Aihearkisto: Treenaus

Treenaus

Milos Sarcev training camp

Jätä kommentti

FAST järjesti urheilijoilleen treenileirin, jonka vetäjänä toimi kansainvälistäkin mainetta niittänyt Milos Sarcev. Meillä oli perjantaina tapaaminen WFC:lla, jonka aluksi Milos määritteli vähän leirin tavoitteita ja tarkoituksia. Luennoilla hän kertoisi ravinnosta, kisavalmisteluista ja treenausmetodistaan, jota päästiinkin sitten pitemmittä puheitta maistelemaan. Meidät oli ennakkoon jaettu 4 hengen ryhmiin ja kolmeen päivään sisältyisi 5 punttia.

GIANT-setit
Viikonlopun teema oli ”don’t lift the weights, squeeze the muscle”. Oon tässä tuuletellut että väännän paljon supersarjoja, mutta giant on supersarja potenssiin 3. Omassa ryhmässäni oli itseni lisäksi Heidi ja Jari Sorsa sekä Karita Snellman ja aloitettiin perjantaina Ollin ohjaamalla olkapää-setillä, jossa liikkeet tehtiin todella hitaasti & kontrolloidusti, aikalailla yhtä huutoa koko setti sekaisin kulmien ja liikkeiden vaan vaihdellessa, ja ajettiin lihakset niin loppuun ettei enää käsiään saanut nostettua. Mä olin Jarin pari ja se ei välttämättä ollut fiksuin veto siihen paikkaan, sillä olin jo ihan hiessä ja piipussa jo pelkkiä vipareita avustaessa ettei musta varmaan kauheesti apua ollut siihen paikkaan kun Jartsalla alkaa lihat pettään. :)

Ryhmä 'Hilu'

Lauantai-aamuna oli herra Tero Kivisen vetämä oksat-pois jalkatreeni. En tiedä millä ilveellä ihminen saa ittensä tuohon jamaan, että kolmen toiston (mitä et enää jaksanut) jälkeen tehdään vielä kolme lisää. Ei mitään käsitystä millä tultiin ylös vai tultiinko ja kirjaimellisesti tipuin hackista. Voin myöntää, että pikkuisen marmatin kun meinasi usko loppua. Tero piti kyllä paletin hyvin kasassa, kun haastetta lisää useamman henkilön samanaikainen suorittaminen niin että tempo pysyy. Illalla meiän ryhmällä oli selkätreeni, joka sisälsi 18 liikettä putkeen ja kiekka kolmesti ympäri. Voin kertoa että olo oli aika tyhjä ja siinä ei enää paljoa huudeltu loppuillasta.



Sunnuntai-aamuna kuningas Olli veti meille taas käsitreenin, joka ei ole meikäläisen lajiin nähden kovin ’oleellinen’. Mä en oo niin kauaa treenannutkaan, kauheesti on kehitettävää useilla osa-alueilla ja yksi on tämä tuntuma. Kimmelin kanssa vedettiin ojentajaposeeraukset Gold’s Gymillä ja se sano et jännitäppäs nyt sitä ojentajaa. Huusin että jännitän kokoajan ja vastaus oli vaan et kas kun ei mitään tapahdu. Ollikin sanoi että mun käsitreeni meni hyvin: ojentaja meni pumppiin kun tehtiin hauiskääntöä. :)

Milos selitti, että koska miehillä ja naisilla on vähän eri tavoitteita, rintatreenin sijaan naiset tekee jalat kahdesti. Siispä sunnuntain toinen sessio oli persuksille itsensä Bullin vetämänä ja tää oli mun ehdoton suosikki.

Älkää tästä nyt niinkään ottako mallia, tangon pitäis olla hilloviivan suuntaan muttei se enään pysynyt.

Seminaareissaan Milos selitti hänen tyylistään suunnitella valmennettavilleen ruokavalio ja keskusteltiinkin aika paljon millä tavoin kukin on oman preppinsä vetänyt. Jokainen varmasti sai paljon uusia vinkkeleitä, ukolla on meinaan aikamoinen liikepankki ja jossei muuta niin vähintäänkin uutta perspektiiviä ja kropan piippuun. Sen verta itsekin ymmärrän että tänään pidin suosiolla totaalivapaan ettei nyt vaan kohta ole joku tulehdus päällä. Viikonloppu oli rankka, mutta mahtava kokemus ja porukka aivan huikee. Me punkattiin Eveliinan kanssa Mimmon luona ja oli ihana nähdä sorsiaisiakin pitkästä aikaa. Mä oon vähä tämmöi ’laukkuryssä’ ja sovin jo alustavasti meneväni parin viikon päästä Lahteen Heidin & Jarin hellään huomaan, täytyy meinaan hyväkskäyttää tätä tiimiä niin paljon kuin pystyy, sillä taas huomattiin miten hyvin saa tehoja irti kun on joku osaava siinä avustamassa.

Kiitos FAST!

Treenaus

Pari kikkaa

2 kommenttia

Tänä aamuna juoksin metsässä pitkästä aikaa aikataulusyistä. Kuulin muutama vko takaperin, että nimenomaan juoksu tms., missä tulee ”tärähdys”, on hyvää palautusta niin lähtee hapot paremmin liikkeelle. Väänsin jalkapaloja eilen niin tämä oli hyvä kokeilu, vaikka koivet kipeät onkin, ei sillä lailla jalat paina, kun esimerkiksi jos joka aamu juoksee. Eli hyvin kulkee! Mitä nyt salilla tuli heitettyä pikavisiitti, kun siellä huomasin että pöksyt on kotona.

Tulipahan muuten huomattua heti aamusta että alakoulun opettajaksi en ikinä ala. Pysäkille paukahti luokallinen ja jessus niillä mukuloilla oli virtaa heti kukonpaukun aikaan. Oon kuvitellu jo pilanneeni kuuloni soittimella, mutta niistä lähti kyllä ääntä sen verran korkeelta ja kovaa että on tinnittäny koko päivän. Herätys oli kieltämättä tehokas, varsinkin kun sain vielä tuulilasinpesunesteet naamalle ohi ajavalta autolta.

Meillä on valtaosa likoista aloittanut kisavalmistelut kohti kevättä ja näillä näkymin mä oon niiden ainoiden joukossa, jotka pääsee joulupöytään. Harmi vaan etten sillä tavalla ole jouluihminen, mä en niin välitä kaikesta hössötyksestä ja ruoista en oikeestaan tykkää muusta kuin kalkkunasta ja kalasta, että eipähän tule jouluisin ylensyötyä. Se mitä eniten odotan, on yhteinen aika perheen kanssa. Tämän minun elämäntyylin takia on perhe venynyt ja paukkunut, niin ajattelin että annan takaisin oikeen kunnolla. :)

Jos sitä lähtis vaikka muubsterin kanssa Tallinnaan?

Kuitenkin tässä pitkin syksyä olen kuunnellut tiimissä ’erinäistä kitinää’, että alkaispa jo se kisadieetti ja aamuaerobiset. Sanoin että muistakaakin tuo, sitten kun niitä väännätte! Nyt nimittäin mulle jo myönnettiin ettei se ole niin herkkua. ;) Mä kävin kyllä saman kuvion läpi, miten tsempata ittensä lenkille ja tyhjällä mahalla. Ainoa että sillon riitti kävely, mutta en valita, nimittäin asennoituminenkin on muuttunut: ei lähde päivä käyntiin ilman pikku ponkoilua. Selviytymismetodeja pitää myös vaihdella, löytää aina uusia kikkoja motivoida itseään ja vaikka asettaa selkeät tavoitteet, siksipä oonki taas tehnyt listan, pyynnöstä! tässä olkaapa hyvät, eritoten kohta kolme:

#1 Takaisin luontoon
Myönnän että vuoden aikaan nähden paskin mahdollinen vaihtoehto. Kylmä vesisade ja pimeys ei kauheesti houkuttele.. Mutta crossarilla on tottumattoman niin helppo luovuttaa ja kävellä suihkuun, kun korvessa on pakko edetä jotta pääsisi kotiin asti. Reitti kannattaa suunnitella etukäteen jossei lähistöllä ole valmiita ratoja, kotiovi meinaa tuppaa muuten kummasti löytymään ja nopeaa. Aloittajan kannattaa myös vilkuilla kelloa, aika menee hyvin hitaasti jos on tuskissaan; 5 min voi tuntua puolelta tunnilta.

#2 Ohjatut tunnit
Sinne kun raahautuu, niin pois ei voi livistää ennen kuin tunti on ohi. Kävin sunnuntai-aamuna Crossing-tunnilla ja se oli ihana; musiikki, kaikki! Helppoa!

#3 Variaatiot
Siinä vaiheessa kun juostaan palttiarallaa 50 km viikkoon, niin sama reitti ei tunnu yhtä hapottavalta kuin aluksi. Vaihteluksi tein niin, että juoksin yhden kappaleen ajan, kävelin toisen jne. ja olin ihan kuitti. Crossarilla teen iltapäivisin yleensä minuutti + minuutti ja tämän voittanutta ei ole. Ei paljon muuta kerkeä kuin vaihdella vastusta ja syke pysyy kokoajan siellä 130-170 välissä. Aamuisin vaihtelee paljonkin mitä häärään, mutta oon asettanut minimitavoitteeksi 100 kaloria kymmeneen minuuttin. Jos tämä ei tule täyteen (600/1h) niin sitten sorvataan ekstraa. Toinen voi olla matka, esim. 8,5 km. Tai sitten askeleiden/vetojen, mitä ikinä ne pyöräytykset crossarissa onkaan, kokonaismäärä, esim. 6000. Ennen kuin on lukemat taulussa niin siitä ei poistuta.

#4 Itsensä viihdyttäminen
Tämä lähtee edelleen siitä musiikista. Jossei musiikista niin radio-ohjelma? Monella salilla on telkkarit jossei nyt crossarissa niin vähintään seinällä. Ja jos ei ole niin homma vaikka se iPad, tee ihan mitä tahansa jos on pakko. Kolme varttia menee nopeesti kun katsoo jakson CSI:ta. Kaikki keinot on sallittuja, mutta jutun juoneen pääsee kyllä kiinni ja nopeaa. Sitten sitä tehdäänkin enää ei pakosta vaan nautinnosta.


Treenaus, Yleinen

Vitosesta kutoseen

2 kommenttia

Mulla on ollut vähän vaikea viikko, vääntöä ollut vissiin liikaa. Nyt ollaan saavutettu joku ultimate väsymyksen taso, alkaa nimittäin tuntua. Itseni ja ennen kaikkea muiden terveyden & hyvinvoinnin vuoksi täytyi torstaina ottaa vähän ”vapaata” ja pyhittää se levolle. Olinkin jo ennen 8 nukkumassa ja nyt voi kertoa että vireystila alkaa olla kohdillaan. Oon kyllä kertonut, että ruoan suhteen en ole nirso, mutta laitappa lautaselle seitiä ja tummaa riisiä, niin sitä en saa alas vaikka päällä seisoisin. Mun mielikuvitus on ollut kovilla että olen saanut tuon seitin syötyä ja voin kertoa (tekut tiimille) että ruokapuheet alkaa pikkuhiljaan keittää. Mä pystyn kyllä syömään sitä parsakaalia vaikka kilo kaupalla – ilman pieruja. :)

On tässä kyllä sotkettukin niin vauhdilla, että onneksi muutoksiakin on tapahtunut. 2 viikkoa on lähtöluvan saantiin ja kyllä sen nyt pitäisi irrota. Varsinkin kun äitini ilmoitti tänä aamuna, että on isän kanssa varannut jo lennot ja hotellin Budapestista <3. Myös Umppu on ainakin lähdössä mukaan ja kyllä nyt alkaa kaikki asiat olla niin hyvin että!


Sitten urheiluasiaa: Tänä aamuna liukastelin agility-radalla, kun tuli hurautettua lenkki valoisaan aikaan. Kyllä mulla olikin jo sitä 8 kilsan kiepasua ikävä! Oon nähkääs löytänyt jälleen juoksemisen riemun, mutta ikäväkseni joudun todeta ettei jalat kestä sitten ollenkaan kovaa alustaa. Pari kertaa olen juossut matolla, mutta 20 minuutin jälkeen alkaa tuntua jo säärissä & taipeissa niin pahalta että on parempi himmailla. Hevisaurus on tehnyt myös tehtävänsä, nimittäin voin kertoo että nyt on tulta munilla! Mukavuusvyöhykkeiltä ulosastuminen osa I on toiminut paremmin kuin hyvin, märkä t-paita on saanut aivan uuden merkityksen ja niinhän siinä kävi että mulla on uus takuuvarma biisi! Tästä. Menin myös ostamaan loppuvuodeksi salikortin Forever Töölöön ihan vain siitä syystä, että saisin vaihtelua noihin aerobisiin. Mulla ei ole kyllä kauheesti mitään fobioita, mutta monesti olen ihmetellyt minkä takia, jos sali sattuu olemaan aivan tyhjä, jonkun naikkosen täytyy ottaa juuri se viereinen kaappi? Samaten suihkussa tullaan siihen viereen roiskimaan saippuaa mun päälle vaikka tilaa on enemmän kuin laki sallii. Ens kerralla pyydän pesemään selän myös. :) Osittain ehkä tästä syystä olen kaihtanut ryhmäliikuntatunteja (ellei sitten ole esim. spinningiä, missä selkeästi on oma paikka), koska mua ahdistaa jos ne on liian täynnä ja olkapäät kolahtelee muihin. Ja rehellisiä jos ollaan, niin lähinnä se ettei mulla oo ollenkaan rytmitajua. Nyt raivolla päätin mennä kokeileen zumbaa ja tiiän jo nyt, että kun pitää mennä oikeelle mä meen vasemmalle mutta hitot! Menkööt.

Mä oon yrittäny nyt kovasti tsempata ja opetella sitä instagramin käyttöä ja se nimi on sisokuusela, sikäli mikäli joku haluaa sieltä seurata. Loppusilauksena vielä vkonlopun teema: “The last three or four reps is what makes the muscle grow. This area of pain divides the champion from someone else who is not a champion. That’s what most people lack, having the guts to go on and just say they’ll go through the pain no matter what happens.” (Arnold Schwarzenegger) Nyt se on sanottu.

Treenaus, Yleinen

“When your lungs collapse, when your last breath fails…”

Jätä kommentti

Työ-koulu-työ-työ-koulu-työ-kombon läpikäyneenä tietää, että mikäli asioita aiotaan saada aikaan, on pakko olla vähän suunnitelmallisuutta. Olenkin aina aikatauluttanut viikkoni etukäteen, kirjoittanut minä päivänä aion tehdä minkäkin treenin ja siinä pysytään. Oon ollu aika kova suorittamaan ja tykkään että on joku kontrolli kokoajan tekemisistäni. Tämän takia en teekään koskaan mitään spontaania, sillä auta armias jos niin pääsee käymään ettei asiat tapahdu niin kuin haluan, meillä on piru irti. Eräs ihminen sanoi mulle että menetän elämästä hirveesti, koska en kulje tuolla takki auki ja ota vastaan mitä on tullakseen. Ei tällä ole nyt niiden tunteiden suojelemisen kanssa mitään tekemistä, vaan yksinkertaisesti sen, että mun täytyy olla tiettyinä kellonaikoina rykimässä tai ruokalautasen ääressä ja jos en ole johonkin rillutteluun etukäteen varautunut, ei onnistu. :) Plus että elän kyllä elämäni onnellisinta aikaa juuri nyt, kiitos vain. Pointti miksi lähdin tästä selittämään, on se, että vaikka omasta mielestäni langat on hyvin hyppysissä, treeneistä puuttuu se kirjanpito! Sain lauantaina jo vähän palautetta että missäs on sihteerin kynä ja paperi.. Mullehan on tehty valmis ohjelma, joka on kyllä paperilla, mutta en ole pitänyt kirjaa esim. millä painoilla oon puntannu/montako toistoa tuli vängättyä viimeksi. Voi olla että tässä asiassa muutoksen tuulet puhaltaa.

Toinen juttu on sitten tämä uusi treenimusiikki. Armas velikultani lisäsi 54 tsipaletta örinää soittimeen, ”tää saa sut sykkii”. Eittämättä. Rintatreenissä aloin kuuntelemaan että kylläpäs jytää, mikähän on kappaleen nimi.. Sopi tunnelmaan kuin sormi sieraimeen, sehän oli ’Deadweight’. Tästä vähän maistiaisia! Nyt on uusi teema ja sen nimi on ’ei tunnu missään’. Tarkoituksena on treenaa niin kovaa ettei kasetti kestä, filmi loppuu jne.. Vaikutteita otetaan tietenki Dana Linn Baileysta, muutama extra kirosana irtoskin jo! Nähtiin muuten Vegasissa DLBn kävelevä kopio, mikä oli aika karmivaa, kun kaikki oli matkittu tukkaa ja puhetyyliä myöten (true fani). Eli mäkin voisin alkaa varaa pikkuhiljaa parturiaikaa?

Sunnuntaina tein jotain, mitä en tee koskaan. Mulla oli yksityinen tanssitunti, jossa käytiin vähän reggaetonia ja merengueta läpi. Musta on tosi kaunista kun joku osaa tanssia ja kadehtien katoin kuinka Tuija liikkuu, kyllä mäkin joku päivä! Mulla on korvien välissä sellanen ongelma, että mietin yksikertaisesti liikaa: joko miltä näytän tai mitä tässä täytyy tehdä. Heti kun ei katso itseään peilistä eikä mieti, alkaa sujua vähän paremmin. Olen kyllä niin jäykkä että tämä teki mulle pelkkää hyvää, ihan eri tavalla sai lihaksia aktivoitua, hiki lensi ja nyt on haitari niin kipeä kaikesta sheikkaamisesta ettei tosikaan. Alan pikkuhiljaa ymmärtää miten tässäkin kyse on ennemmin asenteesta ja itse asiassa jo odotan innolla seuraavaa tuntia! On nähkääs vähän kotiläksyjäkin. Näillä muuveilla (pikkusen vielä kun treenataan) kuoritaan tästäkin elovenasta semmoi härski akka ettei olla ennen nähty. Parempi että vedetään vielä pikkuisen yli, lavalla kuitenkin puolet karsiutuu – paitsi Umpsonilla tuplaantuu. :)

Treenaus, Yleinen

MM-kuumetta ja damage controlia

2 kommenttia

Tänä viikonloppuna oli naisten MM-kisat Puolassa, ja niinhän siinä kävi että Anna Virmajoki toi odotetusti kirkkaimman mitalin! Aivan älytön rykäsy yhdessä vuodessa ja tuuminkin tässä että mitä Anna edellä, minä perässä. :) Se tarkoittaa myöskin, että ens vuonna meillä on amatöörilavoillakin uusi mestari, ja tuosta paikasta käytäneen kova kamppailu.. Että ehkä lopetetaan tämä anteeks-pyytely ja eikun lisää vauhtia!

Mun turkkilainen kanssasisko oli 10. ko. kisoissa. Meillähän oli EM-kisoissa pisteen ero ja se on lähettäny mulle viestiä ja kysyny vielä Minnalta & Kimmolta olenko tulossa junnu-MM:iin. Taitaa pelätä ja on syytäki sillä sen verran mua on koko kevät ja kesä kaivellu! Onhan se kireä ja on sillä lihaakin, muttei muuten mitää mitä mulla ei ois. ;)

Simay Öztürk

Sen verran minäkin innostuin noista mm-tuloksista että huitasin aamulenkin kuin vettä vaan. Sen jälkeen ei enää jalkatreeni niin motivoinutkaan. Jos tämmöinen heikko hetki meinaa iskeä, niin äkkiä jyviä kohti kitalakea, tuplaa vaikka määrä ja kuppi kahvia päälle, niin lopputulos on että kaunottarella salille! Vinkkinä vaan, nähkääs jos tuota ei pureta johonkin, niin kotona kiipeillään seiniä ja olo on aivan kaamea. Mukavasti luontoäitikin tarjosi vastusta tähän minun pikku outdoor-spinningiin, sopivasti tuuli vielä alamäessäkin että piti tosissaan polkea etiäpäi päästääksee. Tein pienen poikkeuksen normi jalkatreeniin ja pistin enempi limppua tankoon ja vähensin toistoja, mutta edelleen superina. Loppu menikin pumppaillessa ja tältä perstuntumalta meni sinne minne pitikin. Kotimatka ei enää ollutkaan niin lystiä, mutta näköjään kannatti! Monesti kun ’väkipakolla’ raahaan itseni salille, tempasen elämäni treenin. Siinä voi jopa housujen saumat pettää. :)

Aikaisemmin mulla ei oikeastaan univaikeuksia ole ollut, mutta viime yönä Iso-Kuuselalla ei kyllä nukuttu. 2 ½ h pyörin sängyssä ja viimein ku olin nukahtamaisillaan ni eiköhän ala kiskomaan suonesta niin että viivana ylös ja magnesiumia naamaan. Yhden ainoon kerran tämä on tapahtunut aiemmin, mutta silloin kyllä heräsin kärppänä 2.15. Kolmelta luovutin ja lähdin lenkille. Ovat helkkari jo sammuttaneet valot tuolta pururadalta; pistelin menemään ja ajattelin että tästä on varmaan vaa pari lamppua sammunut.. Noei ollut vaan koko kiekka pimeänä ja mielikuvitus lähti vinhaan vauhtiin. Nokkaansa pidemmälle ei nähnyt mutta ei otsalamppuakaan voi ottaa, nimittäin jos joku siellä puskissa kykkii, niin silloinha se ainakin mut sieltä spottaa. Tämän takia sotketaan nyt turvallisesti sisätiloissa.

Vaikka penikat eivät ole nyt aiheuttaneet vaivaa, huomaan heti että alkaa kipeytyä kovasta alustasta. Siksipä täytyy hillitä itseäni juoksumatolla ja pitäytyä suosiolla crossarissa. Huomenna on tiedossa ehkä paras ’mallin keikka’ koskaan, nimittäin menen hierottavaksi! Vielä en tarkkaan tiedä kuinka homma etenee, mutta oletan että runttaavat kuntoon siinä samalla kun filmaavat. Selkä täytyy olla nääs ojossa että pääsen viilaamaan asentoja sunnuntaiselle tiimipäivälle!