Aihearkisto: Kisat
Minna Pajulahti @ASF pt. 3
Harvinaista herkkua, että pääsee jo klo 9 kisaamaan, sillä aamulla ei kerkeä edes ajatella sen kummempia ja mitä itse eniten vihaan – odottaa. Suoraan sängystä meikit naamaan ja tukka suoraksi, ja siitä lähdettiin jo 7 jälkeen ajelemaan kisapaikalle (hyvä niin, sillä tottakai meni hieman harhaan). Saatoin Minnan takahuoneeseen, jossa ne vasta kekkasi että minä en ole kisaamassa ja hääti pois sieltä. Ei haitannut, olin saanut Piialta VIP-passin edellisenä iltana ja nyt mut lähes kädestä pitäen saatettiin VIP-paikoille istumaan, mikä tarkoitti ensimmäistä riviä lavasta ja siinä oli jokaiselle oikein nojatuolit. Lähemmäs en siis olisi päässytkään ja oikeastaan ainoa mikä puuttui, oli jalkatuki ja juomateline.
Elin käsityksessä, että tarkoitus oli ”promota” Women’s Physique sarjaa, minkä vuoksi kisaajia oli huimat 50 lavalla. Kilpailijat tulivat kahdeksan hengen ryhmissä lavalle ensin anatomisiin ja sen jälkeen vertailut. Oli siis myös vähän tuurista kiinni kenen vieressä satuit seisomaan tai mikä oli numero, sillä kilpailijat olivat lavallakin kahdessa rivissä ja taaimmaisessa seisovista ei pahemmin näkynyt mitään. Minnan kilpailut oli tältä erää tässä, mutta omaan silmään ainakin kaunein<3 ja kuntokin oli parasta laatuaan, joten ei voi kun olla ylpeä.
’
Lähdettiin kiertelemään messualuetta (ollaan muuten kuvattu vlogia! Saas nähä koska tulee ulos, olkaa kuulolla) ja katsomaan Piian fysiikkavertailuja:
Tultiin tekemään hotellille pienet välikuolemat, jotta jaksaa taas illalla mennä katsomaan Piian vapaaohjelmaa ja tietenkin muita finaaleja.
Palataan astialle.
Minna Pajulahti @ASF pt.1
IFBB Pro Minna Pajulahti kilpailee tänä viikonloppuna Arnold Classicissa Women’s Physique -sarjassa. Tämä sarja on kirjoitettu näin huoltajan näkövinkkelistä.
Vihaan pakkaamista ja ennen kaikkea purkamista ja kumma kyllä silloin kun jompikumpi pitäisi suorittaa, keksii kaikennäköistä muuta tärkeämpää puuhaa. No, seurauksista nyt kärsin sillä ei ole mitään järkevää mukana ja ei nyt siis ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa. Reissu tuli lopulta aika yllättäen eteen ja hyvä että muistin noin 1,5 viikkoa ennen, että viime keväänä uusin passin ja uusi ESTA pitäisi hommata. Meni käteen sekin juttu ensi yrittämällä, sillä tottakai hankin sen kusetussivuston kautta ja hinnaksi tuli hulppeat 87 dollaria.. Noh, rahaa se vain on, vaikka voin kertoo että sapetti. Tällasta meinaa vois käydä Oonalle, muttei mulle.
Minna oli hoitanut kaikki matkajärjestelyt ja ainoa info mitä olin saanut, oli tyyliin ”auto hakee kentältä”, joten ainoa tehtäväni oli hoitaa itseni kentälle. Neuroottisesti tarkistin 500 kertaa että passi ja luottokortti on mukana, kaiken muun saanee periltä. Lento meni ihmeen kivuttomasti ja enpä ole koskaan aiemmin 35 minuuttia koneen laskeutumisen jälkeen ollut jo taksissa matkalla kohti salia. Ei kukaan osannut tähän varautua, meitähän piti olla limusiini vastassa joka oli ajoittanut siihen, että oltaisiin immigrationissa tunti tolkulla, vaan toisin kävi.
Saatiin todella jännittävä taksikuski, joka lähti heittää meitä kohti itärannikon mekkaa eli Bev’s Powerhouse Gymiä. Paikka oli noin kolmen vartin päässä kentältä ja kun kysyttiin, mihin numeroon soitetaan että päästään pois täältä, kaveri sano että hän ottaa nokoset tässä ja odottaa, no problem. Sali oli aivan mieletön laitetarjonnan osalta ja kävin siellä kiikkumassa milloin missäkin Minnan pumppaillessa. Taksikuskikin oli ottanut tirsat ja heitti meidät Manhattanille. Oli kyllä semmonen jekkustelija että teki meillä varmaan hyvät rahat, kas kun ei kysynyt mihin aikaan meidät täytyy heittää kentälle huomenna..
Aikaero alkoi painaa ja hotelliin päästyä piti lähteä pikku iltakävelylle vielä ruokakauppaan. Oltiin molemmat naatteja kun pääsin sänkyyn, mutta aikalailla aamu viideltä sitä ei enää nukuttanut. Tässä välissä ei ympäri kyliä ennätä pahemmin pyöriä, sillä pitää siirtyä LaGuardian kentälle, josta lento Columbukseen.
Nyt ollaan päästy varsinaiseen määränpäähän ja ihme kyllä ilman kommelluksia. Täällä oli jo Piia ja Jumppa valmiuksissa ja lähdettiin yhdessä näyttäytymään paikalliselle Powerhouselle:
EM-kisat 2014
Maanantaina koneen laskeuduttua ei oikeastaan ehtinyt muuta kuin huikata Minnalle ’taas mennään’ ja sitten kohti kotia pesukonetta pyörittämään, ruokia kokkailemaan ja viimeisiä pumppauksia hakemaan. Keskiviikkona oli määrä nähdä muu Suomen tiimi lentokentällä ja tässä vaiheessa alkoi jo helpottamaan, sillä joudun aina double-triple-tsekkaamaan, että varmasti on kaikki oleellinen mukana ja se on jo itsellenikin tosi raskasta. Toivuin ihmeen hyvin aikaerosta, sillä tähän suuntaan tullessa se ei iskenyt ollenkaan. Mä en ollut kisa-aikatauluja sen kummempin ehtinyt katsomaan, muuta kuin oma kisa tulisi olemaan koko reissun viimeisimpänä, eli siellä ei paljoa lomailtaisi ja rötvättäisi. Lisäksi pari vuotta sitten jouduin viimeistelemään koneessa ja sehän ei mitään herkkua ollut, joten nyt ehtisi pari päivää hyvin tasailemaan. Minna oli myös laittanut mulle enemmän tankattavaa kuin koskaan ja piti ihan varmistaa että lähtikö mulle oikea paperi. :) Onneksi oli suora lento ja näin jälkikäteen ajateltuna reissu Santa Susannaan sujui melkoisen kivutta. Kilpailijakokoukset oli poistunut, mutta saatiin rekisteröinnissäkin odottaa Välimeren malliin ja ilta läheni kymmentä kun viimein päästiin hotellihuoneeseen.
Perjantaina Jaanilla oli kisat ja sain hyvän alkulämmittelyn katsoessani 70-vuotiaiden kehopappojen posedownia I’m sexy and you know it –biisin tahtiin. Kansainvälisissä kisoissa oppii aina arvostamaan, kuinka mutkattomasti homma pelittää Suomessa, mutta saimpahan hyvää osviittaa siitä, millainen omasta kisapäivästä tulisi, sillä Jaanikin oli päivän viimeisimpänä vuorossa. Kun varma finaalipaikka tuli, ei haitannut 8 h penkinkulutus lainkaan. Ja lopullinen 5. sija (tasapisteillä 4. kanssa) oli ihan mieletön temppu yli 20 kisaajasta, varsinkin kun taso on kova!
Lauantain vietin pitkälti Tiinan kanssa, sillä muut olivat kisapaikalla/Barcelonassa käymässä ja meillä oli viimehetken valmistelut. Tämä päivä tuntui kuluvan ihmeen hitaasti vaikka ohjelmassa oli tukanpesua ja –laittoa sekä muutaman värikerroksen levitys. Sunnuntaina meidän Essi pokkasi aamufinaalissa 5. sijan fitneksessä. Homma jatkui Oonan 6. sijaan ja kulminoitui Tiinan EM-voittoon. Aikamoinen päivänavaus, varsinkin kun oltiin edellisenä päivänä puhuttu Tiinan yli 10v. urasta ja koskaan aiemmin ei ole finaalipaikka kv-kisoissa auennut, ja nyt sitten Euroopan mestariksi. Tämä jos mikä motivoi, että kova työ palkitaan aikanaan!
Odottelu ei ollut lainkaan niin ’paha’, kun oli muitakin mukana. Vaikka olinkin varautunut pitkään odottelemiseen, 22 aikaan illalla leukojen repiytyessä aloin jo toivomaan että alkaispa oma kisa jo, täytyi alkaa ottaa cofitabseja että pysyisin jotenkuten hereillä. Lopulta oma kisa olikin 20 minuutin kuluttua ohi, sillä finaalipaikkaa ei irronnut ja lopullinen sijoitus oli sitten 9. Vaikka tietenkin olisin halunnut pytyn kotiinviemisiksi, en voinut jäädä kovasti harmittelemaan, sillä sain saman tien palautetta, että meni hemmetin hyvin ja nyt oli väritkin kohdallaan. Olo olikin todella hyvä, sillä nyt en sortunut mihinkään ’helppoon mokaan’ ja uskon että tein parhaan mahdollisen mihin näillä eväillä pystyin.
Lisää kuvia kannattaa käydä katsomassa Body-lehden nettisivuilta.
Jokaisesta kisasta oppii aina jotain uutta ja nyt huomaan, että varmuus omaan tekemiseen on kasvanut. Koko preppi on ollut tähän astisista kaikkein kivuttomin, olo on ollu energinen ja hyvä eikä ollenkaan loppuun palanut. Myönnän miettineeni, että kävikö mulla aloitettuani vaan hyvä mäihä ja olin ns. tähdenlento, vai onko mussa oikeasti potentiaalia ja pikkukeskustelujen jälkeen luottohenkilöiden kanssa päädyin jälkimmäiseen. :) Kana kuitenkin parantaa lentoaan kokoajan!
Fitness Classic 2014
Mulla oli elämäni kivuttomin preppi ja vaikka olin plänänny kaikki hyvissä ajoin, silti tuntui että viimeisellä viikolla saa juosta ja säätää; hirveä pakkaus ja ruokien laitto ja otsasuonta alkoi kiristämään. Olin puljannut tiimille aikas mukavat hotellihuoneet minikeittiöineen (vaikken kovin kaukana Kulttuuritalosta asukaan, niin silti tykkään majoittua hotellissa ihan vain tunnelman takia + kaikki on mukavasti käden ulottuvilla) ja sitten vasta kunnolla rentoutui, kun tiesi että kaikki on reilassa ja edessä pari päivää makoilua.
Tällä kertaa kilpailijakokouksesta oltiin luovuttu ja tilalla oli aikahaarukka, jonka sisällä pitäisi käydä rekisteröitymässä ja tarkastuttamassa asut. Tykkäsin todella tästä käytännöstä ja homma oli perjantaina sukkelaan ohi. Lauantaina pojat oli meidän poppoosta ensimmäisenä lauteilla ja vaikken itse vaivautunut kisapaikalle, Nuppu piti hyvin tilanteen tasalla ja sitä päästiin heti voitonmakuun, kun Jaani pokkas Men’s physiquesta kirkkaimman pystin ja Tomas hienosti ensimmäisissä kisoissaan 4. sijan. Sunnuntaina meidän fitness- ja body fitnessakat lähti aamupäivästä Kultsalle, kun jäätiin Jaanan kanssa vielä hetkeksi homeilemaan hotellille ja tultiin sopivasti palkintojen jakoon: Essi ja Oona fitneksessä kaksoisvoitto! Olin molempien vaparit nähny harjoituksissa ja niinku paikalla olijat tietää – penkeistä sai pitää kiinni. Oottelen että koska saapuu video, kait ne on joku kuvannu!? Sitten Tiina vei -163 sarjan ja Katja jäi omassaan pisteen päähän voitosta. Alkoi olla jo aika hyvin putsattu ja sitten alkoikin bikini.
Mitä sitten omaan kisaamiseeni tulee, niin se oli elämäni suoritus. Olin itse rauhallisuuden tyyssija vaikka jotain pientä siellä kämmin kun en kuullut yhtään mitä tuomari kuulutti, niin ei niitä kukaan muista. Valmistautuminen, lookki ja kaikki meni nappiin, mitä nyt pakarat oli vähän mustat. :) (Tästä väristä tulikin välitöntä palautetta ja en todellakaan osaa antaa perusteltua selitystä sille, miten se on aina pommi. Vielä hotellilla luulin, että hyvä tästä tulee, mutta valot ei anna kyllä yhtään armoa. Tämä oli jo kolmas eri kokeilu ja joku mun ihossa hylkii sitä siihen malliin että tulos on läikikäs ja suttuinen. Nyt vaan jos jollain on kuningasideoita ihonhoitoon liittyen, ne on enemmän kuin tervetulleita. Etenkin kun tämä brittiväri on nyt palanut nahkaani eikä liikahda mihinkään vaikka kuinka kuorin. No, porkkana sen olla pitää..)
Vaikka koko viikonloppu olikin tuntunut suhteellisen pitkältä, niin äkkiä sitä huomasikin olevansa palkintoja pokkaamassa. Katsomossa oli kyllä mieletön tunnelma ja haluan kiittää jokaista kunnon elämöinnistä. Niin siinä lopulta kävi, että tulin tasapisteillä 2. voittajan kanssa. Olin aiemmin miettinyt, että se on se ja sama kuinka sijoitun, sillä olen itseeni niin tyytyväinen. Nyt en ollut halunnut luoda itselleni mitään ennakkopaineita (tuntui toimivan), mutta rehellisesti ne ensimmäiset ajatukset oli ”taas” ja ”mulla on jo tää pytty”. Isossa kuvassa olin kuitenkin erittäin onnellinen ja kaikkeni tehnyt, jotten voinut millään olla pettynyt vaikka vähän harmittikin.
Seuraavat suunnitelmat oli jatkaa syksylle, mutta ne meni ympäri maanantai-illan puhelun myötä: SAIN EM-KUTSUN!!!!!! Tunnelmat on edelleen sen verta sekavat, että olen joutunut katsomaan puhelimen lokitiedot moneen kertaan uusiksi että tapahtuiko se todella vai kuvittelinko koko jutun. Nyt suunnitelma onkin jatkaa dieettiä, hakea hieman vauhtia Dallasista Minnan kanssa ja siitä vanhaan tuttuun Santa Susannaan muun Suomen edustuston kanssa. Mikä kevät! <3