Aihearkisto: Treenaus

Treenaus, Yleinen

Pojasta paja paranee

Jätä kommentti

Rauhallista Pääsiäisen aikaa vaan kaikille! Itselläni on sujunut tähän asti oikein mukavasti, sillä olen saanut nukuttua reilusti yli 9 h yöunia ja on voinut herätä ilman kelloa, mikä on harvinaista herkkua. Nyt kun meillä on näin pyhinä enemmänkin aikaa viettää yhdessä pois lukien aamu viiden lenkki arkisin, ollaan käyty jo tekemässä mahaa ja nyt vietetään kuuluisaa sohva-aikaa (katsotaan ja kuunnellaan Jaguar F-typeä:)) ennen päivän toista treeniä.

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Alkaa Rufuskin olla kohtuu siro jo

Tuttu ja turvallinen on monille mukavuus ja muutoksesta kumpuaa useimmiten hillitön vastarinta. Suomalaiset on varsinkin hyvin tyypillisiä tässä asiassa – vastustetaan vastustamisen vuoksi. Tuli mieleen Jätkäsaareen rakenteilla oleva Clarion-hotelli, josta tulee nyt 16. Kerroksinen suunnitteilla olleen 33. kerroksisen sijaan. Tämä kaatui siis kaupunginvaltuuston äänestyksessä yhdellä äänellä, ja kysynpä vaan miksi? Varjostiko se jotakuta? Pilaa kaupungin yleisilmeen? Olen ehkä vähän yksinkertainen, sillä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Mun matematiikan mukaan puolet korkeampi rakennus olisi jo vaatinut esimerkiksi puolet enemmän kerrossiivoojiakin.. Clarion muuten järjesti Kiirastorstaina pääsiäismunajahdin, jossa 50 kultamunaa piilotettiin ympäri Jätkäsaarta ja jokainen sisälsi jotain palkintoja. Hieno tapa liikuttaa ihmisiä, sillä enpä ole muina aamuina katsellut, kun ihmiset juoksee 5.50 alkaen ja varmaan paljon aikaisemminkin, munajahtiin. Itselleni ei tuolloin munaa herunut, mutta heti kun tötterö on pystyssä, voinee minut löytää joka perjantai töiden jälkeen skybaarista kahvilta.

Tutun ja turvallisen ymmärrän siinä mielessä, että itselläni esimerkiksi vieraalla salilla treenaaminen aiheuttaa sen, että pyörin kuin pieru nahkahousuissa, sillä ”kaikki on hukassa”. En oikein ikinä saa kiinni siitä mitä piti tehdä tai ajatus harhailee uutuuden viehätyksestä ja pelosta, että joku käy vaikka kääntämässä matkalaukut jumppasalista (kröhöm). Pikkuhiljaa viime syksyn puolella ja vuoden vaihteen jälkeen näköjään pysyvästi siirryin Ruoholahden Mayor’sille ja nyt, kun pieni alkukankeus alkaa pikkuhiljaa hellittää, voin kertoa, että paikka on ihana. Ensi kosketuksen taisin ottaa v. 2010 ja siihen nähden laitteita ja neliöitä on tullut rutosti lisää.

DSC04820

Ei vain se, että mökki on auki avainlätkällä klo 6 – 23, sijainti sattuu olemaan alle 1,5 km kotioveltani, hinta on kohtuullinen, salia kehitetään kokoajan kenen tahansa huippu-urheilijan tai vähemmän huippu-urheilijan tarpeisiin sopivaksi, on myöskin ihmiset jotka luovat ilmapiirin (ja se on paljon sanottu näin sisäänpäin kääntyneeltä ja hitaasti lämpenevältä ihmiseltä, joka epäilee kaikkea muuta paitsi omaa perhettään). Nyt varsinkin, kun kuulokkeeni hajosi, olen altistunut kaikennäköiselle erikoisasialle, mutta niin se vaan on, että you never walk out of the gym and say, ’I shouldn’t have gone.’ Kiitos!

DSC04822

Tuli samalla testattua kameran asetuksia

DSC04825

Tätä me Retu tehtiin!

Treenaus, Yleinen

Jalalla koreasti

Jätä kommentti

Kun on kaiken maailman tekstejä, ”kuinka puristat käden nyrkkiin” ja mitä se kertoo persoonallisuudestasi (luettavissa: MTV3), mietin, onko olemassa faktoja siitä, mitä kertoo ”kuinka noukit pudonneen esineen lattialta”? Kyykistytkö vai pyllistätkö?

Itse huomaan pyllistäväni ja jo varmaan siitä syystä, että polvet eivät ole viimeaikoina koukistelusta oikein tykänneet. Kävin tiistaina Meijerin oman erikoismiehen käsittelyssä ja kerrottakoon nyt, että kipeää teki. Yritin säilyttää cooliuteni, mutta 3 tuntia käsittelyssä ja viimeinen veto, niin hyvä etten pompannut pöydältä ja tulipa äiskää ikävä. Mustelmaa alkoi nousta jo samana iltana ja toki turhamaisuuteni nosti päätään ja sivelin niihin apteekista saatavaa mustelmavoidetta mahdollisen kosmeettisen haitan vuoksi. En tiedä kuuluiko äkäinen puna ja kuumotus asiaan vai oliko kyse allergisesta reaktiosta, mutta mustuminen loppui siihen. Seuraavana päivänä tuntuikin siltä, että olisin vetänyt härkäsen jalkatreenin ja siihenhän en ole kyennyt kuukausiin.

Puikko siellä vetelä täällä

Puikko siellä vetelä täällä

Tänään ajattelin sitten viimein kokeilla kyykistyä. Teen jalkatreenin alkuun aina vatsoja, sillä siten mulla pysyy paremmin paketti kasassa ja innostuin jo siitä, miten jalannostot nousi kevyesti korkeammalle, että ainakin joku sopukka on auennut. Ja ai että kun sitä sai polvea koukkuun ja kyykkyyn ilman kipua<3. Pieni natina kuulunnee edelleen asiaan ja toki varovasti on nyt hyvä ottaa, kun takaraivossa kokoajan jäytää pelon tunne että nipsahtaako, mutta tähän mennessä kaikki hyvin! Voin lainata itseäni sanoilla ”kaivellaan ensi kerralla kahta kauheemmin, jos tulos on tämä!”

IMG_6262

Jos jotain niin Puhdas+ magnesiumsuihketta kannattaa urakalla suihkia jos on jäykät hartiat tai ”istujan perse”, kuten minulla. Ei taatusti tule allergisia reaktioita. Jos on nivelten kanssa ongelmia, kannattaa kokeilla kollageenia tehden iholle siinä samalla gutaa (tuotantohan alkaa vähentyä jo 25 vuoden iässä, joten käyttöhän olisi pitänyt aloittaa jo). Älkääkä unohtako glukosamiinia!

Mitä nyrkkini sitten kertoo minusta, kun peukku myötäilee nyrkkiä? No ainakin sen, että kaipaan hyväksyntää ja kehuja. ”Älä lakkaa uskomasta itseesi, vaikka kukaan ei suitsuttaisi ihanuuttasi sinulle ääneen”.

Treenaus, Yleinen

Se niistä muisteloista

Jätä kommentti

Tänä viikonloppuna teammate Jaani Inkinen suuntas pk-seudulle ja toki tehtiin tärskyt salille. Itse olen sitä mieltä, ettei kukaan täyspäinen mies treenaa tavoitteellisesti naisen kanssa, koska harvoin siitä mitään tulee. Onhan tietty niitä poikkeuksiakin, ei parane ihan yleistää. :) Myös treeniohjelman jakaminen on vähän kyseenalainen homma, sillä ne on kuitenkin sinulle räätälöity sillä mentaliteetilla että kehitystä saadaan oikeeseen paikkaan. Jaani tarvinnee koipia(?) ja kuulinkin jo aikaisemmin Treella ko. treenin sisällön, siihen ei kuulemma kerta kaikkiaan totu. Koska minä tarvitsen sitä lihaa tasaisesti joka paikkaan plus toisaalle vielä vähän enempi, niin ajattelin (myös vaihtelun vuoksi) ettei se nyt niin hallaa tee että riipastaas sama setti. Siellä on selkeesti ollut Kimmo the devil vääntään ohjelmaa kokoon ja loppusuorilla tuli aika karua palautetta: ”Tosta sulla ei oo ees varaa tiputtaa.”

Muistu mieleen oma ihan ensimmäinen kertani salilla. Olin liittynyt Elixiaan heikkona hetkenä, kun tajusin että pakko alkaa tehdä itselleen jotain. Alkuun kävin ohjatuilla tunneilla ja tyypillisesti koko kroppaa vähäsen niissä ilmanpainevastus-laitteissa ’huhhuh olipa hyvä treeni’. Olin varmaan rahoissani, koska tykkäsin maksaa 65 €/kk käymättä siellä sen koommin. Vuoden jäsenyyden alkaessa lähestyä loppuaan, tuumin että ei saakeli pakko kai yrittää nyt vähän hyödyntää tätäkin. Sain kaverin houkuteltua mukaan koska yksinhän en sinne olisi raahautunut sitten millään, ja mentiin spinning-tunnille. Oikeen puhkuttiin energiaa että nyt on niin terveellinen ja hyvä olo että mennäämpäs kauppaan ja syödäänkin nyt tosi terveellisesti. Arvatkaas mitä ostettiin, greippi. Todettiin, että jatketaan samaa hyvää linjaa ja huomenna uudestaan mutta toiselle tunnille. Enää en muista tunnin nimeä, mutta se oli sellanen armeija-henkinen kuntopiirisetti, ja aivan kamala, oltiin kaverin kanssa ihan lopussa ja nöyränä mentiin kotiin. Mua sattu jo ihan joka paikkaan ja kuvittelin että siinä on nyt varmaan koko vuoden liikuntakiintiö täynnä.

Toisin kävi! Mut revittiin puoliväkisin ihan kuntosalille treenaamaan jalat. Luulin että olin läpikäynyt juuri jotain todella rankkaa, mutten ollut nähnyt vielä mitään. Enää muistan vaan että pelkkä tankokin painoi ja niin julmetusti, taisin lopulta kyykätä pelkällä puukepillä ja tärisin kuin haavanlehti. Siitä se mun salillakäynti sitten lähti ja ryhmäliikunnat jäi, jäin täysin koukkuun ja samaten meni elämäntavatkin uusiksi. Ennen vuotta 2009 mulla oli aina tavoitteena laihtua ja toteutin sen useimmiten huonoimmalla mahdollisella tavalla eli olemalla syömättä. 13-vuotiaana söin pussin nuudeleita ja 17-vuotiaana ruisleivän ja jogurtin päivässä. Nämä on ne katastrofivuodet jotka muistan, ei ihme että aineenvaihdunta on niin surkeassa jamassa. Silloin luulin että ruoka on se vihollinen, mutta pikemminkin päinvastoin.

Minnan testimeikki, meni aika nappiin sanoisin

Yritin kaivella vanhoja salikuvia mutta ei niitä voi kyllä näyttää! Mutta näitä kyllä kehtaa muistella. :))

..etenkin Lappeenrannassa oli hyvät takahuonejamit!

Aikaisemmin sitä varmaan kammoksui salilla käymistä, sillä ei mulla ollut hajuakaan mitä tehdä siellä. Varmaan edelleen katotaan että mitä kummaa tuo akka puuhaa, mutten oo millänsäkää hahaa ja eihän sitä yhtä ”ainoota oikeeta” tapaa taida olla.. Eli rohkeasti sinne vaan tuusaamaan, mutta sanokaa hyvät ihmiset jos näyttää siltä että kohta keltanokkaa sattuu ja pahasti. Paitsi älkää keskeyttäkö jos näyttää että S.I-K katkoo kohta alaselkänsä, sillä on meinaa tarkoituskin.

Hyvää viikonloppua!

Treenaus, Yleinen

Kotona ollaan

2 kommenttia

Oli jopa kaivattu olo, kun on muutama päivä mennyt sähköpostia selviteltäessä. Pikku Lullers on myös kasvanut mukavasti, kiipeää jo portaita ja painaa jopa 1,4 kg. Eikä ollut unohtanut minua vaan pusuilla ja sydämillä vastassa.

Etsi sukkakeiju kuvasta, se onki melko jemmassa..

Tämä minun lihastenkasvatus -yritys lähti ainakin vauhdilla käyntiin, sillä Lumo Nastola vietti syntymäpäiväviikkoaan, ja olin lupautunut menemään keskiviikkona paikan päälle. Mun hyvät unenlahjat on nyt vähän ottanu jostain osumaa, sillä Columbuksessa oli vaikeuksia nukkua ja samaten kotona. Heräsin kahdelta ja 3 tunnin yöunien jälkeen ja ei nukuta. Lähdin sitten lenkille tappaa aikaa ja mietin että mitenhän klaaraan illaksi Nastolaan.

Hyvin siitä kuitenkin selvittiin, mitä nyt oli pakko ottaa Tuuliharjan pihassa vartin syväunet kun alko luomet uhkaavasti painaa. Perillä näin Heidi ja Jari Sorsan, Heidi tuusas olkapäitä ja on kiristynyt viimenäkemän hirveesti! Syytäkin sillä meidän mamselli kisaa kohta Sacramentossa Pro-kisassa! ;) Mun mielestä vatsalihaksia on kahdenlaisia; on paloja ja levyjä, ja Heidillä on kyllä kadehdittavat palat.

Minä sen sijaan sain kunnon selkäsaunan Jarilta. Koin olevani erittäin etuoikeutettu, että joku keskittyy kokonaan minuun, sillä viimekerrasta on kieltämättä aikaa, kun Tampereellakin treenataan usein kimpassa. En kyllä valita, sillä aina on ollut joku spottaamassa, ja nyt aion kyllä hyväkskäyttää ihmisiä tässä asiassa minkä kerkiän.

Mulla on ollut muutama projekti jäissä, kun olen ollut keskittymässä kisoihin niin ei muuhun ole riittänyt aika. Nyt täytyy nämä muutamat asiat saattaa päätökseen ja aloitin suursiivouksella. Aikaisemminhan harrastin joukkuelajeja ja tykkäsin niistä – kovastikin – mutta homma lopulta usein kosahti seuran toimintaan. Löysin siivotessani mitalit laatikosta ja kyllä mieltä hiveli. Olin tykkänään unohtanu koko ryppään ja tuli kyllä hyvät muistot mieleen.

On tässä kuitenkin meriittejä vaikka mistä, pitää näköjään yrittää vähän todistella haha, mutta ei muuta kuin tulta päin ”Oorah!”

Treenaus, Yleinen

Pieniin päin

Jätä kommentti

Runebergin päivän kunniaksi informaatioluontoiset asiat ensin: mä sain perheenlisäystä! Uhosin joku päivä että ”ellen nyt sitten joku päivä vaihda liigaa..” niin nyt siinä näyttäis käyneen niin, oon nähkääs rakastunu! Parissa päivässä huomaan itsessäni ja lähimmäisissäni valtavan eron: muu perhe on seonnut milloin minä olen tullut järkiini. :) Valtakunta on pysynyt siistinä, oon ollut oikee kotitaloushirmu että mitään tavaroita ei ropise kullanmurun niskaan. Omaan napaan tuijotellessa sitä on kuin kissa pistoksissa, mikään ei ole koskaan hyvin, mutta nyt oman tekemisen ohella sitä suorittaa paremmin, kun on kiire kotiin ja joku joka odottaa.

Kävin eilen Malmilla sijaitsevassa kauneushoitolassa Arosha Slimming –hoidossa. Tämä oli sellainen paketti, jonka ostin jo ennen MM-kisoja kuvitellen sen pistävän nesteitä paremmin kiertoon, mutten kerennyt käyttää sitä ja koska kuntokin alkoi näyttää hyvältä, en uskaltanut ottaa ”riskejä”. Alkuun tuli kasvohoito ja sen jälkeen mut käärittiin jaloista vatsaan märkiin kääreisiin ja makasin kelmuissani miettien vaan kuinka pentu kiljuu. Tästä lähin se on kuulkaas pakettitarjous minä+likka mitäs siihen sanotte.

Nöpönenä oli 7. pentu ja niin pieni (78 g), että piti elvyttää henkiin. Maitoakin piti antaa pipetillä. Hyvin kävi, kunnon taistelija niin kuin pitää <3


Viikonloppuna meillä oli P.E.T –tiimipäivä. Änkäsin Joonaksen kyytiin ettei tarvitse parilla autolla hurautella ja tunnelma Mimmolla oli varsin tiivis kun siellä majoittui itseni lisäksi myös Eve ja Jaani. Noh, sopu sijaa antaa! Lauantai-aamuna treffattiin WFC:lla ja FASTin Olli veti mulle, Evelle, Piialle, Heidille ja Umpulle jalkatreenin. Sain palautetta muutaman välikorvan kautta että olen sitkeä akka ja vahva kuin härkä. Voin välittää seuraavat terveiset ko. hlölle että vaikka kikkanalta näytänki niin se Hessu Hopo en ole minä vaan Laura Telemäki. :) Minna ja Kimmo kävi muiden ’kaukomatkalaisten’ kuviot läpi ennen kuin mentiin poseeraamaan ja siinä odotellessa riipastiin Even kanssa kuntopiiri. Tavoitteena oli nopea & hyvät sykkeet ja se täyttyi vaikka siinä suunnitellessa mietittiin että onkohan tämä edes rankka. Mitä omaan ja Even kuntoon tulee, niin se analysoitiin sitten Mimmon keittiössä keskiyöllä. Voin kertoa että hyvä tulee, onhan tässä.. 3 viikkoa kolkutellen ja olen Columbuksessa!

Tähän on lähdetty ja kieltämättä hyvin käynyt

Viime viikolla ajattelin näköjään ottaa flunssan, mutta mun taktiikka on tähän saakka ollut se, että niin kauan ku räkä on päässä kaikki hyvin ja treeni jatkuu, sillä jos alan sitä ’potemaan’ niin se piru iskee. Kyllähän se tulee jos on tullakseen ja varoitinkin jo tiimiläisiä että pysyy kaukana musta ja pesee käsiä. Homma meni maaliin ja oon taas terve kuin pukki! Meillä on kuitenkin muutama pakurikääpä –asiantuntija ja kun kuulin, että tottumattomalle saattaa pyöräyttää massun ympäri, voitte kuvitella mitä olin maanantaina kärppänä ostamassa? Pakuria! Luontaistuotekaupassa sitä oli vaikka ja missä muodossa, päätin että mennään helpoin-tehokkain linjalla joten mukaan tarttui siis pakurikääpäuute. Voin kertoa että oli aivan hirveetä kuraa, mutta vaikutus.. Sanotaanko puhdistava. :)

FAST TV:oon on ilmaantunut nyt osa 1/13, jossa Minna Pajulahti kertoo mitä on bikini fitness. En tiedä itsekään mitä kaikkea jännittävää on tulossa, huomasin vain että olen tässä ensimmäisessä hääräämässä vähän taustoja, mutta sen vaan sanon että pysykää kuulolla.