mahdollista. Ollaan sovittu jos tilanne äityy ’niin pahaksi’, että makaan sohvalla meritähdessä (tällä kertaa mahallaan) miettien millä tästä liikutaan, niin kaveri tulee vaikka tukasta kiskoen hakemaan.  Käytössämme on tough love –metodi, jossa lämminhenkisellä nikkailulla motivoidaan kaveria (Piia: ”yritänny, läski”) saavuttamaan nuo korkealle asetetut tavoitteet, jossa panokset on kovat: mikäli ryssit, kuulet siitä koko urheilu-urasi ajan ja vielä sen jälkeenkin. Eli toisin sanoen jos vedät herneenpalon syvälle otsalumpioon pikku herjasta, olet todennäköisesti liian herkkänahkainen, vaikka kaikella rakkaudella nämä huru-ukot yrittää tehdä toisistaan parempia kilpailijoita ja ennen kaikkea ihmisiä.

See you on Saturday!

Viikonloppujen makustelua

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään. Piia & Johannes tuli etunenässä torstaina ja täytettiin jääkaappia erinäisin tuottein muita varten. Suunnitelmissa oli vainkus röpötellä menemään ja ennen kaikkea viettää laatuaikaa yhdessä.

Pari viikkoa sitten valtaosa Pro Elite teamista saapui tänne Helsinkiin ns. kauden päättäjäisiin (ja toisten avajaisiin), koska kyseessä oli ainut viikonloppu taas pitkään aikaan, kun kellään ei ole jokin preppi meneillään.

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

Piia & Johannes saapui jo torstai-iltana

008

Piialla on ollut aika huikea kisakausi ja ACEn jälkeen alkoi ansaittu offseason. Suunniteltiin etukäteen PMissä mitä treenejä säästellään kimpassa vedettäviksi, jotta saisi maksimaalisen hyödyn irti. Tässä näette mitä sokeri saa aikaan.

002

009

Oona halusi myös auttaa järjestelyissä yms., jotenka tässä suoritetaan erittäin tärkeää tehtävää eli pestään Lullers. :)

032

On nyssäkkää, pussukkaa ja kanaa. Even kanssa matkalla Treelle.

035

#hurjaluonto

Viime viikonlopuksi Minna oli järjestänyt tiimi seminaarin Bullfarmilla aiheena voimaharjoittelu. Heti alkuunsa Jani Ihalainen kertoi paikan säännöt (2 kpl) joista jo toinen luiskahti Oonalta ohi. :) Mä en ole ko. lajiin hirveesti perustanut ja varmaan johtuu siitä, etten ole ymmärtänyt sen päälle mitään. Käsiteltiin moniakin aiheita ja sen jälkeen piti kokeilla mavea ja penkkiä. Siinä kaksi inhokki-liikettäni ja ensimmäinen johtunee siitä, etten ole snaijannut tekniikkaa ja alaselkä on sellaisessa solmussa ettei pysty kävellä tahi istua. Jälkimmäinen eli penkki turhauttaa varmaan sen takia, että oon siinä niin surkea.

Meidän piti kertoa ko. liikkeissä ennätyksemme ja sen jälkeen päästiinkin testaamaan. Ei ollut kohdaltani mitään parran pärinää, aikaisempi 100 kg rikkoontui kympillä eikä 120 jääny paljosta kiinni; nousi jo polville mutta selkä ei suoristunu sitten millään ja siihen jäi. Ja itseasiassa olikin hyvä lopettaa, näytti sen verta pahalta..:) Janin puheista opin, että tämä on päälle kova laji ja salilta on aina lähdettävä hyvin mielin ja löydettävä jotain positiivista, siksipä en mainitse enää sanallakaan penkkiä muuta kuin että ilman tulosta ollaan.

Treeni ei ollut sellaista sykkimistä mihin olen yleensä tottunut, mutta jeesus olen kipeä. Tekniikka-opit näkynee menneen perille sillä alaselässä ei ole minkään sortin epämiellyttävää painetta. Suosittelen kokeilemaan sillä tyyli on varsin toinen, mutta kysykää ammattilaisilta ensin ettei satu vahinkoja.

040

041Päällimmäiseksi jäi mieleen taas mainittu mielikuvaharjoittelu ja mitä sillä voi saada aikaan. Eve veti mulle kesällä pikkusession, mistä voin kertoa joskus lisää. Mä olen jo etukäteen päättänyt miten haluan seuraavan kisaprepin etenevän ja millaisen olon haluan. Ja nyt kun tarkemmin miettii niin asiathan on just niinku haluan, kyllä Luoja suo. ”There are no constraints on the human mind, no walls around the human spirit, no barriers to our progress except those we ourselves erect.”