Mä oon aikaisemmin tänne kirjoittanut jotain meidän ensimmäisestä asunnosta ja sen rakennusvaiheista. Tuota hankkiessa tiedettiin, ettei se loppuelämän kämppä tule olemaan, mutta hyvä päästä oman syrjään kiinni. Ajatus tosiaan oli, että asuttaisiin siinä luokkaa kahdeksan vuotta ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapset aloittaisi koulun, olisi hyvä olla jokin isompi asunto ja niin, ettei kouluja tarvitsisi alkaa vaihtamaan.

Tänä vuonna meillä on ollut se viisi vuotta koulun alkuun ja ollaan lähinnä syynätty tontteja ajatuksena jossain vaiheessa taas rakennuttaa, koska ei vaan löydy valmiilta markkinoilta mitään mikä meille kelpaisi. Harmi vaan, että tonttien (ja asuntojenkin) hinnat halutulla seudulla oli aivan poskettomia hintojen 2,5-kertaistuttua siitä mitä v. 2017 maksettiin ja rakentaminen tänä päivänä sekin poskettoman kallista, niin ei enempää ottanut tulta alleen. Meillä oli todella kiva kämppä, mutta yksinkertaisesti kävi vain pieneksi. Ei kuitenkaan haluttu muuttaa mihinkään väliaikaisratkaisuun eli vähemmän kivaan vaikkakin isompaan, sillä taas pitäisi osata valita jokin kohde ja seutu, joka mielellään nostaisi arvoaan ennen sitä kuuluisaa loppusijoituspaikkaan pääsyä. Myös varainsiirtovero on henkilökohtaisesti mulle sellainen mitä sylettää maksaa, niin mitä vähemmällä asuntokikkailulla pääsen, sen parempi.

Sitten Jaani löytää Oikotieltä sellaisen helmen, jota halusi mennä katsomaan. ”Ainiin, tänään oli se näyttö” – samana päivänä kuin lätkän MM-finaali, niin mietittiin jaksaako mennä kun sääkin on näin hyvä, mutta onneksi ei jätetty välistä! Ei nimittäin ikinä käy niin, että jossain asunnossa on kaikki kohdillaan ja oman maun mukaisia, ettei jokin seinän tai laminaatin sävy ärsytä, julkisivu tai mitä ikinä, vaan on täysin muuttovalmis. Asunnon pohja on täydellinen ja piti sisällään ne lisät, mitkä uuteen asuntoon ylipäätään haluttiin eli kodinhoitohuone uloskäynnillä, autotalli, kolmen makuuhuoneen lisäksi työtila/-huone ja sitä säilytystilaa. Oma rauha eli omakotitalo omalla tontilla ja asfaltoitu piha = mahdollisimman vähän hiekkaa ja nurmikkoa sisään. Täydellistä! Sijainti* oli alkuun itselleni vähän kysymysmerkki, mutta kun katselin hieman etäisyyksiä, niin matkani ytimeen piteni autolla ajallisesti viidellä minuutilla ja toimistolle pysyi samana. Ihan kuin tässä enää mihinkään edes liikkuisi.. Luulin siis tekeväni tässä myönnytyksen, mutta kun talossa olisi kaiken edellä mainitun lisäksi kahden auton talli, 120-neliöinen terassi sekä pieni himapuntti, plussat pesi miinuksen mennen tullen.

*) Kova paikka lähinnä mulle, kun asun ensi kertaa elämässäni Kehä 3:n ulkopuolella. 😅 Nippa nappa, mutta silti.

Markkina oli kuuma kuin hellan koukku ja kun meillä ollut mitään ostoaikeita eikä siksi mitään lainalupauksia etukäteen hankittuna, piti tätä alkaa vauhdilla edistämään. Googlattiin kaikki päiväkodit, koulut, harrastusmahdollisuudet, ajeltiin ympäri kyliä ja tutkittiin miltä täällä asuminen mahtaisi olla ja sitten jätettiinkin jo tarjousta. Pankkien kanssa piti rivakasti saada neuvotteluaikaa ja se olikin haastavaa, kun ilmeisesti kaikki muutkin oli asuntokaupoilla. Ja pankkien kilpailuttaminen kyllä kannattaa! Olin ollut (nykyisen entisen) kotipankkini asiakas selkeästi aivan liian kauan, vaatimattomasti koko elämäni, kun sain jo toistamiseen tänä vuonna asuntokauppoihin liittyen niin umpisurkeaa palvelua, että vuosisadan pohjat vedettiin. Joten raijasin velkasen, mutta maksukykyisen persaukseni muualle.

Ja niin siinä sitten kävi, että meidän viiden vuoden aikaikkuna muuttui viideksi viikoksi tarjouksen mennessä läpi. Kesäloman aikana piti laittaa oma myyntiin, pakata ja muuttaa uuteen osoitteeseen. Olen yli yhdeksän vuotta työskennellyt kiinteistöalalla ja jos jotain olen sivusta seuranneena oppinut, valokuviin ja siihen illuusioon kannattaa panostaa. Kun on ammattilainen asialla, niin harvemmin enää näkee niitä kuvia wc:stä missä pöntön kansi auki ja valokuvaaja salamavalon kanssa heijastuu peilikaapista, vaan asunnot ihan stailataan myyntikuntoon. Jos kämppä on paskanen, sitä miettii mitä muuta on mahdollisesti jätetty ”heitteille”. Jos se pursuaa tavaraa, herää kysymys säilytystilan riittävyydestä. Niinpä itse päädyin vuokraamaan varaston kuukaudeksi, jonne vietiin kaikki ”ylimääräinen”, ettei kenenkään tarvitsi tervehtiä eteisessä kolmia lastenvaunuja, sähkömersua, potkupyörää jne. Tyhjensin myös kaapit siihen kuntoon, ettei hävetä jos joku erehtyy kurkkaamaan sisään ja vein arvokkainta pienomaisuutta pois. Loppupeleissä se ei tarvitse kuin yhden kiinnostuneen ostajakandin, jonka kanssa päästään sopimukseen. Ja tämä on myös yksi syy miksen ikinä myy kiinteistöä tai osaketta ilman välittäjää. Meidän välittäjä hoiti hommat niin hienosti, että varmasti soitellaan jos tässä jotain liikkuja tarvitsisi joskus tehdä. 

Meidän ultimaattinen haave muutama vuosi sitten oli valkoinen kivitalo ja nyt meillä on sellainen, se loppusijoituspaikka. Ei tosin itse speksaama eikä rakennuttama, mutta tässä maailman tilanteessa olen helkkarin helpottunut, ettei nyt olla keskellä raksaa. Neliöt yli triplaantui, joten täältä ei muuteta sitten ikinä, vaan se saa luvan olla perikunnan murhe, kun kämppää pitää tyhjentää.