Aihearkisto: Kisat

Kisat, Yleinen

Varikolta valokeilaan

4 kommenttia

Viime viikonloppuna tuli taas haettua viimeiset voitelut Tampereelta. Hain Biancanevestä ensteks uudet bikinit ja olo on aina ilahtunut, kun tuntuu että saa entistä hienommat aina käteensä. Pari viikkoa sitten aloitin fiilistelyn ja ahtauduin Arnold-bikineihini, hyvä todeta että uudet on tuloillaan sillä alaosa on niin pinkee että ei niillä nyt voi esiintyä. Kerran käytetyt, ehdottoman laadukkaat ja ainoaa laatuaan olevat bikinit siis mahdollisesti kaupan! Kysy lisää. Samaten tufé oli päässyt aika haljun näköiseksi, joten Umppu laitto kuontalon kuntoon ja ollaan taas ku million dollar (vai mitä Oona? :)).

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Koosta on paha sanoa muuta kuin oon 172cm pitkä ja kisapaino 60kg:n korvilla.

Multa kysyttiin juuri että mitä oikeen höpisen salilla sarjojen välissä. No siis en suinkaan rukoile vaan mää laulan, toivottavasti en nyt ääneen kuitenkaan. Tunnelmaan virittäytyminen – kaiken a&o. Joskus myös ajattelin, että iPad on ’liikaa’ hommata aerobisten varalle mutta nyt se on mun hengenpidin. Mikään pikku spurtti ei ole sujunut yhtä kitkattomasti kuin Viaplayta katsellessa ja oonkin jäänyt koukkuun moniin sarjoihin: Greyn Anatomia on katsottu ja nyt menee Criminal Minds. Kuinka näppärää!

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Näyttää jopa että muutama rypäle on paksuuteen tullut

Sain edelliseen postaukseen hemmetin hyvän kommentin (lue) ja pointtia oli niin, että kaipa sitä voi vastata näin yleisestikin. Mulla ei ensimmäisten kisojen suhteen ollut minkään sortin odotusarvoa, puhuttiin että kunhan nyt top6:ssa oltaisiin. Kävi siis paremmin kuin uskalsin kuvitellakaan ja en varmaan itsekään osannut suhtautua tuohon ’hehkutukseen’; alkoi nimittäin kasautua aikamoiset paineet. Sen jälkeen ei pystytty mennäkään enää takki auki vaan kokoajan oli takaraivolla ajatus että mun pitäisi olla jotenkin ilmiömäinen. Siten ’epäonnistuminen’ tuntui pahalta, vaikka tosiasiassa herää kysymys petinkö itseni vai petinkö muut?

Ensimmäinen kisadieetti rätkästiin käyntiin saman tien kun pääsin Minnan valmennukseen. Olin kyllä syönyt ’perussafkaa’ useita kertoja päivässä, mutta vasta tuolloin alkoi ruokien punnaaminen ja tarkkuus siitä mitä söi (tosin tyrin tämänkin ja söin tosiasiassa vähemmän kuin piti, sillä punnasin riisit kypsänä niin voitte arvata ettei sitä paljoa ollut). Siitä se jatkuikin aina enemmän tai vähemmän prepillä kevättalveen 2013, jolloin alkoi ensimmäinen rehellinen (ansaittu) offi; seuraavia kisatavoitteita ei ollu päätetty vaan katsottaisiin sitä mukaa kun siltä alkaisi tuntumaan. Tuo on kuitenkin pitkä aika kasvaa lajin parissa, varsinkin kun ’kylmiltään’ heittäytyy mukaan ja valtaosa syömisistä ja treeneistä oli kisoihin valmistavia. Luojan lykky että oon alusta asti kasvanut Minnan helmoissa, sillä jollain täytyy aina olla suunnitelma mun varalle ja jos joku niin Minna on (valitettavan) tietoinen mun pimeistä puolista ja osaa käsitellä sen mukaan. :)

LBF '11

LBF ’11

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Kujalla:) Muistan vaan kuinka Heidi osoitti mua sormella ja tiukkaan sävyyn kertoi mitä sitten en tee:)

Siispä uutta ohjelmaa kehiin! Kunhan alun ahdingosta selvittiin niin olo on ollut todella hyvä: treeni kulki ja nautin tekemisestäni. Eilen juttelin yhen jampan kanssa salilla joka sanoi että kuis oot nyt noin pieni.. Hän on mua aina välillä nähny, ”miten sen nyt kauniisti sanois..”. Nauratti kovin, niin, hyvissä lihoissa, massoissa, lihava..:) Kyllähän oon näitä kommentteja kuullut kautta rantain, mikään ei oo kyllä päässy ihon alle että sen verran on kirjaimellisesti ollut paksu nahka. Voinhan sen nyt kertoa että -18 kg! Käsittämättömältä kuulostaa mutta kyllä on ollut helppoa, tekemällä se lähtee ja tehokkain tapa on tehdä. Kontrastia muutoksessa on ollut niin että kyllähän tekeminen näkyy ja joitain se sapettaa, syykin on varsin yksinkertainen: ”Most haters are stuck in a poisonous mental prison of jealousy and self-doubt that blinds them to their own potentiality.” Eihän tuo jojoilu ole mitään tervettä ja en siihen millään tapaan kannusta, näköjään itselläni otti sen parikyt kiloa että toimii kroppa ja pää ja toivon mukaan jatkossa ollaan entistä ehompia ja toimitaan fiksummin, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

@Bullfarm. Liikesarjat lienee kesken mutta päkki näytti niin hyvältä että oli pakko!

Kevään kisoihin on niin kiva valmistautua, sillä paras on vasta edessä. Tässä on viimeinen työviikko meneillään ja se mennään silkalla pyhällä hengellä ja aurinkokennojen voimin. Kohta mennään<3

Kisat

Kiitos ja anteeksi

Jätä kommentti

Viime viikonloppua oli moni lajin parissa jo varmasti odottanut pitkään, kyseessä oli nimittäin ensimmäiset syksyn karsinnat ensin Jyväskylässä ja sitten Tampereella. Olin luvannut Minnalle tulevani huoltohommiin ja niinpä lähdin perjantaina huristelemaan kohti Jyväskylää. Piti olla ajoissa liikkeellä, Jaani nimittäin tuli kyydissä ja takaraja oli miesten kilpailijakokous klo 20. Lähettiin jo vähän puol 4 jälkeen ja mulla alkoi tuskan hiki jo valua, kun pelkkään Helsingin keskustasta ulospääsyyn meni 50 minuuttia. Siinä silmäkulmasta yritin tiirailla Jaania että pysyykös se rauhallisena ja jossain vaiheessa se alkoi vilkuilla kelloa että tätä menoa taitaa tulla kiire. Mä vihaan liikenneruuhkia ja muutenkin revin stressiä helposti vaikka mistä ja siinä aloin kiemurrella penkissä, mutta lupasin että kuule minä vien sinut sinne ajoissa että otappa alkuunsa mukava asento.

Ehdittiin reilusti, kuinkas muuten ja heti kilpailijakokouksen jälkeen alkoi värien levitys ja suunniteltiin miten seuraava päivä hoidettaisiin. Kilpailijoita alkaa olla jo niin paljon, että aikatauluista on miltei mahdoton pitää kiinni; siksipä jokaisen on hyvä kasvattaa hermoja ja varautua odottelemaan pitkiäkin aikoja. Mulla ei näitä viimeistelyjä, oloja ja odottelua ole ollut ikävä sillä aika ei ole ollut kypsä, mutta täytyy sanoa kun Even kanssa tussuteltiin poikiin kiiltoa ja katsottiin kun ne nousi lavalle, niin silloin tapahtui aivoissa jonkinmoinen nyrjähdys että voi vitsi, mäkin haluun.

IV, II, I ja VII. hyvä poijjaat!

Umppu ja Johanna selvitti paikkansa expoon

FASTin uutuustuotteita, käytännössä piti minua hengissä.

Lähdettiin kisapaikalta ajamaan vielä letkassa Tampereelle, sillä sunnuntaina oli sitten Maikun ja Sarin vuoro. Tampereella homma toimi kitkattomammin, sillä siellä ei ollut kehonrakennusta lainkaan ja näin ollen paljon vähemmän kilpailijoita. Näin sivusta seuranneena voin kertoa että fitnesissä on omat haasteensa myös vaparin ja fysiikkakierroksen välillä. Vaikka järjestelyihin tehtiin viime hetken aikataulumuutoksia, niin silti kauheessa kiireessä vaihdetaan vapariasua bikineihin, muistaa korut, avata tukka ja yritä siinä pumppailla ja levittää kiiltoa, kun molemmat valuu hikeä kuin viimestä päivää, ainoo että toisella ei ollu voltteja alla.. Paremmin ei olisi se Maikun suoritus sinällään mennä sillä 1. sijahan sieltä napsahti. :) Hyvillä mielin sitä lähti Sarppaa tuusaamaan, ja siltä osin homma meni myös maaliin, bikini fitness -168 ja 1. sija! Kyllä huoltajan kelpaa! Tää on niitä harvoja asioita mistä otan osan kunniasta ja joilla ratsastan pitkään, vetihän Pro Elite Team sentäs kaiken kaikkiaan 7 SM-kisapaikkaa.

Tämä oli tosi kiva kokemus nähdä touhua huoltajankin näkövinkkelistä, jokaisella on niin eri tyylinsä valmistautua kisaan ja samalla sitä huomaa, millainen urakka itse asiassa on kyseessä. Kun katselin Sarin touhuja lavalla, oman sarjani finalistit tuli myös siihen hollille ja totta kai sitä piti vähän silmäillä missä mennään. Oli myös kiva huomata millainen henki kilpailijoiden keskuudessa oli ennen lavalle nousua ja miten innoissaan kaikki oli, se on nimittäin juuri se tunne miksi tätä ylipäätään tekee.

Kisat, Yleinen

Fitness Classic ’13

Jätä kommentti

Pro Elite Team majoittui Crowne Plazassa ja tuolloin kun hotellivarausta tehtiin, oli suunnitelmissa että itsekin kisaisin Kulttuuritalolla. Vaikka Helsingissä asun, on musta aina kivempi virittäytyä tunnelmaan hotellilla plus kaikki säätö värien ym. kanssa on helpompaa kuin kotoa käsin. Ei ollut uutinen mun kisaamisen jättämisestä näköjään tavoittanut kaikkia korvia, kun sain kasan viestejä että tsemppiä, onhan nyt kaikki tarvittava tehty.. Näkisitte. :) Kiitos kuitenkin, olihan se mukavaa.

No vaikkei lavalle noustukaan, niin ei se tarkoittanut että olisi ollut saumaa vaan piereskellä koko vkl. Menin perjantaina hotellille P.E.T-palaveriin jossa tehtiin sotasuunnitelma ja työnjako selväksi, jonka jälkeen kömmin Even viereen nukkumaan. Se oli heti aamusta värien levitystä ja kauhee hiki pinnassa sitä läiskittiin. Olisi luullut että aikaa on vaikka hurumykky, mutta kummasti se meinasi loppua kesken vaikka iltakisaan vasta mentiinkin. En myöskään olisi uskonut että joku päivä laitan jollekin tukan & meikin varsinkin kun tiedetään Julian taidot niin, mutta näköjään se muille menee ei ihan vaan jetsulleen. Todisteena meiän Eve ja 1. sija. ;) No myönnetään että Nuppu kiharsi puoli päätä ja Minna teki pohjan meikille ja antoi ohjeita etänä, onneksi on whatsapp. Plus Sarppa ja Teletappi sai sen mun golden touchin eli loppusilauksen, ja Laurallakin oli sellai ihana seksipöyhö aka. naimatakku että rrau.

Ensimmäisenä lauteilla oli aamulla itse papi Rautio +90 masters ja 2. sija! ”Ei huono”, sillä olihan se niin että kovimmat tulee suoraan sairaalasta. Tervettä tämä touhu ei ole kyllä nähnytkään ja vaikka multa jäi parhaat krampit näkemättä niin pieni ’kohtaus’ kyllä järjesty takahuoneessa kun piti painaa Kimmelin raajoja suoraksi ja kaataa suolaa kurkkuun. Mutta hyvin se siitä tokeni. ;) Sitten oli vuorossa fitness eli Eve vs. Piia. Mä olin ihan kananlihalla katsomossa ja kauheeta munaravia takahuoneeseen, toinen likka kainaloon ja vaatteidenvaihtoon. Kyseessä on niin tasainen kaksikko että on varmaan vähän päivästä kiinni kumpi vie. Tällä kertaa Eve vei vaparin mutta Piia fysiikan, revanssi saadaan sitten EM-kisoissa.

pikku-apinat <3

Ennen bikiniä oli syksyllä uuden sarjan eli men’s physiquen esittely, jossa showmiehinä toimi meiän Jaani ja Johannes. Naiset odottanee tätä sarjaa yhtälailla kuin Suvi kesää, veikkaisin. Kun pojat oli öljytty niin pääsin viimein katsomon puolelle seuraamaan bikinit. Sarjoja oli nyt 4 mikä oli mielestäni hyvä, sillä kilpailijoita oli niin paljon eikä tasokaan kärsinyt. Voin kertoa, että on mukavampaa seistä 15:n  kuin 30 joukossa, vaikka jotkut joutuivatkin pönöttää todella kauan vertailuissa (ei ole helppoa sekään).

Tästä taas näkee kuinka surkea oon ottamaan kuvia; yhtäkään en räpsässy koko viikonloppuna en itsestäni en kenestäkään enkä tunkenu itseäni yhteenkään. Siinä ette kyllä menetä mitään hahaa ja nämä pöllin tuolta meiän tiimi-sivuilta.

Mitä omiin fiiliksiin tulee, ne tulee tässä: Tottakai mulla oli haikeat oltavat, kun näki tiimin tyttöjä siinä innoissaan, varsinkin kun nämä 5 viikkoa Arnoldin jälkeen on mennyt niin nopeasti. Ensimmäiset kisat Suomessa mitkä jätän väliin, mitäs jos olisinkin tsempannut.. Mutta toisaalta takahuoneessa siinä täys pöhinä ympärillä tuli olo, että onneksi en kisaa nyt. Mulla on ollut niin pitkään vauhtia, että on pakko antaa palautua. Kyllähän se kertoo jo jotain, ettei menkkoja näkynyt 15 kuukauteen. Osaltaan varmaan stressikin vaikuttanut, mutta ilokseni voin kertoa että yllättävän nopeasti tässä kuitenkin on alkanut toipua ja luulen että ajat kehitykselle on nyt todella otolliset. Sain niin paljon taas motivaatiota ihan vain haistelemalla tunnelmia ja kiitos kaikkien kisaajien. Moni kyselikin koska kisaan seuraavan kerran ja siihen sanon nyt ’katsotaan, todennäköisesti, ja ehkäpä..’ –sijaan, että ei arvailla itsekään, vaan keskitytään olennaiseen eli tekemiseen. Treenaaminen on kuitenkin tässä lajissa se asia, mitä rakastan eniten. Kisaaminen se, jolloin tuodaan työn tulokset näytille, ja tällä hetkellä ei ole uutta näytettävää (korkeintaan uudet bikinit:)).

Ehkäpä mua huolestutti, että oon jo menneen talven lumia, mutta tämän viikonlopun jälkeen – en usko. Ei muuten pelota, sanoi Nykäsen Mattikin kun ennätyksen leiskaisi. On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, ja niin on ollut aina.

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 3

Jätä kommentti

Perjantaina messuilla oli niin paljon porukkaa, että ajateltiin hyökätä sinne heti lauantai-aamuna paikan avauduttua. Turha toivo, nimittäin autolle oli mahdottomuus löytää parkkipaikka ja paikka kuhisi ihmisiä niin että hyvä jos henki kulki. Homman kruunasi se, että itse Arnold Schwarzenegger kunnioitti meitä läsnäolollaan, ja sitä varten turvamiehet blokkas alueella väylän, mitä pitkin arvon herra kuvernöörin sopi käyskennellä. Oltiin supussa siellä ja ihmiset käpyinä kun et mihinkään päässyt. Heppu vielä liihotti menemään sellaista vauhtia ettei edes kuvaa saanut räpsäistyä, vaikka yritystä oli. Loppujen lopuksi ahdisti enemmän kuin messut kiinnosti, joten päätettiin lähteä treenaamaan sillä välin kun Elina jäi hieromaan bisneksiä.


Arska viipottaa

There's no exit

Elina ja Jan Tana. En tiedä saako tätä huudella, mutta Biancaneveltä on tulossa mullistava uutuus kisaväriin liittyen! Kultsalla kerron - viimeistään.

Illalla oli vuorossa Bikini International -finaali, jossa oli edustamassa meidän suomilikka Anna Virmajoki. Arnoldhan on kutsuvieraskisa, joten lauteilla nähtiin siis maailman parhaimpia ammattilaisia. Annan sijoitus oli tuossa sakissa 11., mutta ei kovin moni pääse samana iltana lavalle raskaan sarjan kehonrakentajien kanssa. Tuolla päin maailmaa ko. show on kuitenkin todella seurattu ja liput myydään useimmiten loppuun. Olympiassa mä sytyin Fred Smallsiin ja innolla odotin sen vaparia. Ei muuten jättäny kylmäks tälläkään kertaa! Biggie voittikin ansaitusti viihdyttävimmän poseeraajan palkinnon. Toinen mun suosikki oli Marcus Haley, jolla oli sellanen mind-muscle-connection että ihan kylmäsi. Kumpikaan jamppa ei tainnut kyllä sijoittua kovin korkealle (7. ja 11.) ja siitä taas näkee etten älyä koko lajin päälle mitään, tunnelma on se joka ratkaisee.

Jay Cutler

Finaalin jälkeen mentiin koko Suomi-porukalla syömään meksikolaiseen grilliin ja viettämään viimeistä yhteistä iltaa. Oli ihan huippua; reissu, seura, kaikki! Mahtavaa huomata millaista porukkaa lajin parissa on ja oli ilo tutustua. <3

Kisat, Yleinen

Arnold Amateur pt. 2

Jätä kommentti

Oltiin alkujaan puhuttu Minnan ja Kimmon kanssa, että katsotaan kisakuviot sitten Arnoldin jälkeen. Ennen mua pelotti, että jollen kisaile, vaivun siihen epätoivoon että ”mitä mää sitten teen”. Nyt kuitenkin oon ollut pitkään äärirajoilla henkisen ja fyysisen kanttini kanssa ja oon iloinen, että kuviot omassa päässä alkaa selkeytyä: mahdollisuudet on vaikka mihin kunhan vie homman maaliin. Nyt tarkoitus on siis ennen kaikkea saada kroppa toimimaan normaalisti ja mulla on nyt puhdistuskuuri meneillään (tarkoittaen että miltei kaikki lisäravinteet on nyt pois).

Kisa-aamuna siinä vintin pimetessä mietin että ei se aina ole niin helppoa ja kivutonta. Viimeistelyjen myötä musta lähti varmaan kiloja painoja ja vaikka kunnossa olinkin, lopputulos oli sellanen kusimato; luut törötti ja Minnakin sano että näyttää jo biafralaiselta. Oli pakko mennä punnaa itseni ja kisapaino olikin vaivaiset 57 ja risat. Naisten fitness ja figure ammattilaisten kisoja katsellessa mua sattu jo istuakin vaikka oli pehmeä penkki, kun perse oli niin luinen. Kun menestystä ei tullut, päätös oli melko selkeä: tauon paikka. Itsevarmuutta ja lihasmassaa lisää ilman mitään hävytöntä bulkkausta, sen takia täytyy tehdä tämä kalorien nosto todella maltilla.

Figure & Fitness Pro kisasta. Fitnessissä Oksana Grishina veti sellasen yllätys momentum vaparin että yleisö oli myyty ja figuressa tämän vuoden Olympia taitaa mennä uusiksi, sillä Erin Stern oli vasta kolmas.

Kulttuuritalolla tulen käyskentelemään paskantärkeänä ja toimin ainakin huoltojoukoissa. Pääsin testaamaan tätä värien levityksen jaloa taitoa Hovilaisen Kimmoon torstai-iltana. Itse olen sitä mieltä, että SM-kisat, saati sittenkä Arnold ei ole paikka alkaa opetella, mutta täytyy sanoa että mahdan olla ko. hommassa aikamoinen luonnonlahjakkuus, sillä ei jääny ainakaan väreistä kiinni. ;) Osa Pro Elite Teamin misukoista joutuukin nyt mun sivakoitavaksi hahaa!

Liha ruskeaksi ihan sytyin tähän

Perjantaina oli Hovilaisen ja Halmon showtime, jota oltiin naisporukassa katsomassa.

Tämän jälkeen jatkettiin expo-alueelle pyörimään. Tavattiin myös tiimimme jenkkivahvistus Noora Kuusivuori.

To be continued…